https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?

Se oli juuri edellä viittaamani toinen lukemani uutuus Kingiltä. Luin nämä peräjälkeen, ensin ulkopuolisen. Myös siitä pidin erittäin paljon ja olikin mahtavaa napata massiivinen Ruususen uni heti perään. Todella viihdyttävää kauhua maestrolta [emoji106]
 
Lueskelin hieman etukäteen käyttöohjetta.
 

Liitteet

  • Käyttöohjekirja.JPG
    Käyttöohjekirja.JPG
    44,3 KB · Katsottu: 49
Günter Grass: Aivoituksia

Nyt ajoi suosikkikirjailijani umpihankeen. Tämä sepitetty, mutta vahvasti kirjoittajan omiin kokemuksiin perustuva kirja poikkeaa tyylillisesti valtavasti Grassin muusta tuotannosta, eikä edukseen. En pitänyt kieliasusta, en tarinan kuljettamisesta sekä kertojaminän että päähahmojen kautta, enkä muutamista läpi kirjan väkisin esillä pidetyistä teemoista (, joista ei tässä enempää siltä varalta, että joku haluaa ko. kirjan lukea). Mitäpä tuohon sitten jäi? Muutamia grassimaisuuksia, joita on vaikea selittää, mutta liittyvät tapaan tuoda pirusti nippeli-informaatiota hyvinkin pliisuun perustarinaan.

En siis pitänyt, pisteet 1,5/5.

ä.
 
Lomareissun aikana oli aikaa lueskella mm. lentokoneessa istuksiessa, tässä tuoreimmat männä viikolta.

Gabriel Garcia Marquez: Haaksirikkoisen tarina


Tositapahtumiin perustuva kirja myrskyssä sotalaivalta pudonneesta sotilaasta, jonka koettelemuksia käydään läpi varsin napakasti: väljää tekstiä 135 sivun verran. Muttamutta, tarina oli kiinnostava ja kirjoitettu niin, että on lainattava vanhaa kuvausta: ei malttanut laskea kirjaa kädestään. Marquez on aiemminkin osoittanut osaavansa verevän tekstin kirjoittamisen, eli sikäli tämä ei ollut suuri yllätys.

Pisteitä 4-/5

Agustin Burroughs: Juoksee saksien kanssa


Tämäkin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kirja oli vahva lukukokemus. Ei välttämättä niinmiellyttävä ja positiivinen kaiken aikaa, mutta hyvin rakennettu ja kerrottu tarina, joka innosti lukemaan eteenpäin. Tuollainen lapsuus ja murrosikäisyys eivät käy kateeksi ja vielä rohkeampaa on tuosta ajasta kirjoittaa. Kaiken outouden keskellä tässä oli itsellä vähän sellainen Ei stna -mielikuva kaiken aikaa, eli suosittelen kaikille, joita pieni rosoisuus innostaa.

Pisteitä 4/5.


Jack Kerouac: Satori Pariisissa


Tämäkin oli sattumalta omaerämäkerrallinen pienteos (vain 110 sivua), käsitellen Kerouacin matkaa Ranskaan tonkimaan omia sukujuuriaan.
Jos nuo kaksi edellistä innostivat ja kiinnostivat, niin tämä ei; suuri osa sisällöstä oli ranskankielen nyansseilla pelleilemistä, joka ei ainakaan minua kiinnosta tippaakaan. Varsinaista juonta ei ollut nimeksikään: pari päivää resuamista Pariisissa ja muualla Ranskassa milloin pöhnässä, milloin sitä hankkimassa.

Ei ollut miun juttuin lainkaan, siksi pisteitä 1/5.
 
Tuomas Kyrö: Tilkka

Noin niinkuin lähtökohtaisesti en pidä tämän tyyppisestä kirjallisuudesta lainkaan. Ei silti, valitsemassaan lajityypissä Kyrö etenee varsin kohtuullisesti, jopa siinä määrin, että useampana iltana nukkumaanmeno venähti, kun piti vielä pari lukua lukea.

