M
Makkis
Vieras
- 15.4.2014 klo 19:16 / Ominaisuuksiltaan huonoin auto, jolla olet ajanut
Avataanpa tällainen.
Ainakin yksi traumaattisimmista kokemuksista on vuosien, monien vuosien takaa. Jouduin ajamaan Volvo 343 Dieselillä. Taakkaa oli viisi henkeä ja voimaa noiden kuljettamiseen 54 hevosvoimaa. Matalakäyntistä sellaista muuten. Ei ollut ahtimen suovaa vääntöä uskonnon pohjaksi tuossa laitteessa.
Kaiken kruunasi hihnavetoinen gladiaattorivaihteisto, jonkinlainen automaatti siis. Oli vaihde eteen, vaihde taakse ja välissä parkki ja vapaa. Yhtä hiljaa pääsi eteen ja taakse.
Liikkeellelähdöissä piti ottaa ennakointia reippaasti. Tyhjäkäynniltä tuo moottori kelasi minuutin aikana sellaiset 1500 kierrosta jolloin alustan kumihenkselit alkoi kiristymään. Noin kahden minuutin kuluttua kierroksia oli jo 1750 ja kumihenkseleissä riittävästi kierroksi jolloin gladiaattori saavutti jonkinlaisen "Stall Speedin" muljauttaen kuminauhat asentoon veto. Hitaasti lyllertäen Volvo 343 taapersi vauhtiin kun astamainen, sokeritautinen ja rajusti ylipainoinen sonnelefantti. Vaihteita sinänsä tuossa ei ollut, mutta tuo liikkeellesaaminen aiheutti tehodieselille ähkyn ja kierrokset vajosi lukemaan 1200 rpm. Kuminauhojen vetoenergian avulla liikkeellä kuitenkin pysyttiin. Sinänsä vaihteita tuossa ei edes ollut vaan nopeus oli jotenkin kierrosluvun ja kuminauhojen kireyden korrelaatio sen jälkeen kun gladiaattori välitti voimaa kampi-akselillta kuminauhojen muljauttimille.
Varkaudesta kun lähti kohti Kuopiota, niin 25 kilometrin kohdalla alkoi Nikkilänmäen alamäki. Tuohon mennessä hihnat oli jo niin kierällä, että kierroksia oli liki 3000 ja vauhtiakin lähes 55 km/h. Alamäessa tuolla masiinalla sitten menikin jotenkin matto sekaisin. Gladiaattori piti vaan vetoa päällä ja massansa avulla alamäkeen vyöryvä (mittarinopeus jo liki 110 km/h) Volvo kietoi kuminauhat sellaiseen solmuun, että matka katkesi siihen.
Jälkikäteen ajatellen tuo oli ehkä kuitenkin jonkinlainen Volvon alkeellinen ennakoiva turvavaruste, siis tuo hihnojen jumittuminen. Jos tuolla kipolla olisi yhtään enäämpää vauhtia kelannut, niin hengestä oltaisiin päästy kaikki, niin hirveä kiikku tuo oli myös ajolleen.
Onneksi kehitys kehittyy, tuo auto ei näet tuolloin ollut aivan ikäloppu vielä.
Oli kyllä hirveä kokemus.
Ainakin yksi traumaattisimmista kokemuksista on vuosien, monien vuosien takaa. Jouduin ajamaan Volvo 343 Dieselillä. Taakkaa oli viisi henkeä ja voimaa noiden kuljettamiseen 54 hevosvoimaa. Matalakäyntistä sellaista muuten. Ei ollut ahtimen suovaa vääntöä uskonnon pohjaksi tuossa laitteessa.
Kaiken kruunasi hihnavetoinen gladiaattorivaihteisto, jonkinlainen automaatti siis. Oli vaihde eteen, vaihde taakse ja välissä parkki ja vapaa. Yhtä hiljaa pääsi eteen ja taakse.
Liikkeellelähdöissä piti ottaa ennakointia reippaasti. Tyhjäkäynniltä tuo moottori kelasi minuutin aikana sellaiset 1500 kierrosta jolloin alustan kumihenkselit alkoi kiristymään. Noin kahden minuutin kuluttua kierroksia oli jo 1750 ja kumihenkseleissä riittävästi kierroksi jolloin gladiaattori saavutti jonkinlaisen "Stall Speedin" muljauttaen kuminauhat asentoon veto. Hitaasti lyllertäen Volvo 343 taapersi vauhtiin kun astamainen, sokeritautinen ja rajusti ylipainoinen sonnelefantti. Vaihteita sinänsä tuossa ei ollut, mutta tuo liikkeellesaaminen aiheutti tehodieselille ähkyn ja kierrokset vajosi lukemaan 1200 rpm. Kuminauhojen vetoenergian avulla liikkeellä kuitenkin pysyttiin. Sinänsä vaihteita tuossa ei edes ollut vaan nopeus oli jotenkin kierrosluvun ja kuminauhojen kireyden korrelaatio sen jälkeen kun gladiaattori välitti voimaa kampi-akselillta kuminauhojen muljauttimille.
Varkaudesta kun lähti kohti Kuopiota, niin 25 kilometrin kohdalla alkoi Nikkilänmäen alamäki. Tuohon mennessä hihnat oli jo niin kierällä, että kierroksia oli liki 3000 ja vauhtiakin lähes 55 km/h. Alamäessa tuolla masiinalla sitten menikin jotenkin matto sekaisin. Gladiaattori piti vaan vetoa päällä ja massansa avulla alamäkeen vyöryvä (mittarinopeus jo liki 110 km/h) Volvo kietoi kuminauhat sellaiseen solmuun, että matka katkesi siihen.
Jälkikäteen ajatellen tuo oli ehkä kuitenkin jonkinlainen Volvon alkeellinen ennakoiva turvavaruste, siis tuo hihnojen jumittuminen. Jos tuolla kipolla olisi yhtään enäämpää vauhtia kelannut, niin hengestä oltaisiin päästy kaikki, niin hirveä kiikku tuo oli myös ajolleen.
Onneksi kehitys kehittyy, tuo auto ei näet tuolloin ollut aivan ikäloppu vielä.
Oli kyllä hirveä kokemus.