https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Lukeminen: Minkä kirjan luit viimeksi?

Kurt Vonnegut: Titaanin seireenit

Vonnegutin alkupään tuotantoa vuodelta -59. Tekijälleen tunnusomaiseksi muodostunut tyyli ja päähenkilön eräänlainen ressukkamaisuus ovat tässä jo vahvasti mukana.

Suurta mielikuvitusta ja luovuutta on tekijällä ollut, mielestäni paras lukuisista lukemistani Vonneguteista tähän mennessä!

Pisteitä 4/5
 
Maksim Gorki: Tarinoita Italiasta

Tämä 27 novellin kokoelma oli laadultaan kovin epätasainen, eikä parhaimmillaankaan herättänyt minussa suurempaa iloa tai innostusta. Vähän väkisin kirjoitetun oloinen ja tässä ajassa luettuna ajan patina oli jo eltaantunut.

Pisteet 2/5
 
Stephen King & Owen King : Ruususen uni  (2018) Alkuperäinen Sleeping beauties, 2017

Viimeisin käännös Kingiltä. Kirjoitettu yhteistyössä isän ja pojan kesken. Kingillähän on tähän taustaa mm. Peter Straubin kanssa.

Kirja on 750-sivuinen järkäle. Yleensä Kingiä (minulle Kingi on aina isä, Stephen) ei tarvitse moittia aloituksesta mutta nyt olin pettynyt. Jännästi ensin luetteloitu kaikki kirjan henkilöt ja hahmot lyhyine taustatietoineen. Sitten aloitetaan taustoittamalla tulevia tapahtumia. "Vasta" yli 30 sivun jälkeen homma lähti varsinaisesti käyntiin ja sitten pysyttiinkin tutusti tunnelmassa. Kirjan idea on aika mainio, ns. kaikki naiset maapallolla ovat poissa pelistä nukahdettuaan. Koitahan pysyä hereillä. Tapahtumat sijoittuvat pieneen kaupunkiin ja erityisesti sen naisvankilaan. Hymyilytti toisaalta että ihan Castle Rock kamaa  :D  Kingin lukijat kyllä tietävät.

Jossain vaiheessa mietin että mitähän tässä on jännättävää. Ei juuri mitään mutta tarina kulkee ja täytyyhän se selvittää miten asiat joko ratkeavat tai asettuvat. Ei siis mikään kauhuteos, onko niitä vähään aikaan Kingiltä tullutkaan. Owenin osallistuminen kirjoittamiseen ei häiritse mitenkään, en todellakaan tiedä kuka kirjoitti mitäkin. Jostain haastattelusta luin miten Owen kiitteli isäänsä kuinka vaivatta sieltä tuli ratkaisut umpikujiin.

Minusta ihan hyvää luettavaa jos Kingistä tykkää  :)
 
Klassikko-osastoa taas

Äänikirjana: Veikko Huovinen, Havukka-ahon ajattelija

Konsta Pylkkäsen tarinaa Lentualla eräänä kesänä, seuranaan pari lisenssiä, Mooses Pessi, kuoliaaksinaurattaja ja muutama muu.
Jos satut pitämään erämaaolojen kuvauksista ja muhevasta murteella tarinoinnista, on tämä aivan ehdoton.
Sinisiä ajatuksia...

 
Thore D. Hansen : Brunhilde Pomsel - sihteeri

Joseph Göbbelsin sihteeri/pikakirjoittajan koottuja haastatteluja. Pomsel vakuuttelee olleensa autuaan tietämätön natsien hirmuteoista, vaikka työskentelikin muutaman vuoden Göbbelsin toimistossa ihan sinne toukokuuhun 1945 asti. Ei mitenkään kovin mielenkiintoinen kirja... kunnes Pomselin osuus päättyi. Sitten alkoi Hansenin puheenvuoro, jossa hän toi esiin yhtäläisyyksiä 30-luvun alun Saksan ja tämän päivän länsimaiden valillä. Välinpitämätön omaan elämäänsä tyytyväinen keskiluokka, isoihin kysymyksiin helppoja ratkaisuja tarjoavat populistit jne. Suosittelen lukemaan, tämä kirja herättää.
 
