Syke ja sykealueet

[Vankka]

Ajattelimpas tälläsen topiikin avata.

Olin tänään peilalemassa salibandyä ja keksin laittaa sykemittarin päälle pelin ajaksi. Itsellä sykkeet nousee herkästi tosi ylös 160++ pelin aikana syke on piikannut 199 keskisyke ollu 156. Itselle nämä sykejutut on aika heeprea, mutta foorumilla taitaa ainakin pari kaveria olla jotka nuista enemmälti tietävät.

 

[tuRboman]

Jos jotain alustukseksi näin mutulla.

Syke jaetaan suunnilleen liikuntaa ajatellen peruskestävyys alueeseen jonka vielä hifistelijät jakaa kahteen osaan (PK1 ja PK2), aerobiseen jota myös vauhtikestävyysalueeksi kutsutaan (VK ja tämänkin voi jakaa), sekä anaerobiseen maksimikestävyys alueeseen (MK).

Nuo jaot perustuu ihan elimistön toimintoihin, eli missä siirrytään leposykkeeltä ylemmäksi ja elimistö lähtee käyntiin. Laktaatti (maitohappo) tasot nousee lepoaineenvaihdutatilaa ylemmäs. Ja kun laktaatin nousi ylittää tietyt rajat niin vaihtuu alue. Sitten kun elimistö ei enää selviä laktaateista, ollan tuolla viimeisellä eli anaerobisella alueella.

Eli,

Keskisykettä kiinnostavampaa on tietää eri sykealueilla vietetyt ajat. Jos esim ylimmällä MK alueella vietetään vaikkapa 20min ja muuten ollaan alle PK sykkeen, niin keskisyke näyttää kohtuu matalalta, vaikka treeni (tai mikä vain oli tämä rasitus) on ollut kohtuu rasittava ja kuluttava.
Ja sama toki toisinpäin. Eli korkea, mutta tasainen keskisyke ilman MK alueen piikkejä ei välttämättä ole ollut niin rasittava, jos ei se ole kestänyt kovin kauaa.

Salibändy ja muuta nopeatempoiset palloilu yms lajit on intervallityyppisiä rasitukseltaan. Syke sahaa ees-taas ja korkeimmat piikit hipoo maksimisykkeitä. Nopeasti nouseva ja erityisesti laskeva syke on suorassa suhteessa kuntoon tai elimistön rasitustilaan. Mitä huonompi kunto/rasittuneempi hermosto, sitä hitaammin syke reagoi.

Hyvää kuntoilua tuo salibandy, jos siitä tykkää. Tai on kai se hyvää kuntoilua vaikkei tykkääkään, tietysti!
Kehittää keuhkoja ja hapenottoa.

Jotenkin näin olen antanut itseni ymmärtää sykkeitä ja alueita. Asiantuntijat voi kertoa lisää.

Vielä yks juttu sykkeestä. Tämän kertoi Vuokatissa testejä tekevä henkilö pari viikkoa takaperin. En muista kuulleeni aiemmin. Eli nimenomaan matalasykkeisestä PK harjoittelusta ja sen tärkeydestä. Yhtenä tärkeänä pointtina siinä nimenomaan on sydämen vahvistus. Kun syke on tarpeeksi matala, sydän ehtii tehdä työnsä supistuen ja laajentuen joka lyönnillä maksimiinsa. Tämä kasvattaa sydäntä ja vahvistaa sitä. Kun syke nousee aerobiselle alueelle, sydän kompensoi hapentarvetta nostamalla sykettä. Tällöin pumppaus tapahtuu hieman pienemmällä liikealueella, eikä sydän enää pumppaa tavallaan täydellä kapasiteetilla tilavuutensa puolesta. Tästä syystä niitä sauvakävely yms PK hommia esim hiihtäjät tahkoavat hurjasti, vaikka ois mikä sprintteri tyyliltään.

