https://tummennuskalvot.fi/

Ominaisuuksiltaan huonoin auto, jolla olet ajanut

M

Makkis

Vieras
Avataanpa tällainen.

Ainakin yksi traumaattisimmista kokemuksista on vuosien, monien vuosien takaa. Jouduin ajamaan Volvo 343 Dieselillä. Taakkaa oli viisi henkeä ja voimaa noiden kuljettamiseen 54 hevosvoimaa. Matalakäyntistä sellaista muuten. Ei ollut ahtimen suovaa vääntöä uskonnon pohjaksi tuossa laitteessa.

Kaiken kruunasi hihnavetoinen gladiaattorivaihteisto, jonkinlainen automaatti siis. Oli vaihde eteen, vaihde taakse ja välissä parkki ja vapaa. Yhtä hiljaa pääsi eteen ja taakse.

Liikkeellelähdöissä piti ottaa ennakointia reippaasti. Tyhjäkäynniltä tuo moottori kelasi minuutin aikana sellaiset 1500 kierrosta jolloin alustan kumihenkselit alkoi kiristymään. Noin kahden minuutin kuluttua kierroksia oli jo 1750 ja kumihenkseleissä riittävästi kierroksi jolloin gladiaattori saavutti jonkinlaisen "Stall Speedin" muljauttaen kuminauhat asentoon veto. Hitaasti lyllertäen Volvo 343 taapersi vauhtiin kun astamainen, sokeritautinen ja rajusti ylipainoinen sonnelefantti. Vaihteita sinänsä tuossa ei ollut, mutta tuo liikkeellesaaminen aiheutti tehodieselille ähkyn ja kierrokset vajosi lukemaan 1200 rpm. Kuminauhojen vetoenergian avulla liikkeellä kuitenkin pysyttiin. Sinänsä vaihteita tuossa ei edes ollut vaan nopeus oli jotenkin kierrosluvun ja kuminauhojen kireyden korrelaatio sen jälkeen kun gladiaattori välitti voimaa kampi-akselillta kuminauhojen muljauttimille.

Varkaudesta kun lähti kohti Kuopiota, niin 25 kilometrin kohdalla alkoi Nikkilänmäen alamäki. Tuohon mennessä hihnat oli jo niin kierällä, että kierroksia oli liki 3000 ja vauhtiakin lähes 55 km/h. Alamäessa tuolla masiinalla sitten menikin jotenkin matto sekaisin. Gladiaattori piti vaan vetoa päällä ja massansa avulla alamäkeen vyöryvä (mittarinopeus jo liki 110 km/h) Volvo kietoi kuminauhat sellaiseen solmuun, että matka katkesi siihen.

Jälkikäteen ajatellen tuo oli ehkä kuitenkin jonkinlainen Volvon alkeellinen ennakoiva turvavaruste, siis tuo hihnojen jumittuminen. Jos tuolla kipolla olisi yhtään enäämpää vauhtia kelannut, niin hengestä oltaisiin päästy kaikki, niin hirveä kiikku tuo oli myös ajolleen.

Onneksi kehitys kehittyy, tuo auto ei näet tuolloin ollut aivan ikäloppu vielä.

Oli kyllä hirveä kokemus.
 
Toyota Hiace 2011 takaveto.
2 vuotta nyt tuolla ajellut enkä hyvällä tahdollakaan ymmärrä miksi tuollaisia työkaluiksi ostetaan.
 
18- tai 19-vuotiaana olin kuskina yhdelle ryyppyporukalle 120Y Datsunilla. Laitteessa ei ollut jarruja kuin ehkä yhdessä pyörässä, laite keitti jos ei puhaltanut myös sisälle täysillä lämmintä (kesällä) ja ainoa mahdollisuus oli ajaa ikkunat auki. En muista mitä kaikkea ongelmaa tuossa oli, mutta muutama sata kilsaa tuli heitettyä ja kaikeksi hämmästykseksi ajokatos hoiti koko reissun.
 
Skoda 120 l, halusi väkisin rynnätä ojaan/vastaantulevien kaistalle. Tuolloin oli omana ajokkina 1983 mallin cherry joka oli ässä mese tuohon verrattuna.
 
