https://yliteippaus.fi/

Musiikkia korville!

Tykkään usein penkoa taustoja kuuntelemilleni biiseille, tekijöille sekä muusikoille ja usein opin uutta tai tajuan vasta sitten jonkin yhteyden vanhaan tuttuun juttuun. Tällä kertaa pengottavaa riitti niin paljon että väsähdin matkalla, mutta jotain tarttui mukaan  :)

Kuuntelin tässä 5CD:n boxin Reggae ja Ska legendoista. Tasan 100 biisiä, vanhempaa ja uudempaa reggaeta. Jolla on aina ollut paikkansa sydämessäni. Ehkä se rentous letkeinä rytmeinä viehättää. Ekat hämärät muistikuvat ovat 70-luvun alkuvuosilta kun jamaikalaiset muusikot saivat äänensä kuuluviin Euroopassakin. Häkellyttävän monta biisiä noista sadasta sai aikaan tunteen, minähän tiedän tämän biisin. Muun muassa tämä pisti penkomaan taustoja.

Dawn Penn on minulle nimenä aivan outo. Myös aiemman (blues)version levyttänyt Willie Cobbs ei sanonut mitään. Sen sijaan Bo Diddley herätti heti ja häneltä on tämän biisin alkuperäinen versio. Ehkä. Cobbs muokkasi siitä erinimisen ja Penn teki siitä reggaeta. Ällistyttävin huomio minulle oli se että tuo Cobbsin versio oli sittemmin coveroitu Allman Brothers Bandin toimesta heidän At Fillmore East klassikolleen. Mutta palataan Dawniin.

Hän on levyttänyt tästä biisistä useampia versioita. Puhumattakaan remixauksista ja dubbauksista. Jos se termi noin taipuu. Boxissa ollut versio on merkitty vuodelle 1993. Dawn julkaisi albumin (ensimmäisensä) seuraavana vuonna. Pitempiä versioita on sitten hänenkin tekeminään useita. Yksi uudempi, kesken biisin katkaistu youtubevideo olisi voinut päätyä tänne minun toimestani näytille, siinä on maukkaat torvet, mutta päädyin Dawnin alkuperäiseen levytykseen vuodelta 1967. Silloin se julkaistiin nimellä You don't love me. Myöhemmin siihen lisättiin sulkuihin No, no, no ja jotkut versiot ovat pelkästään No, no, no. Ei jaksanut enää kaivella. Jos kirjasin tähän jotain väärin, niin ei ole ihme kun välillä lähteetkin mainitsevat asioita ristiin.

Dawn Penn : You don't love me

 
En ole koskaan ymmärtänyt Ismo Alangon musiikkia. Toki Hassisen Kone oli minulle vielä tarpeeksi yksinkertaista jota minäkin ymmärsin, vaikkakaan ei tuo silloinkaan ollut lempimusiikkiani.
Sen jälkeen enemmän tai vähemmän ollut sellainen ”tekotaiteellista paskaa” -fiilis ko herran musiikista.

Mutta tässä tällä viikolla katseltiin tuo joku jakso ohjelmasta ”Elämäni biisi”. Siinä oli tämä Lintuperspektiivi -kappale. Pakko sanoa että on hieno kappale, etenkin biisin loppu. Ainakin tässä versiossa.

https://areena.yle.fi/1-50931098
 
Jo hajonnut Portishead kokosi rivinsä Ukraina-keikkaa varten. Jumaleissön, että Beth Gibbonsin ääni on vieläkin niiiiiin kaunis. Muutenkin todella sääli, että jostain syystä päättivät joskus lopettaa tämän pumpun. Täydellinen settilista, koskettavaa Roadsia kuunnellessa meinaa mennä roska silmään. Jos vaikka se oli Portisheadin viimeinen yhteinen biisi lavalla?

