- 15.4.2014 klo 20:54 / Volvo V50 Drive-E
On paikallaan aina välillä päästä / joutua luopumaan omasta ajokista ja kokemaan aivan toisen luokan laitetta. Se kai on laskettava plus-puolelle rengasrikosta ja sen myötä sijaisautoksi valikoituneesta V50 Drive-E:stä, jolla ajoin noin 300 km. En muista, milloin olisi ollut yhtä makeaa ajella 120-130 km/h nopeutta Lahdesta Hkiin, kun alla oli oma XC60, ja tuliterät Misukat. Tässä pientä vertailua V50 vs. XC60.
V50 on Golf-kokoluokan pikkuauto, niin tiloiltaan, ominaisuuksiltaan, tehoiltaan kuin yleisilmeeltään ja varustelultaankin (Uudesta Golfista ei ole lähempää kokemusta, joten en varsinaisesti siihen vertaile). XC60 taas on aivan eri kokoluokkaa kaikkien noiden puolesta. Ajooni sattunut yksilö oli omani kanssa saman ikäinen, mutta vähemmän ajettu. Auto oli kauniisti sanottuna vaatimaton, siinä oli kyllä kaikki aivan välttämätön, mutta askeettisuus paistoi niin kojetaulusta, ulkoasusta (väri perusharmaa) kuin varusteistakin. Toki Drive-E-henkeen kuului Start/Stop-automatiikka, joka piti muistaa joka startin jälkeen erikseen laittaa pois napista, sillä en voi sietää mokomaa.
V50n alusta on – varmaan aiemmille vastaaville malleille uskollisena – omituisen vetelä, mutta siitä huolimatta koroketöyssyt aiheuttavat melkoisen epämukavan kolahduksen. Rengasäänet kuuluvat siinä määrin kuin tuohon tasoon voi odottaa. Autossa oli vielä nastarenkaat, joiden merkki jäi tarkistamatta, mutta kaarreominaisuudet olivat kehnot. Kevään pehmentämällä soratiellä auto liiteli kuin lastu laineilla. Ohjaus oli herkkä, jopa ylitehostettu, mutta siitä huolimatta maantiellä se oli suht. vaivaton hallittava – tuuliherkkyyttä lukuun ottamatta. Parkkeeratessa auto oli toki ketterä, aivan toista maata kuin jossain määrin ”traktorimaisen” jämäkkä XC60.
Muistan, kun V50 tuli markkinoille, ja sen tiloja arvosteltiin tosi kehnoiksi. En väitä, että A4 tai Bemun kolmossarja olisivat ratkaisevasti tilavampia, mutta kyllä XC60een verrattuna ero on huima. Ihmettelen, kun silloin tällöin tälläkin sivustolla näkee esim. XC60n takatiloja verrattavan V50een. Karkeasti sanoen, XC60een menee tuplasti paksumpi kauppakassi takajalkatilaan. Kuskin paikalla eron vasta huomaakin, kontista puhumattakaan.
Olen joskus sortunut arvostelemaan XC60n mittareiden keskellä olevia näyttöjä huonosta resoluutiosta. Kun niitä vertaa V50n postimerkin kokoisiin täyteen ahdettuihin englannin ja ties minkä kielisiin ruutuihin, on pakko perua arvostelu. V50n kojetaulu on yksinkertaisen pelkistetty, mutta vaikea siitä on löytää oleellisia asioita, vaikkapa kellonaikaa (joka on aivan näkökentässä, yhdessä niistä ”postimerkeistä”). Plussaa tulee V50n moottorinlämpömittarista, jollaista XC60ssä ei ole lainkaan.
Virkistävää oli ajaa pitkästä aikaa manuaalivaihteisella autolla. Miinusta tulee 6-lovisuudesta, sillä jopa moottoritiellä oli pakko vaihtaa ohituksissa viitoselle tai neloselle ja pudottaa vakkari pois päältä. Yllättäen tuntui työläältä, kun joutui ensin hoitamaan ajovaihteen päälle ja sen lisäksi vielä peukaloimaan vakkarin. Toki loikkarityyppinen kuutosvaihde säästää polttoainetta, mutta manuaalina mielestäni viisi vaihdetta riittää. Sitä paitsi aika helposti unohtuu vaihtaa kuutoselle.
Drive-E-pikkudiesel kuluttaa 2 litraa vähemmän kuin ”vanhanaikainen” 2,4-litrainen, mutta Singeriltähän tuo tuntuu oikeaan dieseliin verrattuna. Maksan mielelläni tuon erotuksen, joka tosin ei valitettavasti jää pelkkään polttoainekuluun, vaan kertautuu päästöjen myötä.