 

[Vankka]

Tekstiä

Kiitos! Sieltähän tuli jo kiva aloitus. Itselle paljon uutta asiaa Sykemittarin mukaan alueella 1 (114-132) ja alue 2 (133-151) ollaan oltu 30min ja alueella 3 ja sen yli (152-171) 50min. Alueelle 1 ja 2 ollaan oltu vain vaihtojen aikana. Omaa kuntoa on kyllä varaa parantaa reilusti

 

[tuRboman]

Eli sikäli kun mittari onnistuu alueet sulle arvioimaan kohdalleen (minkä se hyvin todennäköisesti tekee, ellet ole hyvin poikkeava yksilö) on kyseinen peli ollut ihan kovaa touhua. Eli puhutaan maksikestävyysharjoituksesta tai kovasta intervalliharjoituksesta.

Kovaa menoa on ollut!  8)
Tuleeko tuollaista tehtyä usein?

Sykkeestä vielä. Itse kun harrastelen soittohommia. Se on jännä miten syke reagoi siihen. Treeneissä saattaa syke paukutella PK2/VK alueella, vaikka vain seisoskelen paikallaan, korkeintaan jalka lattiaan taputellen ja pää hieman nyökkyen. Silti syke sahaa välillä hyvinkin korkealla. Mielenkiintoista...

Edit:
Ja meillä on näköjään hyvin samankaltaiset sykealueet. Anaerobinen, eli se korkein alue alkaa jostain 170-174bpm paikkeilta ja maksimit about 200. PK alue juosten n. 120->, pyörällä n. 110->. Siitä väliltä ei mulla ole niin tarkkaa tietoa kun viimeisimmän testinkin menin pösilö "pilaamaan" edeltävän illan kovalla treenillä. Maksimit jäi 186:n ja anaerobiseksi alueeksi saatii 162+. Eli ihan metsään...

 

[Ribbe]

Periaatteessa nuo sykealueet menee iän mukaan, mutta niitä ei voi liikaa yleistää. Parhaiten ne saa tietoon kun käy testauttamassa itsensä esim. pyöräergossa. Esimerkiksi työkaverilla on järjetön kierroskone sen pumppu. Vajaat 40v mittarissa ja maksimi sykkeet on yli 220. Juoksulenkillä alkaa kulkemaan vasta kun sykkeet nousee 190 korville

 

[mremonen]

Kiitos! Sieltähän tuli jo kiva aloitus. Itselle paljon uutta asiaa Sykemittarin mukaan alueella 1 (114-132) ja alue 2 (133-151) ollaan oltu 30min ja alueella 3 ja sen yli (152-171) 50min. Alueelle 1 ja 2 ollaan oltu vain vaihtojen aikana. Omaa kuntoa on kyllä varaa parantaa reilusti

Mulla lätkätreenissä (1:30h) menee sellaiset 60 min tasolla 3+. Movescountista on hyvä jälkeenpäin katsoa, miten on istuttu penkillä

Fillarilenkillä sitten menee yleensä 2 minuuttia tasoilla 1 ja 2, loput sitten yli... Spinningissä sama juttu. "Jos se ei satu, miksi tehdä ollenkaan"...

Nyt on kyllä sykkeet pudonnu, kun otan beetasalpaajaa...

 

[TON-III]

Vielä yks juttu sykkeestä. Tämän kertoi Vuokatissa testejä tekevä henkilö pari viikkoa takaperin. En muista kuulleeni aiemmin. Eli nimenomaan matalasykkeisestä PK harjoittelusta ja sen tärkeydestä. Yhtenä tärkeänä pointtina siinä nimenomaan on sydämen vahvistus. Kun syke on tarpeeksi matala, sydän ehtii tehdä työnsä supistuen ja laajentuen joka lyönnillä maksimiinsa. Tämä kasvattaa sydäntä ja vahvistaa sitä. Kun syke nousee aerobiselle alueelle, sydän kompensoi hapentarvetta nostamalla sykettä. Tällöin pumppaus tapahtuu hieman pienemmällä liikealueella, eikä sydän enää pumppaa tavallaan täydellä kapasiteetilla tilavuutensa puolesta. Tästä syystä niitä sauvakävely yms PK hommia esim hiihtäjät tahkoavat hurjasti, vaikka ois mikä sprintteri tyyliltään.

