https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Musiikkia jota en ole koskaan tajunnut.. Onko sellaista?

Skula

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Täällä on niin pirun positiivista porukkaa jottei kukaan dissaa mitään.. Eikä nyt ole tarkoitus aloittaakaan mitään dissaamista, mutta voisi rehellisesti kertoa mikä on se orkesteri, genre tai muusikko, josta ei ole löytänyt sitä punaista lankaa...

Jos tämmöistä edes jollain on?

Minulle uppoaa 98% musiikista äärimmäisen helposti.. Mutta aloitan tämän ketjun isoimmalla ihmetyksellä..

Tämä on ns. "isoista" bändeistä nro.1 jota en ole oppinut ymmärtämään, en löydä tästä mitään mikä saisi minut pitämään radiokanavan samana, vaan vaihdan jostain syystä hyvin nopeasti kanavaa, mikäli se vain on mahdollista.

Vaikka tosiaan rock, punk, metal, heavy, yms kaikki menee, mutta tämä ei vain uppoa.. Onko ketään kuka ajattelee samoin?


Ja se on tosiaan ihan samaa, mikä biisi tältä bändiltä, ei vaan uppoa..

To be continued...
 
Ooppera on kyllä semmosta, ettei uppoa sitten millään. Tai ylipäänsä jos vaikka joululaulut pitää laulaa oopperasti... :eek:
 
Hyvä ketju Skula! Vähän niin kuin nyrkkeilykehä, jossa saa yhteisellä sopimuksella kinastella musasta kenenkään loukkaantumatta. Palaan tänne paremmalla ajalla, mielessä muhii jo paljon sanottavaa ;)
 
Eskoop sanoi:
Ooppera on kyllä semmosta, ettei uppoa sitten millään. Tai ylipäänsä jos vaikka joululaulut pitää laulaa oopperasti... :eek:
No tästä ollaan kyllä just samaa mieltä. Teatterista pidän, musiikista pidän, mutta musikaalit ja varsinkin ooppera ei mene jakeluun ei sitten millään.
 
Muistu mieleen vielä artisti nimeltä Mika, suomalainen artistinimi siis mutta lienee amerikkalainen tai sitä sukua. Radiossa joskus soi näitä renkutuksia PALJON, ja koskaan en oppinut niitäkään ymmärtämään. Onneks kuuluvuusalueen rajoissa voi aina kanavaa vaihtaa.
 
YÖ-yhtyeen tekotaiteellinen ja pateettinen p***a käsittämättömine sanoituksineen on sellaista myrkkyä, ettei sitä pysty kuuntelemaan  :mad:. Kanava vaihtuu välittömästi, kun minkä tahansa biisin intro alkaa.
 
Oculus sanoi:
Ultra Bra-yhtyeen tekotaiteellinen ja pateettinen p***a käsittämättömine sanoituksineen on sellaista myrkkyä, ettei sitä pysty kuuntelemaan  :mad:. Kanava vaihtuu välittömästi, kun minkä tahansa biisin intro alkaa.
Korjasin lainauksesi vastaamaan omaa ajatustani.

Ok... bändi on jo kuollut ja kuopattu, mutta sen versoissa on samaa "taiteilua" havaittavissa.

Muuten kyllä menee varsin moni genre, välillä jokin toinen, välillä jokin toinen. Kovin intohimoinen en kuitenkaan ole. Duunimusana ja autossa menee house varsin usein. Vaikka sitten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
 
That 70s dude sanoi:
No tästä ollaan kyllä just samaa mieltä. Teatterista pidän, musiikista pidän, mutta musikaalit ja varsinkin ooppera ei mene jakeluun ei sitten millään.

Omalta kohdaltani osa klassisista oopperoista on ok, mutta moderni ooppera menee monin paikoin yli hilseen; se tosin saattaa johtua rajoittuneesta ymmärtämyksestäni. Tai ehkäpä ymmärtämystä löytyy vain näiltä korkeakyldyyrin harrastajilta (eli apurahojen myöntäjiltä ja niiden vastaanottajilta). Lukiossa oli musiikinopettaja, jonka johdolla tutustuimme monipuolisesti erilaiseen musiikkiin, vierailut wanhassa oopperassa ja Mustassa Orfeuksessa jäivät lähtemättömästi mieleen.

Skulan mainitsema Doorsin musa saattaisi vaatia tajuntaa laajentavien stimulanttien käyttöä (a'la lysergidi tmv.), joista itselläni ei ole sitten minkäänlaista tietämystä saatika kokemusta.

Isoin osa iskelmämusiikista saa radion kanavan vaihtumaan varsin nopeasti ja Suomipop -kanavaa siedän vain silloin kun Rouva on ajovuorossa (eli silloin kun itse könötän hantin paikalla ölppätölkki räpylässä).
 
Oopperasta itse pidän kovasti. Joka vuosi käuydään yksi tai kaksi esitystä katsomassa.
Mutta ei kaikki ooppera ole hyvää.
On ollut esityksiä, joista on tehnyt mieli kävellä kesken ulos.
Esimerkiksi Patarouva, joka oli näytteillepanossaan niin moderdi, että vain kiukutti.
Toinen oli Fanciulla del West, Lännen tyttö.
Siinä taas naispääosan esittäjä oli mielestäni surkea.

