- Liittynyt
- 28.12.2013
- 10.2.2014 klo 19:28 / Vapaalasku
Löytyykö täältä muita kyseisen lajin harrastajia? Itse olen parhaimmat kokemukseni hankkinut Pohjois-Norjassa Lyngenin törmillä sekä Tamokin laaksossa. Pääsiäisenä suuntaan taas näihin maisemiin, kenties hieman paremmalla lumella (kuva otettu heinäkuussa 2012).
Ensi talveksi tavoitteena Alpit, ja haaveena Japanin puuteri. Kesällä käynen Strynin kesähiihtokeskuksessa, ellen sitten suuntaa Itävallan Hintertuxin jäätiköille.
Olen melko noviisi taas näissä hommissa, kun aloitin lasketteluharrastuksen pari vuotta sitten pitkän tauon jälkeen uudestaan. Puuterilumi ja koskemattomassa luonnossa liikkuminen veivät sydämeni lopullisesti.
Viime talvena ehdin yhden hyvän laskun käydä Tamokissa, selkeä sää riitti reilun kilometrin korkeuteen, kunnes oli pakko lähteä pyryn alta pois. Sieltä ei ole omaa kuvamateriaalia, oli parempaa tekemistä
Kotimaan mäistäkin löytyy mukavaa laskettavaa, ainakin Pallakselta on hienoja kokemuksia. Ehkä parasta on hengähdystauko pitkän nousun jälkeen ennen laskemista: Tietää ansainneensa jokaisen käännöksen.
Liitetyssä kuvassa olen vielä parisataa korkeuserometriä lumirajan alapuolella Daltindenin pohjoisrinteellä, mutta kyllä sieltä ihan hyvä lasku löytyi, ja oli 12 tunnin vaelluksen arvoinen pariminuuttinen.
Vielä kun löytäisi laskuominaisuuksiltaan samanlaiset sukset, joilla nyt lasken, kilon kevyempänä, olisi nouseminenkin helpompaa.
Ensi talveksi tavoitteena Alpit, ja haaveena Japanin puuteri. Kesällä käynen Strynin kesähiihtokeskuksessa, ellen sitten suuntaa Itävallan Hintertuxin jäätiköille.
Olen melko noviisi taas näissä hommissa, kun aloitin lasketteluharrastuksen pari vuotta sitten pitkän tauon jälkeen uudestaan. Puuterilumi ja koskemattomassa luonnossa liikkuminen veivät sydämeni lopullisesti.
Viime talvena ehdin yhden hyvän laskun käydä Tamokissa, selkeä sää riitti reilun kilometrin korkeuteen, kunnes oli pakko lähteä pyryn alta pois. Sieltä ei ole omaa kuvamateriaalia, oli parempaa tekemistä
Kotimaan mäistäkin löytyy mukavaa laskettavaa, ainakin Pallakselta on hienoja kokemuksia. Ehkä parasta on hengähdystauko pitkän nousun jälkeen ennen laskemista: Tietää ansainneensa jokaisen käännöksen.
Liitetyssä kuvassa olen vielä parisataa korkeuserometriä lumirajan alapuolella Daltindenin pohjoisrinteellä, mutta kyllä sieltä ihan hyvä lasku löytyi, ja oli 12 tunnin vaelluksen arvoinen pariminuuttinen.
Vielä kun löytäisi laskuominaisuuksiltaan samanlaiset sukset, joilla nyt lasken, kilon kevyempänä, olisi nouseminenkin helpompaa.