Eipä tule mieleen. Ehkä on sen verran automiehen vikaa, että hirveätkin kokoemukset ovat jääneet mieleen mielenkiintoisina kokemuksina.

Armeijassa pääsin takaveto-Ladan rattiin, mutta ei siitäkään traumoja jäänyt. Oikeastaan hienoa, että on sellaisellakin tullut ajeltua. Muista itävehkeistä tuli kokeiltua Uazeja ja Kratzia. Kratz oli oikeastaan melkoisen jäätävä laitos.  ;D
 
Minulla on monta aika karmeeta ajokokemusta, mutta ehkäpä nostan kärkeen nuoruudessa (1975) kaverin isän Moskvitsh Elite "pikkulohkolla / 1300 ccm" tyttöjen perässä ajellut kaupunkipyörittelyt. Haisevat, punaiset kernipenkit, rattivaihde (rusahteleva, synkronoimaton ykkönen), tehoton kone ja raskas ohjaus jäivät mieleen.

Eikä niitä tyttöjäkään tuon takapenkille muistaakseni saatu  :(.

Olisi kiva päästä tuollaisella nyt nollaamaan persdyno kohdalleen, niin osaisi arvostaa Octaviaakin taas ihan eri tavalla.
 
Yhtäaikaa nostalgisin ja kamalin oli ehdottomasti ensimmäinen autoni vuonna -73: harmaa farkku-Mini, vm. -65. Mutta ei edes se karkoittanut silloista tyttöystävääni, nykyistä vaimoani, hän suostui nöyrästi kyytiin ja on pysynyt uskollisesti siitä lähtien ;).

Minin edellinen omistaja, Skånesta kotoisin ollut kukkakauppias, joka oli usean vuoden Suomessa oleskelun aikana oppinut kieltämme hädin tuskin murtaen puhumaan, ei ollut nokon nuuka auton pidosta. Hinta oli ruhtinaalliset 750 markkaa. Kun ajoin kylätietä tyttöystävääni hakemaan, hän kuuli räminän ja kolkkeen jo kilometrin päähän ;). Tuohon aikaan oli vielä itsetuntoa laittaa autoa omin kätösin, vaihdoin mm. kannentiivisteen ilman momenttiavainta  :(. Ajoin "autolla" pääsykokeisiin Helsinkiin, ja yövyin tuttavaperheessä Järvenpäässä. Kiersimme heidän kanssaan Tuusulanjärven, ja jossain vaiheessa huomasin kauhukseni, kuinka jarrut kertakaikkiaan hävisivät. Kait siinä kässärin kanssa keploteltiin, enkä tietenkään maininnut asiasta sanallakaan tyytyväisenä kyydissä pönöttäville ikäneidoille. Eikä ne jarrut palanneet kotimatkallekaan, mutta niin vain selvisin sieltä parinsadan kilsan päästä ehjin nahoin takaisin!
 
Kaverin ensiautona oli "System Porsche" Ibiza jostain 80-luvulta. Ohjaamoergonomiasta ei Seatilla oltu vissiin kuultukaan niihin aikoihin, sen verran vaikea oli saada itselle istuma-asentoa. Yritin tuolla ajaa, mutta kun olin sammuttanut auton ensimmäisen kymmenen metrin matkalla vähintään kymmenen kertaa niin luovutun. Kertakaikkisen kamala vehjes...
 
Jetta 1.8 -86, ei oikeastaan mikään kovin kamala auto, mutta kamalin millä olen ajanut. Oikeastaan vain pari juttua mitkä teki tuosta ajoittain kamalan eli ohjaustehostimen puute ja ryyppy joka sai auton säntäilemään holtittomasti (nopeutta piti säätää jarrulla).

Muuten on tullut ajeltua uudehkoilla ja paremmanpuoleisilla autoilla, ei täydellisillä mutta ei noita voi kamaliksi sanoa.
 
Tummansininen Mazda 323 vm 78 tai jotain. Oli käytössäni autoliikkestä odottaessani uutta Mazda 626:ta 1982.

Etupenkki puhki ja korviahuumaava meteli jo kaupunkinopeuksissa. Ohjaus oli "hiukkasen huono".  Rekkari oli ALV-xxx ja sitä sanottiin "Alviksi".

