Suosikki kitara- ym. soolot & riffit

[MacVolsu]

Varmasti jo mainittu täällä useampaankin otteeseen.
Gilmourilta vois laittaa tähän ketjuun useammankin soolon / riffin mutta ehkä tämä on lopulta kuitenkin se ultimaattisin.

Ehdottomasti huippua ja livenä tämä biisi oli kertakaikkiaan mahtava, en unohda sitä koskaan.

 

[clima]

Osaa ne suomalaisetkin: Viimeisimmässä Suomilove jaksossa Timo Kämäräinen vetää Baddingin Valot niin upeasti että oksat pois. Eri tyylien juhlaa, alkaa aika tarkkaan 45 min kohdalla.

http://areena.yle.fi/1-2810625?autoplay=true

 

[MJ]

Varmasti jo mainittu täällä useampaankin otteeseen.

Gilmourilta vois laittaa tähän ketjuun useammankin soolon / riffin mutta ehkä tämä on lopulta kuitenkin se ultimaattisin.

Vajaa vuosikymmen sitten tuli kuultua tämä livetilanteessa. Se kokemus ei unohdu. Watersin v. 2002 kiertueella tämä biisi kolmen huippukitaristin versiona oli tynkä verrattuna Mr. Gilmourin virtuositeettia olevaan ulosantiin.

 

[MJ]

Riffi ja soolot - ei tarvinne selittää enempiä:

 

[MJ]

...ja sama bändi ihmisikä myöhemmin:

 

[Keke78]

Vajaa vuosikymmen sitten tuli kuultua tämä livetilanteessa. Se kokemus ei unohdu. Watersin v. 2002 kiertueella tämä biisi kolmen huippukitaristin versiona oli tynkä verrattuna Mr. Gilmourin virtuositeettia olevaan ulosantiin.

Juu olsihan tuo floyd ollu nähtävissä minunkin realistisen elinajan puitteissa mutta ilman David Gilmouria ei kiinnosta.

Katkera Basisti Waters

Eikä se ole pelkkä kitarointi, myös Gilmourin ääni on jotain uskomatonta britti aksentteineen.

 

[nokivasara]

Pink Floyd sooloista vielä sen verran, että ne ovat ehkä parhaita esimerkkejä kitarasooloista, jotka eivät ensisijaisesti esittele vain soittajan virtuositeettia, vaan vievät kappaletta kokoajan eteenpäin.. ja ovat saumaton osa melodiaa ja tarinaa.
Oli ehkä vähän kikkailevasti sanottu, mutta näitä paljon kuunnelleet ymmärtänevät

 

[Keke78]

Pink Floyd sooloista vielä sen verran, että ne ovat ehkä parhaita esimerkkejä kitarasooloista, jotka eivät ensisijaisesti esittele vain soittajan virtuositeettia, vaan vievät kappaletta kokoajan eteenpäin.. ja ovat saumaton osa melodiaa ja tarinaa.
Oli ehkä vähän kikkailevasti sanottu, mutta näitä paljon kuunnelleet ymmärtänevät

Vituttaa kun pientä oravaa että en ollut pulse-kiertueen aikoina kuin karvan yli kapaloissani.

 

[tuRboman]

Pink Floyd sooloista vielä sen verran, että ne ovat ehkä parhaita esimerkkejä kitarasooloista, jotka eivät ensisijaisesti esittele vain soittajan virtuositeettia, vaan vievät kappaletta kokoajan eteenpäin.. ja ovat saumaton osa melodiaa ja tarinaa.
Oli ehkä vähän kikkailevasti sanottu, mutta näitä paljon kuunnelleet ymmärtänevät

Tässä onkin jännä juttu. Pidän Pink Floydista, pidän Gilmourista, soitan kitaraa jne. Mutta kaikesta huolimatta en kykene ( vielä ainakaan ) saamaan aivan maailman suurimpia säväreitä herran sooloista. Yhtään en vähättele. Mutta jos en tietäisi kuka soittaa ja vastaavia sooloja ois jossain averagebiisissä, niin en kyllä tarttuisi niihin mitenkään erityisesti. Olen tainnut ennenkin tästä mainita. Eli kyse on varmaan nimenomaan tästä ymmärtämisestä.
Auttakaa miestä mäessä...

 

[Kettu]

Pink Floyd ei kuulu kuunnelluimpien listaani, vaikka joitain helmiä ovatkin tehneet.
Pidän kuitenkin juuri tuon aikakauden soitannasta, jossa soolo on kappaleen jatkumoa.

Tässä sitten, mikäli Allman Brotherseista tykkää, perin tuttu riffi myös automiehille  ;D.

Tyylistä tulee helposti mieleen Derek and the Dominoes.

 

[Oculus]

Sooloista ekana tuli mieleen ketjussa jo mainitut Stairway ja Hotel California. Vielä mainitsematta olevista laitetaan vaikka David Gilmourin vedot High Hopesissa (5:10 alkaen) ja Comfortably Numbissa (4:30 alkaen).

Tässäpä tulikin melko tyhjentävä lista omista suosikeista, jotka nyt suoralta kädeltä muistuvat mieleen.

[OT]
Ja kun tässä ketjun myöhemmissä vaiheissa oli puhe Pink Floydin keikoista, niin täytyypä kehaista, että kun herrat vuonna 1989 soittivat kautta aikojen ainokaisen keikkansa Suomessa, niin olin tietysti paikalla  8). Keikkahan liittyi Delicate Sound of Thunder -kiertueeseen ja onneksi joku suomalainen promoottori älysi Moskovan ja Tukholman keikkojen väliin jäävän sopivasti muutaman "luppopäivän" ja onnistuikin buukkaamaan bändin soittamaan Lahden suurhalliin 10.6. Ikimuistoinen elämys  .