Mitä enemmin näitä lukee ja kuuntelee olen tullut siihen johtopäätökseen että se liikunta jota pystyy vielä tekemään puhumalla normaalisti on juuri sitä 'hukka'- eli enempu laihdutus reeniä, kovimman kunnon saa aikaiseksi noitten pikien tosi rauhallisten vaellus-tyyppisten yhdistämisellä riittävän koviin harjoituksiin.

Noilla ylipitkillä harjoituksilla oli myös joku arvokas palauttava vaikutus.

 

[tai]

Minulla ei nuo ikälaskurit (39v) tunnu pätevän, joten olen katsellut maksimia fillaroinnin logista, ja kerran oikein tarkoituksella hain nousujohteisesti ylärajaa kuntopyörällä. Viimemainitussa 192 bpm kohdalla oli pakko lopettaa kun alla oli 20min lämmittelyä ja sitten 10min nousevia vastusportaita. Sen sijaan maastopyöräillessä monellakin lenkillä olen saavuttanut hetkellisesti 197-198 -lukemia, ja ne ajoittuvat täsmällisesti juuri niihin kohtiin joissa tuntemuskin oli jo että kohta saa riittää. Ei siis mitään paidan lepatusta alamäessä tai sähkölinjan häiriöitä. Olisiko se sitten että tuolla maastossa tasapainoillessa saa useammat lihasryhmät liikettä kuin kuntopyörässä, kuulemma hiihtäjillä on kovimmat sykkeet? Sen kuntopyöräkokeilun jälkeen reidet olivat ihan hapoilla, mutta noiden käytännön huippujen jälkeen olo tokenee pienellä puuskutuksella ja taas jaksaa.

Ottaisinko siis tuon 198 maksimilukemaksi näihin sykealuelaskureihin? Leposyke on useampana aamuna ilman kelloa herättynä ja makuultaan mitattuna ollut 60. Pumpun kävin tutkituttamassa lääkärillä vuosi sitten, ei löytynyt mitään, jos kohta silloin ei ollut puhe kuntoilusta tai huippuarvoista, vaan näyttämättä jäänyt tuntemuksiini perustuva diagnoosi ns. lisälyönneistä.

Sitten vielä kysymys, että lasketaanko nämä esim. 0,6x harjoitustehot nollasykkeestä vai leposykkeestä ylöspäin? Molempia on käytetty asiaa esittelevillä sivustoilla. PK-alaraja 0,55 maksimista olisi sykkeenä  (0,55 * max), vai (min + (max-min)*0,55)? Jälkimmäinen tuntuisi oikeammalta, koska ensinmainitulla tavalla esim. 10% harjoitusteho tarkoittaisi reilusti alle leposykettä

Sillä minä näitä laskeskelen, että jos haluaisin parantaa kuntoani (jotta jaksaisin ajaa enemmän!), pitäisi kai oppien mukaan tehdä niitä pitkiä PK-harjoituksia useita kertoja viikossa? Omaan rauhalliseen tahtiin ajellessa sykkeet pysyvät yli puolet lenkistä PK-alueella tai allekin, ja olo on seuraavana päivänä aivan normaali. Viime viikolla taas kävin porukkalenkillä, joka ilmeisesti muun väen mielestä oli kevyttä ajoa, mutta minulle se kerrytti yli puoli tuntia alueella 175-182 eli hyvinkin VK2-vauhtia (jälkimmäisellä tavalla laskien ja 0,8-0,9x) . Ja olipahan väsy olo seuraavana päivänä vaikka mikään paikka ei kipeä ollutkaan.

