https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Progressiivinen Rock

tuRboman

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
15 122
Hikipedia:
Progressiivinen rock eli kaverien kesken proge on maailmankaikkeuden jaloin taiteellinen ristisiitos, jota myös pidetään tietyissä piireissä musiikkina, vaikka valtavirta pitääkin sitä vain vahvasti psykedeeleillä tankattuna kakofoniana. Makunsa kullakin. Alla esitellään taru, joka kertoo progressiivisen rockin syntyhistorian. Samalla kyseessä ovat erään vähemmän tunnetun proge-artistin debuuttilevyn sanat.
Progressiivinen tarkoittaa suomeksi edistyksellistä. Tosiasiassa siinä, että pitkätukkainen nelikymppinen mies ei suostu kuuntelemaan kuin 70-luvulla tehtyä musiikkia LP-levyiltä, ei ole mitään edistyksellistä. Progressiivisen rockin kuuntelijaa kutsutaan yleisesti nimellä hämy. Yksikään nainen ei ole koskaan vapaaehtoisesti kuunnellut progea, eikä sinunkaan kannattaisi.

Proge.png


Ja asiaan. Tuolla 80-90 luvun musatopicissa kehittelin ajatusta irroittaa Proge omaksi topicikseen, kun se ei varmasti aivan kaikille ole sitä mieluisinta musiikkia. Ja kun se kuitenkin meidän muutaman hämyn (ks.edellä ).
Eli tässä ois topic. Katsotaan sitten, alkaako tämä elämään omaa elämäänsä vai tukitaanko edelleenkin kaikki musajutut näillä Progressiivisilla jutuilla...

Ja alkuun tämä Duden linkkaama Dream Theater biisi:

Huikeaa on miesten soittotaito. Ja toki samaten biisintekotaiko. Voin sanoa alkuun, että tykkäisin aivan satasella jos soundimaailma ois hieman tutumpi. Sen verran raskailla ja kompressoiduilla soundeilla vetävät, että vaatii hieman harjoittelua kuunnella. Mutta eipä se pitkään vaadi, että korva adaptoituu. Ihan sama juttu mulla tökkäs MJ:n vinkkaamalla Pekka Pohjolan Pewit levyllä. Kompressoitu ja kireä (hevi)kitara aluksi oudoksutti. Mutta jokunen kuuntelukerta lisää niin asia sulautuu korvaan. Toisaalta, jos vertaa tätä DT pätkää vaikkapa Rushin viimeisten 15 vuoden aikana tuottamiin teoksiin, niin soundithan on todella selkeät miellyttävät korvalle.

Hämmästyttävä on kyllä kokonaan tuo kyseinen biisi. Toinen kuuntelukerta jo avaan hieman paremmin. Eli varmasti joku kymmenen kertaa saa jo hyvät fiilikset mukaan kuunteluun.

Suosittelepa Dude mulle joku Dream Theater levy hankittavaksi. Joku mistä aloittaa. Haluan hommata vain yhden aluksi, ja soittaa sen "puhki" niin siitä se joko alkaa kiinnostus tai sitten levy jää yksinään hyllyyn orpona kummajaisena...

Edit:

Täytyi vielä painua tietolähteen ääreen. Ilmeisesti Images and words levy täytyy tilata. Tuolla listalla yli neljä tähteä (4.29pts ) on kova saavutus ja levy mitä todennäköisimmin hyvin koukuttava.
 

juupeli

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
23.12.2013
Viestejä
16 455
Hienoa tuRboman, hyvä ja varmasti osalle kiitollisuudella vastaanotettu avaus.