Torstaina ostin ja torstaina se oli jo luettu, elämäni ensimmäinen kirja jonka luin kannesta kanteen, Tuntematon Kimi Räikkönen.  :)
 
Vuosiin en ole kirjoja lukenut enkä ostanut. Tuntematon Kimi Räikkönen on hankintalistan kärjessä luettavaksi vaikka maikkarin sivuilta saa lukea lööppeineen lähes koko kirjan.
 
Roman Schatzin Asevelipuolet, mielenkiintoisia näkemyksiä.


Varsinkin kun viikoittain sakujen kanssa olen tekemisissä, paljon yhtäläisyyttä löydettävissä.


Sent from my iPhone using Tapatalk
 
Graham Greene: Hiljainen amerikkalainen

Miksiköhän tämä on pitänyt tuottaa elokuvaksi, vieläpä kahdesti? Noh, tarinassa on kieltämättä paljon vehkeilyä ja muita elementtejä, hiukan kuten Panaman räätälissä.

Elokuvista viis, kirja lähtee napakasti liikkeelle ja nappaa heti mukaansa. Greene taitavana kirjoittajana ottaa lukijan tiukasti hyppysiinsä. Valitettavasti kuitenkin, kuten olen joutunut niin monesti aiemminkin toteamaan, vetävyys jollakin tapaa lässähtää loppua kohden, eikä kirja enää viimeisten 50 sivun aikana juurikaan innostanut.

Olin ensin niin täpinöissäni, että olisin antanut pisteitä yli neljän, mutta tiputetaan kolmeen ja puoleen.
 
Zaasa sanoi:
Vuosiin en ole kirjoja lukenut enkä ostanut. Tuntematon Kimi Räikkönen on hankintalistan kärjessä luettavaksi vaikka maikkarin sivuilta saa lukea lööppeineen lähes koko kirjan.

Mä en ole vuosikymmeniin lukenut kirjoja, edelleen täysin turhaa ajankäyttöä eikä dekkareista tule hullua hurskaammaksi...ajanhukkaa. Sanonta lukeminen sivistää on täyttä puppua ellei luettu ole tietosanakirjastoa.

Tuosta Kimin elämänkerrasta, kysyivät Bottakselta että aikooko lukea tämän....”en ole kovasti lukumiehiä” ja hieman hymyili että miksi helvetissä pitäisi lukea joku kimin elämänkerta...voivoi.

Itse olen kyllä aloittamassa ”lukemisen” koska ajattelin jossain vaiheessa jonkun äänikirjan kuunnella...mietin vielä vuosikymmenen mikä olisi hyvä.
 
Itsellä menee niin, että elokuvia ei jaksa katsoa, mutta hyvä kirja vangitsee. Olen alkanut lukemaan uudelleen Zafonin kirjoja. Tuulen varjon sain luettua ja vielä pitäisi lukea nuo Enkelipeli ja Taivasten vanki. Täytyy lukea nuo uudelleen, kun uusin kirja on hankittu jo viime talvena ja se on tavallaan jatkoa noille kolmelle.
 
dingdongpingpong sanoi:
Itse olen kyllä aloittamassa ”lukemisen” koska ajattelin jossain vaiheessa jonkun äänikirjan kuunnella...mietin vielä vuosikymmenen mikä olisi hyvä.

Minä harrastan niitä kovasti. Olen tässä ketjussa muutaman arvioinutkin.
Minä muunnan levyt mp3-muotoon ja kuuntelen sitten niitä pikkusoittimella tai puhelimella missä liikunkin.
Nykyään levyt alkavat ollakin jo valmiiksi mp3-muodossa, mikä helpottaa.
Eikun kirjastoon katsomaan valikoimaa!  :)
 
Äänikirjana

Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat

Nesser osaa kuljettaa tarinaa, mutta jännityksen rakentaminen ontuu tässä kirjassa. Alussa esitetty ongelma, tyttären katoaminen jätetään aikalailla etäiseksi pitkäksi aikaa.
Loppuratkaisu alkaessaan on hiukan liian ilmeinen ja nopeasti toteutettu kirjaan muuhun kerrontaan suhteutettuna.
8-
 
Remes - Vapauden risti

Justiinsa luin tämän loppuun, tykkäsin kovasti ja kirja veti mukaansa siten, että tuli luettua kolmessa illassa läpi :)

Aika karu ajatus, mutta ei asioiden ihan kamalan paljoa erilailla tarvitsisi olla, että kirjassa esitellyt skenaariot voisi edes osittain toteutua.
 
karhunik sanoi:
Remes - Vapauden risti

Justiinsa luin tämän loppuun, tykkäsin kovasti ja kirja veti mukaansa siten, että tuli luettua kolmessa illassa läpi :)

Aika karu ajatus, mutta ei asioiden ihan kamalan paljoa erilailla tarvitsisi olla, että kirjassa esitellyt skenaariot voisi edes osittain toteutua.

