https://tummennuskalvot.fi/

Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?

E.L. Doctorow: Kuikkajärvi

Melko ristiriitainen kirja. Kieliasu oli ajoittain arvatenkin tarkoituksella jollakin tapaa sekavaa, ilman välimerkkejä ja pomppimista asioiden välillä. Varmaankin liittyy siihen, että yksi keskeisistä hahmoista oli huithapeli runoilija, joka liikkui ajatuksissaan jossakin juoppouden ja nerouden välimaastossa. Toisaalta sitten tarina oli jollakin tapaa kiehtova ja piti hyvin otteessaan, tarinan kaari oli rakennettu vallan mainiosti. Hiukan sääli, että en pystynyt lukemaan ns. yhtä soittoa, vaan useampana pätkänä, mikä hankaloitti tarinan ja hahmojen muistamista.

Ei tämä mitenkään loistava mielestäni ollut, joten olkoon arvosana sitten vaikka 3/5.
 
Taavetson sanoi:
Seppo Jokinen: Pisara veressä

Onko täälä muita koskisfaneja?

Täältä käsi kans pystyyn. Sama kirja juuri työn alla ja vaikuttaa siltä että ei petä tälläkään kertaa.
 
Edouard Louis: Ei enää Eddy

Tiedättekös, toisinaan päätyy olemaan pitämättä jostakin teoksesta sen aiheen tai lajityypin vuoksi. Siis vaikka muutoin olisi kuinka hyvä tahansa. Tämän kirjan kohdalla minulle kävi niin. En osaa lainkaan inostua kirjoista, joiden luonnehdinnaksi sopisi vaikkapa 'hämmästyttävän avoin ja rehellinen kuvaus raskaasta lapsuudesta alkoholisti-isän hallitsemassa kodissa, koulukiusattuna ja erilaisen seksuaali-identiteetin aiheuttaman epävarmuuden keskellä'. Muutoin sinällään kelpo kirja, nopealukuinen.

Ei tästä enempää, seuraava kirja on jo hyvällä alulla.

Pisteet minulta 2/5.
 
Minulla on hämärä muistikuva että olisin aiemminkin mennyt henkilökohtaisuuksiin ja kehunut ääliötä  :)  Syy on edelleen sama. Vaikken lue samoja kirjoja, luen oikein mielelläni hänen kommenttejaan. Kuvaukset ovat korkealaatuisia ja ilmeisen tarkkoja näkemyksiä kuhunkin kirjaan ja kirjailijaan.
Toivottavasti jatkat ääliö arviointejasi vaikkei niitä useinkaan kommentoida.
 
Richard Ford: Rock Springs

298 sivua, kymmenen tarinaa. Yhdistävänä tekijänä sijoittuminen samaan aikakauteen ja Montanan Ford Springsin tienoille.

Äkkiseltään vaikuttaisi, että tarinat ovat hiukan synkkäsävyistä yksinkertaisen kielen kioskikirjallisuutta. Mutta, kirjan edetessä periaatteessa erilaisissa tarinoissa alkaa ilmetä paljon samankaltaisuuta ja näennäisen simppeli kieli paljastuu suunnitelluksi. Hienosti toteutettu kokonaisuus, jossa mainiosti pitää paikkansa vanha luonnehdinta 'enemmän kuin osiensa summa'.

Hiukan luuseripohjalla ovat useimmat henkilöhahmot ja eräänlainen surumielisyys ja elämässä epäonnistuminen leimaavat oikeastaan kaikkia kertomuksia.

Minä tykkäsin, oli mukavaa lukea lyhyehköjä kertomuksia ja yhden päätyttyä jo odotella seuraavaa.

Pisteitä minulta 4 ja ihan pikkuinen miinus, koska pari tarinoista oli muita heikompia.

ä.
 
juupeli sanoi:
Minulla on hämärä muistikuva että olisin aiemminkin mennyt henkilökohtaisuuksiin ja kehunut ääliötä  :)  Syy on edelleen sama. Vaikken lue samoja kirjoja, luen oikein mielelläni hänen kommenttejaan. Kuvaukset ovat korkealaatuisia ja ilmeisen tarkkoja näkemyksiä kuhunkin kirjaan ja kirjailijaan.
Toivottavasti jatkat ääliö arviointejasi vaikkei niitä useinkaan kommentoida.

