- Liittynyt
- 22.12.2013
Toisen sukupolven Note esiteltiin Euroopan markkinoille kesällä 2013, jolloin se korvasi jo melko pahasti vanhentuneen ja jo vuonna 2004 myyntiin tulleen 1. sukupolven mallin eli E11:n. 1. sukupolven Note saattoi olla pätevä auto esittelynsä aikaan, mutta vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja automalli kaipasikin kipeästi uudistumista. Melko yllättävästi uusi Note oli ulkoisesti kuitenkin melko lailla edeltäjänsä kaltainen, josta syystä allekirjoittanutkaan ei ole uutta mallia juuri noteraannut. Koska kuitenkin ko. autoluokan autoja on tullut tarkasteltua viime aikoina enemmänkin, tuli sellainen hommattua ns. yön yli koejolle tällä viikolla.
Koeajettu auto oli Nissan Note DIG-S 98 Acenta CVT, eli siis litraisella 3-sylinterisellä ja 98 heppaisella turbomoottorilla, portaattomalla CVT-vaihteistolla ja keskimmäisellä varustetasolla varustettu auto. Acenta-varusteiden lisäksi autossa oli lisävarusteena metalliväri ja Nissan Connect navigointijärjestelmä. Ennakkoluulot ennen koeajoa olivat karmivat: joskus muinoin olen ajanut edellistä mallia huollon sijaisauton muodossa, joka oli muovinen, huippumeluisa, todella laiska ja muutenkin ankea ajettava. Myöskin aikaisemmat kokemukset CVT:stä bensakoneen parina (edelliskorimallin Qashqai, nykyiset Toyotat Auris ja Yaris) ovat olleet sen verran luotaantyöntäviä, että olin jo etukäteen päättänyt olla pitämästä autosta.
Ensifiilikset autosta olivat puolipositiiviset. Laatuvaikutelma edelliseen malliin verrattuna oli parantunut huimasti, vaikkakin kojelaudan ja ovissa oli vieläkin ihan riittävästi kovamuovia. Mittaristo oli kenties positiivisin yllätys, koska se näytti fressille ja modernille yksinkertaisuudestaan huolimatta - tai ehkä sen vuoksi. Penkkien materiaali oli vain ok, mutta tuohon asiaan saa parannuksen Tekna-varustetasolla osanahkapenkkien muodossa. Myöskään ovet eivät rämähtäneet kiinni samalla halvalla tavalla, kuin joiakin muissa tämän kokoluokan autoissa tai Noten edellisessä mallissa.
Ajoasennosta en odottanut kaksista, koska etukäteen tiesin, että ratissa ei ole syvyyssäätöä. Yllätyksekseni en sitä edes kaivannut, koska ratti sattui olemaan juuri oikeassa kohdassa heti kun olin saanut säädettyä penkin kohdilleen. Reisitukea ei penkissä kuitenkaan ole nimeksikään, eivätkä ne muutenkaan olleet muotoillut kovinkaan vauhdikasta ajoa silmällä pitäen. Ja sitten liikkeelle.
Shokki. Moottori vetää väkevästi alusta saakka, ja CVT - uskomatonta kyllä - EI nosta kierroksia heti tappiin, vaan se osaa käyttää hienosti turbomoottorin alavääntöä hyväkseen. Normiajossa kierrokset vaihtelevat 1000-2500 välillä, ja vaikka väliin mahtui muutama hieman rivakampikin kiihdytys kierrokset eivät nousseet 3000:n yläpuolelle. Täyskaasukiihdytyksessä kierrokset toki sitten nousevat parhaan tehon alueelle, mutta esiohjelmoitujen "virtuaalivaihteiden" ansiosta tunnelma on lähempänä hieman luistavaa momentinmuunninautomaattivaihteistoa kuin ns. perinteistä ja huutavaa CVT:tä. 98 hevosvoimakseksi autoksi nopeus kiihtyi ihan kivasti vielä suurimman sallitunkin jälkeen, joten kaiken kaikkiaan on todettava, että kyseinen voimalinja on onnistunut tähän autoon. Myöskin tuli todettua, että aika ajoin kannattaa päivittää omia kokemuksiaan, koska käsitykseni CVT:n toimivuudesta bensamoottorin yhteydessä muuttui kertalaakista. Nissanin lisäksi ilmeisesti Subarukin on onnistunut uusimpien malliensa kohdalla tekemään CVT:stä miellyttävän, mutta niistä ei ikävä kyllä ole ainakaan vielä omakohtaista kokemusta. Sen sijaan Toyota voisi ottaa tästä oppia.
Kovin taloudelliselta voimalinja ei kuitenkaan käytännössä vaikuta, koska ajotietokone summasi noin 100km:n koeajon kulutuksen 7,2 litraan. Tosin keskinopeus oli vain 30km/h ja ripeää kiihdyttelyä ja taajama-ajoa tuli paljon, mutta silti. Kilsoja autossa oli noin 700, ja tuon matkan keskikulutus ennen sen nollaamista oli 6,3 litraa.
