Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?

Jarkko Sipilä: Uhripeli

Tuttua tarinaa, komisario Takamäen johtamasta ”murharyhmästä”.

Rikostoimittajan taustan kyllä huomaa näissä Sipilän kirjoituksista. Niissä on sellaista pientä ”sisäpiirin knoppitietoa”, jota tuollainen toimittaja saa tietoonsa työnsä puolesta ja jotka tuovat tekstiin tiettyä lisäuskottavuutta.
Realistisen tuntuista ja mukaansa tempaavaa luettavaa, niin kuin Sipilän muutkin Takamäkisarjan kirjat.

Tosin, lieneekö joku muuttunut omissa lukutottumuksissa, kun aiemmin uuden, tällaisen kirjan ollessa käsissä, luin sen lähes samalta istumalta. Nyt piti useampaan kertaan aloittaa ja jatkaa luku kerrallaan, melkein kirjan puoliväliin saakka, ennen kuin se vei lopulta mukanaan.
Mutta tuo ei tosiaankaan ollut kirjan vika. Itsellä vain taitaa jatkossa haetuttaa toisenlaisia kirjoja luettavaksi.

Suosittelen, ainakin kotimaisen dekkarikirjallisuuden ystäville, miksipä ei muillekin kesälukemiseksi.

No ot sallittakoon kai.
Nuorena luin Vantaalla Kaivokselan sivukirjaston läpi. 60-luvulla kun netti oli vielä vähän vaiheessa...

Noita Burroughsin kirjoja kulutettu. Faijan perintöä 40-luvulta painettuna;

Minun vanha suosikkini eli Burroughsn Mars-sarja. Pitäisiköhän käydä kirjastosta hakemassa kesälomaksi kaikki. Liekkö aika kullannut muistot...

Ben Rhodes: Obaman valkoisessa talossa.
Presidentin neuvonantajan muistelmat, ihan mielenkiintoista saada tietoa päätösten taustoista.
Paljonhan tuossa jätetään kertomatta, mutta paljon myös kerrotaan.

Risto Siilasmaa - Paranoidi Optimisti

Wow, mikä kirja!

Aloitin lukemisen hieman pakkopulla asenteella, luulin että kyseessä on vain Siilasmaan muisteluita, mutta ei! Ahmin kirjan kahdessa päivässä, kuin dekkaria olisi lukenut.

Kirja kertoo yllättävän tarkasti mitä Nokialle huippujohto pääosassa tapahtui 2008-2017, kuinka se Siilasmaan johdolle pelastettiin ja johtajuusoppikirja (isolta osin) samalla. Ja mikä olisikaan parempi käytännön esimerkki kuin Nokia.

Tämän kirjan kannattaa lukea kaikki esimiehet, yritysten hallituksissa olijat, ja muutkin joita Nokia tapahtumat kiinnostaa.

Joitain havaintoja ranskalaisittain:
- Ollilaa kirja ei mairittele, ei jää kyllä epäselväksi mitä Siilasmaa hänestä ajettelee. Käytännössä ignooraa reliikkinä viimeisessä häneen liittyvässä kommentissa.
- Nokiassa oli huono yrityskulttuuri eikä OPK:sta ollut sen muuttajaksi.
- Elop ei ole tarinan roisto eikä troijalainen, ja saa synninpäästön. Aika pitkälle olosuhteiden uhri. Itsekin käänsin tämän kirjan luettuani mielipiteeni hänestä.
- Nokian matkapuhelinten myynti, NSN osto, ALU osto on kaikki todella ammattitaitoista yrityskauppaa, hattu pois. Itsestä ei olisi moiseen mitenkään.
- Siilasmaa itse on kyllä nykymaailmaan sopiva yritysjohtaja. Olen noin 95% samaa mieltä hänen kanssaan kaikesta mitä hän kirjoittaa. Kulmia kohotti hieman hänen ideansa johtajien analysoimisesta. Vaikka tarkoitus on hyvä, itse ainakin olen huomannut että nämä on hyvin herkkiä asioita. Esimerkiksi ei kollegoistaan mielellään anna huonoa palautetta, koska lojaalisuus. Samoin palautteet ymmärretään helposti väärin. Toinen asia mikä hänenlaisellaan ihmiselle on varmaan vaikea ymmärtää on ettei kaikki ole yhtä älykkäitä ja uuden oppimishalukkaita. No, ehkä hän sen tajuaakin ja joka tapauksessa sellaiseen kannattaa pyrkiä.