Minulta pisteitä 2,5/5, jossa lisättynä yksi piste kielen hanninnasta.
 
ääliö sanoi:
Tuomas Kyrö: Tilkka

Noin niinkuin lähtökohtaisesti en pidä tämän tyyppisestä kirjallisuudesta lainkaan. Ei silti, valitsemassaan lajityypissä Kyrö etenee varsin kohtuullisesti, jopa siinä määrin, että useampana iltana nukkumaanmeno venähti, kun piti vielä pari lukua lukea.

Minulta pisteitä 2,5/5, jossa lisättynä yksi piste kielen hanninnasta.

Ääliöltä 1 piste pois kielen hanninnasta.  :)
 
Pekka T sanoi:
Ääliöltä 1 piste pois kielen hanninnasta.  :)
Oikein! Iän myötä tullut sellaiset nakkisormet, että puhelimella ja tabletilla kirjoittaminen pitäisi lopettaa kokonaan. Rankaisen itseäni sirottelemalla tuhkaa ylleni.  :-[
 
Äänikirjana

Lee Child: Omalla maallaan.

Childin kirjojen päähenkilö Jack Reacher päätyy tällä kertaa New Hampshireen Laconia -nimeseen pikkukaupunkiin. Paikalla on oma osuutensa Reacherin suvun historiassa ja hän alkaakin tutkia omia juuriaan.
Vähemmän yllättäen toisaalla, lähellä kaupunkia,  alkaa tapahtua erikoisia asioita eräälle pariskunnalle jonka Honda rikkoontuu metsätaipaleella.
Hyvää juonenkehittelyä, paljastuksia päähenkilön menneisyydestä, sopivasti väkivaltakuvauksia, niistä on Reacher-kirjat tehty. Niin tämäkin. Clint Eastwood-elokuvien kirjallinen muoto.
Jos näistä pitää, niin sitten pitää. Varsinaisen kaunokirjallisuuden ystävät löytävät mieluisampaa jostain muualta. Minulle tämä oli oikein hyvää ääniraitaa halkojen tekemisen taustalle.

4-/5
 
E.L. Doctorow: Ragtime

No jopas! En muista olenko Doctorowia lukenut aiemmin, mutta täytynee. Onneksi hyllystä löytyy näitä vielä kuusi kirjaa lisää.

En ihmettelisi vaikka tästä Ragtime -kirjasta olisi tehty elokuvakin, siinä määrin elokuvallinen tarina on kyseessä, kuunnostavia hahmoja ja napakka juoni mielenkiintoisine käänteineen ja rinnakkaisine tarinoineen. Oma vaikutuksensa lukukokemukseen on toki myös Kalevi Nyytäjän erittäin passelilla suomennoksella: erittäin luontevaa ja luettavaa tekstiä on ilo lukea eteenpäin.

Ihan klassikkoluokkaan en tätä nostaisi, mutta annetaan nyt hövelisti tuommoiset 4½ pinnaa viidestä.

ä.
 
Tullut luettua iso kasa erilaista kirjallisuutta mm. Jack Campbell Kadonnut Laivasto -sarja kokonaisuudessaan. Outoudessaan ykkönen on kuitenkin Agustina Bazterrican Rotukarja. Virus on aiheuttanut eläimistön häviämisen, mutta ihmisen liharuoanhimo ei kuitenkaan ole kadonnut. Osa ihmiskunnasta on kasvatuskarjaa, jota kasvatetaan muiden ruoaksi. Välillä jopa häiritsevän ällöttävä kirja, mutta kuitenkin ihan mielenkiintoinen lukuelämys. Kirjana lyhyehkö ja helppolukuinen.

Annetaan vaikkapa 3/5.
 
Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista/b]

Lopussa kiitos seisoo. Hyvä niin sillä alku ei ollut lupaava. Ehkä on ilkeää todeta näin, mutta mieleen juli jatkuvasti, että nyt nainen kirjoittaa naisille naisten elämästä. Siis sellaista kepeää Harlekiinijuttua. 'Kepeää' on kylläkin aivan väärä sana tätä kirjaa kuvaamaan, sillä läpi teoksen mennään varsin tummissa kerroksissa.

Kirjassa on pitkiä kappaleita, vähän kun irrallisia novelleja, jotka monilta osin kuitenkin loppua kohden alkavat liittyä toisiinsa. Usein olen tässäkin ketjussa joutunut toteamaan, että mukavasti alkanut kirja ikään kuin väsähtää jossakin viimeisen kolmanneksen paikkeilla, eikä juttu oikein enää jaksa pitää otteessaan. Tässä nyt kävi päin vastoin eli tuo kuvaamani ei-innostava alku sai jatkokseen koko ajan paranevan tarinakokonaisuuden. Siltikään ei tämä milestäni noussut sellaisten kehujen arvoiseksi, mitä mediassa näyttää kirjoitetun. Noh, makunsa kullakin.

Ensin tuumin, että antaisin pisteitä jotakin 1 ja 1½ paikkeilla, mutta tosiaan tuon loppua kohti kohenemisen vuoksi annetaan hiukan lisää, eli 2½ yhteensä.
 
Bear sanoi:
Tuntematon Kimi Räikkönen. Mielenkiintoinen kirja formulamiehen elämästä. Suosittelen lukemaan.

Tämä oli yllättäen ihan luettava ja siinä oli muutakin, kuin aikoinaan lööppeihin vedettyjä asioita.
 
Doris Lessing: Ruoho laulaa

Positiivinen yllätys edellisen jälkeen, ei ollut hömppää vaan toimiva paketti. Tarina ihmiskohtaloista keskellä rotuerottelun jakamaa Etelä-Afrikkaa. Ankeutta, köyhyyttä, itsepintaisuutta, haaveita paremmasta, alistumista. Erittäin luettava kirja, siis toimiva juoni ja kieli, käännös mukaan lukien.

Valitettavasti tämäkin mielestäni menetti tenhoaan viimeisen kolmanneksen kohdalla, etenkin kun lopputulema avattiin heti alkusivuilla. Mutta kaikkinensa varsin mukaansatempaava kokonaisuus, jolle olisin halunnut antaa pisteitä 4, mutta tuon loppuosan vuoksi otetaan vartti pois, eli 4-/5.
 
William Faulkner: Villipalmut

Akateemiset kirjallisuudentutkijat näyttävät löytäneen tästä herraties millaisia kirjoitustieteellisiä muotoja ja kaavoja, mutta itse tyydyn tuttuun tapaan arvioimaan maallikon lukulasien takaa.

Louisianassa mennään, kahta eri tarinaa viedään eteenpäin vuorotellen, kuten toisinaan on tapana. Tarinat sinällään ovat täysin irrallisia, eli edes loppuratkaisut eivät poikkeuksellisesti sido niitä yhteen. Ideana ilmeisesti kuvata haluttua teemaa kahdella eri tarinalla. Niin tai näin, tarinat ovat sisällältään pienimuotoisia, eli kirjan sivut täyttyvät monimutkaisista ja runsassanaisista virkkeistä, joilla kuvataan usein mielialaa tahi vastaavaa. Ei tämä ehkä ihan tajunnanvirtaa ole, mutta on suomentaja Alex Matson töitä joutunut tekemään vääntäessään suomeksi kaiken ilmaisun.

Tätä on hiukan hankalaa arvioida, luettavuus ei ole hääviä mainitusta työläästä kielirakenteesta johtuen, eivätkä tarinatkaan loista erityisen hienoilla juonillaan tai dialogeillaan. Jokin, ainakin minulle vaikeasti kuvattavissa oleva toimivuus ja ehkä sielumaiseman syvyys nostaa kokonaisuutta ylöspäin. Olkoon pisteet siis 3,5/5.