Pirteän ja toimivan - joskaan ei kovin taloudellisen - voimalinjan ohella auton suurimpia vahvuuksia ovat taka- ja tavaratilat. Ei sattunut millimetrimittaa mukaan, mutta silmämääräisesti takapenkkien jalkatila oli Skoda Octavian luokkaa, eli auton kokoluokka huomioiden hillitön. Sivusuunnassa tilaa ei ole liiemmälti ja auton kapeus asettanee rajoitteensa rotevien aikuisten kuljettamisessa, mutta oviaukko on tilava ja 90 asteen avatumiskulma pitää huolen helposta sisään- ja ulospääsystä, joka helpottaa lapsiperheen arkea. Etutilat ovat tavanomaiset, mikään ei ahdista mutta toisaalta kaikki on aika lähellä. Tavaratila oli silmämääräisesti arvioiden samankokoisia hatchbackejä eli esim. Polon ja Corsan vastaavaa silminnähden suurempi (25-30%) ja kuormauskynnys matalampi.
Ergonomiasta tuli jo mainittu tuo ajoasento ja istuin, mutta muuten kaikki on ihan ok, ei huippua mutta ei kuraakaan. Missä muotoilu on selkeästi mennyt käytettävyyden edelle, on ilmastoinnin säätimet ja nappulat, jotka on sijoiteltu sekavaksi ja huonosti hahmotettavaksi ympyrön muotoiseksi hässäkäksi keskikonsolissa. Navin ja kosketusnäytön käyttö oli pienen opettelun jälkeen helppoa, ja kosketusnäyttö reagoi riittävän herkästi ja nopeasti.
Hieman enemmän pyyhkeitä pitää antaa sitten ajettavuudesta ja alustasta. Autossa oli alla 15" vakioalut, joten odotuksena oli peruskinnerimäistä kyytiä ilman sen kummempaa ajamisen dynamiikka, jota sitten saatiinkin. Jousitus oli melko jäykkä joka on mielestäni hyvä asia, mutta myös pintakova joka taas ei ole hyvä, ja kaikenlisäksi hyvinkin tasaisella tienpinnalla oli havattavissa jatkuvaa nypytystä. Ohjaus oli keskimäärin puolitunnoton ja lähes täysin tunnoton ja kankea keskialueella, jota hieman kompensoi kohtuullisen hyvä suuntavakaus motarillakin. Kovassa jarrutuksessa auto kuitenkin tuntui tarjoavan perää sivulle, joten hieman mietityttää auton käytös kunnon talvikelillä. Alustan positiivinen puoli oli kuitenkin ylimääräisten kolinoiden ja kalinoiden loistaminen poissaolollaan.
Auton huonoin puoli oli rengasmelu, jota tuli etenkin takaa ihan liikaa. Pikainen vilkaisu tavaratilan ohuen lattian alle paljasti silkkaa peltiä, joten takaa tulevaan meluun tai ainakin sen sävyyn pystynee vaikuttamaan itsekin pienellä eristysoperaatiolla. Edestä melua tuntui tulevan paljon vähemmän, ja moottorin melu oli auton kokoluokka huomioiden todella vähäistä. Kovassa kiihdytyksessäkin moottorin melu oli vaimeaa, ja suurempi pörinä tuli itse asiassa auton alta ja takaosasta, ilmeisesti tämäkin olemattoman eristyksen seurauksena. Tuulen suhinoista on hankala sanoa mitään, koska 120km/h:ssa rengasmelu peitti kaikki muut äänien lähteet hyvin tehokkaasti.
Autossa vakiona olleet halogeenivalot olivat keltaisimmat/oransseimmat, jotka olen koskaan nähnyt uudessa autossa. Tässä valmistaja on selkeästi mennyt siitä, missä aita on haudattu maahan, ja polttimot tulisikin vaihtaa heti Nightbreakereihin tai vastaaviin. Itse valoatehoa en päässyt todistamaan, koska koejot tulivat tehtyä valoisaan aikaan tai valaistulla tiellä.
Loppukaneettina todettakoon, että koko auto ja etenkin voimalinja ovat parantuneet huimasti ensimmäiseen sukupolveen verrattuna ja itselle kokonaisuus oli positiivinen yllätys. Tästä kokoluokasta (Polo, Corsa, i20, Yaris) ei myöskään löydy taka- ja tavaratiloiltaan vastaavaa autoa. Tekna-varustetason valitseville tulee myös hintaluokkaan (alle 23k€) nähden hyvin varusteita, mm. 360 asteinen kamera, tutkat, katvealueen varoitin, kaistavahti jne jne, joten hintakin on kilpailukykyinen. Jos ajo on pääosin maantietä ja taajamaa ja on tarvetta puoliripeälle ja tilavalle pikkuautolle niin Note on todella varteenotettava valinta. Jos taas ajo on pääosin motaria, niin kannattaa katsella jotain hiljaisempaa.