 

[tai]

Tuolla jossakin toisessa topicissa ihmettelin taanoin, että miksi en jaksa selvitä vaikeammista ajohaasteista enää pidemmän pyörälenkin loppupuoliskolla. Lauantaina oli global fat bike day -ajeluita, ja osallistuin paikalliseen rento-ryhmään. Logi antanee vähän osviittaa siihen miksi ajo ei enää iltapäivällä suju:

Aamupäivän ajo oli vielä mukavaa, ja sykekäyräkin näyttää vaihtelevalta. Sitten puolen tunnin munkkimakkaratauko, jonka jälkeen syke on seuraavat 2,5h jatkuvasti 170-180. Alle 160:n se suostuu tippumaan vain täydellisessä pysähdyksessä. Sinällään tuo 180bpm ei tunnu edes hengästymisenä, mutta kapasiteettia mihinkään teknisemmän paikan vaatimaan spurttiin tai edes siirtymällä ylämäessä porukan mukana pysymyseen ei enää ollut. Kun tuon syketason huomasin, yritin sen jälkeen käyttää kaikki mahdolliset alamäet ja tasamaat lepäämiseen jotta sykkeen saisi edes hetkellisesti alas, mutta eivät ne riittäneet. Koko lenkin keskisyke taukoineen oli 161.

Seuraavana aamuna herätessä tuntui että vieläkin kiertää. Leposyke oli 70 (+10 normaaliin), mutta verenpaineesta tuli ennätysalhaiset lukemat. Iltaan mennessä tuntui keho normalisoituvan.

 

[tuRboman]

Pikaisesti jotain mielipidettä tai:lle

Ottaisin 198bpm maksimiksi koska sellaisen olet saavuttanut. Ja tehoalueet alkaa leposykkeestä. Muuten niissä ei ole mitään järkeä. Sykereservi on alue joka on käytettävissä: leposyke - maksimi, ja tästä ositellaan ne tehoalueet.

Tuosta korkeasta sykkeestä pyöräillessä yms sanoisin, että kyse on kunnosta ja harjoittelusta.
Realistisesti käytettävissä oleva tehoalue on hyvin suppea. Pieni rasitus nostaa sykkeen todella ylös ( ihan kevyttä aluetta ei käytännössä pidemmän päälle enää ole ) ja enää ei ole reserviä nostaa vaan uupumus iskee helposti jos tuosta 180bpm enää nousee syke.

Väittäisin, että tähän paras lääke on kevyt treeni mukaan  ohjelmaan. Vaikka se tuntuisi idiootilta tahkota jotain alle 130bpm vauhtia, niin sitäkin on tehtävä että elimistö kehittyisi pidempikestoiseen rasitukseen. Nyt sinulla ilmeisesti lenkit liikkuu helposti omalla "mukavuusalueella", eli mikä kivasti rasittaa mutta ei ole kevyttä eikä tosi rankkaa. Kevyt treeni siis puuttuu ja mahdollisesti myös kovat treenit ( koska suurin osa on kovahkoja ).

Varmaan paras apu sinulle olisi suora rasitustesti esim pyöräergolla happimittausten & laktaattien kera. Ja uskon vakaasti, että ohjeeksi saat jotain tuollaista mitä edellä kirjoitin.

Vastaavin sykkein treenaavat seurakaverit on saaneet samankaltaista palautetta ammattilaisilta testeillä. Kaikki alueet kuntoon ja kun ei olla ammattilaisia niin se tehopyramidi on aika pk-painotteinen.

 

[Trollsten]

Joo ilman muuta maksimia muuttamaan, jos sellainen on saavutettu eikä ole tosiaan ollut mikään yksittäinen piikki. Tuo laskennallinen maksimisykehän on vain tutkimusten perusteella tehty arvaus, jolla suurimmalla osalla ihmisistä päästään suurin piirtein oikealle seinälle. Ei pidä paikkaansa munkaan kohdalla. Kone kiertää liki kahteensataan tarvittaessa eikä ole edes oksennus ollut silloin lähellä. Pyörällä en siinä kyllä ole onnistunut, mutta pitkään ja jyrkkään nousuun lujaa hiihtämällä saa helposti sen 195 tauluun.

Viime kesän viimeinen kisa meni 170 keskisykkeellä 2,5h. Mitään ihmeellisempää siitä ei kyllä sitten seurannut. Peruslenkkiä ajan 115-130 keskisykkeillä. Toisinaan haluttaa leikkiä ja mennä vähän kovempaa tai maasto on mäkisempää, mutta silloinkaan ei keskarit mene yli 140.

