Tänä keväänä taloyhtiön talkoot siirtyivät aika myöhään, ne pidettiin tänään. Kutsua kirjoittaessani mietin, että täytyyhän nuo pitää, vaikka juuri mitään tehtävää ei olekaan. Listasin, mitä mielessä oli: Lipputangon kaataminen ja pesu, varastojen siivous sekä talojen (neljä paritaloa) ryömintätilojen siivous.
Porukkaa osallistui talkoisiin aika tavanomisesti, useimmista asunnoista oli joku paikalla. Lipputangon pultit olivat todella tiukassa, eikä kukaan ollut muistanut niitä CRC:llä ajoissa. Aukesivathan ne, ja onneksi tanko saatiin onnellisesti nurin sarannon varassa. Se pestiin huolellisesti, ja nyt, kun se on saatu taas pystyyn, se hohtaa valkoisuuttaan. Myös nuppi puhdistettiin huolellisesti ja lippunaru pestiin pyykkikoneessa.
Naisväki huolehti varastojen siivouksesta, ja minä toisen hallituksen jäsenen kanssa siirryin ryömintätilojen kimppuun. Viime syksynä ne oli ammattifirman toimesta tarkastettu, ja sieltä oli löytynyt paikoin kosteutta sekä rakennusaikaista ja osin myös asukkaiden sinne ujuttamaa roinaa. Ryömintätilat ovat moniosaiset ja niiden korkeus vaihtelee metrin kahta puolta, joten enimmäkseen piti tosiaan ryömiä polvillaan. Ja löytyihän sieltä tavaraa: Karhuntaljaa, laudankappaleita, muovia, lehtiä, jopa oluttölkkejä. Sekä tietysti tyhjiä massatuubeja. Hankalin oli tila, josta löytyi kaksi kuormalavaa. Ne olivat aivan viimeisessä, todella matalassa tilassa, eikä niitä saanut ehjinä ulos. Moottorisaha oli tarpeen, ja polttomoottorin käyttö suljetussa tiloissa oli riski. Sain lavat kuitenkin palasiksi ja ulos.
Urakan jälkeen maistui makkara ja useimmille myös olut - minulle Vichy, limu, kahvi ja pulla sekä tietysti makkara. Sanoisin, että talkoot täyttivät erinomaisesti tehtävänsä. Syntyi myös jatkosuunnitelma, miten kosteuden tihkuminen saadaan pysähtymään. Onneksi missään kohden ei ollut merkkejä kosteuden imeytymisestä puurakenteisiin, vaan se oli pysähtynyt perustusharkkoihin.
Porukkaa osallistui talkoisiin aika tavanomisesti, useimmista asunnoista oli joku paikalla. Lipputangon pultit olivat todella tiukassa, eikä kukaan ollut muistanut niitä CRC:llä ajoissa. Aukesivathan ne, ja onneksi tanko saatiin onnellisesti nurin sarannon varassa. Se pestiin huolellisesti, ja nyt, kun se on saatu taas pystyyn, se hohtaa valkoisuuttaan. Myös nuppi puhdistettiin huolellisesti ja lippunaru pestiin pyykkikoneessa.
Naisväki huolehti varastojen siivouksesta, ja minä toisen hallituksen jäsenen kanssa siirryin ryömintätilojen kimppuun. Viime syksynä ne oli ammattifirman toimesta tarkastettu, ja sieltä oli löytynyt paikoin kosteutta sekä rakennusaikaista ja osin myös asukkaiden sinne ujuttamaa roinaa. Ryömintätilat ovat moniosaiset ja niiden korkeus vaihtelee metrin kahta puolta, joten enimmäkseen piti tosiaan ryömiä polvillaan. Ja löytyihän sieltä tavaraa: Karhuntaljaa, laudankappaleita, muovia, lehtiä, jopa oluttölkkejä. Sekä tietysti tyhjiä massatuubeja. Hankalin oli tila, josta löytyi kaksi kuormalavaa. Ne olivat aivan viimeisessä, todella matalassa tilassa, eikä niitä saanut ehjinä ulos. Moottorisaha oli tarpeen, ja polttomoottorin käyttö suljetussa tiloissa oli riski. Sain lavat kuitenkin palasiksi ja ulos.
Urakan jälkeen maistui makkara ja useimmille myös olut - minulle Vichy, limu, kahvi ja pulla sekä tietysti makkara. Sanoisin, että talkoot täyttivät erinomaisesti tehtävänsä. Syntyi myös jatkosuunnitelma, miten kosteuden tihkuminen saadaan pysähtymään. Onneksi missään kohden ei ollut merkkejä kosteuden imeytymisestä puurakenteisiin, vaan se oli pysähtynyt perustusharkkoihin.