https://yliteippaus.fi/

Sähköisen viestinnän monet kasvot

Mitä sähköisiä viestimiä käytät?

  • Puhelinta puhumiseen

    Ääniä: 56 96,6%
  • Puhelinta teksti- ja multimediaviestintään

    Ääniä: 54 93,1%
  • WhatsAppia

    Ääniä: 36 62,1%
  • Facebookia

    Ääniä: 32 55,2%
  • Twitteriä

    Ääniä: 6 10,3%
  • Instagramia

    Ääniä: 10 17,2%
  • Perinteistä sähköpostia

    Ääniä: 56 96,6%
  • Skypeä

    Ääniä: 15 25,9%
  • Lynciä

    Ääniä: 14 24,1%
  • Connect Pro'ta

    Ääniä: 0 0,0%
  • LinkedIn'iä

    Ääniä: 16 27,6%
  • Irc'iä

    Ääniä: 1 1,7%
  • Messengeriä

    Ääniä: 12 20,7%
  • Jotain muuta (kerro alempana)

    Ääniä: 7 12,1%

  • Äänestäjiä yhteensä
    58

Quality

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
18.12.2013
Säpsähdin lukiessani, että joku piti tekstiviestejä vanhanaikaisina. Omasta mielestäni tekstarit ovat edelleen se toiseksi paras viestintämuoto heti sähköpostin jälkeen. Viestin mitta on toki rajoitettu, mutta se soveltuu mitä parhaiten pienten rutiinien hoitamiseen.

Itse olen sen verran kömpelö kirjoittamaan kännykällä, etten yleensä vaivaudu sillä sähköposteja lähettelemään. Mutta tekstareita lähtee päivittäin, eikä tätä ennen ole ollut aavistustakaan, että ne olisivat jotenkin out of fashion.

Otsikko laajennettu. - Quality -
 
Kirjoittelen kännyllä tekstiviestejä, vatsappeja, fb-päivityksiä, sähköposteja ja tietysti näitä kommentteja tänne stadiumille.
 
Pitihän se arvata:

Kirjoittelen kännyllä tekstiviestejä, vatsappeja,

Oikein piti kaikkitietävään Wikipediaan taas turvautua, ja nolostua:

WhatsApp Messenger on 2009 julkaistu alustariippumaton pikaviestinpalvelu älypuhelimille.

Eihän tuon julkaisemisesta ole kuin vaivaiset kuusi vuotta, ja olen ollut siitä autuaan tietämätön :eek:.
 
Eipä tule siviilipuolella tekstareita enää paljoa kirjoiteltua. Työpuhelimella joskus niille työkavereille ja pomolle, jotka eivät ole Facebookissa kavereina. WhatsAppia tulee käytettyä siviilipuhelimessa viestittelyyn yhdessä Facebookin messengerin kanssa. Mitäpä sitä turhaan maksamaan viesteistä siviililiittymässä, kun on ilmaiset vaihtoehdot käytössä.
 
Tekstareita tulee läheteltyä kun ei tuosta minun puhelimesta pysty mitään sposteja tai vatsappeja lähettelemään. Työpuhelimesta pystyy sitten kaiken maailman viestit lähettelemään.
 
Edellinen itse lähettämäni tekstari on jostain viime vuoden puolelta. Eli käytännössä en.  ;D
 
Eikai tekstiviestin mitta ole rajoitettu enää ollut vuosiin? Tai voihan siinä joku raja olla mutta ei ainakaan itsellä ole koskaan tullut vastaan vaikka todella pitkiäkin viestejä on joskus lähetelty.