 

[tuRboman]

...ja vielä muistutuksena, vaikka Trollstenillekin varmasti perusjuttua: keskisykettä paljon tärkeämpi tekijä on Aika eri tehoalueilla.
Rautalangasta vääntäen; ei ole sama asia ajaa pyörällä 140bpm tasaisella keskisykkeellä tai 20min buusteja syke lähes maksimissa ja sen perään kevyttä palauttelua. Keskisyke voi asettua samaan 140bpm arvoon, vaikka lenkin rasittavuus on ihan eri luokkaa.

Tästä Polarin rasituslaskenta tavallaan muistuttelee. Kun joskus huomaa, että lenkki on nostanut yllättävästi rasitustasoa vaikka keskisykkeet on matalat. Mutta korkealla tehoalueella vietetty aika rasittaa lujemmin.

 

[Trollsten]

Juu totta. Peruslenkkien maksimisyke jää yleensä alle 160 ja aina alle 170. Polarin mukaan punaisella alueella ei käydä oikeastaan koskaan noilla lenkeillä ja jos käydäänkin niin luokkaa 10-15s 2-3h treenistä. Vaikka se tuntuu tylsältä ja karulta niin hiljaa ja pitkään on avain siihen, että jaksaa ajaa kovaa edes lyhyemmän aikaa.

Itsellä jäi viime keväänä oikeastaan kokonaan väliin ne kevään pitkät ja rauhalliset maantievedot. Se sitten näkyi koko kesän kun tuntui ettei pääse mihinkään.

 

[Vempula]

Tuosta korkeasta sykkeestä pyöräillessä yms sanoisin, että kyse on kunnosta ja harjoittelusta.
Realistisesti käytettävissä oleva tehoalue on hyvin suppea. Pieni rasitus nostaa sykkeen todella ylös ( ihan kevyttä aluetta ei käytännössä pidemmän päälle enää ole ) ja enää ei ole reserviä nostaa vaan uupumus iskee helposti jos tuosta 180bpm enää nousee syke.

Näin yhden käyttäjän kommentin ja graafin perusteella on helppo olla samaa mieltä. Treeni on mitä luultavimmin ollut jo vuosia erittäin yksipuolista. Siis lähinnä sykkeiden osalta. On treenattu sillä sykealueella mikä on tuntunut mukavimmalta.

Sinänsähän tässä ei ole yhtään mitään väärää, vaan kaikki liikunta on hyvästä. Mutta jos tavoitteena on vaikka parantaa vanhoja suorituksia ja kehittää oma kuntoa - tai tapella ikääntymistä vastaan - pitänee tehdä jotain muutakin kuin sitä yhtä samaa sykealuetta.

Jos aikaa ja mahdollisuuksia on, niin suosittelisin kanssa kokeilemaan pitkiä, mutta varsin matalasykkeisiä treenejä muun treenin oheen. Nehän eivät sinänsä kovin rajusti kroppaa kuormita, joten vanhaakin treeniä voi vetää ihan vanhan kaavan mukaan.

Topikkiin liittyen koin tänä vuonna yhden vähemmän miellyttävän hetken sykkeiden osalta. Jolkottelin pidempää vuoristokisaa ja yhdessä vaiheessa tunkkasin hitaasti teknistä mäkeä ylös noin neljän tunnin verran. Nousu meni kivasti ja sykkeet pysyi hyvin kurissa. Fiilis oli kaikinpuolin mukava. Alkoi pitkä alamäki ja lähdin sitä varovasti hölkkäämään.

Sykkeet pysyivät edelleen hyvin hallussa, kunnes sitten aivan yhtäkkiä sykkeet pamahti paljon korkeammalle. Ilman mitään todellista syytä. Sen vain tunsi, että nyt sydän lähti yhtäkkiä hakkaamaan selvästi kovempaa. Sitten hetken kuluttua sykkeet putosi alas, mutta sama toistui vielä toisen kerran hetken kuluttua.