Markus Hotakainen: Onko siellä ketään - Avaruuden älyä etsimässä.

Vaihteeksi avaruusasioita. Kirjassa on mielenkiintoista tarinaa maapallon ulkopuolisen (älyllisen) elämän etsimisestä, SETI:stä, eksoplaneettojen kartoittamisesta ja laajemminkin elämän edellytysten ja elämänmuotojen pohdintoja. Hotakainen on hyvä kirjoittaja. Välillä voi rivien välistä lukea kuittia, että älyllistä elämää kannattaisi alkaa ensimmäisenä etsimään täältä kotinurkista maapallolta. Tosin sen löytymisen todennäköisyys lienee täältäkin aika pieni.

Hieman OT:na tällainen tuohon Juhossonin postaukseen liittyen.
Kuva Bill Wattersonin "Calvin and Hobbes"-sarjakuvasta. (Lassi ja Leevi)

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Hotakainen on kyllä mainio sanaseppo ja lajin tuntemattomuus on varmaan ollut etu tätä kirjoittaessa. Tykkäsin kyllä kirjasta ja siinä on muutamia kohtia jotka saivat nauramaan jopa ääneen.

vincent sanoi:

Hieman OT:na tällainen tuohon Juhossonin postaukseen liittyen.
Kuva Bill Wattersonin "Calvin and Hobbes"-sarjakuvasta. (Lassi ja Leevi)

Napsauta laajentaaksesi...

Markus Hotakaisen kirjassa mainittiin ja perusteltiin sama ajatusmalli tieteellisesti. Planeetan ilmakehän koostumus voidaan spektrianalyysillä määritellä kaukaa. Muut, siis älylliset oliot jollain toisella planeetalla, ovat täälläpäin liikkuessaan huomanneet, että sotkemme oman planeettamme ja pilaamme ilmakehämme elinkelvottomaksi ja siksi eivät ota meihin typeryksiin yhteyttä. Ei maksa vaivaa edes yrittää kommunikoida tällaisen itsensä tuhoavan aivottoman eliöstön kanssa ;D

Antti Heikkinen - Risainen elämä.

Kirja kertoo Juice Leskisen risaisen elämän sen enempää kaunistelematta. Kirjassa paljon haastatteluja Leskisen tunteneilta henkilöiltä, esimerkiksi Grand Slamin porukalta. Todella mielenkiintoinen opus, suosittelen lukemaan jos Leskisen tarina vähänkään kiinnostaa.

^ Kas, löytyy lukemattomien hyllyltä eli kyllä tuo jonain päivänä tulee kuitattua. Hyvä tietää että pidit kirjasta 

Bear sanoi:

Antti Heikkinen - Risainen elämä.

Kirja kertoo Juice Leskisen risaisen elämän sen enempää kaunistelematta. Kirjassa paljon haastatteluja Leskisen tunteneilta henkilöiltä, esimerkiksi Grand Slamin porukalta. Todella mielenkiintoinen opus, suosittelen lukemaan jos Leskisen tarina vähänkään kiinnostaa.

Napsauta laajentaaksesi...

Tämä on ehdottomasti suosittelun arvoinen kirja. Heikkinen kirjoittaa hyvin luettavaa tekstiä, jossa ei oikeastaan mikään jää häiritsemään. Muistaakseni itse pidin hiukan turhan pitkänä alkuosuutta (ennen kuin Leskinen muutti Tampereelle), mutta toki tuokin oman käsittelynsä ansaitsee.

Eri levyjen vaiheet ja kappaleiden kommentoinnit tuovat oman mukavan lisänsä kokonaisuuteen.

ä.

ääliö sanoi:

Tämä on ehdottomasti suosittelun arvoinen kirja. Heikkinen kirjoittaa hyvin luettavaa tekstiä, jossa ei oikeastaan mikään jää häiritsemään. Muistaakseni itse pidin hiukan turhan pitkänä alkuosuutta (ennen kuin Leskinen muutti Tampereelle), mutta toki tuokin oman käsittelynsä ansaitsee.

Napsauta laajentaaksesi...

Antti kun on  Juankosken naapurista Nilsiästä niin pitihän kotipuolen kuviot käydä läpi.
Muistan kun Antti kertoi  aikovansa tehdä kirjan Juicesta. Kaikilla paikalla olleilla oli sama ajatus mielessä: et sitten isompaa hommaa ottanut ensimmäiseksi kirjaksi...
Kannattaa lukea myös Antin kirja Jaakko Teposta.

