Skriko1 kirjoitti toisessa ketjussa:
Rantarakentaminen on Suomessa onneksi jo säänneltyä. Oma mökkijärvi jakautuu kahden kunnan kesken, ja molemmat ovat saaneet aikaiseksi rantayleiskaavan, joka määrittää aika hyvin, minne voi rakentaa. Ennen yleiskaavoitusta tilanne oli jo ryöstäytymässä niin, että koko järven ranta-alue uhkasi tulla täyteen mökkejä.
Kaavoituksella on toki kaksi puolta. Ne, joilla on pitkälti rantaviivaa, kokevat tulleensa petetyiksi, jos sinne ei saa rakentaa. Paljon supatetaan myös kaavoituksen epäoikeudenmukaisuudesta, siitä, miten kaavoittaja kohtelee maanomistajia eri tavalla. Tuohon en osaa sanoa, mutta yleensä tilanne on se, että kaavoitusviranomainen neuvottelee etukäteen maanomistajien kanssa mahdollisesta lisärakentamisesta. Kaikkihan eivät sitä edes toivo, vaan haluavat säilyttää rannat mahdollisimman koskemattomina. Taas se, joka on aikanaan hankkinut rantaa tulojen toivossa, ei pysty sitä realisoimaan, jolloin jokseenkin vastaavilla ranta-alueilla voi olla kovinkin suuri hintaero.
Käsittääkseni meidän järvellä kaikki olevat mökkitontit - edellyttäen, että ne täyttävät minimikoon - on kaavassa merkitty rakentamiskelpoisiksi. E-luku on 0,05, eli vaikkapa 2000 m2:n tontilla on 100 m2:n kokonaisrakennusoikeus.
Se, mille etäisyydelle rannasta saa rakentaa, vaihtelee kuntakohtaisesti. Meillä päämökin tulee olla vähintään 25 metrin etäisyydellä keskimääräisestä vesirajasta, joka ei siellä kovin paljon vaihtele, sillä rantapenger on keskijyrkkä. Saunan saa rakentaa 10 metrin päähän rantaviivasta.
Hain 1993 rakennuslupaa vapaa-ajanasunnolle omalle maalleni. En saanut, kun meidän rannat oli kuulemma jo täynnä. Täytyi sitten ostaa valmis 3 vuotta vanha mökki muualta.
Rantarakentaminen on Suomessa onneksi jo säänneltyä. Oma mökkijärvi jakautuu kahden kunnan kesken, ja molemmat ovat saaneet aikaiseksi rantayleiskaavan, joka määrittää aika hyvin, minne voi rakentaa. Ennen yleiskaavoitusta tilanne oli jo ryöstäytymässä niin, että koko järven ranta-alue uhkasi tulla täyteen mökkejä.
Kaavoituksella on toki kaksi puolta. Ne, joilla on pitkälti rantaviivaa, kokevat tulleensa petetyiksi, jos sinne ei saa rakentaa. Paljon supatetaan myös kaavoituksen epäoikeudenmukaisuudesta, siitä, miten kaavoittaja kohtelee maanomistajia eri tavalla. Tuohon en osaa sanoa, mutta yleensä tilanne on se, että kaavoitusviranomainen neuvottelee etukäteen maanomistajien kanssa mahdollisesta lisärakentamisesta. Kaikkihan eivät sitä edes toivo, vaan haluavat säilyttää rannat mahdollisimman koskemattomina. Taas se, joka on aikanaan hankkinut rantaa tulojen toivossa, ei pysty sitä realisoimaan, jolloin jokseenkin vastaavilla ranta-alueilla voi olla kovinkin suuri hintaero.
Käsittääkseni meidän järvellä kaikki olevat mökkitontit - edellyttäen, että ne täyttävät minimikoon - on kaavassa merkitty rakentamiskelpoisiksi. E-luku on 0,05, eli vaikkapa 2000 m2:n tontilla on 100 m2:n kokonaisrakennusoikeus.
Se, mille etäisyydelle rannasta saa rakentaa, vaihtelee kuntakohtaisesti. Meillä päämökin tulee olla vähintään 25 metrin etäisyydellä keskimääräisestä vesirajasta, joka ei siellä kovin paljon vaihtele, sillä rantapenger on keskijyrkkä. Saunan saa rakentaa 10 metrin päähän rantaviivasta.