Ostimmeko? Emme. Vaimo sanoi, että "ihan kiva, mutta tää on paappa-auto." Eli se siitä.
Koeajettu auto oli Nissan Note DIG-S 98 Acenta CVT, eli siis litraisella 3-sylinterisellä ja 98 heppaisella turbomoottorilla, portaattomalla CVT-vaihteistolla ja keskimmäisellä varustetasolla varustettu auto. Acenta-varusteiden lisäksi autossa oli lisävarusteena metalliväri ja Nissan Connect navigointijärjestelmä. Ennakkoluulot ennen koeajoa olivat karmivat: joskus muinoin olen ajanut edellistä mallia huollon sijaisauton muodossa, joka oli muovinen, huippumeluisa, todella laiska ja muutenkin ankea ajettava. Myöskin aikaisemmat kokemukset CVT:stä bensakoneen parina (edelliskorimallin Qashqai, nykyiset Toyotat Auris ja Yaris) ovat olleet sen verran luotaantyöntäviä, että olin jo etukäteen päättänyt olla pitämästä autosta.
Ensifiilikset autosta olivat puolipositiiviset. Laatuvaikutelma edelliseen malliin verrattuna oli parantunut huimasti, vaikkakin kojelaudan ja ovissa oli vieläkin ihan riittävästi kovamuovia. Mittaristo oli kenties positiivisin yllätys, koska se näytti fressille ja modernille yksinkertaisuudestaan huolimatta - tai ehkä sen vuoksi. Penkkien materiaali oli vain ok, mutta tuohon asiaan saa parannuksen Tekna-varustetasolla osanahkapenkkien muodossa. Myöskään ovet eivät rämähtäneet kiinni samalla halvalla tavalla, kuin joiakin muissa tämän kokoluokan autoissa tai Noten edellisessä mallissa.
Ajoasennosta en odottanut kaksista, koska etukäteen tiesin, että ratissa ei ole syvyyssäätöä. Yllätyksekseni en sitä edes kaivannut, koska ratti sattui olemaan juuri oikeassa kohdassa heti kun olin saanut säädettyä penkin kohdilleen. Reisitukea ei penkissä kuitenkaan ole nimeksikään, eivätkä ne muutenkaan olleet muotoillut kovinkaan vauhdikasta ajoa silmällä pitäen. Ja sitten liikkeelle.
Shokki. Moottori vetää väkevästi alusta saakka, ja CVT - uskomatonta kyllä - EI nosta kierroksia heti tappiin, vaan se osaa käyttää hienosti turbomoottorin alavääntöä hyväkseen. Normiajossa kierrokset vaihtelevat 1000-2500 välillä, ja vaikka väliin mahtui muutama hieman rivakampikin kiihdytys kierrokset eivät nousseet 3000:n yläpuolelle. Täyskaasukiihdytyksessä kierrokset toki sitten nousevat parhaan tehon alueelle, mutta esiohjelmoitujen "virtuaalivaihteiden" ansiosta tunnelma on lähempänä hieman luistavaa momentinmuunninautomaattivaihteistoa kuin ns. perinteistä ja huutavaa CVT:tä. 98 hevosvoimakseksi autoksi nopeus kiihtyi ihan kivasti vielä suurimman sallitunkin jälkeen, joten kaiken kaikkiaan on todettava, että kyseinen voimalinja on onnistunut tähän autoon. Myöskin tuli todettua, että aika ajoin kannattaa päivittää omia kokemuksiaan, koska käsitykseni CVT:n toimivuudesta bensamoottorin yhteydessä muuttui kertalaakista. Nissanin lisäksi ilmeisesti Subarukin on onnistunut uusimpien malliensa kohdalla tekemään CVT:stä miellyttävän, mutta niistä ei ikävä kyllä ole ainakaan vielä omakohtaista kokemusta. Sen sijaan Toyota voisi ottaa tästä oppia.
Kovin taloudelliselta voimalinja ei kuitenkaan käytännössä vaikuta, koska ajotietokone summasi noin 100km:n koeajon kulutuksen 7,2 litraan. Tosin keskinopeus oli vain 30km/h ja ripeää kiihdyttelyä ja taajama-ajoa tuli paljon, mutta silti. Kilsoja autossa oli noin 700, ja tuon matkan keskikulutus ennen sen nollaamista oli 6,3 litraa.
