https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Valokuvien järjestely

V

Vaarivanhus

Vieras
Vuodet ovat vierineet ja eteen tuli projekti, jota en aiemmin tähän mennessä ole saanut homman isotöisyyden vuoksi saanut alulle. Valokuvia on kertynyt digitaalikameroiden tulon myötä helposti hallittavan sähköisen muodon edeltämiltä vuosikymmeniltä tolkuton määrä. On negatiiveja, paperikuvia, kansioita, irtokuvia laatikoissa, suuri osa "ihanassa epäjärjestyksessä".
Otin tavoitteeksi saattaa kaikki kuvat eri kriteereiden perusteella loogiseen järjestykseen.

Toteamuksia ja suunnitelmia:
1. Vanhat värikuvat ovat haalistuneet, joten kuten niistä vielä saa selkoa. Pitäisi kaivaa negatiivit esille ja teettää uudet pahimmin kärsineistä. Mustavalkoiset kuvat ovat säilyneet kohtuullisen hyvin, ne kelvannee skannattuina.

2. Skannaan kaikki paperikuvat laadusta riippumatta, jolloin ne on mahdollista järjestellä loogisesti, periaatteena "Hautajaiset, Häät, Matkailu" jne. sitten eri paikkakuntien tapahtumat vuosikansioihin sekä tuttujen läheisten elämää omiin kansioihinsa alkaen syntymästä, edeten ristiäisiin, syntymäpäiviin, rippikouluun, ja sen jälkeisiin tapahtumiin.

3. Käytännössä puuhassa olen nyt havainnut, että hakemistorakenne muotoutuu kuvia skannatessa ja niiden historiaa ja tapahtumia mietiskellessä, minne kukin kuuluu. Todellista salapoliisin työtä, jossa hiljalleen vaikkapa huonekaluista, vaatetuksesta ja verhoista pystyy päättelemään asioita. Eri vaiheisiin joutuu osallistumaan lähipiirin henkilöiden "työryhmä", yksi muistaa yhtä ja toinen toista. Kuvat olen skannannut JPEG-muotoon resoluutiolla 300 DPI:tä.

4. Sitten, kun kaikki kuvat on saatu järjesteltyä sähköisessä muodossa kansioihinsa, niin koittanee aika, jolloin paperikuvien arkisto on uusioitava. Parhaaksi muodoksi olen ajatuksissani mieltänyt A4 muoviset valokuvataskut. Niitä tarvitaan usean eri kokoisen lokeron mallisina. Näyttää siltä, että tarve on taskuihin, joissa on 6, 4, 2 ja suurimpia kuvia varten 1 lokero. Lokeroihin voi kuvia laittaa selkäpuolet vastakkain, eli yhteen muovitaskuun mahtuu enimmillään 12, 8, 4 tai 2 kpl kuvia. Muovitaskuja varten hankin sopivan paksuisia A4-kansioita, joiden selkäpuolella on korttitasku, johon voi kirjoittaa kansion sisällöstä tietoja. Muovitaskut on helppo siirtää sopivaan kohtaan kansiota.

5. Järjestelen paperikuvat muovitaskuihin sähköistä kansiojakoa hyväksikäyttäen. Vanhat, sekalaiset kansiot jäävät tarpeettomiksi ja ne voi hävittää.

6. Kaivelen vanhat negatiivit esille ja yritän teettää niiden avulla uusia kuvia huonoksi menneiden tilalle.

Ei ihme, että olen yrittänyt siirtää valokuvien järjestelyä "tuonnemmaksi". Viikko on jo mennyt ja nyt alkaa näyttää siltä, että skannaus- ja sähköisten kuvien järjestelyyn menee vielä ehkä 3 päivää. Olen tehnyt hommaa kellon ympäri, ei taida 100 työtuntia riittää alkuvaiheen hallintaan saattamiseen.

Olisiko kenelläkään vinkkejä? MIten negatiivien kanssa kannattaisi toimia? Haluaisin kuvia sähköiseen muotoon ja osasta paperikuvia. Pitäisikö ensin teettää sähköiseen muotoon ja tarpeen mukaan teettää paperikuvia?

