Kävin tämän taskuraketin koeajamassa tällä viikolla, kun satuin olemaan esittelytilan läheisyydessä. Sähköautojen koeajo on tietyllä tavalla aika tylsää, kun kaikkien ajaminen on samalla tavalla helppoa ja vaivatonta. Yhden polkimen ajo sujui totutusti, pidin ryöminnän pois päältä. Mukautuva jarrutusenergian talteenotto olisi hyvä lisä. Eli auto rullaisi, jos edessä ei olisi ketään, ja jarruttaisi sähkömoottorilla, kun edessä olisi hitaampi.
Etuvetoinen malli, kokonaan mustalla sisustuksella. Alla Michelin-kitkarenkaat. Luonnollisesti hiljainen taajanopeuksilla kun pysytteli pois kulumisurista. Uran pohjalla renkaista kuului tuttu rohina. Sitten motarille, ihan hyvin kiihtyi, eikä etuvetoiselle tyypillistä ohjauksen vetelyä esiintynyt.
Ergonomia oli kunnossa muuten, mutta vasemmalle kädelle ei saanut kunnollista tukea. Kyynärnojasyvennys ovessa oli liian lyhyt ja ikkunalinja liian korkealla. Leveä keskikonsoli painoi oikeaa jalkaa.
Moottoritiellä alkoi sisällä kuulumaan tasaisen huminan lisäksi sellainen jostain tuttu flap flap ääni. Pian muistin mistä ääni on tuttu. 90-luvun alussa ei autossani ollut vielä ilmastointia, niin kesähelteellä yritin viilentää sisätiloja ajamalla takaovien ikkunat vähän raollaan. Vähän samanlainen ääni. Kokeilin oven namiskoilla, että ikkunat olivat kiinni. Olikos näissä jotain sopeutuksen tarvetta, että ikkunat menee kunnolla kiinni?
Kuljettajan puolen B-pilarista kuului nitinä, joka loppui kun turvavyön yläpuolella olevaan muovia painoi kädellä.
Auto oli kylmässä ulkona, lämpötila nollassa. En tiedä mikä Eco-asetus oli päällä, mutta auto ei juuri lämmennyt sisätiloiltaan tunnin koeajon aikana. Nostin lämpötilaa, mutta annoin puhaltimen olla auto-asennossa, mutta puhallusta ei vaan oikein tullut. Ohjauspyörässä ei ollut lämmitystä.
Hieno auto. Ei ihme, että on suosittu.
). Polestarin maalipinta vaikuttaa aika hyvältä, ei ole appelsiinipintaa.