Suomessa muuten toimii ainakin yksi melko vakuuttava tribuuttibändi (Pulse The Finnish Tribute to Pink Floyd), jonka soitto on hyvin lähellä alkuperäistä. Tänä keväänä bändi on nähtävissä ja kuultavissa täällä Jyväskylässä (2.4.) ja Tampereella (12.3.). "Tuubista" löytyy muutamia pätkiä, joista voi tsekata soitannan tason.
[/OT]

 

[That 70s dude]

Osaa ne suomalaisetkin: Viimeisimmässä Suomilove jaksossa Timo Kämäräinen vetää Baddingin Valot niin upeasti että oksat pois. Eri tyylien juhlaa, alkaa aika tarkkaan 45 min kohdalla.
http://areena.yle.fi/1-2810625?autoplay=true

Joo näin tuon itsekin ja oli aivan loistava veto. Hienosti Uusivirtakin fraseerasi Baddingilaisittain.

 

[-P-]

Piti munkin just katsoa tuo Valot. Oli mennyt ohi aiemmin. Olipa kertakaikkiaan huima esitys kitaristilta. Eikä Uusivirtakaan huono ollut.

 

[MacVolsu]

[OT]
Ja kun tässä ketjun myöhemmissä vaiheissa oli puhe Pink Floydin keikoista, niin täytyypä kehaista, että kun herrat vuonna 1989 soittivat kautta aikojen ainokaisen keikkansa Suomessa, niin olin tietysti paikalla  8). Keikkahan liittyi Delicate Sound of Thunder -kiertueeseen ja onneksi joku suomalainen promoottori älysi Moskovan ja Tukholman keikkojen väliin jäävän sopivasti muutaman "luppopäivän" ja onnistuikin buukkaamaan bändin soittamaan Lahden suurhalliin 10.6. Ikimuistoinen elämys  .
[/OT]

Nimenomaan sielläpä minäkin Pink Floydin näin, sen ainokaisen kerran. Toinen kerta oli tarjolla 90-luvulla Olympiastadionilla, liputkin oli kourassa mutta se peruttiin jostakin syystä (Wikin mukaan heikko lipunmyynti mutta mielestäni se ei ollut se perimmäinen syy)

 

[MacVolsu]

Pakkohan tämä on taas laittaa, 11 minuutin kohdalla lähtee kunnolla käyntiin.

 

[-P-]

^Aijai miten unohdinkaan omalta listaltani tämän. Parhautta !
Iso peukku.

 

[Pekka T]

Pakkohan tämä on taas laittaa, 11 minuutin kohdalla lähtee kunnolla käyntiin.

Vähän niin kuin minä aamuisin... 

Tähän ei kyllä koskaan kyllästy.

 

[jrinnes]

Nightwishin biiseissähän ei kovin montaa oikein varsinaista kitarasooloa ole, mutta tästä biisistä sellainen löytyy, noin kohdasta 2:50. Kyseessä muutenkin yksi bändin parhaista biiseistä eli Ever Dream.

 

[vincent]

Tapahtui aikanaan joskus 70-luvun loppupuolella.
Asetin Funkadelicin levyn mukana tulleen singlen pahaa aavistamatta levylautaselle enkä todellakaan arvannut mitä tuleman piti, tämä osui kyllä meikäläiseen kuin nyrkki palleaan ja hetken aikaa meni ennen kuin sai taas kunnolla henkeä.
Tämä nyt ei ole sellaista kaikille sopivaa tavaraa, mutta uskon/toivon että täältä löytyy joku(nen) tätäkin diggaava.

 

[gloter]

Mistä tiesit?  Nimenomaan nämä alkuaikojen tuotokset ovat ihan ässiä. Eddie Haze on unohdettu kitaristi. Tosin en kyllä yhtään muista kuinka kauan oli mukana jne. Nuorehkona kuitenkin kuoli.

 

[Harza]

Tämä CCR:n biisi, I put a spell on you kolahti minulle jostain syystä. Se varmaan johtuu tästä hyvästä feedbackistä. 

 

[vincent]

Mistä tiesit?  Nimenomaan nämä alkuaikojen tuotokset ovat ihan ässiä. Eddie Haze on unohdettu kitaristi. Tosin en kyllä yhtään muista kuinka kauan oli mukana jne. Nuorehkona kuitenkin kuoli.

Hyvä gloter, pakkohan täältä oli edes yksi Maggot Brain:in tunteva löytyä.
Tuossa linkittämässäni versiossa Eddie Hazen oli jo korvannut Michael Hampton, mutta ihan mallikkaasti hän tuosta mielestäni suoriutuu. ( toki Hazen jalanjälkiä seuraten )

 

[Wekotin]

Tässä kans aika kova. Don Felder vs Joe Walsh Hotel California live '77.
Alkaapi kohdasta 4:32. Kannattaa toki katsoa kokonaankin.

 

[That 70s dude]

^Kyllä. Siinä oltiin ns. asian ytimessä. Huisan hyvälaatuinen kuva ja ääni tuossa muuten.

 

[Turbodog]

Tämän mestarin näytteitä ei täällä tainnut vielä olla:

https://www.youtube.com/watch?v=ft0TmYe7LZs&index=11&list=PL8a8cutYP7foYh6Buw8sjGDsXAVBBH-P-