Ei ole montaa viikkoa kun luin tuon ja komppaan täysin.

Itse juuri lopetin Remeksen ensimmäisen teoksen Pääkallokehrääjän ja aloittelen seuraavaa kirjaa tuotannossa joka on Karjalan lunnaat. Meinasin lukea koko tuotannon läpi tuonne Jäätyvään helvettiin saakka, josta eteenpäin olen lukenut kaikki uudemmat teokset. Koukuttava kirjailija kerrassaan.
 
Stephen King - Uinu, uinu lemmikkini

Se olikin tälle vuodelle seitsemäs Kingin kirja. No, yksi niistä oli kirjoittajaopas, ja yksi novellikokoelma (jonka olin lukenut jo aikaisemminkin), mutta kai nekin lasketaan. :) Yllättävän paljon on jäänyt Kingin tuotantoa lukematta, vaikka nuorempana ahminkin niitä. Tuottelias kaveri.

Kirjastahan on tehty leffa, jonka myötä tarina lienee useimmille tuttu. Itse olin nähnyt leffan joskus 90-luvulla, joten yksityiskohdat oli (onneksi) unohtuneet. Kirja lähtee liikkeelle lupaavasti, ja ahdistavaa tunnelmaa riittää, mutta kyllä tämän malttoi laskea käsistään useammankin kerran. Ja usein käteen tarttui mieluummin Science of Game of Thrones (Helen Keen).

Nyt luettavana oleva Hohto pitää paljon tiiviimmin mukanaan, vaikka sen suomentaja (Pentti Isomursu) onkin tehnyt välillä hieman luovia ratkaisuja (esim. ammattinimike "vastaanoton pää"). Sama kaveri on suomentanut myös Kingin Christinen, ja se vasta hauskaa luettavaa olikin... auton poistojärjestelmä, moottorin runko, auton laittaminen vaihteelle...  :eek: Christine-leffan olen nähnyt varmaan kymmenen kertaa, ja sen voimalla tuon jaksoi sinnitellä loppuun Isomursusta huolimatta.  ;D

Juupeli tuolla suositteli King&Kingin Ruususen unta, pitää lisätä listalle. Ehkä sitten joulun jälkeen alennuksesta, samoin kuin Mersumies-trilogian viimeinen osa.

 
Igor sanoi:
Stephen King - Uinu, uinu lemmikkini

Se olikin tälle vuodelle seitsemäs Kingin kirja. No, yksi niistä oli kirjoittajaopas, ja yksi novellikokoelma (jonka olin lukenut jo aikaisemminkin), mutta kai nekin lasketaan. :) Yllättävän paljon on jäänyt Kingin tuotantoa lukematta, vaikka nuorempana ahminkin niitä. Tuottelias kaveri.

Nuo "vanhat" Kingit ovat kyllä taattua tavaraa ja kiva kuulla että Kingit maistuvat. Pikaisesti ynnäilin ja suomennettuja kirjoja löytyy yli 60. Hyvä pointti tuo kääntäjän osuus. Ilkka Rekiaro on hoitanut suurimman osan ja mielestäni aikas hyvään tyyliin. Kerrohan Igor jatkossakin mitä on tullut luetuksi  :)
 
Toni Morrison: Rakkaus

En muista kovin montaa Morrisonin kirjaa lukeneeni, enkä ilmeisesti ainakaan tänne ole noista mitään höpissyt. Yhtä kaikki, tämä ylitti odotukset, jotka jostakin syystä eivät kovin korkealla olleet. Ihan kelpo tarina hyvällä juonella, joka kesti loppuun saakka kiinnostavana.

