Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilastot kertovat vähän muuta. Vuonna 2012 korvattiin liikennevakuutuksesta enemmän onnettomuuksia kuin koskaan ennen, 113 000 kpl. Poliisin tietoon tulleiden onnettomuuksien määrä on 80-luvun alun tasolla (33 065 kpl), käytyään vuonna 1990 huippulukemissa (43 569 kpl).
Tilastoissa näkyvät selvästi taloussuhdanteet. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä oli jo vuonna 1984 alle neljänsadan, kun seuraavan kerran vastaaviin lukuihin päästiin vasta lamavuonna 1996. Tästä aina vuoteen 2008 asti ei luvuissa tapahtunut mitään kehitystä, erot eri vuosien välillä menevät tilastollisen vaihtelun piikkiin. Seuraava pudotus on vuoden 2009 kohdalla, jolloin oli taas lama ja autoilun verotustakin rukattiin jälleen enemmän tuottavaan muotoon. Tuosta tähän päivään on sitten kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä sahannut alas, ylös, alas, ylös eli vuoden 2013 luku ylittää taas edellisen vuoden.
Loukkaantumisiin johtaneiden onnettomuuksien määrä on toki puolittunut vuodesta 1973, mutta vuoden 1980 lukuun verrattuna mitään kehitystä ei ole tapahtunut absoluuttisissa määrissä. Vain 80-luvun loppupuolen ja vuoden 1990 ja sitä seuranneiden kahden vuoden jo laskeva loukkaantumiseen johtaneiden onnettomuuksien määrä poikkeavat tästä trendistä. Muuten seilataan 5 500 ja 7 000 onnettomuuden välillä ilman mitään havaittavaa kehitystä vähempään.
En minä vähättele turvavöiden, turvatyynyjen, lukkiutumattomien jarrujen tai edes ESC:n vaikutusta onnettomuusmääriin. Viimeisen vaikutusta ei tosin ole kyllä mitenkään havaittavissa noista tilastoista, enkä niistä jarruistakaan olisi niin varma.
Ei tämä jatkuva turvatekniikan lisääminen enää mitenkään tule vähentämään onnettomuuksia. Niiden seurauksia voi marginaalisesti lieventää, mutta ei tällaiset varoittimet mitenkään muuta ajatusmaailmaa siellä kuljettajan päässä ja siellä sitä muutosta olisi tapahduttava. Liikenteen asennekasvatus on varmasti yksi suurimmista tekijöistä pitämään luvut samalla tasolla, vaikka liikennemäärät nousisivatkin. Taloussuhdanteet ovat toinen ja verotus kolmas. Sen jälkeen pitäisi saada sairaat pois liikenteestä. Vaan mihin sen sairauden kanssa pitäisi vetää raja.
Oma äitini on ollut omasta mielestäni viimeiset 27 vuotta siinä kunnossa ettei kuuluisi liikenteeseen. Ei kuitenkaan lääkärin mielestä. Toistaiseksi lääkäri on ollut oikeassa, sillä äitini on selvinnyt liikenteessä ilman onnettomuuksia ja kolhuja. Varsin usein hän kuitenkin soittaa jostain, joutuneensa pysähtymään tienvarteen tai jollekin parkkipaikalle, kun ei pysty ajamaan. Hän siis vielä tunnistaa itse tilanteet ja osaa ja kykenee ajamaan sivuun. Jonain päivänä vaan tulee se kun minä olin oikeassa eikä se lääkäri, valitettavasti.
No rattijuopot on helppo homma. Määrätään alkolukko pakolliseksi kaikkiin autoihin, niin loppuu rattijuopot, vai loppuuko.