Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?

Olikin mennyt nelisen kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoittelin lukukokemuksia (Sin City), eli kirjojakin on jokunen kahlattu läpi.

Stephen King: Hohto
Piti otteessaan melko mukavasti huolimatta Pentti Isomursun suomennoksesta (koittakaapa lukea saman suomentajan Christine...). Ei minusta Kingin parhaimmistoa, vaikkakin kauhun ystäville ehdottomasti lukemisen arvoinen. (4/5)

Stephen King: Viimeinen vartio
Tämä löytyi yllättäen alennuksesta jo ennen joulua. Mersumies-trilogian päätös, joka on tarinaltaan ehkä perinteisempää Kingiä kuin kaksi ensimmäistä osaa. Jätti vähän ristiriitaisen fiiliksen. Tämä on kirjoitettu siten, että sen voi lukea ilman että on lukenut aikaisemmat osat, mutta en oikein tiedä kuka haluaisi lukea tämän itsenäisenä teoksena. Niin hyvin tarina ei minusta yksinään kanna. (Trilogian osana 3/5, yksinään 2/5)

Miska Rantanen: Kalsarikänni
Tämä sattui silmään kun katselin kirjastosta lainattavia e-kirjoja lentomatkalle. Kirjassa tutustutaan kalsarikänniin perinpohjin erittäin tarpeellisena osana (suomalaista) kulttuuria ja hyvinvointia. Toisaalta sen voi lukea myös kalsarikännäämisen käsikirjana. Toimi oikein hyvin ajanvietteenä kentällä/koneessa, mutta varma valinta myös vessalukemistoksi. (4/5)

Peter Franzen: Särkyneen pyörän karjatila
Tämä oli toinen löytö e-kirjojen lainausosastolta. Valkkasin vain jonkun kokeillakseni miten lainaus onnistuu Android-tabletilla. Lainaus onnistui helposti, ja Kalsarikännin lyhyydestä johtuen tämä päätyi sitten myös reissussa luettavaksi. Onneksi päätyi. Franzenin kirjallinen tuotanto ei ollut ennestään tuttua muuten kuin yhdestä novellista Marilyn, Marilyn -novellikokoelmassa, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Positiivinen yllätys siis. (4/5)

Stephen King: Tulisilmä
Luulen tämän olleen ensimmäinen lukemani Kingin kirja joskus teinivuosina. Kirja hyppää suoraan toimintaan heti ensimmäiseltä sivulta, eikä päästä irti. Parasta Kingiä. (5/5)

Seppo Jokinen: Lyöty mies
Kirja on kokoelma lyhyitä tarinoita Komisario Koskisen maailmasta. Tarinat on tuttua Jokista, mutta hieman erilainen ilmapiiri näissä oli kuin Koskinen-romaaneissa, eikä ollenkaan huonolla tavalla. Ja tässä kohtaa pitänee huomauttaa, että olen Komisario Koskinen -fani. Enkä ehkä vähiten sen takia, että tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiini. (4/5)

Jokisen jälkeen jatkoin kotimaisella tuotannolla, kun käteen tarttui Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Tästähän on tehty ainakin yksi teatterisovitus, ja leffakin on tekeillä. Mutta siitä enemmän sitten kun pääsen viimeiselle sivulle.

Igor sanoi:

Stephen King: Hohto
Stephen King: Viimeinen vartio
Stephen King: Tulisilmä

Napsauta laajentaaksesi...

Jaahas, sitä on näköjään kuitattu sekä vanhaa että uutta Kingiä. Totta tuo että vaikka nuo vanhat stoorit ovat silkkaa asiaa, käännösten taso ei ole sitä mihin myöhemmin olemme tottuneet. Osuva kuvaus sinulla Viimeisestä vartiosta 

Uusin käännös Stephen Kingiltä luettu. Ulkopuolinen (2019), alunperin The Outsider (2018).