Kyllä tulee läheteltyä kun ei ole mitään kiireellistä asiaa ja silloin kun ei viitsi esim. kellonajan takia enää soittaa (joka sivumennen sanoen on paras ja nopein viestintämuoto asioiden selvittämiseen minun mielestäni ja asiat selviävät tai lähtevät selviämään samantien, sähköposteilla saa pientäkin asiaa veivata useaan kertaan ja odotella vastauksia). Kyllähän tekstareilla kaikenlaisia höpöhöpöviestejäkin ja vitsejä tulee kavereille lähetettyä. Työasioissa ei tekstareille juuri ole käyttöä.
[ot]
Nuorisollehan tekstiviestit on suunnilleen yhtä eilistä kuin meille vanhemmille kirjoituskone. Meillä pojalla on puhelinliittymässä lisäpalveluna tekstiviestipaketti jossa muistaakseni kuulu 1000 tekstiviestiä. Olikohan viime kuun laskua kun katsoin, niin yhteensä 6kpl lähetetty, ja nekin oli varmaan meille vanhemmille vastauksia kuin jotain tekstarilla kysyttiin. Sähköpostin käyttö nuorisolle on vielä aataminaikuisempaa.
Nuoriso käyttää Whatsappia ja mitä niitä nyt on sen lisäksi. Itse en ole kokenut sille tarvetta kun minusta sen on vähän sama asia kuin facebookki jolle sillekään en ole kokenut tarvetta, jostain twitteristä puhumattakaan.
[/ot]
 
Useita päivittäin. Ei jaksa soittaa  jokaisesta pienestä asiasra. Whatsuppia käytän vain reissatessa.
 
Tekstailen ettei tarvitsisi soittaa! Soittaminen on vanhanaikaista!
 
Tekstiviestit on käteviä. Liittymääni kuuluu jotain 5000 viestiä kuukaudessa, ei ihan täyty vaan reilun sata lähtee kuukausittain  :D  Tykkään usein mieluummin txtata kuin soittaa ja vastaanottaja saa lukea sen oman aikataulunsa mukaan.

Aina silloin tällöin lähetän multimediaviestin eli kännykälläni ottaman kuvan teksteineen. Esim töissä helpottaa hommia kun laitan valvomoon vaikka kuvan töhrystä ja saavat päättää pannaanko kalusto vaihtoon siivouksen ajaksi.
 
Lähetän tekstiviestejä tasaisin välein. Ei ole whatsappeja eikä mitään muitakaan messengereitä. Vain tekstari ja email. Liittymään kuuluu tekstiviestejä joku määrä kuussa ja se tuskin silti täyttyy. Ei niitä kymmeniä kuussa tule. Oisko n.15-20. Vaimon kanssa vaihdetaan arjen tärkeät pikkujutut tekstarilla jos ei nähdä (mulla vuorotyö ) tai soittamalla jos kiire.

Asuntovaunun lämmitys toimii tekstareilla, joten siihen käytän jos siellä tulee käytyä. Voi tsekata lämpötilan ja laittaa ennakkoon lämpiämään.
 
Whatsapp nyt käytännössä on yhtä kuin tekstiviesti. Melkein kaikilla tutuilla se on joten paljon tulee käytettyä. Lisäksi sillä on kätevä laittaa kuvia tai keskustella isommalla porukalla.

Perinteisiä tekstiviestejä tulee läheteltyä whatsappin takia enää harvoin. Viimesin näyttää olevan lähetetty ennen joulua.

En oikein ymmärrä miten tekstareja voi pitää vanhanaikaisina? Samanlaisiahan ne whatsapp-viestitkin ovat.  Menevät vaan netin kautta.
 
Minulle tekstiviestistä on tullut tapa viestiä kun on akuuttia, välitöntä reagointia vaativaa asiaa. Siksipä harmittaakin kun tulee jotain lenovon viestejä että saa kepun ärkkäriltä, ikean viestejä että saa jonkun kipon halvalla, sonera dealrin viestejä...

Ketään ei enää puhelimella kiinni (kiitos kännyjen), kukaan ei vastaa maileihin (kiitos kännyjen) eikä kukaan noteeraa watsappeja tai messengereitä tai lynccejä (kiitos kännyköiden) mutta tekstari on ollut tehokas. Koska muutkin havainneet saman kuin minä, ovat ajaneet mainospaskansa sinne eli en jaksa enää lukea niitäkään.

Noi SMS vitsit muistan juhannuksena ja uutena vuotena vuonna 1987....
 