Ja tämän toisen kerran jälkeen sykkeet jäivät yli tunniksi selkeästi korkeammalle tasolle kuin normaalisti. Yksin kun on keskellä pimeää vuoristoa ja huomaa, että sydän alkaa nyt tekemään jotain ihan omiaan, niin raavaskin mies alkaa miettimään syntyjä ja syviä :-X

Kisan sykekäppyräänkin jäi kiva jälki tästä episodista. Noin 19 tunnin kohdilla:

 

[tuRboman]

Oho!? Tuo näyttää pahasti samalta kuin mun rytmihäiriö. Se tosin iskee vain äärirasituksessa ( eli vääntää menemään ihan täysillä ja alla vähintään puolen tunnin kisa ), mutta käyrä näyttää samalta -> kerrasta ylös. Ja vaikka palaakin alas, niin aina lähtötasoa ylemmäs ja jälkikäteen huono olo. Eikä ihme kun kyseisellä hetkellä sydän on jonkinsortin eteisvärinä päällä. Itse en tosin pysty tuolloin kunnolla etenemään, vaan tuntuu että oikeasti taju lähtee jos ei hellitä.

Tästä tulikin mieleen, että näkikö joku Charlotte Kallan suorituksen Rukalla? Jälkikäteen oli selvinnyt, että kyseessä oli rytmihäiriö.

 

[tai]

On treenattu sillä sykealueella mikä on tuntunut mukavimmalta.
Sinänsähän tässä ei ole yhtään mitään väärää, vaan kaikki liikunta on hyvästä. Mutta jos tavoitteena on vaikka parantaa vanhoja suorituksia ja kehittää oma kuntoa - tai tapella ikääntymistä vastaan - pitänee tehdä jotain muutakin kuin sitä yhtä samaa sykealuetta.

Omalta osaltani - enhän minä ole vielä edes treenannut  ;D Vasta pari vuotta olen liikkunut, ja sekin vain siksi että se on ollut hauskaa, vailla mitään tavoitteita, ja tietenkin ilman mitään keinoja niihin pääsemiseksi. Mutta nyt minulla on selkeä tavoite, haluan jaksaa pitää hauskaa yhtäjaksoisesti pidempään.

Kiitoksia huomioistanne. Kaikkialta tulee vihjettä siihen suuntaan, että sitä PK:ta pitää treenata lisää. Ensiksi tuntuu mahdottomalta lisätä viikossa tuntikausia ajoa ihan jo sen takia, että se lähteminen kaikkine valmisteluineen on niin vaivalloista. Mutta onhan tuossa tuo kuntopyörä, ja minulla tällä hetkellä aikaakin, niin kai sitä vaan pitää laittaa ohjelmaa ruudulta viihteeksi ja alkaa pyörittää. Raportoin takaisin ensi kesänä

 

[Vempula]

Eikä ihme kun kyseisellä hetkellä sydän on jonkinsortin eteisvärinä päällä. Itse en tosin pysty tuolloin kunnolla etenemään, vaan tuntuu että oikeasti taju lähtee jos ei hellitä.

Kyllähän tuolla oli se tilanne päällä, että noiden sykepiikkien aikana ukko ei kyennyt liikkumaan. Pakko oli vain hiljaa peloissaan maassa pötköttää. Ja kun eka piikki laski, nousin varovasti ja lähdin kävelemään. Ja sitten sama juttu toisen kerran. Tokan piikin jälkeen makoilin maassa jonkun aikaa ja ihmettelin, että on tää aika karua puuhaa, kun syke on 120, vaikka makaan maassa ja en ole edes millään mittarilla hengästynyt.

Sen verran nöyrryin, että ajattelin ilmoittaa sijaintini kisakeskukseen, mutta kännyverkkoa ei ollut, joten eipä sitäkään sitten loppumetreillä tarvinut tehdä. Olisivat ketaleet kuitenkin pakottaneet keskeyttämään

Mutta loppumatkasta ei ollut enää tarvetta haaveilla ripeästä liikkumisesta. Viimeiset kuutisen tuntia menin kyllä hyvin nöyrää tahtia Ja kyllä se tajuntakin oli tuon episodin jälkeen jossain muualla kuin tässä ulottuvuudessa. Noin tunti tämän syke-episodi jälkeen reitti seurasi selkeätä metsäautotietä, mutta jostain syystä mä päätin lähteä tonne pöpelikköön könyämään:

Vielä tänä päivänäkään en tiedä miksi tuolla metsässä kävin heittämässä nuo kiekurat. Muistan kyllä olleeni siellä, eli kyseessä ei ole gepsivirhe.