Minun muistikuvissani 60-luvun psykedeelinen musa kehittyi progeksi melkein puolhuomaamatta, mutta varsinaisesti vasta Pink Floyd, Yes ja Genesis tavoittivat korvani tällä omituisella lähestymistavalla musiikkiin  ;D
 

juupeli

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
23.12.2013
Viestejä
16 455
Dream Theaterista. Minulla vielä bändi korkkaamatta ja mielelläni tuRbomanin tavoin kuulisin lisää perehtyneempien ajatuksia. dude on mainio tietolähde mutta toivoisin Paha71n sekä muidenkin kertovan omia näkemyksiään ja suosituksiaan  :)
 

tuRboman

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
15 122
juupeli sanoi:
Minun muistikuvissani 60-luvun psykedeelinen musa kehittyi progeksi melkein puolhuomaamatta, mutta varsinaisesti vasta Pink Floyd, Yes ja Genesis tavoittivat korvani tällä omituisella lähestymistavalla musiikkiin  ;D

Mulla suunta progeen lähti toisesta suunnasta. Eli 80-luvulla teiniaikaa viettäneenä suunta oli taaksepäin. Ensimmäisiä tähän suuntaan olleita bändejä oli kaverini isän levyhyllystä löytyneet Led Zeppelin, Santana, Hendrix & Cream jne levyt. Toki näitä ei varmaan progeksi lueta eikä psykedeeliseksi musaksi. Mutta tuosta kiinnostus lähti. Sittemmin mukaan tuli King Crimsonia, Colosseum II (Mooren kautta).
Pikkuhiljaa sekaan tuli monenlaista muuta kuten Wigwam, Yes jne.

Rush on silleen jännä, että en tykännyt siitä juuri ollenkaan koska olin kuullut lähinnä niitä 80-luvun puolivälin jälkeen tehtyjä ja kiinnostus ei vaan herännyt. Sitten joku kymmenisen vuotta taaksepäin lainasin kaverilta Rush in Rio dvd:n. Se herätti vahvan kipinän. Ja sitäkautta piti haalia 70-luvun levyjä jotka olivatkin mulle todellinen aarreaitta. 2112 - Moving pictures on SE kausi josta pidän eniten. Komeita levyjä.

Oma tuntemus proge musaan on pelkkä pintaraapaisu. Ja minä pidän sitä rikkautena. Koska tiedän, että loistavia levyjä odottaa kuunteluaan, vaikka enää ei äänitettäisi yhtään uutta levyä.

Lisätään juttuun yks mielenkiintoinen kitaristi, jolta mulla löytyy pari levyä. Al DiMeola. Onko tuttu? Levy Casino on aika huippua kamaa ja kuuluu ehdottomasti tänne Proge otsikon alle. Hienoa kitarointia ja komeasti äänitettyä musaa. Jokseenkin tuolta em levyltä löytyy vahvoja viitteitä moniin eri 70-luvun progejuttuihin. Mua viehättää miehen ovela ripeä ja tarkka plektratyöskentely sekä miellyttävästi käytetty, hieman Carlos Santanamainen fuzz soundi. Ikäänkuin Claptonin woman-tonen seuraava generaatio.
 

juupeli

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
23.12.2013
Viestejä
16 455
tuRboman sanoi:
Lisätään juttuun yks mielenkiintoinen kitaristi, jolta mulla löytyy pari levyä. Al DiMeola. Onko tuttu? Levy Casino on aika huippua kamaa ja kuuluu ehdottomasti tänne Proge otsikon alle. Hienoa kitarointia ja komeasti äänitettyä musaa. Jokseenkin tuolta em levyltä löytyy vahvoja viitteitä moniin eri 70-luvun progejuttuihin. Mua viehättää miehen ovela ripeä ja tarkka plektratyöskentely sekä miellyttävästi käytetty, hieman Carlos Santanamainen fuzz soundi. Ikäänkuin Claptonin woman-tonen seuraava generaatio.

Tuosta viestistäsi riittäisi kommentoitavaa paljonkin, mutta koska työt kutsuvat niin aloitan nopsasti vain Alista. Tuttu mies, mutta olen aina mieltänyt hänet enemmän jazziin kuin progeen. Täytyy jatkaa aiheesta myöhemmin  :)
 

tuRboman

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
15 122
juupeli sanoi:
... nopsasti vain Alista. Tuttu mies, mutta olen aina mieltänyt hänet enemmän jazziin kuin progeen...