Pirteän ja toimivan - joskaan ei kovin taloudellisen - voimalinjan ohella auton suurimpia vahvuuksia ovat taka- ja tavaratilat. Ei sattunut millimetrimittaa mukaan, mutta silmämääräisesti takapenkkien jalkatila oli Skoda Octavian luokkaa, eli auton kokoluokka huomioiden hillitön. Sivusuunnassa tilaa ei ole liiemmälti ja auton kapeus asettanee rajoitteensa rotevien aikuisten kuljettamisessa, mutta oviaukko on tilava ja 90 asteen avatumiskulma pitää huolen helposta sisään- ja ulospääsystä, joka helpottaa lapsiperheen arkea. Etutilat ovat tavanomaiset, mikään ei ahdista mutta toisaalta kaikki on aika lähellä. Tavaratila oli silmämääräisesti arvioiden samankokoisia hatchbackejä eli esim. Polon ja Corsan vastaavaa silminnähden suurempi (25-30%) ja kuormauskynnys matalampi.
Ergonomiasta tuli jo mainittu tuo ajoasento ja istuin, mutta muuten kaikki on ihan ok, ei huippua mutta ei kuraakaan. Missä muotoilu on selkeästi mennyt käytettävyyden edelle, on ilmastoinnin säätimet ja nappulat, jotka on sijoiteltu sekavaksi ja huonosti hahmotettavaksi ympyrön muotoiseksi hässäkäksi keskikonsolissa. Navin ja kosketusnäytön käyttö oli pienen opettelun jälkeen helppoa, ja kosketusnäyttö reagoi riittävän herkästi ja nopeasti.
Hieman enemmän pyyhkeitä pitää antaa sitten ajettavuudesta ja alustasta. Autossa oli alla 15" vakioalut, joten odotuksena oli peruskinnerimäistä kyytiä ilman sen kummempaa ajamisen dynamiikka, jota sitten saatiinkin. Jousitus oli melko jäykkä joka on mielestäni hyvä asia, mutta myös pintakova joka taas ei ole hyvä, ja kaikenlisäksi hyvinkin tasaisella tienpinnalla oli havattavissa jatkuvaa nypytystä. Ohjaus oli keskimäärin puolitunnoton ja lähes täysin tunnoton ja kankea keskialueella, jota hieman kompensoi kohtuullisen hyvä suuntavakaus motarillakin. Kovassa jarrutuksessa auto kuitenkin tuntui tarjoavan perää sivulle, joten hieman mietityttää auton käytös kunnon talvikelillä. Alustan positiivinen puoli oli kuitenkin ylimääräisten kolinoiden ja kalinoiden loistaminen poissaolollaan.
Auton huonoin puoli oli rengasmelu, jota tuli etenkin takaa ihan liikaa. Pikainen vilkaisu tavaratilan ohuen lattian alle paljasti silkkaa peltiä, joten takaa tulevaan meluun tai ainakin sen sävyyn pystynee vaikuttamaan itsekin pienellä eristysoperaatiolla. Edestä melua tuntui tulevan paljon vähemmän, ja moottorin melu oli auton kokoluokka huomioiden todella vähäistä. Kovassa kiihdytyksessäkin moottorin melu oli vaimeaa, ja suurempi pörinä tuli itse asiassa auton alta ja takaosasta, ilmeisesti tämäkin olemattoman eristyksen seurauksena. Tuulen suhinoista on hankala sanoa mitään, koska 120km/h:ssa rengasmelu peitti kaikki muut äänien lähteet hyvin tehokkaasti.
Autossa vakiona olleet halogeenivalot olivat keltaisimmat/oransseimmat, jotka olen koskaan nähnyt uudessa autossa. Tässä valmistaja on selkeästi mennyt siitä, missä aita on haudattu maahan, ja polttimot tulisikin vaihtaa heti Nightbreakereihin tai vastaaviin. Itse valoatehoa en päässyt todistamaan, koska koejot tulivat tehtyä valoisaan aikaan tai valaistulla tiellä.
Loppukaneettina todettakoon, että koko auto ja etenkin voimalinja ovat parantuneet huimasti ensimmäiseen sukupolveen verrattuna ja itselle kokonaisuus oli positiivinen yllätys. Tästä kokoluokasta (Polo, Corsa, i20, Yaris) ei myöskään löydy taka- ja tavaratiloiltaan vastaavaa autoa. Tekna-varustetason valitseville tulee myös hintaluokkaan (alle 23k€) nähden hyvin varusteita, mm. 360 asteinen kamera, tutkat, katvealueen varoitin, kaistavahti jne jne, joten hintakin on kilpailukykyinen. Jos ajo on pääosin maantietä ja taajamaa ja on tarvetta puoliripeälle ja tilavalle pikkuautolle niin Note on todella varteenotettava valinta. Jos taas ajo on pääosin motaria, niin kannattaa katsella jotain hiljaisempaa.
Ostimmeko? Emme. Vaimo sanoi, että "ihan kiva, mutta tää on paappa-auto." Eli se siitä.