ä.
 
Ilkka Remes, Kremlin nyrkki 3,5/5

Jos on olleet aika lennokkaita aiemmat Remeksen kirjat, niin nyt alkaa meno olla jo vähän turhankin lennokasta. Ihan mukaansa tempaava juoni, mutta suosittelen lukemaan ensin aiemman teoksen Perikato, sillä useat henkilöt ja osa juonenkäänteistä tulee sieltä.
 
Alberto Moravia: Kaksi naista

Monelle tämä kirja taitaa olla tutumpi loistavan Vittorio De Sican elokuvasta vuodelta 1960. Itsekin olen filmin nähnyt pariin kertaan, eli oli mielenkiintoista nähdä millaisia ajatuksia kirja tuon jälkeen herättäisi.

Moravia oli osaava kirjailija, joka monissa teoksissaan käsitteli ihmissuhteita. Tässä nyt lukemassani kirjassa kehystarina liittyy toisen maailmansodan vuosiin Italiassa; odotellaan pelonsekaisin tuntein milloin saksalaisia, milloin englantilaisia. Lukemistani muista Moravian kirjoista poiketen tämä on kirjoitettu kokonaan minä-muodossa, päähenkilön kertoessa pakotarinaa Roomasta maaseudulle vuoristoon. Hiukan tuossa minämuodossa häiritsi se, että Moravia oli tehnyt päähenkilöstään hiukan  tietämättömän ja koulusivistystä vaille jääneen naisen, joka kuitenkin muisteloissaan lainasi sanatarkasti toisten hahmojen varsin filosofisiakin pohdintoja.

Perustarina on loistava, kiinnostava pakolaistarina köyhistä ja vieläkin köyhemmistä hahmoista, jotka eri keinoin - vähän vilpillisinkin - yrittävät pärjätä sodan melskeissä ja ylläpitää toivoa paremmasta: "aivan pian tulevat englantilaiset ja pelastavat meidät, ja kaikki palaa taas entiselleen". Tarinassa on hienosti rakennettu monenlaisia henkilökuvia pääparin (äiti ja tytär) oheen.

Loistavaa lukukokemusta rasitti ei-sisällöllinen tekijä, eli se, että kirjan kustantaja oli (julkaisuajalle melko tyypilliseen tapaan) päätynyt käyttämään hyvin pientä fonttikokoa. Lukeminen meni siis huonoilla silmilläni välillä tihrustamisen puolelle, mikä hidasti etenemistä jonkin verran.

Pisteitä? En ehkä aivan kirkkaimpaan gloriaan tätä nostaisi, mutta annetaan nyt vaikka mukavat 4½/5.

ä.
 
Michael Frayn: Vakoojat


Toisinaan on kiva olla väärässä. Tällä(kin) kerralla väärässäolo liittyi omaan ennakkoasenteeseen, eli tässä tapauksessa kirjan tuomitsemiseen huonoksi sen alun perusteella. Eläkeläisukko muisteli lapsuusaikaansa sodan keskellä Britanniassa. Ensiarviona tarina vaikutti varsin tylsältä pikkupoikien leikkien ja seikkailujen kuvaukselta, mutta tarinan edetessä siihen alkoi tulla kummasti syvyyttä.

Juoni toimi vallan mainiosti ja uusien, usein yllättävienkin, käänteiden vuoksi mielenkiinto säilyi loppuun asti. Aivan viimeinen luku veti pakettia kasaan melko tiiviisti, eikä ehkä yltänyt mielessäni muun tekstin tasolle.

Vaikkapa Faulkneriin verrattuna kieli oli hyvin luettavaa, kuitenkin laadukasta.

Arvosana voisi olla 4/5, pienellä ja himmeällä miinusmerkillä täydennettynä.

ä.
 
Äänikirjana Kari Lumikero: Uutismies. Lukijana Kari Lumikero.