Kuvia järjestellessä on syntynyt ahaa-elämys, että niihin sisältyy ihmisen koko elämänkaari. Kukaan perhepiirin ulkopuolinen ei kykene kuvia järjestykseen saattamaan. Kuvien looginen järjestys on edellytys, jotta niiden katseluelämys on miellyttävä.

 
Hatunnoston arvoisen urakan olet, Vaarivanhus, ottanut tehdäksesi. Aina silloin tällöin vilahtaa mielen pohjalla ajatus vastaavasta projektista, mutta niin kauan kuin työelämä jatkuu, siitä tuskin tulee mitään. Joten, jos elonpäiviä, voimia ja terveyttä riittää, niin sitten tartun vastaavaan toimeen.

Taatusti monet arvokkaat muistot kulkevat niin Vaarin kuin omienkin silmien ohi, joten mielenkiintoa ei hankkeesta tule puuttumaan.

Erityisen tärkeää on merkitä kuviin tekstit: milloin, missä, mitä, keitä? Muuten kuvat ovat jälkipolville arvottomia.

Onnea Vaarille hienon projektin loppuunsaattamiseen! Kyllä valmis työ ja sen hedelmistä nauttimaan pääsevät taatusti kiittävät!
 
Mäkin tuollaiseen operaatioon ryhdyin ja aloitin hankkimalla negatiiviskannerin- siihen urakka onkin pysähtynyt jo pariks vuodeks....
 
Quality sanoi:
Erityisen tärkeää on merkitä kuviin tekstit: milloin, missä, mitä, keitä? Muuten kuvat ovat jälkipolville arvottomia.

Onnea Vaarille hienon projektin loppuunsaattamiseen! Kyllä valmis työ ja sen hedelmistä nauttimaan pääsevät taatusti kiittävät!
Kiitos!
Oikeastaan, vaikka homma on työläs ja pitkäkestoinen, niin se on todella mielenkiintoinen matka oman ja lähipiirin historian syövereihin. Ihmeen paljon sitä vielä (toistaiseksi) muistaa taakse jääneestä elämästä.

Eräänlainen "eletyn elämän tilinpäätös" tämä on. Pitkälti elämän alkuvaiheesta ehti vieriä, ennen kuin sain ensimmäisen filmikameran. Taisi ensimmäinen kamerani olla mallia "Coca-Cola". Ei sillä häävejä kuvia tullut, mutta muistoja silläkin sai tallennettua. Niitä aikoja ja nykytilannetta verratessa joutuu jälleen kerran toteamaan, että on tekniikka huimasti kehittynyt.
 
Jysky sanoi:
Mäkin tuollaiseen operaatioon ryhdyin ja aloitin hankkimalla negatiiviskannerin- siihen urakka onkin pysähtynyt jo pariks vuodeks....
Negatiiviskannerin hintoja minäkin katselin, mutta toistaiseksi on mietintämyssyn alla. Onkohan niin, että useampi satanen siihen pitäisi uhrata, jotta jonkinlaista laatua siltä voisi odottaa?
Vaihtoehtona on teettää homma jossain alan liikkeessä, mutta kustannuksia siitäkin jonkin verran syntyy.
Läheskään kaikista kuvista ei negatiiveja ole itsellä, kun suuri osa kuvista ovat toisilta saatuja. Pitänee tehdä ensin omista negatiiveista inventaario ja laskeskella sen jälkeen, mitä kannattaa tehdä.
 
X ARI sanoi:
/\ Onkos työkuviakin?
Harmillisen vähän, enempikin olisi voinut olla työreissuista. Aina oli olevinaan kiire ja kamerat olivat nykyisiin kännyköihin verrattuna möhkäleitä, joita ei voinut kalupakissa mukana kuljettaa. Olisivat tärveltyneet käyttökelvottomiksi. Rahaakin olisi kulunut filmeihin sekä kuvien tekoon, penniä oli venytettävä. Lisäksi, säntäillessä aika oli kortilla.  Niiden kuvien puutteeseen jäi jonkinmoinen kaipuu.
Joistakin "laitteista" on onneksi jokunen kuva. 
 
