Mitä kiinnostavaa tai maininnan arvoista on julkaistu vuoden 2016 aikana. Kaikenlainen musiikki, laidasta laitaan, fyysisenä tallenteena albumeina, vinyyleinä, keräilykappaleina, "videona keikoilta" tai sitten suoratoistona netistä. Kerro muille mikä on ollut mieluisaa tänä vuonna tai mihin tutustumista et suosittele.
Minulle on kulunut vuosi ollut hyvin poikkeuksellinen musiikinkeräilyyn liittyen. Yleensä tulen pahasti jälkijunassa vähänkään tuoreemman musan kuuntelussa, mutta sattuneista syistä johtuen, olen päässyt haalimaan uudenkarheata musaa yllättävän paljon.
Listaan tähän höpinöiden kanssa muutamia joita olen ehtinyt kuuntelemaan. Ovat satunnaisessa järjestyksessä.
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 - the heart of noise
Olen keräillyt Jarrea useamman levyn ja kaksi viimeisintä (myös viime vuonna julkaistu Electronica 1) tekivät vaikutuksen hieman erilaisella lähestymistavallaan. Enemmän laulettua musaa. Hyvällä tyylitajulla valittuja vierailijoita.
Santana: IV
Tämä jäi musiikillisesti hieman alakanttiin odotuksiin nähden, mutta annan paljon ylistystä siitä että uusi suunta on joka tapauksessa minulle mieleinen. Alkuperäisen bändiSantanan jäseniä palasi takaisin riveihin. Saa näyttämään edelliset albumit aika vaisuilta. Toivottavasti tämä saa jatkoa.
Hawkwind: The machine stops
Vielä liian vähälle kuuntelulle jäänyt, mutta voi sitä tunnetta mikä välittyi kun pistin soimaan. Edelliset bändin tuotokset joita olen kuunnellut ovat nimittäin 70-luvulta. Sama soundi, sama meininki. Mahtavaa.
Joe Bonamassa: Blues of desperation
Epätasainen mutta hyvä veto taitavalta kitaristilta. Soundit toimivat, taustalla vanhoja studiokettuja (sallittakoon sanonta), erityismaininta kahden rumpalin käytöstä.
Steven Tyler: We're all somebody from somewhere
Kiva ylläri. Tykkäsin musasta enemmän kuin viimeisimmistä Aerosmithin levyistä. Vähemmän huutamista, enemmän laulamista ja roots-meininkiä. Toimii.
Paul Youngin uutukainen, pitkän tauon jälkeen oli yllättävän hyvä. Äijän ääni on vain jalostunut ja musa maistuu paremmalta kuin vanhat hitit aikoinaan.
Bonnie Raitt ja Eric Clapton. Vanhat taistelijat. Homma toimii ja fanit tykkäävät, mutta eivät nämä mitään erityistä kuitenkaan esitä.
Mark Knopflerin albumit kiinnostavat aina. Nyt on aisaparina percussionisti Evelyn Glennie. Harmi että albumi on soundtrack. Toivoin reippaampaa irrottelua, nyt lähinnä tyylitellään.
Sitten jatkan siitä miten käytäntö jarruttaa. Koska olen saanut haalittua niin paljon musaa, en ole ennättänyt niitä vielä kuuntelemaan. Tässä hieman listaa mihin odotukseni kohdistuvat sitten kun aikaa löytyy. Mahtavaa että musaa julkaistaan. Vanhassa vara parempi mutta uuden levyn soimaan laittamisessa on aina se oma fiiliksensä.
Volbeat, Steve Vai, Megadeth, Ace Frehley, Jeff Beck, Tedeschi Trucks Band, 2x Tarja Turunen, Willie Nelson, Timo Turpeinen, Eri esittäjien Dylan suomeksi -albumi.
Minulle on kulunut vuosi ollut hyvin poikkeuksellinen musiikinkeräilyyn liittyen. Yleensä tulen pahasti jälkijunassa vähänkään tuoreemman musan kuuntelussa, mutta sattuneista syistä johtuen, olen päässyt haalimaan uudenkarheata musaa yllättävän paljon.
Listaan tähän höpinöiden kanssa muutamia joita olen ehtinyt kuuntelemaan. Ovat satunnaisessa järjestyksessä.
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 - the heart of noise
Olen keräillyt Jarrea useamman levyn ja kaksi viimeisintä (myös viime vuonna julkaistu Electronica 1) tekivät vaikutuksen hieman erilaisella lähestymistavallaan. Enemmän laulettua musaa. Hyvällä tyylitajulla valittuja vierailijoita.
Santana: IV
Tämä jäi musiikillisesti hieman alakanttiin odotuksiin nähden, mutta annan paljon ylistystä siitä että uusi suunta on joka tapauksessa minulle mieleinen. Alkuperäisen bändiSantanan jäseniä palasi takaisin riveihin. Saa näyttämään edelliset albumit aika vaisuilta. Toivottavasti tämä saa jatkoa.
Hawkwind: The machine stops
Vielä liian vähälle kuuntelulle jäänyt, mutta voi sitä tunnetta mikä välittyi kun pistin soimaan. Edelliset bändin tuotokset joita olen kuunnellut ovat nimittäin 70-luvulta. Sama soundi, sama meininki. Mahtavaa.
Joe Bonamassa: Blues of desperation
Epätasainen mutta hyvä veto taitavalta kitaristilta. Soundit toimivat, taustalla vanhoja studiokettuja (sallittakoon sanonta), erityismaininta kahden rumpalin käytöstä.
Steven Tyler: We're all somebody from somewhere
Kiva ylläri. Tykkäsin musasta enemmän kuin viimeisimmistä Aerosmithin levyistä. Vähemmän huutamista, enemmän laulamista ja roots-meininkiä. Toimii.
Paul Youngin uutukainen, pitkän tauon jälkeen oli yllättävän hyvä. Äijän ääni on vain jalostunut ja musa maistuu paremmalta kuin vanhat hitit aikoinaan.
Bonnie Raitt ja Eric Clapton. Vanhat taistelijat. Homma toimii ja fanit tykkäävät, mutta eivät nämä mitään erityistä kuitenkaan esitä.
Mark Knopflerin albumit kiinnostavat aina. Nyt on aisaparina percussionisti Evelyn Glennie. Harmi että albumi on soundtrack. Toivoin reippaampaa irrottelua, nyt lähinnä tyylitellään.
Sitten jatkan siitä miten käytäntö jarruttaa. Koska olen saanut haalittua niin paljon musaa, en ole ennättänyt niitä vielä kuuntelemaan. Tässä hieman listaa mihin odotukseni kohdistuvat sitten kun aikaa löytyy. Mahtavaa että musaa julkaistaan. Vanhassa vara parempi mutta uuden levyn soimaan laittamisessa on aina se oma fiiliksensä.
Volbeat, Steve Vai, Megadeth, Ace Frehley, Jeff Beck, Tedeschi Trucks Band, 2x Tarja Turunen, Willie Nelson, Timo Turpeinen, Eri esittäjien Dylan suomeksi -albumi.