 
Löysin itselleni aiemmin kuulematonta Santanaa. Muutama uusi biisi on sisällytetty vuonna 2007 julkaistulle kokoelmalle. Tai todennäköisemmin, olen vain unohtanut tämänkin joskus kuulleeni  :rolleyes:  Joka tapauksessa, tutun kuuloista meininkiä jossa erityisesti minua miellyttää Carloksen kitara sekä Nickelback'istä vieraileva laulaja Chad Kroeger. Nyt on lauluääni tähän biisiin just eikä melkein  8)

Santana ft. Chad Kroeger : Into the night  (2007)

 
Boz Scaggs. Kuuntelin kaverin musaa joskus kauan sitten. Noh, kunhan soi taustalla. Osuin taannoin hänen tuoreimpaan (2018) levytykseen ja ajattelin että pitäähän se soittaa läpi vanhojen aikojen kunniaksi kun näköjään tekee yhä musaa. Olikin yllätys. Iloinen sellainen. Äijähän veti bluesia ja rhythm & bluesia niin että ihan tykästyin. Sittemmin osuin kuuntelemaan hänen tuota edeltävän levyn. Ja siltä löysin helmen. Vierailijana Bonnie Raitt, laulu ja slidekitara. Piti varmistaa ettei kyseessä ole Bonnien samanniminen biisi vuodelta 1994. Ei. Tämä on Bozin käsialaa.

Biisi toimi minulla ainakin näistä kolmesta syystä:
1) Bozin ja Bonnien äänet sopivat hyvin yhteen
2) biisi rullaa ihan J.J.Calen tyyliin
3) Bonnie vetää niiiiin upeasti slidella

Eikä haittaa että komppipuoli on kunnossa. Willie Weeks bassossa ja tuottaja Steve Jordan rummuissa.
Biisi on yli 6 minuuttinen mutta tuota olisi jaksanut kuunnella vielä vaan. Ja tyylikäs feidaus loppuun  8)

Boz Scaggs & Bonnie Raitt : Hell to pay  (2015)

 
Apple Music esitteli aivan outoa albumin kantta Joe Bonamassalta. Perehtyessä selvisi julkaisun (EP) olevan vuoden 2018 Redemption albumin bonusbiisit muutaman tutumman kanssa. Tässä siltä maistiainen.

Joe Bonamassa : Black roses  (2018)

 
En muista, että olisin musiikkiketjuihin mitään aiemmin kirjoitellut. Vaan nyt äsken tuli telkkarista joku ohjelma, jossa parikin henkilöä lauleli Veskun Lapin kesän. Kaivoinpa netistä esille Mestarin esityksen, tässäpä eräs versio.
 
Vanhus sanoi:
En muista, että olisin musiikkiketjuihin mitään aiemmin kirjoitellut. Vaan nyt äsken tuli telkkarista joku ohjelma, jossa parikin henkilöä lauleli Veskun Lapin kesän. Kaivoinpa netistä esille Mestarin esityksen, tässäpä eräs versio.
Katsoin myös ko. ohjelmaa syrjäsilmällä. Veskun tulkinnat on omaa luokkaansa.
Jotain siinä tulkinnassa vaan on / oli.
 
Kuuntelin tänään tekemääni soittolistaa taustalla kun puuhastelin omiani (siivosin). Sain juuri hommat tehtyä kun istahdin hetkeksi tähän koneen äärelle. Samaan aikaan satunnaissoitto aloitti tämän biisin. Ja se osui just siihen hetkeen niin että jäin istumaan paikallani ja kuuntelin biisin loppuun. Että tuo viime viikolla 73-vuotissynttäreitä viettänyt partaäijä osaa tehdä hyvää musaa. Kuuntelin äsken biisin tubesta uudestaan ja vieläkin soi upeasti vaikkei ihan tavoittanut sitä fiilistä minkä päivemmällä. Tätä kun kuuntelee, tuntuu että mikäs tässä kiire mihinkään :)

Billy F Gibbons : Vagabond man (2021)

 
Tunnustan joskus aikoinaan katselleeni tuota tv-sarjaa. Tämä jakso ei harmillisesti osunut kohdalle. Videon lopussa vilahti vuosiluku 1999.