Samaa asiaa olen tuumaillut. Minulla on paljon negatiiveja siltä ajalta (1998 alkaen), jolloin kamerana oli Nikon F-5 ja huippuluokan Nikkor -laseja repullinen. Nuo kuvat haluaisin digitaaliseen muotoon - erityisesti yhden Tiibetin reissun. Vain laiskuus on esteenä.
 
Quality sanoi:
Jos nuo ovat julkisia, niitä olisi kiinnostavaa nähdä täälläkin?
Sen verran niissä taitaa olla spesiaalia ja "vaarin paljastavia", ettei oikein arvaa laittaa ainakaan julkisesti näytille.  ;)
Pitää miettiä asiaa...
 
Meillä tuli töissä arkistoista esille satoja scannattuja kuvia 70-90 luvulta...joissain niissä saattaa "vaarikin" olla esillä...kaukolämpöä...
 
X ARI sanoi:
Meillä tuli töissä arkistoista esille satoja scannattuja kuvia 70-90 luvulta...joissain niissä saattaa "vaarikin" olla esillä...kaukolämpöä...
Ehkäpä, kenties  ;)
 
Olet Vaarivanhus aloittanut mahtavan homman. Aikaa vievä projekti on sinulla on. Olen hieman kateellinen sinulle, sillä en ole saanut aikaan moista hommaa. Pitäisi skannata kaikki diat,negat ja kuvat. Ja niitähän riittää. Koneella on jo digikuvia yli 17000 ja kenkälaatikoissa negoja ja kuvia ainakin saman verran. Sitten vielä yli 8000 diaa. Olen vain pähkäillyt että, miten skannaan ja mikä olisi paras tallennus tiedosto ja missä ne digit säilyisivät ainakin 100 vuotta. Osaako mikään ohjelma 30 vuoden kuluttua avata nämä kuvat? Tämä ala kun kehittyy niin valtavan nopeasti.
Hienon työt teet Vaarivanhus.
 
X ARI sanoi:
/\ Onkos työkuviakin?
Tuo olis sellainen, mihin pitäisi yrittää vähän laittaa lisäpanostusta, kun se on nykyään nii helppoa. Kännykameran laatu tosin on mitä on, mutta suuresta määrästä sattuisi aina jotain hyviäkin, ehkä.
Rakenteilla olevilla laitoksilla käydessä tulee joitain sillointällöin napsittua, mutta enemmänkin voisi ottaa.
Ja palaverikeikoistakin voisi jotain otoksia aina ottaa.
Jäisipähän jotain visuaalisiakin todisteita.
 
Quality sanoi:
Erityisen tärkeää on merkitä kuviin tekstit: milloin, missä, mitä, keitä? Muuten kuvat ovat jälkipolville arvottomia.
Vaarin mietintämyssyssä muhii, mutta ei tule valmista suunnitelmaa, joten:

"Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa". Vaan eipä kuva kerro kaikille, kuka tai keitä siinä kuvassa on, mikä tapahtuma jne.
Mitä keinoja olisi saada sähköisessä muodossa oleviin kuviin tietoja? Tiedostonimet, hakemistorakenteet ovat karkeita keinoja mutta onko muita hyviä ja ajan hammasta kestäviä? Metatiedot, miten niitä liitetään skannattuihin kuviin? Millä välineillä? Miten tiedot näkösälle kuvia katsellessa?
Jotain muuta?

Ei mitään paniikkia, tuli vain mieleen, josko...
 
Helpoin, vaikka ei ehkä käyttökelpoisin tapa on nimetä kuvat juoksevalla, mieluiten kronologisella numerolla ja laatia erillinen tiedosto, jossa kuvista kerrotaan kaikki mitä tiedetään. Ongelmana on, että tiedostot saattavat joutua erilleen.
 
^ Harkinnan arvoinen keino.

Nyt kuvia järjestellessä olen tehnyt kansioita, jonka alle olen keräillyt samaa aihetta olevat kuvatiedostot. Tiedostonimiksi olen antanut juoksevan numeron tyyliin 10, 20, 30... jolloin ne voi kätevästi nimiä muuttamalla laittaa kansiossa loogiseen järjestykseen. Esimerkkinä vaikkapa häät, jossa ensin vihitään ja sitten vasta juhlitaan, joka sekin menee tietyn kaavan mukaan.