Pisteitä 3½/5
 
Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä  (2013)  Alkuteos, En man som heter Ove  (2012)

Kulti väittää ettei hänellä ollut mitään taka-ajatuksia antaessaan tämän kirjan minulle lahjaksi. Joka tapauksessa, kirja kertoo miehestä jolla on vahvoja periaatteita ja rutiineja, eikä hän ole kovinkaan sosiaalinen käytökseltään... Hieman otti aikaa kirjan alussa että pääsin mukaan tunnelmaan. Loppua kohden kirja kuitenkin vain paranee. Ei nyt mikään ratkiriemukas mutta vähintäänkin hymyilyttävä. Toisaalta siinä oli myös kohtia jotka saivat minut itkemään. On se nyt kumma ettei sitä edes saa rauhassa tehdä itsemurhaa  ;D

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva.
 
Poikkesin pikaisella kyläreissulla, käteeni ilmestyi Kari Hotakaisen kirjoittama "Tuntematon Kimi Räikkönen". Ehdin ahnehtia sivulle 36 saakka, kun piti jatkaa matkaa, joten ei "makeaa mahan täydeltä", seuraavalla kerralla jatketaan lukemista eteenpäin.

Sen verran kuitenkin ehdin kirjaa makustella, että siinä käsitellään asiaa kantilta, jota ei televisiosta kisoja katsomalla näe. Kirjan kirjoittaja on päässyt kurkistamaan kulissien taakse, mielenkiintoista.
 
Frank Miller: Sin City

Vaikka tuo onkin "vain" graafinen novelli, niin laitan sen tänne silti... Menin ostamaan sen, kun halvalla sain. Ikävä kyllä kyseessä on lähes pokkarikokoinen versio, mikä tässä taidemuodossa tarkoittaa, että kuvien lisäksi myös teksti on pienempää... lukeminen oli välillä melkoista tihrustamista. Ehkä olisi aika hommata lukulasit.

Lukukokemus oli siis fyysisesti aavistuksen haastava, mutta tarina ja piirrosjälki ansaitsee vahvan suosituksen.

Leffaversioon lienee ammennettu myös muita Sin City -sarjan kirjoja, koska muistelen siinä olleen enemmän hahmoja ja sivujuonia kuin tässä...
 
Heathrown kentältä tuli napattua mukaan lentolukemiseksi The Beermat Entrepreneur: Turn Your good idea into a great business 3rd edition (2018). Suorasanainen käytännön kokemuksiin perustuva teos yrityksen perustamisesta ja kasvattamisesta. Toinen hyvä vastaava mikä tuli kirjastosta aiemmin lainattua on The Art of the Start 2.0: The Time-Tested, Battle-Hardened Guide for Anyone Starting Anything, start-up yrityksen perustamisesta ja kasvattamisesta. Tämäkin suorasanaisesti ja hauskasti kirjoitettu.

Suurin puute mikä suomalaisessa korkeakoulutuksessa on että yrittäjyys loistaa poissaolollaan, siksi tykkään lukea tuollaisia kirjoja.

 
Harri Nykänen, Raid ja Armon laukaus.
Taattua laatua Nykäseltä. Lukiessa voi kuvitella kirjan päähenkilöiden rooleihin Kai Lehtisen, Oiva Lohtanderin ja Pekka Huotarin. Ei yllä aivan aiempien Raidien tasolle mutta alusta loppuun tuli luettua kerralla. 4/5

Jarkko Sipilä, Syvälle haudattu.
Aivan mukavaa luettavaa. Loppuosan juonenkäänteet liiankin lennokkaita ja epätodellisia. 2,5/5 
 
Luettuani Joe Hillin ekan romaanin, tiesin että lisää täytyy löytää. Joe on aloittanut kirjoittamisen novelleista ja niitä on pistetty samoihin kansiin nimellä:

Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia

Tykkään (kauhu)novelleista. Niissä yleensä mennään nopeasti asiaan tai kerrotaan niitä näitä ennen kuin yllätys iskee. Kumpikin tapa sopii minulle. Tässä kirjassa oli muutama todella hyvä tarina. Vieläkin kauhistelen yhtä niistä, että siinä pitikin käydä noin... Loputkin olivat ihan kelpo matskua. Surkeita en löytänyt yhtäkään. Piti tarkistaa että edellisen kerran taisin lukea vastaavia novelleja kohta 10 vuotta sitten kun Joen isä Stephen King julkaisi Auringonlaskun jälkeen novellikokoelmansa. Uudempaa Joe Hilliä hakusessa seuraavaksi...  :)