Tämä kuuluu menneisyyteni japsiharharetkiin, jota olen kyllä katunut  :-[ Ei ole ollut japsia (tai muutakaan kaukoidän ihmettä) 30:een vuoteen  8)

 
Piikkinokkamosse. Ratissa oli varttikierros klappia, tie meinasi olla turhan kapea.

edit: niin ja ei se Teijo-merkkinen lavapakukaan häävi ollut.
 
Ural, Zil, Gaz, Graz,... onhan näitä kamaluuksia takavuosilta, mutta onneksi ei omia ole ollut.
 
Hirveintä en voi sanoa, mutta hirveimmät ovat olleet:

Fiat 127
Fiat 128

Molemmat olivat vielä aivan hirveässä kunnossa niin tekniikaltaan kuin olemukseltaan.

Itse sen sijaan nautin jostain syystä intin vehkeistä, kuten Niva,Gaz ja miä niitä nyt olikaan.. Hauskoja!
 
P.Alikka sanoi:
Kaverin ensiautona oli "System Porsche" Ibiza jostain 80-luvulta.

Aivan, olin jo unohtanut koko viheliäisen System Porschen. Aivan kamala auto, jonon verratuna Laatokkakin oli kelpo peli.

Kaverin System Porschella tuli ajeltua ja viimeinen matkakin osui kohdalleni. Tuolloin oli jo kännykät olemassa ja kysyin ohjeita oikuttelevan Systeemin kotiin tuomiseksi. Ohje oli tiukka eli niin pitkään ajat, kuin keksintö suostuu kulkemaan. Konehuoneesta puski jo savua ja veto tuntui katoavan isommilta pykäliltä. Lopulta mentiin ykkösellä kävelyvauhtia, kunnes kone leipoi kiinni. Ei muuta kuin vapaalle ja ojaa tyrkäten..

Sen koommin en ole Istuimella ajellut, mutta nykymallitkin aiheuttavat epämiellyttäviä väristyksiä. Kerrassaan järkyttävä auto!
 
-V- sanoi:
Ural, Zil, Gaz, Graz,... onhan näitä kamaluuksia takavuosilta, mutta onneksi ei omia ole ollut.

Uaz "cabriolet" oli kamalin auto, jolla on tullut ajettua. Lada Kombi vie kakkossijan.
 
Minä taas olin unohtanut intissä kokeilemani Gazin. Oli liki yhtä haasteellinen taipaleelle saatettava kuin tuo 343 Diesel. Gazissa oli sentään kierrosherkkä pikkulohko-V8 ja bensalla käypäinen. Ja manuaali.

Joku oli moottorin suunnittelussa (huhujen mukaan kopioinnissa) mennyt Neuvostoinssiltä pieleen, kun vääntöä eli ehkä noin 2 Nm maksimikierroksilla noin 4500 rpm. Ykkösellä jaksoi juuri ja juuri nytkähtää liikkeelle vaan kun ykkönen oli niin lyhyt, niin nopeus oli 0,3 km/h ja olisi pitänyt saada kakkonen silmään että matka jatkuu vaan kun ei rullannut osaamaattoman kuskin vaihtoväliä kerakytkimen eikä kakkosella enää jaksanut lähteä. ;D

Jos ei system porssessa sattunut ajoasento ihan ergonomiseksi, ei sitä ollut Gazin vaihdekepin sijoituskaan. Se kun tuli käyränä pitkänä taakina persiin alta kuskin selän taakse. Sijainti ei yhtään helpottanut nopeaa vaihteen vaihtoa.

Vaan varsinaiseti kuskit kyllä noillakin ajoi, haasteellista se oli kuulemma paraateissa kun tasanopeuden pitäminen oli vähintäänkin haasteellista tuosta reilusta väänntöstä johtuen.
 