Tämän jälkeen ymmärrän, miksi V50 maksaa käytettynä alle puolet samanikäisen ja saman verran ajetun XC60n hinnasta.
V50 on Golf-kokoluokan pikkuauto, niin tiloiltaan, ominaisuuksiltaan, tehoiltaan kuin yleisilmeeltään ja varustelultaankin (Uudesta Golfista ei ole lähempää kokemusta, joten en varsinaisesti siihen vertaile). XC60 taas on aivan eri kokoluokkaa kaikkien noiden puolesta. Ajooni sattunut yksilö oli omani kanssa saman ikäinen, mutta vähemmän ajettu. Auto oli kauniisti sanottuna vaatimaton, siinä oli kyllä kaikki aivan välttämätön, mutta askeettisuus paistoi niin kojetaulusta, ulkoasusta (väri perusharmaa) kuin varusteistakin. Toki Drive-E-henkeen kuului Start/Stop-automatiikka, joka piti muistaa joka startin jälkeen erikseen laittaa pois napista, sillä en voi sietää mokomaa.
V50n alusta on – varmaan aiemmille vastaaville malleille uskollisena – omituisen vetelä, mutta siitä huolimatta koroketöyssyt aiheuttavat melkoisen epämukavan kolahduksen. Rengasäänet kuuluvat siinä määrin kuin tuohon tasoon voi odottaa. Autossa oli vielä nastarenkaat, joiden merkki jäi tarkistamatta, mutta kaarreominaisuudet olivat kehnot. Kevään pehmentämällä soratiellä auto liiteli kuin lastu laineilla. Ohjaus oli herkkä, jopa ylitehostettu, mutta siitä huolimatta maantiellä se oli suht. vaivaton hallittava – tuuliherkkyyttä lukuun ottamatta. Parkkeeratessa auto oli toki ketterä, aivan toista maata kuin jossain määrin ”traktorimaisen” jämäkkä XC60.
Muistan, kun V50 tuli markkinoille, ja sen tiloja arvosteltiin tosi kehnoiksi. En väitä, että A4 tai Bemun kolmossarja olisivat ratkaisevasti tilavampia, mutta kyllä XC60een verrattuna ero on huima. Ihmettelen, kun silloin tällöin tälläkin sivustolla näkee esim. XC60n takatiloja verrattavan V50een. Karkeasti sanoen, XC60een menee tuplasti paksumpi kauppakassi takajalkatilaan. Kuskin paikalla eron vasta huomaakin, kontista puhumattakaan.
Olen joskus sortunut arvostelemaan XC60n mittareiden keskellä olevia näyttöjä huonosta resoluutiosta. Kun niitä vertaa V50n postimerkin kokoisiin täyteen ahdettuihin englannin ja ties minkä kielisiin ruutuihin, on pakko perua arvostelu. V50n kojetaulu on yksinkertaisen pelkistetty, mutta vaikea siitä on löytää oleellisia asioita, vaikkapa kellonaikaa (joka on aivan näkökentässä, yhdessä niistä ”postimerkeistä”). Plussaa tulee V50n moottorinlämpömittarista, jollaista XC60ssä ei ole lainkaan.
Virkistävää oli ajaa pitkästä aikaa manuaalivaihteisella autolla. Miinusta tulee 6-lovisuudesta, sillä jopa moottoritiellä oli pakko vaihtaa ohituksissa viitoselle tai neloselle ja pudottaa vakkari pois päältä. Yllättäen tuntui työläältä, kun joutui ensin hoitamaan ajovaihteen päälle ja sen lisäksi vielä peukaloimaan vakkarin. Toki loikkarityyppinen kuutosvaihde säästää polttoainetta, mutta manuaalina mielestäni viisi vaihdetta riittää. Sitä paitsi aika helposti unohtuu vaihtaa kuutoselle.
Drive-E-pikkudiesel kuluttaa 2 litraa vähemmän kuin ”vanhanaikainen” 2,4-litrainen, mutta Singeriltähän tuo tuntuu oikeaan dieseliin verrattuna. Maksan mielelläni tuon erotuksen, joka tosin ei valitettavasti jää pelkkään polttoainekuluun, vaan kertautuu päästöjen myötä.
Tämän jälkeen ymmärrän, miksi V50 maksaa käytettynä alle puolet samanikäisen ja saman verran ajetun XC60n hinnasta.