Oma auton tarve pienenee oleellisesti ulkomaan komennuksen johdosta. Vaimo tarvitsee autoa ehkä kerran kuukaudessa, joten tästä johtopäätöksenä päädyimme myymään akaisemman hyvin palvelleen Volvo XC60:n. Vähän sattumalta auton tarvetta paikkaamaan löytyi kolme vuotta vanha ja 4000 km (siis neljätuhatta kilometriä!) ajettu Suzuki Swift 1.2 VVT GL 5D.
Jo koeajolla pikku Suzuki yllätti. Oli tilaa riiittävästi jopa tällaiselle 193 cm pitkällekin. Auto on näppärä ajattava ja kulkee maantielläkin suoraa. No tehoa löytyy koneesta vastaa 4500 kierroksen jälkeen, mutta ei moottorilla ainakaan 100 km/h vauhdissa tunne itseään tientukoksi.
Tilat ovat kokoluokassaan kerrassaan hyvät ja avarat. Paitsi jos tarvitsee tavaratilaa. Sitä kun ei oikein ole. No, meillä ovat kaikkien autojen travaratilat olleet aina täynnä, joten säädellään sitten tavaran määrää, kun sen muutaman kerran seuraavan vuoden aikana mökille pakkaudutaan.
Sitten mielestäni yllättävin ominaisuus autossa. H i l j a i s u u s . . . . .
Siis pikkuinen Suzuki on ainakin sataseen ja sen alle hiljaisin auto ajomelultaan ja rengasääniltään, mitä olen omistanut ja viime aikana ajanutkin. Mukaan lukien uusi C-sarjan Mercedes! Autossa on toki nokialaiset kitkat alla, mutta silti. XC 60, Mitsubishi Outlander (rankan eristyksen jälkeen), Superbit ja Octaviat jäävät kaikki selvästi kakkoseksi melun osalta.
Ja mikäpä sitä on sitten kuunnella autosta löytyvää hyvälaatuista soitintakin, joka imaisee sellaisenaan iPhonen äänilähteeksi.
Ihmetyttää, ettei näitä ole enempää myyty. Autohan on kaikin puolin loistava.
Jo koeajolla pikku Suzuki yllätti. Oli tilaa riiittävästi jopa tällaiselle 193 cm pitkällekin. Auto on näppärä ajattava ja kulkee maantielläkin suoraa. No tehoa löytyy koneesta vastaa 4500 kierroksen jälkeen, mutta ei moottorilla ainakaan 100 km/h vauhdissa tunne itseään tientukoksi.
Tilat ovat kokoluokassaan kerrassaan hyvät ja avarat. Paitsi jos tarvitsee tavaratilaa. Sitä kun ei oikein ole. No, meillä ovat kaikkien autojen travaratilat olleet aina täynnä, joten säädellään sitten tavaran määrää, kun sen muutaman kerran seuraavan vuoden aikana mökille pakkaudutaan.
Sitten mielestäni yllättävin ominaisuus autossa. H i l j a i s u u s . . . . .
Siis pikkuinen Suzuki on ainakin sataseen ja sen alle hiljaisin auto ajomelultaan ja rengasääniltään, mitä olen omistanut ja viime aikana ajanutkin. Mukaan lukien uusi C-sarjan Mercedes! Autossa on toki nokialaiset kitkat alla, mutta silti. XC 60, Mitsubishi Outlander (rankan eristyksen jälkeen), Superbit ja Octaviat jäävät kaikki selvästi kakkoseksi melun osalta.
Ja mikäpä sitä on sitten kuunnella autosta löytyvää hyvälaatuista soitintakin, joka imaisee sellaisenaan iPhonen äänilähteeksi.
Ihmetyttää, ettei näitä ole enempää myyty. Autohan on kaikin puolin loistava.