Hankaluutena on samannimisten tiedostojen syntyminen eri kansioihin, jolloin niiden poiminta vaikkapa jollekin tutulle sähköisessä muodossa mukaan annettavaksi edellyttää kansioiden mukaan ottoa.

Mikäli samaan aiheeseen liittyviä kuvia putkahtelee myöhemmin - vaikkapa tutuilta tai kaapin perukoilta lisää, niin uusien kuvien sijoittaminen oikeisiin kansioihin edellyttää, että kuvien välissä on tilaa vaikkapa em. kymmenen numeron porrastuksella.

Kansiorakennetta (hakemistorakennetta) olen hiljalleen kehitellyt ja näyttää siltä, että maksimissaan kolme tasoa taitaa riittää.

Mikäli kuvista on erillinen hakemisto-selitystiedosto, niin sen näkyviin saaminen samassa tietokoneessa samaan aikaan, kun kuvia katselee täydellä näytöllä diaesityksenä, taitaa olla hankalaa?

Jotenkin tuntuu utopistiselta, että itse kuvaan voisi aikaa kestävällä menetelmällä upottaa tiedon sen sisällöstä? Käyttöjärjestelmät ja sovellukset näyttää kokemuksien perusteella vuosien saatossa muuttuvan. Esimerkiksi vuonna 1990 käytössä olleen Word 5 tekstinkäsittelyohjelmalla tehtyjä tiedostoja lienee nykyisin olla hieman hankalaa saada auki, edes Microsoftin omilla ohjelmilla. Konvertointia varmaankin tarvitaan. Kuvatiedostojen tiedostoformaatti JPEG taitaa kuitenkin olla suhteellisen turvallinen, koska digikamerat ovat sitä jo pitkään tuottaneet.
 
Vaarivanhus sanoi:
...
Mitä keinoja olisi saada sähköisessä muodossa oleviin kuviin tietoja? Tiedostonimet, hakemistorakenteet ovat karkeita keinoja mutta onko muita hyviä ja ajan hammasta kestäviä? Metatiedot, miten niitä liitetään skannattuihin kuviin? Millä välineillä? Miten tiedot näkösälle kuvia katsellessa? ...

Eikös noihin JPG-tyyppisiin kuviin saa lisättyä metatietoja? Hiiren kakkospainikkeella klikkaus, sitten "Ominaisuudet" ja "Tiedot"-välilehdellä kuvalle voi syöttää Otsikon, Aiheen, Luokituksen, Tunnisteet ja Kommentit. Näiden pitäisi kaiketi pysyä tallessa niin kauan, kuin tiedostonkin. Katselu samaan tapaan avaamalla nuo ominaisuudet. Ja ilmeisesti joillain kuvankatseluohjelmilla voi sitten hakea kuvia noiden metatietojen perusteella.
 
^Tosiaankin, niinpä näkyy olevan, en ole ennen tajunnut, että tiedoston metatiedot voi syöttää ilman erillisiä työkaluja.

Metatietojen perusteella voisi hakea haluamiaan kuvia esille. Millähän keinolla tämä tapahtuisi ja miten saisi kuviin liittyvän metatiedon näkösälle kuvia katsellessa?
 
Oculus sanoi:
Eikös noihin JPG-tyyppisiin kuviin saa lisättyä metatietoja? Hiiren kakkospainikkeella klikkaus, sitten "Ominaisuudet" ja "Tiedot"-välilehdellä kuvalle voi syöttää Otsikon, Aiheen, Luokituksen, Tunnisteet ja Kommentit. Näiden pitäisi kaiketi pysyä tallessa niin kauan, kuin tiedostonkin. Katselu samaan tapaan avaamalla nuo ominaisuudet. Ja ilmeisesti joillain kuvankatseluohjelmilla voi sitten hakea kuvia noiden metatietojen perusteella.