Itse asiaan..

Äänikirjana Jonas Jonasson: Satayksivuotias, jolla mielestään oli liikaa mielessään.

Jatkoa teokselle Satavuotias, joka kiipesi ikkunasta ja katosi. Tyyli on sama, mutta liikutaan isommissa ympyröissä. Allan Karlsson pääsee tapaamaan niin Pohjois-Korean kuin Usa:nkin päämiestä ja montaa muuta. Uusnatsit riehuvat yhdessä vaiheessa ja jotenkin Putin puhelee takapiruna.
Mitä uskomattomimpia tapahtumia siis, vauhtia riittää ja huumori kukkii.
Tyyli on vähän kuin Arto Paasilinnalla, mutta ruotsalainen versio.

5-/5

Dion Leonard: Gobi

Tässä on kirja, josta tulee hyvä mieli. Edinburghissa asuva mies matkustaa Kiinaan osallistumaan ultrajuoksukilpailuun Gobin autiomaassa.
Ja siis kirja kuvaa todellista elämää ja todellisia tapahtumia.
Lähtöpaikalla kiertelee utelias pieni kulkukoira joka kiinnittää huomionsa tämän miehen keltaisiin kengän suojuksiin
ja nostaa sitten katseensa ja tuijottaa miestä silmiin. Mies yrittää hätistellä koiraa pois, koska lähtö tapahtuisi hetken kuluttua.
Mies ei vielä tiedä, että koira oli valinnut hänet. Kun lähtö tapahtuu ja jotain sata kilpailijaa starttaa reitille, niin hetken kuluttua mies huomaa,
että koira juoksee vierellä. Siitä alkoi koiran ja miehen uskomaton seikkailu
Kaikki koiran omistajat tietävät, että kun koira kiintyy, niin sitä uskollisuutta ei mikään horjuta, jos vain pitää koiraa kunnolla.

Juuri sain kuunneltua äänikirjana George R. R. Martinin Valtaistuinpelin kolmannen osan. Tuo on siis ensimmäinen osa Tulen ja jään laulu- nimisestä kirjasarjasta, johon TV-sarja Game of Thrones perustuu. Jaksoakaan en ole sarjaa katsonut, mutta kirjojen kuuntelun aloitin työkaverien suitsutuksen takia. Ja hyvähän tuo kyllä onkin, ei siinä mitään. Eli jos Taru sormusten herrasta uppoaa, niin suosittelen kyllä vahvasti tätäkin.
Hieman työläshän tuo on näin sarjaa katsomatta kestää alussa kärryillä, koska henkilöitä ja sukuja ja muita vastaavia vilisee kymmenittäin ja noista suurimmalla osalla on vielä melko hankalat nimetkin. Onneksi netistä löytyy GoT-wiki, josta voi käydä kertaamassa. Tuohon wikiin liittyy tosin se huono puoli, että juonipaljastuksia siellä näkee väkisinkin.

Tolkuttoman pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen paluu lkaunokirjallisen lukemisen pariin - toivottavasti aktiivisena!

John Banville: Todistajan kirja

Erilaisuudessaan virkistävä kirja! Päähenkilö kertoo tarinaansa, jonka kuluessa syyllistyy erilaisiin rikoksiin. Tarina kulkee ikään kuin päähenkilö olisi oikeusistuimessa antamassa lausuntoaan teoistaan ja niiden taustoista.

Erilaisuuden ohella pidin kovasti kirjan kieliasusta, suomentaja Anja Haglund on tässä tehnyt kerrassaan mallikasta työtä!

Irlantilaiskirjailija Banville oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta tämän perusteella pitänee hieman suorittaa penkomista... Ainakin Wikipedian perusteella muuta tuotantoa voisi löytyä jonkin verrankin.

Koska haluan säästää nuo vitosen arvosanat todellisille ajan hammasta kestäville helmille, rajaa se tälle antamani numeron 4+:aan, joka sekin on asteikollani varsin korkealla  8)

ä.

Huomaan, että oma lukemisharrastus painottuu talviaikaan, kesä tahtoo kulua muiden harrastusten parissa. Vain yhden kirjan olen lukenut kuluneen kesän aikana - toivottavasti pääsen pian taas kirjallisuuden pariin, ja tulee asiaa tähänkin ketjuun.