Juuri siksi otinkin esille levyn Casino. Se muistuttaa etäisesti jopa Colosseum II:n tekeleitä sieltä rauhallisemmalta puolelta. Pääasiassahan mies jotain fuusiojatsia taitaa soitella. Tämä levy hieman poikkeaa. Ovelia rytmejä jne.
 

jni

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
5 175
Minulle proge on itseasiassa vasta viime vuosien löytö, tai siihen suuntaan jotenkin on "eksytty". Kaikki lähti vuonna 1999, kun "vahingossa" ostin Rushin Moving Pictures albumin, joka aluksi pari vuotta pölyttyi hyllyssä.

Nykyisiä suosikkejani ovat Rushin lisäksi Porcupine Tree ja Flying Colours. Aivan mahtavia. Suosittelen.
 
N

nokivasara

Vieras
Ketjussa mainittu Dream Theater taitaa olla enempi progressiivista metallia ja siinä mielessä vähän eri tyylisuuntaa kuin vaikkapa Pink Floyd ja Rush.. jonka jokainen tietysti korvallaan havaitsee. Hyvää musiikkia toki. Toisesta, eli kevyemmästä proge päästä kannattaa kuulostella myös Kansas nimistä pumppua.. ainakin vanhempaa tuotantoa, jos ei ennestään ole tuttu. Tämäkin bändi sortui muodin mukana poppikappaleisiin 80-luvulla.. Rushin tapaan.
 

That 70s dude

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
20.8.2014
Viestejä
6 113
Ohoh, täällähän on pistetty paikat remonttiin! :D Hyvä aloitus tuRbolta tuohon alkuun. ;D

tuRboman sanoi:
Eli tässä ois topic. Katsotaan sitten, alkaako tämä elämään omaa elämäänsä vai tukitaanko edelleenkin kaikki musajutut näillä Progressiivisilla jutuilla...
Kyllä mä ainakin lupaan tukkia tästä lähtien tätä topikkia, jos hämyosastoa laitan. Toki visiteeraan naapurihuoneissakin kun on muuta mielessä. Ja täällä progepuolellakin on jo lupaavasti paljastunut lisää alan osaajia/tietäjiä. Hieno juttu!

Palaan noihin ekoihin postauksiin myöhemmin ja aloitan tämän topikin tukkimisen parhaani mukaan. ;) ;D
 

That 70s dude

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
20.8.2014
Viestejä
6 113
tuRboman sanoi:
Ja alkuun tämä Duden linkkaama Dream Theater biisi:
[]https://www.youtube.com/watch?v=7QlWpv958Uk[/url]
Huikeaa on miesten soittotaito. Ja toki samaten biisintekotaiko. Voin sanoa alkuun, että tykkäisin aivan satasella jos soundimaailma ois hieman tutumpi. Sen verran raskailla ja kompressoiduilla soundeilla vetävät, että vaatii hieman harjoittelua kuunnella.
Arvasin että tartut noihin soundeihin! Onhan se ääni jotenkin... elotonta ja viimeisen päälle tuotettua. Mutta siitä tämä bändi on just kuuluisa että KAIKKI tekniikka soitosta lähtien viedään äärimmilleen. High tech -progea? Tämä klippi tuli mieleen tuosta soittotaidosta vielä:

Instrumentaalibiisi, eli minusta bändin huonoin lenkki eli laulaja LaBrie ei ole nyt häiritsemässä. Erityisesti rumpali Portnoy ja kitaristi Petrucci pinnistävät niin että kikkeliprogekaapin ovia kolkutellaan. Portnoylla vielä tuollaiset professori-lasit päässä... 8) hauska juttu muuten, että lähdettyään bändistä hänet korvasi ihan oikea musiikkitieteen tms. professori. Samasta koulusta, jossa DT:n perustajajäsenet tapasivat toisensa ja perustivat tämän bändin.
tuRboman sanoi:
Suosittelepa Dude mulle joku Dream Theater levy hankittavaksi. Joku mistä aloittaa. Haluan hommata vain yhden aluksi, ja soittaa sen "puhki" niin siitä se joko alkaa kiinnostus tai sitten levy jää yksinään hyllyyn orpona kummajaisena...
Edit:
Täytyi vielä painua tietolähteen ääreen. Ilmeisesti Images and words levy täytyy tilata. Tuolla listalla yli neljä tähteä (4.29pts ) on kova saavutus ja levy mitä todennäköisimmin hyvin koukuttava.
Tuo Images and words on heidän läpimurtolevynsa, myyntimenestys ja muutenkin klassikko. Aloita vain siitä. Tai kuuntele vaikka Tuubista Metropolis part 1 ennen ostopäätöstä. Paha71:n laittama Another daykin on tuolta levyltä.

Mun eka DT levy oli Awake, jota voin myös suositella. Myös Train of Thought on minusta loistava, ehkä tosin niiden raskain tuotos. Myös tämän uusimman, Dream Theater -nimisen lätyn ostin ja on munsta niiden paras levy ainaskin kymmeneen vuoteen.
 

That 70s dude

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
20.8.2014
Viestejä
6 113
juupeli sanoi:
Minun muistikuvissani 60-luvun psykedeelinen musa kehittyi progeksi melkein puolhuomaamatta, mutta varsinaisesti vasta Pink Floyd, Yes ja Genesis tavoittivat korvani tällä omituisella lähestymistavalla musiikkiin  ;D
Joo näinhän se käsittääkseni meni, että ei ne ekat suunnannäyttäjäbändit ajatelleet että "luodaanpa nyt hei kaverit uusi tapa tehdä musiikkia". Progen synnystä on muuten Tubessa useampia mielenkiintoisia dokumentteja.
 

That 70s dude

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
20.8.2014
Viestejä
6 113
tuRboman sanoi:
Mulla suunta progeen lähti toisesta suunnasta. Eli 80-luvulla teiniaikaa viettäneenä suunta oli taaksepäin. Ensimmäisiä tähän suuntaan olleita bändejä oli kaverini isän levyhyllystä löytyneet Led Zeppelin, Santana, Hendrix & Cream jne levyt. Toki näitä ei varmaan progeksi lueta eikä psykedeeliseksi musaksi. Mutta tuosta kiinnostus lähti. Sittemmin mukaan tuli King Crimsonia, Colosseum II (Mooren kautta).
Pikkuhiljaa sekaan tuli monenlaista muuta kuten Wigwam, Yes jne.
Mulla kävi niin että Dream Theaterin rumpali -kävelevä progen tietokirja- jossakin haastattelussa luetteli vaikutteitaan (Rush, Genesis...) ja siitä se sitten lähti. Ensin etsiskelin noita tunnetuimpia nimiä kirjastosta ja parhaimmat levyt hankin sitten itselleni. Pikku hiljaa siitä sitten sukelsin syvemmälle ja syvemmälle. Nykyäänhän Tuubista voi löytää levyjä, joita on painettu jotain 100 kpl eli ihan heti ei lopu matsku kesken...
 

That 70s dude

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
20.8.2014
Viestejä
6 113
jni sanoi:
Nykyisiä suosikkejani ovat Rushin lisäksi Porcupine Tree ja Flying Colours. Aivan mahtavia. Suosittelen.
Porcupine Tree on jossain määrin tuttu. Yhden levyn omistan, jonka mielestäni paras biisi on tämä:

Tuo ensimmäisten kolmen minuutin "jännitteen nostatus" tuo etäisesti mieleen Pink Floydin Echoes -biisin väliosan. Jos satunnainen kuuntelija kokee tuon klipin liian pitkäksi niin kantsii kuunnella ainakin killerikertsi about kohdassa 7:40. Goose bumps!! Mutta tosiaan aika vähälle huomiolle on tämä bändi mulla jäänyt. Nyt tarvittaisiin asiantuntija-apua auttamaan mistä kannattaisi aloittaa, kun heidän tuotantonsa on jo aika laaja.