Noihin metatietoihin perustuu monen kuvapankin sisällön käsittely. Pelkän nimen varassa menee mahdottomaksi kun massa kasvaa. Kannattaa ehdottomasti tutustua aiheeseen.
 
Projektin ensimmäinen vaihe, paperikuvien skannaus tuli valmiiksi. Seuraavaksi pitää aloittaa niiden tarkennettu järjestely omiin hakemistoihinsa. Päivä, vuosikin, jolloin paperikuvat ovat otettu, ovat lukuisten kuvien osalta melko mahdoton tehtävä. Kuvissa olevien asioiden perusteella on yritettävä niitä järjestellä.
Vihjeeksi digikuvaajille; kameran kello ja päivämäärä kannattaa pitää ajan tasalla.

Ei niitä kuvia sentään tolkuttomasti ollut. Digikuvat mukaan lukien noin 8500 kpl, joista paperikuvia vajaa kolme tuhatta.

Aikaa kulunut tähän mennessä yhdeksän pitkää päivää. Päivän saalis on ollut noin 300 kuvaa/pv sisältäen alustavan kuvien tunnistuksen ja järjestelyn

Skannauksessa teki skannerin häiriöt kiusaa. Ilmeisesti ei ole kyse ajuriongelmasta vaan laitteen temppuilusta sen lämpenemisvaiheessa. Pari tuntia aamuisen aloituksen jälkeen laite kaatuili silloin tällöin, mutta lämpöjen tasaannuttua toimi moitteettomasti.

Kaupasta ei näy ainakaan ensi silmäyksen perusteella löytyvän valokuvataskuja kuin 10x15-kuville, joko vaakaan tai pystyyn. Hankin alustavasti pystytaskuja 600:lle kuvalle, maksoi n. 21 euroa. Vanhat kuvat ovat olleet 9x9. Niitä varten on onneksi tullut hankittua niille sopivia taskuja, riittävät niille todennäköisesti.

Murheenkryyniksi jäi vain yksi albumi, johon kuvat on kiinnitetty liimalla. Ne saavat jäädä projektin ulkopuolelle, koska kuvia ei saa millään skannerin lasille.

Skannattavat kuvat kannattaa poistaa albumeista, suorittaa karkea järjestely, skannata ja pussittaa ne tulevia työvaiheita varten. Homma "leipäännyttää", joten on mielekästä tehdä vuoroon skannausta ja alustavaa järjestelyä. Näillä eväillä eteenpäin, jossain vaiheessa negatiivien tutkimustyötä. Minkähänlainen apulaite olisi kätevä niiden tarkasteluun?
 
Taitaa olla niin, että noiden metatietojen (tehokas) hyödyntäminen vaatii dokumentoinninhallintasovelluksen? Siitä puolestaan palaa mieleen noin 10 vuoden takaa töihin kaavailtu M-Files. Niihin aikoihin taisi päätään nostaa myös Microsoft SharePoint. Kaupallista ja kallista, yrityskäyttöön tarkoitettu. Joutanee pois mietintämyssystä?
 
Käytännön havaintoja hausta valokuviin tallennettujen tietojen perusteella ja muita vinkkejä.

Näyttää siltä, että Windowsin (8.1) resurssienhallinta kykenee hakemaan valokuvia seuraavien tietojen perusteella:

Digikuvat:
1. Tiedostonimeen kirjoitettujen tietojen perusteella.
  - tiedostonimeen voi laittaa esim. paikkakunnan, tapahtuman, henkilön nimiä. Sillä, missä järjestyksessä kuvaan liittyviä asioita kirjoittaa, ei tunnu olevan väliä. Digikuvan ominaisuuksista voi tarvittaessa katsoa kuvauspäivän (mikäli se ei selviä tiedostonimestä), minä vuonna kuva on otettu ja sen perusteella järjestää kuvat "vuosihakemistoon".

