Pääsin vihdoin eilen koeajamaan otsikon mukaista C-HR :ää. Auton alla oli Nokian R2 SUVit koossa 215/60/17. Helposti vertailua tulee allekirjoituksen hybridi -Aurikseen (vm. 2011). Napsin samalla joitakin kuvia, joita voin tarvittaessa liittää.
Ajoin auton oman autoni viereen ja yllätyin miten identtisiä 2011 Auris (hatchback) ja C-HR olivat ulkomitoiltaan, pituus, leveys ja korkeus. Pyörät olivatkin sitten huomattavasti suuremmat ja lähempänä auton etu ja takapäätä. Keula ja perä ja pohjalevy olivat hieman korkeammalla kuin Auriksessa. Näistä sitten syntyy illuusio isommasta ja näyttävämmästä autosta. Niin ja toki onhan tuo huomattavasti näyttävämmin muotoiltu. Vaikutelma on jykevä ja näyttävä - miellyttää ainakin minun silmää.
Sisätilat ovat mielestäni selkeät ja hienosti muotoillut. Olisin silti toivonut sisätiloihin valinnaisena vaaleampia verhoilusävyjä. Varsinkin takana leveät pilarit vievät valoa pois. Vaihdekeppi olisi mielestäni voinut olla ihan hyvin perinteinen Joystick – näppärämpi ja nopeampi käsitellä ja antaisi keskikonsolissa enempi tilaa kyynärnojille ja muille lokeroille. Takapenkkiläisille oli hyvin tilaa ja tavaratila oli keskinkertaisesta litratilavuudestaan (370 l) koostaan huolimatta selkeän ja käytännöllisen mallinen. Ajoasentoa hakiessa huomasin penkkien halaavan mukavasti selkää / kylkiä ja istuvan paremmin selälle kuin Auriksessa.
Ensimmäistä kertaa näin myös autohallin sisäpuolella Active-mallin penkkien kangasverhoilut jotka vaikuttivat laadukkailta, valitettavasti hyvin musta/harmaa -sävyiset nämäkin. Ovien sisäpinnoissa ei ollut sinisävyistä tai rusehtavaa Bling-blingiä kuin Style/Premium varustelluissa vaan nämä taisivat olla ihan mustaa muovia. Kojelaudassa näkyi sentään muutamissa kohdin vielä kromikehyksiä.
Koejolla eniten miellytti mukavan pintapehmeä, mutta samalla aikaa perusolemukseltaan jämäkkä alusta. Auto vaikutti suhteellisen hyvin vaimennetulta, kiitos myös 17” kitkarenkaiden. Moottoriäänet kuuluivat toki kiihdyttäessä ripeämmin mutta tämäkin oli mielestäni matalempaa ja tuhdimman kuuloista pörinää kuin Auriksessa. Ohjaus oli tunnokkaan ja näppärän tuntuinen. Voimalinja toimi ponnekkaammin ja jouhevammin kuin vanhempi hybridivoimalinja – saman huomasin myös uuden Priuksen koeajossa. Huomiota kiinnitti myös puhtaan sähköajon mahdollisuus maantienopeuksissa (80 - 100 km/h).
Tässä tulee vielä muutamia ihmettelyn ja motkotuksen aiheita. Reippaammin kiihdyttäessä kiinnitin huomiota ikävään vetelytaipumukseen eli hieman enempi kiemurteli kuin Auris. Ihmetystä tuotti myös ”kierroslukumittarin” / Energy monitorin viiveellinen reagointi kaasupolkimen asentoihin.
Osallistuin samalla Toyotan hybridikoeajoon, joka kirjasi hieman tarkemmin ajon tietoja ja antoi raportin lenkin jälkeen. Ajolenkki kesti 43:25 min, ajomatka oli 36,9 km , keskinopeus 51 km/h, keskikulutus 4,7 l/100km ja päästöt 110 g/km. Sähköajon osuus oli tuolla hyvin maantiepainotteisella runsasvauhtisella lenkillä yllättävänkin suuri 57 %.
Ajoin auton oman autoni viereen ja yllätyin miten identtisiä 2011 Auris (hatchback) ja C-HR olivat ulkomitoiltaan, pituus, leveys ja korkeus. Pyörät olivatkin sitten huomattavasti suuremmat ja lähempänä auton etu ja takapäätä. Keula ja perä ja pohjalevy olivat hieman korkeammalla kuin Auriksessa. Näistä sitten syntyy illuusio isommasta ja näyttävämmästä autosta. Niin ja toki onhan tuo huomattavasti näyttävämmin muotoiltu. Vaikutelma on jykevä ja näyttävä - miellyttää ainakin minun silmää.
Sisätilat ovat mielestäni selkeät ja hienosti muotoillut. Olisin silti toivonut sisätiloihin valinnaisena vaaleampia verhoilusävyjä. Varsinkin takana leveät pilarit vievät valoa pois. Vaihdekeppi olisi mielestäni voinut olla ihan hyvin perinteinen Joystick – näppärämpi ja nopeampi käsitellä ja antaisi keskikonsolissa enempi tilaa kyynärnojille ja muille lokeroille. Takapenkkiläisille oli hyvin tilaa ja tavaratila oli keskinkertaisesta litratilavuudestaan (370 l) koostaan huolimatta selkeän ja käytännöllisen mallinen. Ajoasentoa hakiessa huomasin penkkien halaavan mukavasti selkää / kylkiä ja istuvan paremmin selälle kuin Auriksessa.
Ensimmäistä kertaa näin myös autohallin sisäpuolella Active-mallin penkkien kangasverhoilut jotka vaikuttivat laadukkailta, valitettavasti hyvin musta/harmaa -sävyiset nämäkin. Ovien sisäpinnoissa ei ollut sinisävyistä tai rusehtavaa Bling-blingiä kuin Style/Premium varustelluissa vaan nämä taisivat olla ihan mustaa muovia. Kojelaudassa näkyi sentään muutamissa kohdin vielä kromikehyksiä.
Koejolla eniten miellytti mukavan pintapehmeä, mutta samalla aikaa perusolemukseltaan jämäkkä alusta. Auto vaikutti suhteellisen hyvin vaimennetulta, kiitos myös 17” kitkarenkaiden. Moottoriäänet kuuluivat toki kiihdyttäessä ripeämmin mutta tämäkin oli mielestäni matalempaa ja tuhdimman kuuloista pörinää kuin Auriksessa. Ohjaus oli tunnokkaan ja näppärän tuntuinen. Voimalinja toimi ponnekkaammin ja jouhevammin kuin vanhempi hybridivoimalinja – saman huomasin myös uuden Priuksen koeajossa. Huomiota kiinnitti myös puhtaan sähköajon mahdollisuus maantienopeuksissa (80 - 100 km/h).
Tässä tulee vielä muutamia ihmettelyn ja motkotuksen aiheita. Reippaammin kiihdyttäessä kiinnitin huomiota ikävään vetelytaipumukseen eli hieman enempi kiemurteli kuin Auris. Ihmetystä tuotti myös ”kierroslukumittarin” / Energy monitorin viiveellinen reagointi kaasupolkimen asentoihin.
Osallistuin samalla Toyotan hybridikoeajoon, joka kirjasi hieman tarkemmin ajon tietoja ja antoi raportin lenkin jälkeen. Ajolenkki kesti 43:25 min, ajomatka oli 36,9 km , keskinopeus 51 km/h, keskikulutus 4,7 l/100km ja päästöt 110 g/km. Sähköajon osuus oli tuolla hyvin maantiepainotteisella runsasvauhtisella lenkillä yllättävänkin suuri 57 %.