Flying colorsin tiedän DT:n rumpalin yhdeksi monista projekteista, mutta yhtäkään biisiä en ole muistaakseni kuullut. Tässäkin otetaan asiantuntija-apua vastaan!
 

That 70s dude

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
20.8.2014
Viestejä
6 113
nokivasara sanoi:
Ketjussa mainittu Dream Theater taitaa olla enempi progressiivista metallia ja siinä mielessä vähän eri tyylisuuntaa kuin vaikkapa Pink Floyd ja Rush.. jonka jokainen tietysti korvallaan havaitsee. Hyvää musiikkia toki. Toisesta, eli kevyemmästä proge päästä kannattaa kuulostella myös Kansas nimistä pumppua.. ainakin vanhempaa tuotantoa, jos ei ennestään ole tuttu. Tämäkin bändi sortui muodin mukana poppikappaleisiin 80-luvulla.. Rushin tapaan.
Joo ilman muuta DT on metalliosastoa. Tuolla yleisen musan topikissa vielä oli OK puhua ihan vaan progesta mutta nyt täällä spessuosastolla voidaan jo tarkentaa tuota kategoriaa. Metalliprogea ehdottomasti.

Tämän genren kummisetä on varmaan Rush. Mutta kun niistä on jo puhuttu niin paljon niin otetaanpa esiin bändi nimeltä Queensryche. Jotkut väittävät niitäkin metalliprogeksi... no enpä tiiä, mutta Operation Mindcrimea on tullut kuunneltua paljon.

Tähän liittyen on pakko kertoa ehkä suurin munaus mitä on tullut tehtyä musiikin saralla. Olin katsomassa jäähallissa Metallicaa (-88?) ja Queensryche oli niitä lämppäämässä ja promotoimassa tuota Operations -albumia. No mitäpä minä sitten tein kun lämppäribändi soitti tuon hienon levyn biisejä... JONOTIN HIRVEESSÄ RYYSIKSESSÄ Metallican kiertuepaitaa, jota en sitten loppujen lopuksi saanut, kun loppuivat kesken. Tuolloin ei asia harmittanut, kun Queensryche oli vielä silloin liian lällyä kamaa. Nyt kyllä katselisin tuon keikan mielellläni...

Ja kun nyt otettiin tämä bändi käsittelyyn niin laitetaan vielä toinenkin biisi. Tämä tosin ei nyt kuulu enää varsinaisesti tähän topikkiin, mutta on täydellisen metallibiisin prototyyppi: tapporiffejä, killerisooloja, typerä video ja laulaja kiekuu vielä korkealta ja kovaa.

 

That 70s dude

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
20.8.2014
Viestejä
6 113
MMV sanoi:
Kun Dream Theatre on noussut esiin, niin kuinkas Tool uppoaa?
Mulla on Lateralus ja hajanaisia biisejä (Sober ym.) muilta levyiltä. Tiedän että tämä on joillekin elämää suurempi bändi, mutta mulle tämä kaikki mystisyys ym. ei ole oikein kolahtanut. Ja miten ihmeessä niille voi olla niin vaikeaa tehdä niitä levyjä?! Uudesta levystä on huhuttu ainakin kolme vuotta jo.
 