Kurt Vonnegut: Kalmasilmä

Yksi Vonnegutin teos taas takana päin, näitähän riittää. Monien kirjailijoiden kohdalla taitaa olla sellainen tilanne, että kaikissa heidän kirjoissaan on samantyyppistä kerrontaa, huumoria ja tarinan rakentelua. Hieman liioitellen siis voisi sanoa, että kun on tällaiselta kirjailijalta yhden kirjan lukenut niin on melkeinpä lukenut ne kaikki. Tämä pätee mielestäni Vonnegutiin erittäin hyvin, siksi paljon eri teokset muistuttavat toisiaan. Yhdistävänä tekijänä näissä Vonneguteissa näyttää olevan se, että noin 300-sivuinen kirja jaksaa pitää kiinnostuneena vähän runsaat 200 sivua, mutta sen jälkeen alkaa hissukseen odotella että loppuisi jo.

Runsaslukuisen tuotannon joukossa tämä edusti mielestäni Vonnegutilta sitä parempaa osaa. Syytä en oikeastaan osaa analysoida, mutta oli tässä taas outoja tapahtumia ja henkilöhahmoja pitämässä mielenkiintoa yllä.

Pisteitä minulta 3½/5.

Josė Saramago: Kertomus sokeudesta

Ei pettänyt Saramago taaskaan, kerrassaan hieno teos!
Saramagolaiseen tapaan on tapahtunut tai tapahtumassa jotakin perin merkillistä. Tällä kerralla kaupungin asukkaat alkavat yksi toisensa jälkeen äkillisesti sokeutua. Siitä seuraa jos jonkinmoista paniikkia ja muuta touhua - huonostihan siinä käy. Tarinan edetessä lukija saa seurata kuvausta ongelmista, itsekkyydestä, kärsimyksestä ja porukan yhtenhitsautumisesta haasteiden voittamiseksi.

Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kirja, jonka pohjalta on tehty elokuvakin - Blindness(2008).
Pisteitä minulta 4+/5.

Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, pitää laittaa lukulistalle. Pinossa noin 3000 sivua luettavaa, joten menee myöhempään ajankohtaan.

Ilkka Remeksen Shokkiaalto, 3,5/5.

Kirjan tapahtumat pyörivät osittain Olkiluoto 3:n ympärillä. Huvittavaa oli lukea kun kirja oli kirjoitettu 2010 ja silloin rakentaminen kirjan mukaan oli jo pahasti myöhässä. Nyt 2019 ei vielä sähköntuotanto ole käynnissä  ;D

Äänikirjana

Stephen King & Owen King: Ruususen uni.

Näin tämän kirjaversion, siinä on 750 sivua.  Kuunneltuna kaksi cd-levyä mp3-muodossa, aika monta tuntia siinä meni. Eli ihan Kingin tapaista. Teksti on sujuvaa ja tarina etenee mukavasti. Jossain vaiheessa tuntui, että muutaman henkilön kohdalla putosin matkasta, niin monta niitä oli.
Kauhutarina. Salaperäinen virus tarttuu vain naisiin ja saa heidät kääriytymään koteloon kuin perhosentoukka. Salaperäisiä ovat myös naisten ympärillä pyörivät yöperhoset. Sekä Eve Black, joka on immuuni virukselle.
Ympäristönä toimii pieni kaupunki Appalakeilla, sekä loppupuolella myös salaperäinen toinen puoli.
Tavallista siis ja seassa paljon outouksia. Toimii, mutta hiukan pitkä se on.

Olinhan se näköjään minäkin jotain sanaillut Ruususen unesta 
https://www.autostadium.fi/index.php?topic=861.msg518778#msg518778

Tuo tuli ihan vastikään luettua. Nautin suunnattomasti. Parasta Kingiä pitkään aikaan mun mielestä. Ja kirjan pituus oli plussaa kun tarina kumminkin etenee kokoajan. Välillä kirjan henkilöistä oli vaikeuksia pysyä kartalla kun niitä tuli kerralla aika paljon. Kirjan loppu oli hyvä. Kingin kirjoissa välillä loput menee hieman överiksi, mutta tässä toimii!
Kaksi uusinta King tuotosta olleet erittäin mieluisia [emoji106]

Sitten vaan Ulkopuolisen kimppuun seuraavaksi