Whatsapp-viestit ja tekstarit. Kuka niitä vertaa toisiinsa ei ymmärrä. Tekstari on hyvä ja soveltuu omanlaisiinsa viesteihin. Niitä tulee enää harvakseltaan ja ne on yleensä ihan asiaa. Whatsapp on jo ideologialtaan toisenlainen. Chat-tyylinen johon pitäisi vastata nopeesti. Sisältää siis välittömän vuorovaikutuksen mahdollisuuden ja ryhmät, joita tekstareissa ei ole. Whatsappissa on myös läsnäolotieto, josta tiedät onko vastapuoli ns. kuulolla. Tekstareissa taas et. Se menee perille tai ei. Tavallaan samankaltaisia, mutta näillä on vissi ero. Jos niitä molempia käyttää, sen eron tajuaa.
 
Oikean gsm-verkon kautta kulkevan tekstarin lähetän vain aniharvoin.

Valtaosa viesteistä kulkee iMessagena koska vaimolla ja kaikilla tutuilla on jumalpuhelimet. Niitä on mukava kirjoitella kun voi kirjoittaa sillä laitteella mikä kulloinkin on käsillä. Töissä käytän läppäriä ja näppistä.

Viestittelyä tulee kyllä käytettyä paljon, vähän liiankin kanssa. Esimerkiksi vaimon soisin soittavan mieluummin kjin kirjoittavan kymmenen viestiä jos on oikeaa asiaa.
 
Lienee tarpeen laajentaa otsikkoa, joten liikkukoon ajatusvirta jo avarammin.

Eikai tekstiviestin mitta ole rajoitettu enää ollut vuosiin?

Jos ei suoranaisesti olekaan, niin harvoin sitä tulee venytettyä. En tykkää puhelimella pitkästi näpytellä.

Sähköpostin - jota edelleen pidän omassa viestinnässä ehdottomana ykkösenä - ja tekstareiden lisäksi käytössä ovat olleet Messenger, Lync ja Facebookin pikaviestintä. Pikaviestintä soveltuu rajatulle joukolle, lähinnä kavereille tai työporukalle, kirjoittamiseen, tekstareiden ja sähköpostin käytölle ei ole rajoituksia.

Joku mainitsi, että soittaminen on kätevin asiointitapa. Se on sitä, jos saat ihmisen kiinni ja voit olla varma, että hänelle sopii tovi rupatella juuri silloin. Vaikka työpaikallani on jo luovuttu lankapuhelimista, taitaa useimmin tulla vastaan tilanne, että puhelimeen ei vastata. Sähköposti taas tavoittaa varmasti, ja jos asia vaatii selvittelyä, vasta sitten soitetaan.

Äskettäin hoidin erään lainaneuvottelun pankin kanssa lähes yksinomaan sähköpostitse. Kilpailutus nettilomakkeilla, ja vain kerran puhelimitse täsmentävä neuvottelu, muuten kaikki spostitse, myös tarvittavat dokumentit pdf:inä. Kun kävin sopimuksen allekirjoittamassa, molemmat totesimme, ettei spostin voittanutta: siitä jää dokumentti, ja on helppo tarkistaa, mitä on keskusteltu. Ja tavoitettavuus on 100 % eikä viestittely ole ajan puolesta rajoitettu.

Harmittaakin, että edelleen on tilanteita, joissa säköposti ei toimi, kuten taloyhtiön hallitus (jäsenet eivät vaivaudu lukemaan mailejaan) ja mökkitiekunnan osakkaat (kaikilla ei edes ole spostiosoitetta eikä sähköistä viestiä pidetä riittävän "virallisena"). Kommunikointi tuntuu aataminaikuiselta, kun asiat eivät edisty.

Yleisesti riippuu asian luonteesta, mikä väline soveltuu viestintään parhaiten. Viralliset asiat - ja omasta mielestäni mikään asia ei ole niin virallinen, ettei onnistuisi - sähköpostitse, rajattujen ryhmien kanssa erilaisilla pikaviestimillä, tekstarit lyhyeen viestintään eri käyttötarkoituksiin ja soittaminen ainoastaan silloin, kun pitää neuvotella tai varmistaa, että on ymmärretty oikein tai jos henkilöllä ei ole muuta viestintävälinettä.
 