Kuten aina, odotukseni lukuelämystä kohtaan olivat korkealla. Alku ja jatko maistuivat erittäin hyviltä. Sitten tarina hieman menetti otettaan mutta loppu sujui ihan kelvollisesti. Sanoisin sellaiseen nykykingimäiseen tyyliin. Kirjan lukemisen jälkeen jäi hyvä fiilis mutta toisaalta sitä miettii että tässäkö se nyt oli. Koskas tulee seuraava käännös 

Tarina kuvaa poliisin ja muun järjestelmän toimintaa murhatapauksessa. Myöhemmin juoneen liitetään Mersumies-trilogiasta tuttu henkilö. Stoori on loppujen lopuksi aika yksinkertainen mutta Kingin tarinankerronta jaksaa pitää virettä yllä. Suhtaudun tähän kirjaan siten että äijä on edelleen iskussa ja antaa tulla lisää vaan. Kuka näitä Kingejä on ennenkin lukenut tai kuunnellut niin suosittelen kyllä tätäkin 

juupeli sanoi:

Uusin käännös Stephen Kingiltä luettu. Ulkopuolinen (2019), alunperin The Outsider (2018).

Napsauta laajentaaksesi...

Pitäisi varmaan lukea tämä Kingin "Sivullinen" - joskin alkuteoksen nimi on käännetty suomeksi toisin. Olen nimittäin lukenut toisen kirjan nimeltä The Outsider, suomalaiselta nimeltään Sivullinen ihminen. Siitä en oikein saanut kaikkea irti, valitettavasti (Colin Wilson: Sivullinen ihminen [The Outsider]).

Tuohon Kingin kirjan tarinaan kyllä istuu hyvin tuo ulkopuolinen. Paremmin kuin sivullinen. Olikos muuten aikoinaan pakinoitsija "nimeltään" Outsider vai muistanko ihan väärin.

Ilkka Remes: Hiroshiman portti 4/5 pistettä.

Taattua Remestä, jonka juoneen oli sotkettu jo kiinalaiset.

Markku Jokisipilä : Punakone ja vaahteranlehti  (2014)

Tämä kirja kertoo jääkiekosta Neuvostoliitossa. Kanadaa, Tsekkoslovakiaa, Ruotsia ja Suomea unohtamatta. Koska oma jääkiekon seuraamiseni painottuu korostuneesti 70-luvun alkupuoliskolle, oli kirjan anti pitkälti paluuta muistoihin. Monia tuttuja pelaajanimiä vilistää kirjan sivuilla kun alun politiikat ja lajin alkuvaikeudet ehtivät 60-luvun lopuille. Punakonetta käsitellään perusteellisesti mutta yllättävän mielenkiintoisesti, varsinkin jos lukijaa sattuu kiinnostamaan muukin kuin pelatut pelit tuloksineen. Kanada saa melkein yhtä tarkan käsittelyn pienemmän kaukalon ammattilaisineen. Oli hauskaa huomata kuinka hyvin muistin heidänkin pelaajiaan siltä tietyltä aikakaudelta.

Kiinnostuin seuraamaan jääkiekkoa siinä vaiheessa kun Neuvostoliiton maalilla oli vielä Konovalenko ja Tretjak aloitteli varamaalivahtina. Minulle pelillisiä elämyksiä tarjoili parhaiten troikka Harlamov-Petrov-Mihailov. Heidän seuraajat jäivät minulta jo vähemmälle huomiolle. Kirja kyllä huomioi nämäkin sankarit, muun muassa kapinoinnin Tihonovin "hirmuvaltaa" vastaan. Pokkariversio oli aika pientä pränttiä ja välillä kansainvälisten sopimusten vääntämiset hieman uuvuttivat. Kokonaiskäsitys jääkiekon ja punakoneen historiasta on kuitenkin vakuuttavaa.

Jostain kumman syystä paikallishistoria on kiinnostanut. Viimeksi luetut tässä.

Heinolan kyliltä ja kaduilta. - Heinolan kotiseutu- ja perinnekirja 3. Julk. Heinola-Seura.
Elävää kuvausta haastaattelujen pohjalta. Melko laaja kuva-aineisto elävöittää muutenkin helppolukuista tekstiä. Tarinat itse koetuista tapahtumista tarjoavat aidon kosketuksen varsinkin 1900-luvun elämäntapaan niin keskikaupungilla kuin kymmenien kilomtrien päässä maalaiskylillä. Vielä kun oma vaarini on päässyt edustavasti mukaan kirjan sivuille, ei lukukokemus voisi enää tulla lähemmäksi.

Ehkä hiukan kevyttä, ei kovin analyyttistä on kirjan sisältö, joten arvosanaksi tulee 4-/ 5.

