No niin. Oltiin sitte samoilla nurkilla. Minä olin neljä päivää koiran kans vätsärissä ja eilen sitten kotiuduin reissusta. Neljäs yö menikin jo sit mökissä kun flunssa iski päälle kesken retken ja otin varman päällä, kåäntyen heti kannoillani takaisin kohti autoa. Ihan varuilta jos kovan taudin ois tehny ja yksin liikkeellä, niin siinä vois käydä vaikka huonosti. Rohkea saa olla muttei tyhmä, sillä periaatteella.
Hieno kokemus, vaikka retkeen osui aika paljon sadettakin yks kipakka pakkasyö ja hienot revontulet. Vätsäri on kyllä monenlaista seutua. Näätämöstä lähdin ja Routasenkurun puolivälissä kävin kääntymässä. Verkkaista tahtia etenin kun tuli heiteltyä uistinta aika monella järvellä, tosin huonolla menestyksellä. Ahventa sentään sai syödä välillä
Koiravanhuksella meinas olla aina yön jäljiltä kylmä ja hieman jäi harmittamaan, että en ottanut sille paksumpaa alustaa matkaan. Nyt oli tuollanen 8mm solumuovipatja joka katkaistuna muodostaa sellaisen sopivan kokoisen nukkumapaikan koiralle.
Suohon tuli tipahdettua kerran toisella jalalla, ihan kahvaa myöten
muuten retki meni kommelluksitta. Haasteena oli kamojen kuivaaminen ja isot tulet oli prioriteettina jokaisella taukopaikalla. Lähtiessä tapasin 4 ihmistä. Kolmen ryhmä, ja sit yksinäinen kulkija. Sen jälkeen ei nähty kuin eläimiä. Eläintapahtumana vois mainita koomisen tilanteen kun iltahämärissä saalistava pöllö luuli koiraa ilmeisesti joksikin raadoksi
Ja kävi lennähtämässä päin kun koira nukkui mättäiköllä. Koira tottakai ärähti ja mää sain hyvät naurut
Varusteet aikalailla samat kuin aina. Retkisahaa en ottanut ja se oli virhe. Ruoan laitto meni suomen armeijan pakilla, kaasupolttimella ja notskeilla. Helppoa ja kompaktia.
Teltasta jätin footprintin pois kun rinkan paino alkoi kasvaa. Koiran ruoka oli nyt mulla repussa, ja varattu kuudeksi päiväksi niin silläkin painoa ihan kunnolla. En enää laittanut koiralle sen kantolaukkuja kun aattelin että ikä painaa. Tosi reippaasti se kuitenkin rämpi mun seurana.
Koetin välttää reittejä ja kiertelin kartan kanssa pikkulampia siellä täällä. Matkaa en tiedä paljonko tuli, kun sillä ei ollut väliä. Tavoitteena nähdä Routasenkuru, ja siellä käytiin.
Seuraava retki ensisyksynä sitten käsivarren suunnalle mahdollisesti. On se vaan kivaa hommaa. Harmillisesti vaan tälläkertaa flunssa hieman pilasi reissua.