Lienee tarpeen laajentaa otsikkoa, joten liikkukoon ajatusvirta jo avarammin.
Eikai tekstiviestin mitta ole rajoitettu enää ollut vuosiin?
Jos ei suoranaisesti olekaan, niin harvoin sitä tulee venytettyä. En tykkää puhelimella pitkästi näpytellä.
Sähköpostin - jota edelleen pidän omassa viestinnässä ehdottomana ykkösenä - ja tekstareiden lisäksi käytössä ovat olleet Messenger, Lync ja Facebookin pikaviestintä. Pikaviestintä soveltuu rajatulle joukolle, lähinnä kavereille tai työporukalle, kirjoittamiseen, tekstareiden ja sähköpostin käytölle ei ole rajoituksia.
Joku mainitsi, että soittaminen on kätevin asiointitapa. Se on sitä, jos saat ihmisen kiinni ja voit olla varma, että hänelle sopii tovi rupatella juuri silloin. Vaikka työpaikallani on jo luovuttu lankapuhelimista, taitaa useimmin tulla vastaan tilanne, että puhelimeen ei vastata. Sähköposti taas tavoittaa varmasti, ja jos asia vaatii selvittelyä, vasta sitten soitetaan.
Äskettäin hoidin erään lainaneuvottelun pankin kanssa lähes yksinomaan sähköpostitse. Kilpailutus nettilomakkeilla, ja vain kerran puhelimitse täsmentävä neuvottelu, muuten kaikki spostitse, myös tarvittavat dokumentit pdf:inä. Kun kävin sopimuksen allekirjoittamassa, molemmat totesimme, ettei spostin voittanutta: siitä jää dokumentti, ja on helppo tarkistaa, mitä on keskusteltu. Ja tavoitettavuus on 100 % eikä viestittely ole ajan puolesta rajoitettu.
Harmittaakin, että edelleen on tilanteita, joissa säköposti ei toimi, kuten taloyhtiön hallitus (jäsenet eivät vaivaudu lukemaan mailejaan) ja mökkitiekunnan osakkaat (kaikilla ei edes ole spostiosoitetta eikä sähköistä viestiä pidetä riittävän "virallisena"). Kommunikointi tuntuu aataminaikuiselta, kun asiat eivät edisty.
Yleisesti riippuu asian luonteesta, mikä väline soveltuu viestintään parhaiten. Viralliset asiat - ja omasta mielestäni mikään asia ei ole niin virallinen, ettei onnistuisi - sähköpostitse, rajattujen ryhmien kanssa erilaisilla pikaviestimillä, tekstarit lyhyeen viestintään eri käyttötarkoituksiin ja soittaminen ainoastaan silloin, kun pitää neuvotella tai varmistaa, että on ymmärretty oikein tai jos henkilöllä ei ole muuta viestintävälinettä.