Vaarivanhus sanoi:
No ainakin hevosvetoista haravakonetta pidin koneena. Oikealla jalalla kun polkasi, niin häntä nousi (siis koneen, ei hevosen)
Rautakangen laskisin kuuluvan työkaluihin. Tarvittiin varsinkin savisella pellolla heinäseipään reikien teossa. Nykyisin tosin se on jo päässyt melkein eläkkeelle. Kivien vääntelyssä on kuitenkin vielä tarpeen.
Haravakone on kone toki, olipa se sitten hevos- tai traktorivetoinen. Se nostoheittomekanismi oli aika veikeä. Monet karheet tuli tuollaisella poikasena ajettua, samoin rippeet seipäiden välistä. Homma tuntui aika polleelta
.
Tottakai heinäseipään reijät oli tehtävä rautakangella, milläs sitten? Tai oli niitä kuulemma traktoriin asennettavia seiväskairoja, mutta meillä ei sellaista ollut. Seipäiden istututus savimaahan kävikin työstä, ja auta armias, jos hoidit homman huonosti, ja seipäitä alkoi tuulella kaatuilla .... Siinä oli kaksinkertainen työ.
Rautakankiakin oli erilaisia. Muistan sellaisenkin, jossa oli pyöreä nuppi ja paksunnettu, alaspäin suippeneva teräosa. Sillä piti valmistuman helpommin seipäälle reikä. Mutta työstä senkin heiluttaminen kävi. Rautakankea kuskattiin myös piikkilanka-aidan teossa ja korjuussa, mitenkäs muuten aitatolpat olisivat maassa pysyneet? Siinä oli tarvike poikineen: rautakanki, kirves, aspiämpäri, vasara, hohtimet, piikkilankaa, rautalankaa, ja tietysti myös valmiita aitatolppia, mutta joskus jouduttiin ottamaan ne suoraan metsästä ja terottamaan kirveellä vapaasti kädessä pitäen. Tuossakin puuhassa rautakanki oli avaintyökalu, koska sen avulla varmistettiin seipäiden tiivis istuminen maahan, jolloin piikkilangan kiinnitys onnistui helposti, ja lehmät eivät karanneet heti laitumelle päästyään.
Entisajan rautakanki oli helppo hukata. Se saattoi jäädä heinäseipäiden väliin niin, että sitä ei nähnyt kuin tietystä kulmasta ja se saattoi kaatua kuten Vaarivanhukselle kävi. Kun kangen väri oli poikkeuksetta tumma, se ei erottunut. Nykyään rautakanget maalataan keltaisiksi juuri hukkumistaipumuksensa vuoksi.
Rautakanki oli entisaikaan, ja vielä -60-70-luvuilla yksi maalaistalon tärkeimmistä kesäajan työkaluista. Talvella se oli melkein käyttökelvoton, paitsi ehkä rakennustyömailla.
Talvityökaluista yksi tärkeimmistä oli tuura, jolla hakattiin avanto. Lehmille kuskattiin järvestä juomavesi navettaan kelkalla, ja avanto oli pidettävä auki koko talven. Se piti peittää huolella pakkasöiksi, mutta tuura oli silti usein aamulla tarpeen.