Timo Herranen: Heinolan kaupungin historia 3. Julkaisija Heinolan kaupunki 1998.
Historiantutkijan otteella kirjoitettu teos Heinolan kaupungin uusimmasta historiasta vuosilta 1940 - 1996. Paikoin tuntuu jopa turhan pikkutarkalta mm. yhdistysten, poliittisten ja aatteellisten järjestöjen toiminnan kuvaus. Mutta kun aineistoa on, tekee kirjoittajan mieli käyttää sitä. Teos antaa hyvän kuvan pikkukaupungin oloista 1900-luvun jälkipuolella. Kuvitus elävöittää sopivasti muutoin tiukkaan präntättyä tekstiä.

Arvosana 4 / 5.

Aira Kalilainen: Koti Heinolassa vuosina 1900 - 1940. - Neljän asukasryhmän elämää pikkukaupungissa. Kyseessä on Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselle laadittu pro gradu -työ. Tekijän lähdeaineistona ovat Heinolan historian kakkososaa varten tehdyt haastattelut sekä perukirja-aineisto. Kirjoittaja saa lähteistään irti paljon yksityiskohtaista tietoa. Opinnäytetyöksi teos on kuitenkin kevyehkö, ehkä turhankin helppolukuinen. Johdantoluvussa tarjotaan kiinnostava metodinen pohdinta, jota ei kuitenkaan löydy ainakaan kattavasti tekstiosuudesta, vaan siinä tyydytään enimmäkseen kuvailevaan esitystapaan. Valitettavasti tekstiä ei juurikaan ole elävöitetty kuvin.

Jos kyseessä olisi perinnejulkaisu, teksti ansaitsisi melko korkean arvosanan. Silloin kuvien puuttuminen kuitenkin olisi miinusta.

Kokonaisuutena työ ansaitsee arvosanan 3,5 / 5.

Vaihteeksi tuli luettua poliittista historiaa. Kirja toi suorastaan nostalgiset muistot mieleen "vanhoilta hyviltä ajoilta", kun maailmassa oli kunnon poliittinen vastakkainasettelu idän ja lännen välillä.

Simon Reid-Henry: Fidel & Che - Ystävät vallankumouksessa.

Kirja kertoo molempien miesten - Fidel Castron ja Ernesto Guevaran - tarinan lapsuudesta vallankumoukseen ja myös vallankumouksen jälkeisistä tapahtumista Chen Boliviassa vuonna 1967 tapahtuneeseen teloitukseen asti.

Pisteet meinasivat unohtua. 4,5/5. Hyvin kirjoitettu kirja, jossa oli paljon faktaa mutta ei kuitenkaan maistunut liikaa akateemiselta tekstiltä.

Quality sanoi:

Vielä kun oma vaarini on päässyt edustavasti mukaan kirjan sivuille, ei lukukokemus voisi enää tulla lähemmäksi.

Napsauta laajentaaksesi...

Vau. Tuo on varmasti melkoinen tunnetila 

Dan Brown: Alku
Melko lailla taattua Dan Brownia, mutta ehkä hieman verkkaisempi kokonaisuus, kuin aiemmat Robert Langdonista kertovat teokset. Kuitenkin varsin luettava tapaus, jos on aiemmistakin pitänyt. Nämä pari viimeisintähän (Inferno, Alku) käsittelevät ehkä hieman enemmän yhteiskunnallisia asioita/ihmiskunnan tulevaisuuden näkymiä, kuin Langdonin ensimmäiset seikkailut. Pistää tietyllä tavalla ajattelemaan

Mitenhän tuon pisteyttäisi... Sanotaan, että odotuksiin nähden 3/5

Anthony Beevor: Kohtalokas silta - Arnhem 1944

Muutama vuosi sitten tuli oltua kierroksella mm WWII-paikoilla, myös Arnhemissa. Tuli myös ajettua tuon sillan (uusitun) yli jokunen kerta.
Mielenkiintoinen teos, jossa kuvauksia tapahtumista molemmilta puolilta sekä paikallisilta.

Taavi Soininvaara - Darvinin seitti 3,5/5

Aivan kuin olisi Remestä lukenut 

Ryhmä Hau .... jotain, en muista loppua, pitäisi kysyä likan 3v. pojalta.