CeeViis

Sisäänajettu
Liittynyt
17.1.2014
Viestejä
322
Rush on minulle melkein kirosana. Pink Floyd ja Dream Theateria diggailen. Oikeastaan en ymmärtänyt progressiivinen rock-termiä enne kuin perehdyin vähän enemmän Dream Theateriin. Sittemmin hoksasin, että olen progresiivisesta rockista aina pitänyt vaikka en olekaan tiennyt mitä se on :)

Proge Rockista tulee aina mieleeni suosikkiartistini, joka ei ole proge-bändi, tekemä huikea proge-biisi 70-luvun alusta:

 

Zoob

Sisäänajettu
Liittynyt
21.7.2014
Viestejä
132
Kaikenlaista, myös progeksi luokiteltavaa musaa tullut kuunneltua lukioajoista saakka, eli noin 30 v ajan: Jos pitäisi ruveta valitsemaan "aution saaren levyjä" tulee ensin mieleen: Pink Floyd: Dark Side of the Moon ja Wish you were here (todella ilmeisiä valintoja) Genesiksen Peter GAbrielin ajan tuotanto, Yes: Yes Album ja Close to the Edge, King Crimson: In the court of crimson king, Red. Jethro Tull: Thick as a brick. Rushilta 70-80 luvun vaihteen levyt. Marillionilta etenkin Fishin ajan levyt varsinkin Misplaced Childhood.
Uudemmista tietysti Porcupine Tree ja Steven Wilsonin soololevyt, erityisesti Raven that refused to sing. Opeth on kova (ke Circuksessa!), etenkin Ghost Reveries. Dream Theaterin levyt löytyy ja muutaman kerran nähty livenä, mutta menee ajottain liikaa kikkailun puolelle. Parhaillaan soi netistä löytämäni Cosmograf, aika paljon Porcupine Tree tyylistä... "Uusi" Pink Floydkin tällä hetkellä kuuntelussa. Onhan näitä..
 

Markku

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
7 302
tuRboman sanoi:
Rush on silleen jännä, että en tykännyt siitä juuri ollenkaan koska olin kuullut lähinnä niitä 80-luvun puolivälin jälkeen tehtyjä ja kiinnostus ei vaan herännyt. Sitten joku kymmenisen vuotta taaksepäin lainasin kaverilta Rush in Rio dvd:n. Se herätti vahvan kipinän. Ja sitäkautta piti haalia 70-luvun levyjä jotka olivatkin mulle todellinen aarreaitta. 2112 - Moving pictures on SE kausi josta pidän eniten. Komeita levyjä.

Minun tietoisuuteeni Rush tuli juuri Moving Picturesin myötä. Siihen aikaanhan(-80 luvun alku) oli tapana äänittää levyjä kaseteille ja jakaa kavereille. Serkkuni oli ostanut vähän aikaisemmin ilmestyneen Moving Picturesin ja laittoi jonkin kasetin lopun täytteeksi siitä muutaman biisin. Ne kuulostivat hyviltä ja menin käymään tyhjän nauhan kanssa saadakseni koko levyn. Kuuntelin ja tykastyin. Serkulla oli koko aikaisempi tuotanto hyllyssään joten piti hommata useampi kasetti joille ne sitten mahtuivat. Grace Under Pressure taisi olla ensimmäinen jonka ostin itse heti ilmestymisen jälkeen. Koko tuotanto, muutama dvd ja muuta extraa löytyy nyt hyllystä. Ja tietysi olen ollut paikalla joka kerta kun he ovat olleet Suomessa keikalla. Voisin sanoa saman tuosta suosikkikaudesta, joskin pidän myös Hold Your Fire -levystä. Pari uusinta ovat myös ihan ok, mutta niitä ennen oli monta kehnohkoa.
www.rush.com
Tässä tänne sopivasti autoaiheinen biisi:
 