Skannatut kuvat:
Skanneri antaa tiedostonimeen skannausajankohdan, joten sitä ei voi käyttää hyödyksi kuvauspäivätietona. Kuvan tiedostonimeen voi kirjoittaa asioita samalla periaatteella kuin digikuviin. Suurin työ oli skannatuista valokuvista selvittää, missä ne on otettu. Kuvaa usean henkilön voimin tarkastelemalla pääsee kuitenkin kohtuullisen hyvään lopputulokseen. Qualityn miettimää erillistä "hakemistotiedostoa" ei välttämättä tarvitse tehdä, mikäli ei halua pitempiä selvityksiä kirjoitella.

Kameroiden tekemissä tiedostonimissä on eroja, esim. noin 10 vuotta vanha Samsung-kamerani nimesi kuvatiedostot IMG...alkuiseksi. Kuvauspäivämäärä tallentuu kuitenkin kuvan ominaisuuksiin. Canon järjestelmäkamera laittaa tiedostonimeksi kuvauspäivämäärän.

Negatiivien skannausta, jotta saisi huonolaatuiset kuvat uusioitua, kaavailin alla olevaa laitetta. Arvosteluissa laitetta ei pahemmin moitita ja reilu 200 euroa ei ole kohtuuton sijoitus. Voisihan negatiiveista teettää alan liikkeessä kuvat sähköiseen muotoon, mutta näyttäisi maksavan n. 0,4 euroa/kpl, joten 500 kuvalla hankkisi skannerin hinnan. Onhan myös se "tee se itse" jonkinlainen huvi, kun aikaa ja motivaatiota tuntuu tällaiseen puuhasteluun ainakin toistaiseksi riittävän.

http://www.verkkokauppa.com/fi/product/24199/dkvgt/Canon-CanoScan-9000F-Mark-II-tasoskanneri

 
Väliraporttia valokuvien järjestelystä:

Kaksi viikkoa olen pakertanut täyspäiväisesti. Oppia ja kokemusta on kantapään kautta kertynyt. Investoin edellä suunnittelemaani skanneriin ja kokemukset siitä ovat hyvät. Laitteessa on mukana kolme kehikkoa, joihin skannattavat negatiivikuvat voi asettaa.

1. 35mm negatiiviliuskalle, jossa tilaa 220mm pitkälti.
2. Laakafilmeille, joiden leveys on n. 60mm, pituustilaa 220mm
3. Kehystetyille dioille 4 kpl

Kehyksille on ohjurit, jolloin kehys asettuu suoraan ja oikeaan kohtaa skannerin lasia.

Lisäksi paperikuvia voi laittaa skannerin lasille, tilaa A4.

Tietokoneessani on Win 8.1 ja siihen skannerin ohjelma asentui ilman minkäänlaista ongelmaa.

Skannausohjelmisto on todella monipuolinen ja käyttäjäystävällinen. 35mm negatiivien skannaus tapahtuu perusasetuksien, mm. tiedostoformaatin valinnan ym. jälkeen automaattisesti. Ei tarvitse tehdä muuta kuin asettaa negatiiviliuskat, kehikkoon mahtuu niitä 2 kpl jossa kummassakin on 4 kuvaa ja käynnistää skannaus. Skannauksen päätteeksi kuvat tallentuvat asetuksista aiemmin määriteltyyn kansioon. Kahdeksan kuvan skannaukseen kuluu noin 10 minuuttia. Olen käyttänyt tiedostomuotona JPEG ja negatiiviskannauksessa 1200 dpi. Kuvavalmistamojen ohjeita tutkiessani tämä on sopiva asetus ja tiedostomuoto "kymppikuville". Tiedoston kooksi muodostuu em. asetuksella noin 500kB.

Skannatut kuvat olen ryhmitellyt tietokoneen kansioihin periaatteella "negatiivipussillinen" Pussissahan on yksi filmirullallinen kehitettyjä negatiiviliuskoja, joissa  yhdessä on 4 kuvaa. Näihin tietokoneen "ryhmäkansioihin välivarastoituja" kuvia  jatkokäsittelen vaikkapa W8.1 käyttöjärjestelmään sisältyvällä valokuvaohjelmalla. Siinä on seuraavat kuvankäsittelytoiminnot:

1. "Automaattinen korjaus", jossa voidaan valita kuudesta kuvasta se, joka näyttää parhaalta. Mikäli ei lopputulos miellytä, niin muokkausta voidaan tarkentaa seuraavilla työkaluilla.