Terttu Autere: Kuokkavieraana kuolema
Kotimainen poliisidekkari, joka on sijoitettu 1930-luvulle.
Hiukan niin kuin Sariolan Susikoski-sarja, mutta kevyemmällä kädellä kirjoitettu.
Olen lukenut tästä sarjasta pari muutakin kirjaa. Kuvaa kyllä hyvin tuota aikakautta, mutta melko kepeästi ja voisiko sanoa, ketään loukkaamatta, että hieman "tyttökirja maisesti". 
Helppoa luettavaa, jos haluaa ajatukset pois arkisista huolista. 

Äänikirjana:

Tommi Kinnunen, Pintti.

Kerrassaan hieno kuvaus sodanjälkeisestä elämästä pienessä kylässä, jonka elämää säätelee  lasitehdas. Kaikki ovat siellä töissä. Tarina sijoittuu Nuutajärvelle, vaikka sitä ei suoraan kerrotakaan.
Elämää kylässä kuvataan kolmen sisaruksen kohtaloiden kautta. Jokaisella on omia vaikeuksiaan ja elämää täytyy kuitenkin saada jotenkin eteenpäin. Se ei yleensä ole helppoa.

Ihmisten kohtaloihin on helppo samaistua, sillä oma kotikyläni on aivan vastaava paikka, lasin tilalle vaihdettaisiin ruostumaton teräs.

4/5

Ilkka Remes: Nimessä ja veressä 4/5 pistettä.

Tapahtumat sijoittuvat Pudasjärvelle ja Irakiin. Todella mukaansa tempaava juoni, jossa käänteitä riittää.

Ilkka Remes: 6/12 4,5/5 pistettä

Terroristit iskevät itsenäisyyspäivänä presidentin linnanjuhliin... Oli kyllä harvinaisen koukuttava kirja, jossa ei ollut edes onnellista loppua. On kyllä pelottavan synkkää Remeksen ajatusmaailma, mutta realisteja tarvitaan liian sinisilmäisten joukkoon. 

Tuntematon Kimi Räikkönen. Mielenkiintoinen kirja formulamiehen elämästä. Suosittelen lukemaan.

Samuel Bjørkin Yölintu äänikirjana.
Kirja itsessään oli ihan hyvä ja jännittäväkin. Mutta. Voi äiti sentään miten rasittavaa dialogia kirja oli täynnä!
Esimerkki:
-Minä menen kahville.
-Mitä tarkoitat?
-Menen kahville.

Tai näin:
-Mene ulos.
-Mitä?
-Mene ulos.

Kyllähän tuollainen tehostekeinona tietysti menee, mutta kun KOKO KIRJA on täynnä tuollaista. Oli oikeasti lähellä etten jättänyt koko opusta kesken tuon takia, niin paljon alkoi jo loppua kohden ärsyttämään.

Nyt on hiljattain tullut lueskeltua sijoituskirjallisuutta (aihe alkanut kiinnostaa viimeisen vuoden aikana). Luettuna on nyt Mika Pesosen Sijoituspokkari ja Marko Erolan Paras sijoitus. Lisäksi työn alla Kim ja Tom Lindströmin Onnistu osakemarkkinoilla. Kaikki ovat varsin helppolukuisia olleet, vaikka aihe voisi olla kuivakkakin  Tuossa sijoituspokkarissa on ehkä kaikkein eniten perusasiaa sijoittamisesta ylipäätään. Paras sijoitus puolestaan menee hieman syvemmälle ja keskittyy puolustamaan rahastosijoittamista. Onnistu osakemarkkinoilla taas nimensä mukaisesti keskittyy osakemarkkinoihin syvällisemmin.

Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti näihin tutustumaan 

Quantum Mechanics - The Theoretical Minimum (Susskind & Friedman 2014)

Tässä kuvaillaan ajatusmalli kvanttimekaniikan takana ja esitellään sen matemaattiset perusteet. Itseä kiinnostaa lähinnä tuo ajatusmalli joka eroaa huomattavasti klassisesta fysiikasta. Esimerkkinä vaikka, voiko mikään kulkea valoa nopeammin? Alice ja Bob saavat Charlielta kolikot, he tietävät että Charliella oli 1€ ja 2€ kolikot mutteivät tiedä kumman saivat. Alice matkustaa toiseen galaksiin valovuosien päähän ja Bob jää maapallolle. Kun Alice katsoo toisessa galaksissa minkä kolikon sai, hän saa tiedon valoa nopeammin mikä kolikko Bobilla on. Toki voi filosofisesti väitellä kulkiko se tieto varsinaisesti galaksista toiseen, mutta esimerkki auttaa ymmärtämään ilmiötä nimeltä kvanttihiukkasten lomittuminen.