 

[Ale]

Ei sitä pk:ta fillarilla tartte tehdä vaikka tavoite olisikin pyöräilyssä. Tärkeintä on että syke on matala ja treeni pitkä. Tunti ei oo mitään, eikä kaksikaan. Mulla on nyt ohjelmassa pk1:stä 2,5-4h kerralla. Lauantaina tein tasan 3h ja tänään 3h15min. Sykkeet 115 tienoilla.

Valtaosan treenistä tulisi olla pk-alueella. Huippuhiihtäjätkin tekee treenejä 100 sykkeillä ja jopa alle mutta kestot on todella pitkiä. Niillä se kunto rakennetaan.

 

[skodamig]

36 - 216 on mitattu vaihteluväli

 

[mremonen]

Ei sitä pk:ta fillarilla tartte tehdä vaikka tavoite olisikin pyöräilyssä. Tärkeintä on että syke on matala ja treeni pitkä. Tunti ei oo mitään, eikä kaksikaan. Mulla on nyt ohjelmassa pk1:stä 2,5-4h kerralla. Lauantaina tein tasan 3h ja tänään 3h15min. Sykkeet 115 tienoilla.

Valtaosan treenistä tulisi olla pk-alueella. Huippuhiihtäjätkin tekee treenejä 100 sykkeillä ja jopa alle mutta kestot on todella pitkiä. Niillä se kunto rakennetaan.

Tämä on juuri se ongelma salien ryhmäliikunnoissa. Jotain joogaa lukuunottamatta tunneilla mennään vk-alueella kevyesti. Ja tietysti ei ne treenitkään kestä kuin korkeintaan tunnin. Mutta jotenkin mulla aina välillä menee ihon alle, kun ohjaaja spinning-tunnilla hokee, että pitäisi saada mittariin vähintään 2-3 w/kg -lukemia, mielellään 5 w/kg. Muutenkin tuo w/kg-lukema jaksaa ihmetyttää, kun maailman painavimman pitäisi sitten jaksaa vetää jollain puolentoista kilowatin teholla koko ajan. Eiköhän nuo w/kg-luvut ole ns. normaalipainoisille.

Itse huomasin kesällä - kun siirryin vetämään sellaisia 3 tunnin matalasykkeisä treenejä - että kunto kohosikin yht'äkkiä verrattuna siihen, että veti koko ajan verenmaku suussa. Ja treenimielekkyyskin kasvoi siinä samassa.

 

[TON-III]

Itse huomasin kesällä - kun siirryin vetämään sellaisia 3 tunnin matalasykkeisä treenejä - että kunto kohosikin yht'äkkiä verrattuna siihen, että veti koko ajan verenmaku suussa. Ja treenimielekkyyskin kasvoi siinä samassa.

Se limiitillä reenaaminen kasvattaa sitä ns. huippukuntoa mutta tosiaan pitkällä rauhallisella saa jotain ihan muuta aikaiseksi, reilu vuoskymmen sitten kun joulun alla menin merkillisen piikkikuumeen vuoksi tyks:in sain diagnoosiksi sydänlihastulehdus epäily ja ensin oli liikunta pannassa kokonaan, sitten sain luvan aloittaa maltillisten harjoitteiden kanssa, tuon ajanjakson jälkeen mittasin itseltäni kaikkien aikojen matalimman leposykkeen 34. Kovat harjoitteet ovat aina pientä riskiä terveyden kanssa ja täten eivät aina aikaansaa pelkkää hyvää.

 

[Marko_K]

Itse en hirveästi tuijottele keskisykkeitä, siihen kun vaikuttaa pitkällä lenkillä tauotkin. Ja toisaalta juuri muutoin rauhallisella lenkillä voi olla joku älytön repimispätkä, joka ei kuitenkaan keskisykettä nosta.