2. "Peruskorjaukset" joissa on toiminnot
    -Kierrä
    -Rajaa
    -suorista
    -Punasilmäisyyden korjaus
    -Retusoi
3. "Valo"
    -Kirkkaus
    -Kontrasti
    -Korostukset
    -Varjostukset
4. "Väri"
    -Värilämpötila
    -Sävy
    -Kylläisyys
    -Värien tehostus
5. "Tehosteet"
    -Vinjettikuva
    -Valikoiva kohdistus.

Säätö tapahtuu hiirellä eräänlaista "pyörää" kääntämällä ja toimivuus on erittäin kätevä ja nopea. Kuvasta näkee säädön vaikutuksen ja kun on saanut muokattavan kuvan mielestään parhaimman näköisesti, niin kuvan voi "päivittää" valmiiksi. Se tallentuu samalle tiedostonimelle mitä se alunperin on.

Kaiken kaikkiaan erittäin helppokäyttöstä. En ole toistaiseksi tarvinnut varsinaista karvalakkimallin kuvankäsittelyohjelmaani Photoshop Elements.

35mm negatiivien lisäksi kaapin kätköistä löytyi n. 50 vuotta vanhoja, "laatikkokameralla" otettuja mustavalkoisia laakanegatiiveja. Niiden skannausta varten on oma ohjelmansa "kehittyneine" asetuksineen. Kehikkoon mahtuu 2-3 negatiivia kerralla ja homma on hitaampaa kuin 35mm negan käsittely. Toisaalta on todella mielenkiintoista skannauksen jälkeen nähdä, mitä historiallista silmien eteen paljastuu.

Nyt olen työssä edennyt vaiheeseen, jossa kaikki materiaali on jatkojalostusta varten tietokoneella. Paperikuvat ja negatiivit sekä digikameralla otetut kuvat ovat järjestelyä varten valmiina ja perusjärjestely on jo tehty, ohjelmassa seuraa hienosäätövaihe. Saman skannatun kuvan, jonka lähde on joko paperikuva tai negatiivi, valinnan ratkaisee lopullisen, talteen saadun kuvan laatu. Kuvia on koneella yhteensä "vain" 9000 kpl

Negatiivitkin huononee jostain syystä vuosikymmenien aikana. Saattaa olla, että eri filmirullien valmistajien ja filmin kehityksen tehneen firman laadussa on eroja, jonka huomaa vasta pitkän varastoinnin jälkeen. Kaikki negatiivini ovat olleet kuvavalmistamon pussissa ja pussit kenkälaatikossa kirjahyllyn alakaapissa. Ilmeisesti parempaakaan säilytystapaa kotioloissa ei ole. Paperikuvissa on myös huomattavia laatueroja. Jotkin vanhat värikuvat eivät uutta häpeä ja joistakin ei tahdo saada enää mitään selvää. On nykyaika helppoa valokuvien säilymisen suhteen, ne joko säilyvät moitteettomina tai sitten ne katoavat bittien taivaaseen. Itselläni on kolminkertainen varmistus, jotta ei elämäni aikana kuviin kertyneet asiat eivät katoaisi. Mikäli niin kävisi, saattaisi tulla vaarilla "suru puseroon".

Hyvää Yötä!


 
En ole koko ketjua lukenut, mutta tuosta ekasta viestistä ja viimeisestä.
Näitä en faktaksi väitä, mutta miten olen asian viksumpien puheista käsittänyt.

Negoille on ihan sellaisia kansiolehtiä olemassa, joita varmaan saa vieläkin.
Ne eivät tuhoa negoja, kunhan säilytys on kuivassa.

Valokuvat myös tuhoutuvat herkemmin muovitaskuissa.
Kansio, jossa on välilehti kiinnityslehtien välissä ja kiinnitykseen kuvakulmat.

Kansioon voi myös kirjoitella, kun taas muovitaskun ollessa kyseessä, on asiat kirjoitettava kuvan taa.
Ja kirjoittamiseen pitää olla silloin erikoistussi.