Jos ajatusmalli kvanttimekaniikan takana kiinnostaa, voi suositella kirjaa. Mutta vaatimuksena on kyllä yliopistotason tekniikan/luonnontieteiden matematiikan tuntemus.

Elämän aikana on tullut luettua vaikka mitä. Varsinkin teininä taisin melkeinpä asua kirjastossa. Sitten opiskeluaikoina se jäi, kunnes tahallani taas aloitin. Nykyaikana en enää hirveästi uusia kirjailijoita jaksa etsiä, mutta vanhoilta tutuilta luen uutuudet. Työn puolesta tulee sitten tutkimuskirjallisuutta luettua paljon.

Viime syksystä alkaen olen lukenut todella paljon yrittäjyyteen liittyviä kirjoja. Luin mm. Profit First, The Pumpkin Plan, The Toilet Paper Entrepeneur, The E-Myth, Seth Godinin kirjoja sekä runsaasti eri kirjoja lean startup -aihepiiristä. Lean-aihepiiristä päädyin kollegan kanssa juteltuani tutustumaan leanin alkulähteeseen eli Toyotan menetelmään. Olenkin nyt lukenut useita Toyotan toimintaa vuosikymmenet tutkineen tuotantotekniikan professori Jeffrey Likerin kirjoja, alkaen totta kai klassikosta The Toyota Way: 14 Management Principles from the World's Greatest Manufacturer.

Paraikaa luettavani oleva kirja sopiikin forumille kuin nenä päähän.

Jeffrey K. Liker & James K. Franz: The Toyota Way to Continuous Improvement. Linking Strategy and Operational Excellence to Achieve Superior Performance

Kirjassa käydään todellisten tapausten kautta läpi Toyotalla kehitetty ja maailmalla laajasti (mutta usein väärin ymmärrettynä) käyttöön otettu yritysjohtamisen menetelmä ja kuinka sitä voidaan opettaa eri organisaatoille mitä erilaisimmilla aloilla.

Autovalintani ei muuten liity näihin kirjoihin mitenkään muuten kuin siltä osin, että nämä antavat lisäluottoa Toyotan pitkäaikaiseen uskottavuuteen. Luen näitä enemmänkin itseni kehittämiseksi.

Viimeisin fiktiivinen kirjanen, jonka luin, sisältää kaksi uutta novellia seuraamastani pitkäaikaisesta scifikirjasarjasta:

Sharon Lee & Steve Miller: Fortune's Favors

Ja viimeisin romaani, jonka olen lukenut, sisältyy myös erääseen pitkäaikaiseen suosikkisarjaani:

Charles Stross: The Labyrinth Index

Näitä fiktiokirjoja ei oikein voi suositella ensimmäisiksi tutustumisreiteiksi kyseisiin sarjoihin, mutta molemmat sarjat ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Toyota Way -kirjoja suosittelen autoihmisille ja heille, joita kiinnostaa fiksu yritysjohtaminen.

Äänikirjana: JRR Tolkien: Taru Sormusten Herrasta osa 1, Sormuksen ritarit.

Klassikkojen klassikko ja siten arvostelun yläpuolella. 

Ja jutun tekee vielä paremmaksi lukija, alallaan paras, nyt jo edesmennyt Heikki Määttänen.



Ei ollut eka, viides tai kuudes kerta kun tämän kuuntelen. Nyt jatketaan matkaa Kahden Tornin maailmoissa.  8)

Markku sanoi:

Äänikirjana: JRR Tolkien: Taru Sormusten Herrasta osa 1, Sormuksen ritarit.

Klassikkojen klassikko ja siten arvostelun yläpuolella. 

Ja jutun tekee vielä paremmaksi lukija, alallaan paras, nyt jo edesmennyt Heikki Määttänen.



Ei ollut eka, viides tai kuudes kerta kun tämän kuuntelen. Nyt jatketaan matkaa Kahden Tornin maailmoissa.  8)

Napsauta laajentaaksesi...

Täsmälleen!
Heikki Määttäsen tulkinta Klonkusta on kyllä vertaansa vailla.