Tunnetun toimittajan omaelämäkerta. Teksti on tietysti ammattitaitoisesti kirjoitettu ja luettu.
Näin on kirjan alussa, jossa kerrotaan paljon asioita kohdehenkilön elämästä vuosien mittaan. Loppupuolella alkaa uutistapahtumien muistelu ja silloin jää levy vähän päälle. Näin varsin isompien tapahtumien kuten Saddamin kukistumisen ja Thaimaan tsunamionnettomuuden kohdalla. Niiden tapahtumien pääpiirteistä oli ainakin minulla senverran tietoa ennestään, että niiden näin kertaaminen vaikutti turhan pitkältä.
Muutoin mielenkiintoisia muisteluksia riittää, sen verran monessa Lumikero on ollut mukana. Mielenkiintoista.
Luennasta ei löydy moitittavaa.
4,5/5
 
Pitäisi varmaan itsekin kuunnella jokin äänikirja pitkästä aikaa. Lentokoneessa lokakuussa kuuntelin vähän aikaa jotakin Peteliuksen lukemaa poliisidekkaria, mutta se ei kyllä sytyttänyt lainkaan. Jollakin tapaa eri hahmojen repliikit menivät sekaisin, kun sama ääni luki ne kaikki. Varmaan Havukka-Ahon ajattelijan tyyppisessä tekstissä toimisi paremmin.
 
Boris Pasternak: Viimeinen kesä

Tohtori Zivagosta paremminkin tunnettu Pasternak oli entuudestaan vieras kirjoittaja, siksi uteliaisuus oli suurehko. Vaan, pettymyksen puolelle meni että heilahti!

"Oman aikansa" venäläiskirjallisuutta riivasi usein ylenpalttinen filosofisuus, paatoksellisuus sekä asioiden pyörittely ja analysointi rasittavuuteen saakka. Henkilöhahmoilla on usein ollut milloin minkäkinlaista sieluntuskaa aiheessa jos toisessakin. Valitettavasti tämä Pasternakin kirja on mitä suurimmassa määrin hyvä esimerkki moisesta. Tarinan suoraviivaisesta etenemisestä ei siis ole puhettakaan, ja juonen seuraaminen kävi välilä melkeinpä työstä.

Kirjassa on pari novellia ja sen jälkeen oikeastaan kahteenkin kertaan elämänkerrallista kuvausta. Näistä jälkimmäinen on kerronnaltaan varsin suoraviivaista, eli luettavinta osaa koko kirjassa.

En tästä siis pitänyt lainkaan, eli annan pisteitä 1/5.

ä.
 
Kim Leine: Punainen mies, musta mies

Saman kirjailijan teos Ikuisuusvuonon profeetat oli erinomaisen mielenkiintoinen lukukokemus, jolle muistaakseni annoin suitsutusta ja pisteitä lähemmä täydellisen rimaa hipoen. Samoissa merkeissä jatkui tämä kirja, eli mannertanskalaisten ja alkuperäisväestön välistä touhuamista, joka ei useimmiten suju ihan kuten Strömssössä. Näissä kirjoissa (sarjaan ilmeisesti tulossa kolmaskin osa) on niin paljon samankaltaisuutta, että se ajoittain jopa minua häiritsi. Mutta, en silti valita, toska tarina on valtavan mukaansatempaava, minkä ansiosta tällainen lähes 700-sivuinen teos tuli luettua muutamassa päivässä. Joulun vapaat kieltämättä helpottivat asiassa...

Ilman tuota sisarteosta olisin antanut tälle huippupisteet, laimennetaan nyt sen verran, että 4+/5 olisi arvosana minulta.

ä.
 
Aika tarkkaan kyllä vasta 1/2 välissä mutta huomenna on kuvat jo selattu....muistin virkustamiseksi pyysin tämän joululahjaksi ja sain....vähän on yksitoikkoinen juoni, mutta voin suositella kaikille joita ”käsityöt” kiinnostaa....