RoccoScientist

Klassikkoainesta
Liittynyt
25.12.2013
Viestejä
2 109
Dream Theaterin tuotannosta suosittelisin jo mainittujen lisäksi levyä "Metropolis pt. 2: Scenes from a Memory". Awaken ja Images and Wordsin jälkeen DT:n paras levy omasta mielestäni. Train of Thought, Octavarium, Systematic Chaos ja Six Degrees of Inner Turbulence (tai ainakin sen toinen levy) ovat tasavarmaa kamaa myös. Noita uudempia levyjä ei itseltäni löydy, joten ainoa, josta kehoittaisin pysymään erossa on Falling into Infinity. Ei se nyt suoranaisesti kuraa ole, mutta levy on lähempänä kaupallista rockia ja sellaiseksikin se on vähän hengetöntä. Ymmärtääkseni DT:n tyypitkään eivät levystä hirveästi perusta, kun tuottaja ohjaili liikaa. A Change of Seasons on yhä paras bändiltä kuulemani biisi, mutta kyseisen levyn muut biisti ovat cover-potpureita, jotka olisivat hauskempia livekeikalla ylläreinä. Livenä en tosin jaksaisi varmaan kuunnella LaBrien laulua. Pahimmillaan se on myötähäpeää herättävää (eikä pelkästään epävireisen laulun takia):


MIehellä on tosin ollut pitkään ongelmia äänihuuliensa kanssa, jos olen oikein ymmärtänyt. Pitkälti samojen tyyppien Liquid Tension Experiment on muuten myös katsastamisen arvoinen. Soundi on kompressoitua ja laulu puuttuu (mikä voi olla hyväkin juttu), mutta meno on vastaavasti hulvattomampaa:


Lisäksi Petrucci ja Rudess ovat tehneet yhdessä taikoja:


Myös mainittu Tool kuuluu ehdottomasti omiin lempibändeihini. Aenima, Lateralus ja 10,000 Days löytyvät hyllystä ja ovat timanttista kamaa. Musiikki tosin vaatii vähän kärsivällisyyttä ja lyriikoissa on tosiaan mystiikkahömpötyksiä, mutta niistä ei onneksi tarvitse välittää. Niitä ei välttämättä edes tajua, jos ei erikseen tutustu asiaan. Myös bändin kitaristin Ashes Divide ja laulajan + kitaristin A Perfect Circle ovat miellyttäneet.

Sitten pakko heittää tämäkin tänne, vaikka menee ehkä enemmän alternative rockin puolelle. Fair to Midland tuli parisen vuotta sitten tutuksi ja kolahti aika nopeasti. Osa biiseistä on radiosoittokamaa (joskaan ei ihan mainstreamia), mutta toisaalta tuotannossa on sitten pari tällaistakin biisiä:


On muuten vaarallista puuhaa linkkailla tänne tavaraa. Meinaa unohtua kuuntelemaan... :D
 

Zoob

Sisäänajettu
Liittynyt
21.7.2014
Viestejä
132
Tuota Hold your fireä tuli aikoinaan vieroksuttua 80-luvun soundien ja syntikkavoittoisuuden takia, levyllä on kuitenkin useita Rush-klassikoiksi kohonneita biisejä. Kokonaisuudessaan hakkaa valtaosan 90-luvun tuotannosta. Tutustumisen arvoista nykyprogea tekevät myös mm. Big Big Train, Spocks Beard ja Transatlantic (Dream Theaterin Mike Portnoyn "superbändi") Myös Jethro Tullin Ian Andersonin pari tuoretta levyä ovat mainioita.
 

RoccoScientist

Klassikkoainesta
Liittynyt
25.12.2013
Viestejä
2 109
That 70s dude sanoi:
Mutta kun niistä on jo puhuttu niin paljon niin otetaanpa esiin bändi nimeltä Queensryche. Jotkut väittävät niitäkin metalliprogeksi... no enpä tiiä, mutta Operation Mindcrimea on tullut kuunneltua paljon.

Promised Land on ainoa levy, mitä olen heiltä kuullut, mutta se onkin ollut yksi kestosuosikki jo about parikyt vuotta. Ei ole uskaltanut hankkia muita levyjä, jos vaikka osoittautuisi kehnoksi tavaraksi. x)
 

tuRboman

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
15 122
Hip hei! Täältähän alkaa löytyä fanitusta ja tietämystä oikein kunnolla. Mulle tuntemattomia, tai ei ainakaan löydy omasta hyllystä, mainittu jo todella useita. Tool, Porcupine tree, Opeth jne. Pitänee tutustua aiheisiin syvemmin. Seuraavalla kirjastokeikalla täytyy koettaa kerätä nippu proge-metallia (?) mukaan kuunteluun.