Sen sijaan ainakin Suunnon mittareista löytyvä "peak training effect" -lukema kertonee enemmän. Ylivoimaisesti suurin osuus vuoden treeneistä on PTE 2 tai matala 3 lenkkejä, kovia PTE lähes tai yli 4 treenejä varsin vähän. Varmaan itse asiassa palauttavia PTE 1 lenkkejä olisi varaa lisätäkin.

 

[mremonen]

Itse en hirveästi tuijottele keskisykkeitä, siihen kun vaikuttaa pitkällä lenkillä tauotkin. Ja toisaalta juuri muutoin rauhallisella lenkillä voi olla joku älytön repimispätkä, joka ei kuitenkaan keskisykettä nosta.

Sen sijaan ainakin Suunnon mittareista löytyvä "peak training effect" -lukema kertonee enemmän. Ylivoimaisesti suurin osuus vuoden treeneistä on PTE 2 tai matala 3 lenkkejä, kovia PTE lähes tai yli 4 treenejä varsin vähän. Varmaan itse asiassa palauttavia PTE 1 lenkkejä olisi varaa lisätäkin.

Mulla on myös sama juttu. Itse asiassa nykyisessä Ambitissa mulla on näytössä syke-% ja PTE, jota tulee seurattua treenin ajan. Tosin liian usein tulee vedettyä liian kovaa, jolloin PTE on 4+.

 

[Marko_K]

Mulla on myös sama juttu. Itse asiassa nykyisessä Ambitissa mulla on näytössä syke-% ja PTE, jota tulee seurattua treenin ajan. Tosin liian usein tulee vedettyä liian kovaa, jolloin PTE on 4+.

Jäin vielä pohtimaan tuota juttua ja tein neljän viimeisen vuoden liikkumisista analyysin. Tänä vuonna pyörä on tuntunut kulkevan selkeästi paremmin kuin viime vuonna ja datasta näyttäisi löytyvän siihen todennäköinen syy -- paremmin jakautunut harjoittelu, kun katsoo harjoitusvaikutukseltaan (PTE) erilaisten treenien tuntijakaumaa.

2015 on selkeästi ollut vähemmän kehittävää treeniä (PTE 3 tai yli), kun taas 2016 sen osuus on selvästi suurin mihinkään aiempaan vuoteen verrattuna. Ja kuitenkin niin, ettei palauttava (PTE <2) treeni ole vähentynyt, vaan siirtymää on tapahtunut ylläpitävästä (PTE 2.0-2.9) kehittävään. Toki myös kokonaistuntimäärä on suurin koskaan, mutta ei ero siinä dramaattinen ole, reilut 50 tuntia viimevuotta enemmän.

Varmasti myös on hyvä asia, että treeni on monipuolistunut -- osa maastopyöräilystä on korvautunut maantiepyöräilyllä (erittäin intensiivistä treeniä verrattuna maastoon) ja toisaalta myös muun liikunnan osuus on kasvanut.

Tuosta on hyvä jatkaa. Vuodelle 2017 lisää crossfittiä ja maantiepyöräilyä. Ja varmaan olisi syytä yrittää saada noita erittäin kehittäviäkin (PTE 4 ja yli) treenejä vähäsen...

 

[fourvalve]

[quote

Itse huomasin kesällä - kun siirryin vetämään sellaisia 3 tunnin matalasykkeisä treenejä - että kunto kohosikin yht'äkkiä verrattuna siihen, että veti koko ajan verenmaku suussa. Ja treenimielekkyyskin kasvoi siinä samassa.
[/quote]
Tästä tuli mieleen Kaisa Mäkäräinen, joulun taolla reenasi peruskuntoa 5 tunnin  matalasykkeisiä reenejä. Nyt kun maailman cup pyörähti käyntiin hiihto sujuu entistä paremmin. Luulisi ettei kesken kilpailukautta kunto enään parane huippuhiihtäjällä. Eiköhän tästäkin voi tavallinen kuntoilija ottaa mallia ja myös tehdä niitä pitkiä lenkkejä matalalla vauhdilla ja sykkeellä