Kiitoksia kommentista, juupeli.  :)
Kirjoittelen näitä lähinnä omaksi ilokseni, enkä ole kommentteja odotellutkaan. Jos joku sattumoisin lukee saman kirjan, niin on toki mukavaa lukea että ollaanko lainkaan samoilla linjoilla.
Minullahan ei tekniikan ihmisenä ole mitään koulutuksellista pohjaa kirja-arvoioden tekemiseen, eli ihan omien miellekuvien pohjalta syntyvät. Joku kirjallisuuden maisteri arvatenkin näkisi monet havaintoni toisin.
 
Äänikirjana
Håkan Nesser:  Cafe Intrigo. Lukijoina Krista Putkonen-Örn ja Jukka Pitkänen.

Koostuu novelleista. Tarinoita yhdistää otsikonmukainen kahvila, jossa vieraillaan tapaamassa muita ihmisiä.
Nesserin  tapahtumapaikat ovat eri puolella maailmaa, ihan tavanomaisia paikkoja, joissa asuu tavanomaisia ihmisiä ihan tyytyväisenä. Kaikilla on kuitenkin jokin synkkä asia menneisyydessä, joka alkaa vähä vähältä tulla esille.  Tällä kertaa ollaan Maardamin kaupungissa.
Nesser luo taitavasti jännityksen pala palalta ja vihje vihjeeltä. Kumpiko tarinan osapuolista onkaan roisto ja kumpiko uhri? Näkökulmat vaihtuvat kertomuksen edetessä.
Oma suosikki on aloitustarina Tom. Loppuratkaisu on elegantti ja uutta lupaava...jatko-osan voi kuvitella mielessään vaikka sitä ei tulisikaan.
Elokuva näistä kertomuksista on tulossa. sekin kertoo tekstin laadukkuudesta.
Suositus jännityksen ystävälle.
 
CorAveRav sanoi:
Samalta kirjoittajalta "Kaikki menee päin h*lvettiä".
Laitoin äänikirjan varaukseen, saa joskus syksyllä.

Tuota "Kuinka olla piittaamatta paskaakaan" ei ollut e-kirjana lainattavissa, tosin ei paljoa maksaisi Prismassa.
Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on nyt luettu, tuli tilattua kun sai ilman postikuluja.
Harvinaisen sekava, kuten kirjoittajakin lopussa totesi itsekkin..., perusajatus takasivun kannessa ok.

Tuon lisäksi luettu/kuunneltu monta talouspuolen e-kirjaa. Pään päivitystä tälle vuosituhannelle.
Nykyään materiaalia on runsaasti juutuupissa tästäkin, ei ollut aikaisemmin harrastusta kokeillessa.
 
No niin, vihdoinkin sain käsiini mielenkiintoisen kirjan.  :)
 

Liitteet

  • Vaarin kirja.JPG
    Vaarin kirja.JPG
    76,3 KB · Katsottu: 48
Leo Tolstoi: Kasakat

Nyt ei kyllä oikein uponnut. Tarinasta jäi vähän väkinäinen olo, ei se ei missään vaiheessa lähtenyt kunnolla liitoon. Tiedä sitten johtuuko siitä, että tuossa vaiheessa uraa kirjailijan taidot eivät vielä oleet hioutuneet parhaaseen teräänsä. Yhtä kaikki, en tätä lukiessani missään vaiheessa oikein innostunut ja tietynlainen toistelu ja paikalleen jämähtäminen alkoi häiritä kirjan edetessä. Jossakin vaiheessa tuli mieleen Waltarin Yksinäisen miehen juna, jossa oli jotakin saman tyyppistä.

Luettavuudeltaan kirja ei ollut niitä helpoimpia; 1863 julkaistun kirjan kieliasu on ylipäänsä tämän päivän lukijalle hiukan raskasta, eivätkä kasakoiden kielen sanat tekstin lomassa helpota asiaa yhtään.

