Autojen kolariturvallisuus (=passiivinen turvallisuus) on parantunut merkittävästi 70-luvulta, mikä on toistaiseksi näkynyt liikennekuolemien määrän laskuna. Autoilun turvallisuus kokonaisuutena (kolarimäärät, loukkaantumiset) ei kuitenkaan noudata aivan samaa kaavaa. Penguin tuossa puhui asenteista, ja siitä tässä on pitkälti kysymys.
Jos palattaisiin ajassa 40 vuotta taaksepäin ja kaikille autoilijoille laitettaisiin alle nykyaikainen, aktiivisilla ja passiivisilla turvavarusteilla varustettu kulkupeli, liikenne olisi varmaankin hetken aikaa ennätysturvallista. Ennen pitkää ihmiset kuitenkin löytäisivät autojen suorituskyvyn, pidon ja turvallisen tilannenopeuden rajat. Näiden rajojen tuntumassa ajettaisiin, aivan kuten nykyäänkin. Välillä sitten lipsahtaisi yli ja kuskista tulisi matkustaja.
Minä olen sen verran pessimisti, etten usko asennekasvatuksenkaan muuttavan mitään, kun tietty ”asennetaso” on saavutettu. Fakta on se, että kuski on vielä toistaiseksi ihminen, ja ihmiset tekevät tiedostamattaan tai tietoisesti huonoja ja tyhmiä valintoja – oli asenne mikä tahansa. Tämän inhimillisen tekijän ja asenteiden välisen suhteen vaikutusta liikenneonnettomuuksiin on mielestäni vaikea arvioida. Se mikä on toisen mielestä harkittua piittaamattomuutta, voi olla toisen mielestä vilpitöntä ymmärtämättömyyttä.
Vielä ei kuitenkaan olla tilanteessa, jossa asennekasvatus olisi millään tavalla hyödytöntä. Tuolla liikenteessä näkee niin paljon älyttömiä ylilyöntejä ja törkeyksiä, ettei niitä voi tulkita pelkäksi ajattelemattomuudeksi.
Veikkaan, että rengaspaineen valvontajärjestelmien kanssa tulee käymään samalla tavalla. Aluksi turvallisuus paranee, mutta sitten piittaamattomuus lisääntyy ja varoitusvalo vain kuitataan pois nappia painamalla. Itse olen tarkistanut talvirenkaiden paineet ehkä kerran syksyn jälkeen. Olen sokeasti luottanut tämän hienon keksinnön toimivuuteen. Taidan siis olla asennevammainen.