Queensrycheltä pitäis olla yksi vinyyli, Empire, mutta enpä löytänyt sitä kun koetin kaivella. Aikanaan tuli kuunneltua kyseistä älppyä paljonkin. Mutta se jäi kun CD:t tuli kuvaan. Tähänkin bändiin vois tutustua paljon syvemmin.
 
N

nokivasara

Vieras
That 70s dude sanoi:
Porcupine Tree on jossain määrin tuttu. Yhden levyn omistan, jonka mielestäni paras biisi on tämä:

Tuo ensimmäisten kolmen minuutin "jännitteen nostatus" tuo etäisesti mieleen Pink Floydin Echoes -biisin väliosan. Jos satunnainen kuuntelija kokee tuon klipin liian pitkäksi niin kantsii kuunnella ainakin killerikertsi about kohdassa 7:40. Goose bumps!! Mutta tosiaan aika vähälle huomiolle on tämä bändi mulla jäänyt. Nyt tarvittaisiin asiantuntija-apua auttamaan mistä kannattaisi aloittaa, kun heidän tuotantonsa on jo aika laaja.

Flying colorsin tiedän DT:n rumpalin yhdeksi monista projekteista, mutta yhtäkään biisiä en ole muistaakseni kuullut. Tässäkin otetaan asiantuntija-apua vastaan!
Mielenkiintoinen ja hyvä kipale. Erikoisia mielleyhtymiä sain..
Alussa tuli mieleen Radiohead & Ok Computer levy.. ja siinä 5 min jälkeen urkusoindista taas mieleen
rankalainen Air.. ja jossain siellä 12 min kohdalla Muse:kin käväisi mielessä.. ja taas 13 min jälkeen
pianosta Air.. lopussa kuului myös Pink Floyd :)
Radiohead ja miksei Musekin voidaan pientä mielikuvitusta käyttäen kyllä proge- yhtyeeksi listatakkin.
Air taas.. ei oikein. Ehkä ei pidä yrittääkkään liikaa luokitella, vaan kuunnella ja naatiskella?
 

juupeli

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
23.12.2013
Viestejä
16 455
Jaahas, täällähän on läsnäolollaan ilahduttanut ihan uusiakin tuttavuuksia sekä tuttuja nimimerkkejä jotka tuntuvat juttujen perusteella olevan tässä ketjussa kuin kotonaan. Erinomaista  ;D

Ja kuunneltavaa on lykätty tulemaan ihan surutta... huh huh, kiitän kumminkin vaikka voipi hetki mennä kun tähänastisia ehtii purkamaan, mutta kun kerran tällä nimenomaisella, kiehtovalla musiikin saralla minulla on hävyttömän kokoisia aukkoja tietämyksessäni niin jatkakaa vaan tarinoita ja esittelyjä kiihkeän alunkin jälkeen. Ainakin täältä niitä on helpompi kaivaa esiin kuin yleismusiikillisista ketjuista.

Jos dude tuossa aiemmin noloili niin tunnustan omianikin. Tunnen ilokseni erään kamun jolla on paljon enemmän musaa valikoimissaan kuin minulla. Sieltä sitten on siirtynyt erinäisiä irtokovalevyllisiä meikän hoteisiin. Viimeisin erä on jäänyt ihan paitsioon, varmaan jo parin vuoden takaa. Ja mitäpä siellä odotteleekaan siirtoaan mp3 muotoon ja koneelleni. Noh, esim Budgie, Dream Theater, Fates Warning, King's X, Magnum, Queensryche, Spock's Beard, Winger, Wishbone Ash nyt ainakin sivuten tätä aihetta. Niinpä, mutta jotenkin mää vaan sinnittelen tän muistini kanssa  :rolleyes: