P
pantero
Vieras
- 19.5.2016 klo 22:51 / Perus-vai metallin(helmiäis)valkoinen?
Vieläköhän ehtii ‘hämeen hitaimmatkin’ kommentoimaan.
Auton maalipinnasta puhutaan nykyään hiukan harhaanjohtavasti, kun siinä kuitenkin aina on viimeisenä lakkapinta. Pinnan hoitoon ja käsittelyyn vaikuttaa siten voimakkaimmin juuri lakkauksen laatu (tietysti edellyttäen, että galvanointi ja muut maalikerrokset ovat asianmukaiset…).
Kovin monen auton maali/lakkapinnasta ei ole kokemuksia, mutta itseni on ‘aivopesty’ mm. Lexuksen tavasta tehdä auton maalipinta. Käynti Miyata-tehtaalla vahvisti asian. Ei puhettakaan, että vierailijoita olisi päästetty erilliseen maalausrakennukseen, koska jo kulku sinne on parin kenkärajan takana. Yhtään turhaa pölyhiukkasta, tms. ei haluta maalausprosessia sotkemaan. Erityisesti tuo lakkapinnan viimeistely useine lakkakerroksineen, sivelytarkastuksineen ja hiontoineen vakuutti esittelyfilmiltä katsottuna.
NX:ssä on valkoinen metalliväri ja parin vuoden kokemuksena voi todeta, että paitsi hyvännäköinen, se on myös ollut helppohoitoisin maalipinnoite omissa autoissa tähän mennessä. Ei ole tarvittu ‘seitsemän sortin’ käsittelyjä/puunauksia/saveuksia/yms. hyvän tuloksen aikaansaamiseksi. Puhtaalla vedellä suoritettu huuhtelu ja aika-ajoin vahashamppoolla pesu on riittänyt. Viime talven kynnyksellä hellyin poikkeuksellisesti vahaamaan auton (kattoa lukuunottamatta) ja keväällä sai taas vahashamppoopesulla palautettua ‘uudenveroisen’ kiillon auton pintaan. Itikat ja muut roiskeet ovat lähteneet kohtuullisesti mikroliinalla ja shamppoolla.
Tavallisia värejä on autojen maalikartoissa normaalisti hyvin niukasti valittavissa. Yksi väri siellä yleensä on 'alkaen' hinnan takia (NX:ssä se oli musta). Jos valittavana olisi ollut valkoinen, olisi se itselleni ollut myös yksi vaihtoehto.
Valkoisen värin etu on muutenkin huima Suomen olosuhteissa. Edellinen auto oli metallin musta ja se teetätti pesu- ja vahaustyötä moninkertaisesti nykyiseen verrattuna. Ero voi osin johtua tuosta lakkapinnan laadusta, mutta ennenkaikkea mustasta väristä. Suomen luonto tarjoaa kevään, kesän ja syksyn mittaan monenkarvaista likapeitettä. Jos pesunjälkeisenä aamuna erehtyi sipaisemaan jonkun ötökän pois maalipinnalta, syntyi samalla selvä jälki tasaisesti samentuneeseen maalipintaan. Prkl, pitäisi heti taas pestä uudestaan...
Näistä kokemuksista johtuen seuraavankin auton väri on suurella todennäköisyydellä (metallin)valkoinen.
Auton maalipinnasta puhutaan nykyään hiukan harhaanjohtavasti, kun siinä kuitenkin aina on viimeisenä lakkapinta. Pinnan hoitoon ja käsittelyyn vaikuttaa siten voimakkaimmin juuri lakkauksen laatu (tietysti edellyttäen, että galvanointi ja muut maalikerrokset ovat asianmukaiset…).
Kovin monen auton maali/lakkapinnasta ei ole kokemuksia, mutta itseni on ‘aivopesty’ mm. Lexuksen tavasta tehdä auton maalipinta. Käynti Miyata-tehtaalla vahvisti asian. Ei puhettakaan, että vierailijoita olisi päästetty erilliseen maalausrakennukseen, koska jo kulku sinne on parin kenkärajan takana. Yhtään turhaa pölyhiukkasta, tms. ei haluta maalausprosessia sotkemaan. Erityisesti tuo lakkapinnan viimeistely useine lakkakerroksineen, sivelytarkastuksineen ja hiontoineen vakuutti esittelyfilmiltä katsottuna.
NX:ssä on valkoinen metalliväri ja parin vuoden kokemuksena voi todeta, että paitsi hyvännäköinen, se on myös ollut helppohoitoisin maalipinnoite omissa autoissa tähän mennessä. Ei ole tarvittu ‘seitsemän sortin’ käsittelyjä/puunauksia/saveuksia/yms. hyvän tuloksen aikaansaamiseksi. Puhtaalla vedellä suoritettu huuhtelu ja aika-ajoin vahashamppoolla pesu on riittänyt. Viime talven kynnyksellä hellyin poikkeuksellisesti vahaamaan auton (kattoa lukuunottamatta) ja keväällä sai taas vahashamppoopesulla palautettua ‘uudenveroisen’ kiillon auton pintaan. Itikat ja muut roiskeet ovat lähteneet kohtuullisesti mikroliinalla ja shamppoolla.
Tavallisia värejä on autojen maalikartoissa normaalisti hyvin niukasti valittavissa. Yksi väri siellä yleensä on 'alkaen' hinnan takia (NX:ssä se oli musta). Jos valittavana olisi ollut valkoinen, olisi se itselleni ollut myös yksi vaihtoehto.
Valkoisen värin etu on muutenkin huima Suomen olosuhteissa. Edellinen auto oli metallin musta ja se teetätti pesu- ja vahaustyötä moninkertaisesti nykyiseen verrattuna. Ero voi osin johtua tuosta lakkapinnan laadusta, mutta ennenkaikkea mustasta väristä. Suomen luonto tarjoaa kevään, kesän ja syksyn mittaan monenkarvaista likapeitettä. Jos pesunjälkeisenä aamuna erehtyi sipaisemaan jonkun ötökän pois maalipinnalta, syntyi samalla selvä jälki tasaisesti samentuneeseen maalipintaan. Prkl, pitäisi heti taas pestä uudestaan...
Näistä kokemuksista johtuen seuraavankin auton väri on suurella todennäköisyydellä (metallin)valkoinen.