En tätä nyt oikein kenellekään osaa suositella, jos Tolstoi kiinnostaa, niin aloittelee sitten vaikka Sota ja rauha -mammutin ensimmäistä osaa.

Minulta pisteitä 2/5.

ä.
 
Wole Soyinka: Tulkit

Piristävästi erilainen! Nigerialainen Soyinka oli minulle kirjailijana entuudestaan tuntematon, eli ei ollut tällä kerralla ennakkoajatuksia tyylin eikä sisällön osalta. Hyvä niin.

Mukavahan tämä oli. Tarinassa rooleissa ovat Nigeriaan palanneet nuorehkot henkilöt, jotka olivat ilmeisesti kaikki opiskelleet ulkomailla. Paluu Nigeriaan ei kaikilta osin suju ilman kitkaa. Roolihenkilöiden tekemisiä käsitellään sekä yksitellen että ryhmänä, jollaiseksi he viimeistään kirjan lopussa muodostuvat.

En osaa sanoa johtuuko kirjailijan afrikkalaisuudesta tai siitä, että tapahtumat sijoittuvat Nigeriaan, mutta tässä oli kyllä omanlaistaan erilaisuutta ja sen myötä uutuuden viehätystä. Ehkä hieman erilaisia näkökulmia ja tietysti myös rotujen sekä erityisesti kansallisuuksien välisiä eroavaisuuksia.

Hyvää lukukokemusta latisti melko paljonkin se, että kirjailija oli - kuten muutamilla välillä tapana on - tehostanut jonkin asian käsittelyä pukemalla sen jonkinlaiseen tajunnanvirran kaapuun. Tuollaisia kohtia oli kirjassa muutamia, ja niiden kohdalla oli tekemistä pysyä perässä että kuka tekee mitä, missä ajassa, mikä on todellista ja mikä fiktiota. Paria kohtaa en tainnut loppujen lopuksikaan ymmärtää.

Hieman siis ristiriitaisin ajatuksin jäi tämä kirja hyllyyn pölyyntymään. Ajattelin arvosanaksi nelosta, mutta tuon tajunnanvirtahomman perusteella laitetaan perään melkoisen pitkä miinus.

Soyinkan kirjoja on hyllyssä kolme lisää, palannen niihin tuonnempana niin selviää mikä pysyy samana, mikä muuttuu.

ä.
 
Saul Bellow: Ravelstein

Joutavaa jarittelua. Tuo tuli ehkä ensimmäisenä mieleen kirjaa lukiessa. Tarinassa minähenkilö kertoo ystävänsä Ravelsteinin tarinaa ja äkkiseltään tosiaan vaikuttaa melko jonninjoutavalta.

Kun tarinaa pohtii tarkemmin, on siinä paljon hyvää. Kun kirjoittaja kuvaa Ravelsteinin innostusta mm. antiikin filosofiaan, tai erilaisia sairauksia oireineen ja hoitoineen, on hän eittämättä itsekin joutunut näkemään paljon vaivaa perehtyäkseen mainitsemiinsa asioihin. Tarina myös etenee mukavasti ja selvästi huolella suunnitellusti, eli pikku hiljaa tuodan lisää tietoa niin minähenkilön kuin Ravelsteinin elämästä.

Hiukan minua häiritsi se, että kertomuksessa lappaa porukkaa kuin hollituvassa. Olisi vähempikin piisannut.

Vähän oudolla tavalla kirja samanaikaisesti alkoi kyllästyttää ja kiinnosti lukemaan eteenpäin. Jälkimmäiseen varmasti vaikutti se, että kieli on melko simppeliä ja helposti luettavaa. Suomentaja Marja Alopaeuksella tuossa osaltaan sormensa pelissä.

Jospa tälle nyt erilaisten plussien ja miinusten summana antaisin pisteitä 4/5.
 