560 SEC ainut minkä ratissa on ollut VALTAMERI laivankapteenin olo.. (-80 luvun versio)
DeVillekin oli ajetteva auto tuohon verrattuna
 
Jaa-a, monenlaisia liskuja on kyllä matkalle sattunut joista ehkäpä kamalimpana on jäänyt mieleen vanha johtotähti paku. Kyseinen peli oli varmaankin joku MB 207 tms jostain -80 luvulta, kyseinen yksilö oli viettänyt ensimmäiset 20v kaupungin putkimiesten ykköstykkinä joten kunto oli sen mukainen, kertakaikkisen kamala keksintö :eek:
 
Pari kauhistusta nuorna omistanutkin ja häpeän tunnustaa.
Lada kombi(versiota en muista) joka oli harurista kaikin puolin paitsi aina käynnistyi!
Opel Commodore Coupe -68. Ht ikkunoista aina tiivisteet irtosi ja jarrutehostimet poksahteli. Molemmissa halvatun iso ja liukas rattikin. Missähän mielenhäiriössä nuokin tuli hommattua?
Eihän silloin paremmasta tiedetty ja nuo oli -80 luvulla käytössä.
Noiden ansiosta käsivoimat kasvoi ja niska jäykistyi! Nythän nuo olis kulttikamaa.
No 20 vuoden päästä samat kokemukset varmaan sitten foccerista ja ocusta :rolleyes:
 
Olihan nuo armeijauran aikana ajellut UAZit, GAZit, URALit aika hirveitä, mutta itämaisina työkaluina en niitä arvioinut samoilla kriteereillä kuin tuota Mossea, josta kirjoitin. URAL oli aika hauskakin pahoissa paikoissa ja siinä oli kohtalainen vääntökin. GAZ 66, josta Makkis kirjoitti, oli aika kamala just väännöttömän, pienen V8 -koneen ja jännästi kuskin takapuolelle (tosin keskelle autoa) sijoitetun vaihdekepin takia. Tuolla tuli aika paljonkin ajeltua. Cabriolet UAZ oli taas aika hauska lelu ja sen kanssa tuli monet reissut Parolannummi - Hämeenlinna - Hätilä - Räyskälä -akselilla ajeltua. Tuo oli reilusti parempi kuin Mosse. Kapiaisten kulkine tuohon aikaan.
 
Itselläni ei ole minkään laista Ladaa ollut mutta on noilla tullut ajettua, nappisilmistä ruplanirvistyksen kautta Samaraan. Kanttiladat ei minusta omituista ajoasentoaan lukuunottamatta olleet lainkaan huonoja ajaa, kaupungissa tosin kumipallomainen kytkin-kaasukombinaatio vaati tottumista.

Samara oli jopa ihan hyvä ajaa, siinä oli vaan aluksi tottuminen ettei ykkösen sijaan pukannut pakkia. Vaati liikennevalojen keulilla ihan keskittymistä.
 
Makkis sanoi:
Samara oli jopa ihan hyvä ajaa, siinä oli vaan aluksi tottuminen ettei ykkösen sijaan pukannut pakkia. Vaati liikennevalojen keulilla ihan keskittymistä.
Tuonko takia niissä liimennevaloissa vilkkui yleensä pakkivalot  :D Samaralla olen kerran käynyt koeajolla ja ainoaksi koeajoksi jäikin. Ocu III RS koeajollani oli vähän mukavempi tehojensa vuoksi.
 
Kamalia olen pyrkinyt välttämään. Autoista, joilla olen enemmän ajanut, kamalimmaksi nousee ensimmäisen sukupolven MB A140. Jokainen urapaikkaus ja muu muilla autoilla huomaamatta jäävä epätasaisuus vaati korjausta ohjauksella. Soratiellä ajaminen aivan tuskaa. Myös Jeep Cherokee 2.4 on jäänyt mieleen. Uskomattoman laiska eikä ajettavuuden puolesta sovellu käytettäväksi maantiellä. Sisustus ja hallintalaitteet suunniteltu vasemmalla kädellä.
 
Kia Sorento, vuosimalli noin 2005 ja sillä isoimmalla bensakoneella ja hyvillä varusteilla. Niin liukkaat penkit ettei niillä meinannut pysyä, ohjauksessa ei mitään tuntoa, neliveto kytkettävä eikä se päällä voinut ajaa (auto ei kääntynyt), hirveä automaatti.

Siihen nähden että tuo maksoi 50000e niin vekottimessa ei ollut mitään järkeä.