Mutta että nähdä Bob Dylan iloisena, nauravaisena. Ainakin Jäähallin lavalla 1987, Bob piti vaivatta pokkansa.
Mukavaa jammailua uuden rumpalin koesoitossa.

Bob Dylan ft. T Bone Burnett : Play lady, play

 
Lynyrdin ja Gary Rossingtonin tribuutti. Simple man ja Sweet home Alabama vedetään kuuteen minuuttiin. Kitaroissa Warren Haynes, Slash ja Billy Gibbons. Koskettimissa Chuck Leavell. Taustalaulajina LeAnn Rimes sekä Wynonna Judd. Laulajina Paul Rodgers ja Cody Johnson. Hieno ele ja ihan komeasti vedetty mutta kuuntelen mieluummin alkuperäisinä.


Laitan vielä mainitsemieni esittäjien iät. Vanhin on yhden päivän erolla Billy (73), Paul heti toisena. Chuck (70). Warren (62). Wynonna (58). Slash (57). LeAnn (40) ja nuoruuden innolla lavaa pitkin säntäili Cody (35).
 
Bongasin youtubesta tämän videon ja katsoin ettei ole viikkoakaan kun Sheryl on sen julkaissut omalla kanavallaan. Pistin rainan pyörimään ja jossain vaiheessa meno alkoi kuulostamaan niin tutulta ettei tämä mikään uusi biisi olekaan. Kaivelin tietoja ja löytyihän se Detours albumilta. Homman nimi taisikin olla se että videota ja ääniraitaa on kohennettu koska alkuperäinen video on hieman suttuisempi ja ääni vaimeampi. Noinkin voi siis tehdä ja hyvä niin, ei tuo mikään huono styge ole.

Sheryl Crow : Now that you're gone (2008)

 
Yksi Jeff Beckin viimeisimpiä levytyksiä. Biisi on jo itsessään upea, saati sitten Jeffin kitaransoitto vielä siihen päälle :cry:

Eric Clapton & Jeff Beck : Moon river (2023)

 
Tuli tuossa taas vähän selailtua youtubea. Jostain syystä tuli semmonen fiilis että piti Elviksen 70-luvun Las Vegas esiintymisiä alkaa selailemaan.
Tässä jo aika pöhöttyneenä mutta ääni edelleen tallella. Hieno esitys.

 
Hauskan, helpon ja raikkaan kuuloista musiikkia ennestään mulle tuntemattomalta yhtyeeltä Pomplamoose löytyi maatessa sohvalla. Coveritkin laitettu omalla tyylillä ja ne kuulostavat ihan uusilta kappaleilta.
 
Tämä biisi varmaan tänne linkattu moneen kertaan mutta laitetaan taas ja tämä live-esitys ihan sieltä biisin alkuajoilta.
Tämän biisin kaikki tietää ja yksi kaikkien aikojen kauneimmista pop kappaleista..
Pompsahti esille tässä juuri kun katsoin ’Elämäni biisi’ ohjelmaa jossa Diandra tämän esitti.
Diandra on aivan huikea laulaja.

 
Vaikka suonissa jonninverran metallia virtaa niin jostain syystä 90-luvun alussa aloittaneet ruotsalaiset death metal -bändit on jäänet mulla tutkan alapuolelle. No joku aika sitten YouTube tarjosi mulle Amon Amarthin Versus the World -albumia ja ai että kun jytisee. Järkkymelodisia tapporiffejä joka biisi täynnä ja röyhtäillen vedetyt typerät viikinkilyriikat ei sitä himmennä. Näähän on olleet jo vuosia Metal Bladella ja kun luin Brian Slagelin molemmat kirjat niin Amon Amarth -kohdat luin vain toisella silmällä. Pitää lukaista nuo jutut nyt uudestaan.