Isaac Asimov : Säätiö veitsenterällä

Mestarin paluu säätiöversumin pariin parin vuosikymmenen tauon jälkeen (tämäkin kirja on jo marinoitunut 80-luvulta lähtien) jonka kyllä huomaa. Säätiö-trilogia on kirjoitettu huomattavasti vakavammin kuin aiheena oleva, henkilöhahmojen tunteisiin on kiinnitetty enemmän huomiota ja muutenkin tapahtumat pyörivät enemmän arkisempien ihmissuhteiden ympärillä kuin trilogiassa. Mukaansa tempaava juoni ja taattua nostatusta loppukliimaksiin asti.

4/5
 
A4125F37-7DEE-4561-B741-6378149AE895.jpeg


Noora Jokinen : Aikuinen nainen ratissa

Aihe itse asiassa kiinnostaa minua melko vähän mutta kirjan omistaja halusi minun sen lukevan, joten...  otin selvittääkseni miten asia oikein esitetään. Lopputuloksena, kohdeyleisölleen varmasti oivallista lukemista. Niille aikuisille naisille joilla ei ole juurikaan tai ollenkaan ajokokemusta. Tässä tapauksessa aikuinen nainen on iältään 40+.

Noin 270 sivuun on mahdutettu hyvinkin kaikki oleellisimmat asiat mitä kirjoittaja teki, koki ja kohtasi. Autokoulu, ajokortti, auton ostaminen, autoilu ja paljon muuta näihin liittyvää. Asiat kohdataan ja kerrotaan tunnetasolla mutta faktat käyvät selväksi. Minulle kirjan punaisena lankana oli rohkaistuminen. Ei nainen ole automaattisesti miestä huonompi ratissa, usein vain kokemattomampi. Eli rohkeasti vaan ajamaan, sillä ajamalla saa varmuutta selviytyä tilanteista.

Teksti on helppolukuista ja asioita ei jäädä märehtimään. Seuraavalla sivulla ollaan jo toisen asian kimpussa. Vaikka kirjoittaja oppii nauttimaan autonsa tarjoamista hyvistä puolista, kulut ja käytön hankaluudet nostetaan esiin, unohtamatta ilmastoasioita. Kohderyhmälle varmasti hyvä opas autoon, sen omistamiseen ja autoiluun.
 
Amos Oz: Ehkä jossain muualla

Ristiriitaisin aatoksin laskin tämän kirjan käsistäni. Kibbutsielämän esittely sisältäpäin ei lähtökohtaisesti lukeudu ns. kiinnostaviin aiheisiin, ja ensimmäisten muutaman kymmenen sivun jälkeen olinkin jo siirtyä muuhun lukemistoon. 2018 kuollut Amos Oz oli kuitenkin taitava kirjoittaja jo 1966, jolloin tämä teos julkaistiin. Muutaman Ozin kirjan nyt luettuani hänen taitavuutensa näkyy mielestäni tavassa, jolla tarina on rakennettu ja paketoitu, kuten toki myös tapana rakentaa henkilöhahmoja juonen edetessä. Tässä kirjassa esimerkiksi tapahtumia kommentoi yhtäältä anonyymiksi jäänyt kertojahahmo, toisaalta yhteisön eri jäsenet kukin omaa kauttaan. Jatkuvuutta siis toi tuo kertojaääni, toisenlaista näkökulmaa useat muut hahmot. Hahmoja oli melko paljon, minkä vuoksi piti välillä hiukan pläräillä taaksepäin, että muistui mieleen kuka kukin on.

Erilaisia tapahtumia ja niiden kuvauksia oli kappalemääräisesti paljon, mikä sai 300-sivuisen kirjan tuntumaan sivumääräänsä pidemmältä ja raskaammalta.

Kirja ei siis ollut juurikaan kiinnostava, mutta taitavasti toteutettu. Pisteytys menee hiukan hankalaksi jonnekin kakspuolen ja neljämiinuksen väliin, josta keskiarvona sitten vaikka kolmonen erittäin himmeällä plussalla.

ä.
 
Jarkko Sipilä : Syy tappaa

Vaikkakin aihepiiriltään hiukan synkkä teos, niin pitkästä aikaa osui lukumieltymyksiin.
Pari edellistä "Takamäki dekkaria" on olleet jotenkin vaikeasti luettavia, mutta tämä oli tuttua ja turvallista. Ehkä liiankin ennalta arvattavaa osin, mutta kai se näin kesälukemisena saa ollakin.

Kirjaston avautumista ja Seppo Jokista odotellessa, arvosanaksi antaisin 4-/5
 
Stephen King : Keveys

Novelli. Sivuja 135. Tällaisia on Kingiltä julkaistu novellikokoelmissa, mutta tällä kertaa omana kovakantisena kirjana. Aika kovaan hintaan vielä.

Tarina oli helppolukuinen, luinkin sen melkein kokonaan autoni huoltoa odotellessa. Tapahtumapaikkana Castle Rock. Juonena on yksi outo juttu jonka kautta kuvataan ihmisiä ja heidän asenteitaan. Kirja ei oikeastaan tehnyt vaikutusta puoleen eikä toiseen. Ihan ok mutta...

3C8AE5FB-09AB-4B2B-8832-CA048B75D468.heic
 
Juha Rautaheimo: Hermo

40 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä työskennellyt rikosylikomisario Juha ”Hermo” Rautaheimo käy läpi suomalaisen rikoshistorian tunnetuimpia tapauksia.

Muistelmateos on mielenkiintoinen kertomus poliisin selvittelytyöstä ja tutkintatavoista.

Kirjaa lukiessa palautui mieleen kaikkien tuntemia tapauksia mm. poliisisurmat 1997, Herlinin hissisuvun miljoonaperijättären sieppaus ja raaka taksisurma.

Arvosana 5/5

 
Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan

Hieno! Todella taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa henkilökuvia rakennetaan pilke silmäkulmassa parikymppisistä kahdeksannelle vuosikymmenelle. Tarinassa riittää runsaasti erilaisia käänteitä, jotka pitävät mielenkiinnon yllä. Pelkäsin tätä imeläksi hömpäksi, mutta ilokseni olin väärässä, paitsi aivan viimeisen luvun osalta. Teksti eteni paljon harlekiinitasoa korkeammalla tasolla, kuitenkin ollen helppolukuista, mikä tekisi tästä erinomaisen kumppanin vaikkapa pitkälle lomalennolle tai lomakohteen aurinkotuolissa röhnöttävälle.

Arvosanaksi minulta 5--

ä.
 
Duke sanoi:
Juha Rautaheimo: Hermo

40 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä työskennellyt rikosylikomisario Juha ”Hermo” Rautaheimo käy läpi suomalaisen rikoshistorian tunnetuimpia tapauksia.

Muistelmateos on mielenkiintoinen kertomus poliisin selvittelytyöstä ja tutkintatavoista.

Vai on Rautaheimo julkaissut kirjan…

Itse asiassa olen joskus kauan sitten hänet tavannutkin. Olin aikanaan harrastamassa yö-valokuvausta ja sattumalta olin valinnut kuvauspaikan, jonka vieressä oli hetki sitten tapahtunut eräs rikos, jota poliisit olivat juuri tutkimassa.

Tulivat sitten minultakin kyselemään, millä asioilla liikun ja olenko nähnyt lähistöllä muita ihmisiä jne.

Ottivat sitten yhteystietoni ja erinäisten vaiheiden jälkeen jouduin juurikin tuon Rautaheimon jututettavaksi.

Hän oli pyytänyt minua ottamaan mukaan niitä valokuvia, joita olin kyseisenä yönä ottanut. Yhdessä yöllistä maisemaa esittävässä kuvassa näkyi taustalla Vantaan Martinlaaksossa sijaitseva vesitorni, mutta Rautaheimo rupesi kovasti väittämään, että kyseessä olisi Lauttasaaren vesitorni, vaikka se on (oli) profiililtaan aivan erilainen.

Muistanpa, että ko. juttutuokiolta kotiin palatessani hieman huolestuneena pohdiskelin, että eipä taida rikospoliisin tutkintakyky ainakaan kaikilta osin olla kovinkaan osaavaa, jos noinkin yksinkertaisessa asiassa menee päätelmät noinkin pahasti pieleen.
 
Juice puhuu - Kootut muistelmat, Vol 1

Ensimmäinen osa kattaa Juicen elämän ja taiteen noin vuoteen 1980 ja Viidenteentoista yöhön saakka.

Juice puhuu - Kootut muistelmat perustuu leikkaamattomiin, alkuperäisiin haastattelunauhoihin, joita ei koskaan aikaisemmin ole päässyt julkisuuteen.

Juicen kaikki levyt ja singlet kuunneltiin aikajärjestyksessä porukalla läpi, ja miesten puheet taltioitiin nauhalle. Materiaalia kertyi yli 40 tuntia Radio 957:n ohjelmasarjaa varten.

Sanalla sanoen mielenkiintoinen kirja. Olen aikoinaan käynyt leffan katsomassa Juicesta, joten luonnollisesti tartuin tähän kirjaan.

Arvosana: 5

 
William Faulkner: Ääni ja vimma

Kuulemma Faulknerin pääteos tämä. Tiedä häntä, mutta etenkin alkuosaltaan pirun työläs luettava. Varmaankin osittain siksi, että tuossa kohdassa kertojaminänä toimi mielisairas hahmo. Ei tämä muutoinkaan kaikkein nopealukuisimpia ole/ollut.

Lukaisin kirjan kansilehdeltä jonkin kovasti kehuvan kommentin kirjan erinomaisuudesta, mutta taisi olla liian korkeakulttuurinen minulle, kun en tästä mahdottomasti tykännyt, enkä ehkä osaa arvostaa niitä tyylikeinoja, joita mahdollisesti taitavasti oli hyödynnetty.

Seuraavaksi jotakin kevyempää lomalukemista. Pisteitä minulta 2/5

ä.
 
Mika Kulju - Tornion maihinnousu 1944

Oikaistua historiankirjoitusta Lapin sodan aloittaneesta maihinnoususta. Valvontakomission paineen vuoksi sotapäiväkirjoihin ei aikanaan kirjoitettu ihan kaikkea mitä tapahtui ja se mikä kirjoitettiin, ei välttämättä mennyt ihan niin kuin se oikeasti meni. Iso kuva ei tällä kirjalla kuitenkaan muutu. Välttääkseen jatkosodan jälkeen uudet sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan suomalaiset joutuivat nousemaan entistä aseveljeään Saksaa vastaan ja ajamaan heidät Lapista. Tornion taistelut kestivät viikon ja siihen mahtui hyvää säkää, huonoa säkää, juopottelua, kadonnutta sotatahtoa ja rintamakarkuruutta, huonoa sodanjohtoakin jonkin verran. Vaimon isoisä osallistui tähän maihinnousuun, mistä syystä aihe on itselle erityisen kiinnostava.
 
Ben Macintyre: Vakooja ja petturi. Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio (2020)

Britannian hyväksi vakoillut KGB:n tiedustelu-upseeri Oleg Gordijevski onnistui vain täpärästi pakenemaan Neuvostoliitosta Vaalimaan kautta 1985 brittien Sierran takakontissa. 11 vuoden ajan hän oli välittänyt länteen tietoa toimiessaan "diplomaattina" Kööpenhaminassa ja Lontoossa. Tiedon perusteella Margaret Thatcher ja Ronald Reagan mm. ymmärsivät miten Neuvostoliiton johto oli peloissaan jo Naton tavallisesta sotaharjoituksesta ja valmis tekemään ennaltaehkäisevän ydiniskun.

Tapahtumien kulku on kirjoitettu eri osapuolten haastattelujen ja muiden tietojen avulla niin todentuntuisesti ja jännittävästi kuin vakoilumaailmasta voi kirjoittaa. Kirjaa imaisi mukaansa niin että sitä oli vaikea päästää käsistä.

Neuvostoliitossa annettu Gordijevskin kuolemantuomio poissaolevana on edelleen voimassa ja Sergei Skripalin myrkytystapaus 2018 kiristi entisestään Gordijevskin turvajärjestelyjä Britanniassa.

Arvosana 5/5