Minulle on myös sähköposti luontevin viestittämistapa nyt mm olosuhteiden pakosta, mutta työasioiden hoidossa se on puhelimen lisäksi keskeinen väline.

Viimeksi kun tein autokauppoja, koko kaupankäynti yhtä puhelinsoittoa lukuunottamatta hoidettiin sähköpostilla. Sekin puhelinsoitto oli varmistus, että tulihan skannatut asiakirjat perille (sähköpostipalvelin ilmoitteli jotain herjaa). Jälkikäteen aika mielenkiintoinen kauppa, kun kuitenkin kauppasumma oli noin kahden perushenkilöauton verran, eikä myyjän kanssa olla oltu naamatusten saatika lyöty kättä päälle.
 
Mahtaako millään työpaikalla olla enää käytössä sisäistä viestintää varten pikapuhelinta? Sellaista johdon päässä killuvaa, näppäimistöllä varustettua laatikkoa, jolla kesken ulkolinjapuhelun saattoi hätäisesti huudella työkavereille kyselyn, löytyykö varaston hyllystä sinisen väristä hilavitkutinta tai laskuttajalta kysyä, onko Möttönen jo suorittanut sen rästissä olleen laskun.
 
Vaarivanhuksen kirjoituksesta juohtui mieleen varmaan yksi alkeellisimmista sähköisen viestinnän muodoista lapsuudesta. Olin 8-9-vuotiaana sairaalassa jonkun erikoisen kuumeilun vuoksi. Ollessani lämpimään syyskesän aikaan Lastenklinikalla (sillä samalla, joka nyt on todettu korjauskelvottomaksi) eräs nuori mieslääkäri oli päivystysvuorossa, mutta ei halunnut roikkua sisällä tuijottamassa jatkuvasti merkinantolaitetta, jossa oli muistaakseni viisi valopistettä sijoitettuna samoin kuin arpanopassa. Lääkäri halusi päästä terassille seurueineen ja antoi minulle tehtävän seurata, syttyikö hänen määrittämänsä valosarja merkinantolaitteeseen. Tein työtä käskettyä, mutta sen verran jännitin, että en ihan uskonut, mitä lääkärisetä sanoi, vaan ryntäsin kertomaan hänelle, kun valosarja oli vähän sinne päin ;). Taisi ystävällinen lääkäri todeta, että oli antanut turhan vaativan tehtävän pikkupojalle.
 
Eipä taida nykyään enää olla käytössä hakulaitteitakaan eli "piippareita".
 
Mitähän muutosta tai kehitystä on sairaalassa tapahtunut, kun niissä ei enää taida olla kännykänkäyttökieltoa? Siinä käsityksessä olin, että kännykkä häiritsi joitain herkkiä mittareita tai muita tärkeitä, ihmisen elintoimintoja valvovia vekottimia.
 
Vaarivanhus sanoi:
Mitähän muutosta tai kehitystä on sairaalassa tapahtunut, kun niissä ei enää taida olla kännykänkäyttökieltoa? Siinä käsityksessä olin, että kännykkä häiritsi joitain herkkiä mittareita tai muita tärkeitä, ihmisen elintoimintoja valvovia vekottimia.


Kehitys ja tietämys kehittyy. Nykylaitteet ei enää pudota lentokonettakaan joten näemme varmasti senkin päivän kun kännykän käyttö lennon aikana on sallittua.
 
Olen työ- ja harrastuskäyttöön luonut tai olen mukana Facebook- tai WhatsAppryhmissä. Osa ryhmistä on "salaisia", osa "suljettuja" ja osa "avoimia". Ihan käteviä, kun tarvitsee tiedotella useampia ihmisiä samaan aikaan. Tietoturva - joo oikeasti "confidential" viestit lähetetään VPN-yhteyksissä. Nuo ovat enemmän tai vähemmän juurikin infon jakamista varten. WhatsAppissa on myös ryhmiä esim lapsenhoitoa varten.