Kuten jo moni muukin on sanonut, kannattaa opetella valotuksen perusteet, jotta voi soveltaa niitä kuvaamisessa. Mielestäni TeBsu on joskus maininnut, että niiden asioiden ymmärtäminen lukemalla on ollut vaikeata. Siksi ajattelin kerrata tässä valotuksen perusteet, tämä mahdollistaa epäselvien asioiden kysymisen ja toivottavasti sitä kautta asioiden helpommin ymmärtämisen.
Valokuva syntyy siten, että valoa siirtyy tietyn hetken ajan kameran kennolle, tapahtuu valotus.
Kameroissa on valotusmittari, jonka avulla kamera säätää ollessaan automaattiasennossa tiettyjä asioita. Kameran valotusmittaria voi käyttää hyväkseen, vaikka ei käyttäisikään kameran automaattiohjelmaa, mutta ennen siihen asti menemistä, yritän nyt kertoa mitkä kolme asiaa vaikuttaa valotukseen ja miten.
Valotusaika
Valotusaika eli suljinaika on se aika kuinka kauan kennolle päästetään valoa. Kennolle päästetään valoa avaamalla kennon edessä oleva suljin.
Jos valotusaika on liian lyhyt, valokuva alivalottuu, eli se jää tummaksi, pahimmillaan täysin mustaksi.
Jos valotusaika on liian pitkä, valokuva ylivalottuu, eli se on liian kirkas, pahimmillaan täysin valkoinen.
Valotusaika kerrotaan yleensä sekunteina tai sen osina murtolukuina. Esimerkiksi 1/100 tarkoittaa sadasosasekuntia.
Jos otat valokuvan, jonka valotusaika on 1/200 sekuntia, mutta huomaat sen alivalottuneen, eli jääneen tummaksi. Voit kokeilla ottaa seuraavan valokuvan pidentämällä valotusaikaa esim. 1/100 sekuntiin. Kun teet näin, kennolle siirtyy valoa kaksinkertainen ajan, samalla se tarkoittaa myös kaksinkertaista määrää valoa.
Aukko
Aukko, eli objektiivin himmentimellä säädettävän aukon koko.
Aukkoarvo esitetään suhdelukuna esim. f/4. Tässä f tarkoittaa objektiivin polttoväliä ja 4 on jakaja. Jos otat kuvan 50mm polttovälillä ja olet valinnut objektiivin aukoksi f/4, on objektiivin aukon halkaisija kuvanottohetkellä 12,5mm (50/4).
Jos ottamasi valokuva on alivalottunut, eli jäänyt tummaksi, on tarve lisätä valon määrää. Valonmäärän kaksinkertaistamiseksi säätämällä aukkoa, on kaksinkertaistettava objektiivin aukon pinta-ala (ei siis aukon halkaisija).
Tämän takia aukkoarvot ovat seuraavanlaiset. Aukkoarvo esitetään usein ilman jakomerkkiä / ja desimaaliluvun erottajana on pilkun sijasta piste.
f1, f1.4, f2, f2.8, f4, f5.6, f8, f11, f16, f22, f32
Tässä aukkoarvojonossa oikealta vasemmalle, aukon pinta-ala kaksinkertaistuu, kunkin luvun kohdalla. Eli mitä pienempi aukkoarvo, sitä suurempi aukon pinta-ala ja sitä kautta suurempi valon määrä.
Jotta voit siis kaksinkertaistaa valon määrän kennolla, on objektiivin aukko säädettävä arvosta f4 arvoon f2.8, näin aukon pinta-ala kaksinkertaistuu.
Tässä vielä muutama valokuva asian havainnollistamiseksi. Kyseessä on neljä kuvaa, missä olen säätänyt objetkiivin himmentimen eri asentoihin:
f2.8
f/4
f/8
f/22
Herkkyys
Digikameroissa kennon valoherkkyyttä kuvataan ISO-arvolla. Kyse on siitä, kuinka herkästi kennolle tuleva valo ”tarttuu” kennolle.
Jos tilanne on taas se, että kuva on alivalottunut ja haluat ottaa uuden kuvan, koskematta valotusaikaan tai aukkoon, on sinun säädettävä kennon herkkyyttä.
MItä suurempi ISO-arvo on kyseessä, sitä pienempi valon määrä riittää valotukseen. ISO-arvojen jono on seuraava:
50, 100, 200, 400, 800, 1600, 3200 jne.
Jotta voit siis pienentää tarvittavan valon määrää puoleen ISO-arvon 100 vaatimasta määrästä valotuksen muiden arvojen muuttumatta, on sinun säädettävä ISO-arvo 200:ksi.
Toivottavasti tähän ei jäänyt mitään suuria mokia ja toivottavasti tästä on apua valotuksen teorian ymmärtämiseen. Kuten sanottua, ilman tämän kolminaisuuden hahmottamista, valokuvaus varmasti turhauttaa.
Seuraavaksi ajattelin kertoa tarkemmin, mitä muuta merkitystä yllä olevilla asioilla on kuvan ottamisen kannalta.