Le Nozze di Figaron olen nähnyt kolmena eri esityksenä ja jokaisessa on ollut omat hyvät puolensa.
Ensimmäisessä oli keskitytty pönöttämään lavalla ja laulamaan, annettu musiikin tehdä tehtävänsä,
viimeinen oli taas erittäin hyvin näytelty, otettu huumoria mukaan ja selkeän näytelmällisiä piirteitä hommassa,
eikä musiikki silti ollut yhtään heikompaa tai sivuosassa.
Esim. nuori naiseutta ihannoimaan juuri herännyt palvelijapoika esitti aarian Voi che sapete,
siinä "otettiin asentoja" ja "ujoiltiin" ennen kuin aloitti.
Niin, se keskimmäinen oli näitten väliltä.

Mutta aloittajan Doors. Hmm, vähän sama juttu, jokunen hyvä kappale, loput enemmän Morrison huumeharhaista tajunnanvirtaa. Ei uppoa.
 
Aika moniruokainen olen musiikin suhteen, mutta on kyllä muutama bändi ja artisti joiden musiikkia en jaksa ymmärtää enkä kuunnella ollenkaan. Toki on tiettyjä musiikkityylejä joita ei jaksa kuunnella, mutta listataan nyt muutama bändi ja artisti ihan nimeltä. Toki joillakin näillä allaolevilla on joitain yksittäisiä suht siedettäviä kappaleita, mutta noin ylipäätään seuraavat:

- Cheek. Ei vaan pysty kuuntelemaan sellaista mukaräppiä, tulee jotenkin myötähäpeän tunne siitä örinästä ja lähinnä huvittaa. Ei sen puoleen, kaikki kunnia hienosta menestyksestä Cheekille.
- Kotiteollisuus. Miten tämmöinen bändi voi olla niinkin suosittu? Itsensä plagioinnin maailmanmestari. About sama komppi ja sävelkulku joka biisissä ja samanlaisella laulua etäisesti muistuttavalla örinällä kuorrutettu.
- Rammstein. Menee samaan kategoriaan kuin tuo edellinen.
- Ismo Alanko. Tekotaiteellista p**kaa
- Neljä Ruusua. Todennäköisesti kaikkien aikojen turhin kotimainen bändi.
- U2. Booooring. Olin toki Stadionilla katsomassa kun sain liput ilmaiseksi :) Tämä ei kuitenkaan välttämättä aiheuta kanavan vaihtamista ja menettelee taustamusana. Sitä suurta hypetystä tästä bändistä taas en ole koskaan ymmärtänyt.

Olikohan vähän ilkeästi sanottu :(

Nämä nyt tuli ekana mieleen.
 
Yhdellä sanalla: Jazz.

Toinen kummallisuus on tämä Vesa-Matti Loirin nykyinen tuotanto. Kaikella kunnioituksella taiteilijaa kohtaan, mutta ei se kyllä ihan oikeasti enää kovin hyvältä kuulosta.
 
Oculus sanoi:
YÖ-yhtyeen tekotaiteellinen ja pateettinen p***a käsittämättömine sanoituksineen on sellaista myrkkyä, ettei sitä pysty kuuntelemaan  :mad:. Kanava vaihtuu välittömästi, kun minkä tahansa biisin intro alkaa.
Tähänkin voin yhtyä, mutta kyllä bändin alkuaikoina Jussi Hakulinen osasi tehdä hyviäkin biisejä, esim.
(toivottavasti linkittyy alkup. versioon, ei ole nyt kuuntelumahdollisuutta)

MJ sanoi:
Omalta kohdaltani osa klassisista oopperoista on ok, mutta moderni ooppera menee monin paikoin yli hilseen; se tosin saattaa johtua rajoittuneesta ymmärtämyksestäni. Tai ehkäpä ymmärtämystä löytyy vain näiltä korkeakyldyyrin harrastajilta (eli apurahojen myöntäjiltä ja niiden vastaanottajilta). Lukiossa oli musiikinopettaja, jonka johdolla tutustuimme monipuolisesti erilaiseen musiikkiin, vierailut wanhassa oopperassa ja Mustassa Orfeuksessa jäivät lähtemättömästi mieleen.

Skulan mainitsema Doorsin musa saattaisi vaatia tajuntaa laajentavien stimulanttien käyttöä (a'la lysergidi tmv.), joista itselläni ei ole sitten minkäänlaista tietämystä saatika kokemusta.

Isoin osa iskelmämusiikista saa radion kanavan vaihtumaan varsin nopeasti ja Suomipop -kanavaa siedän vain silloin kun Rouva on ajovuorossa (eli silloin kun itse könötän hantin paikalla ölppätölkki räpylässä).
Niin voihan se tässäkin olla niin, että toisenlaisella kotikasvatuksella tai esim. koulun avustuksella minustakin olisi tullut oopperan ystävä, mutta ei meidän työläisperheellä ollut sellaiseen varaa.

Toisaalta eipä minusta tullut iskelmänkään ystävää, vaikka sitä meidän kotona lapsuudessa paljon soitettiinkin. Päinvastoin, melkeinpä voisi kohdallani puhua jo traumasta. Keski-ikäisten ja vanhusten musaa, jossa lauletaan aina samoista asioista ja biisit kuulostaa samalta. Vuosia sitten vaimo halusi vielä kesäviikonloppuisin raahata minut lavatansseihin... kuvitelkaa nyt, just sitä iskelmäpaskaa kolme tuntia putkeen ja vielä piti tanssia siellä hikisten ihmisten keskellä. Aaarggh! Onneksi lasten tulon jälkeen se harrastus jäi.

Doors menee kyllä ajoittain mulle ja vielä ilman mitään stimulantteja, mutta kyllähän siinä legendassa taitaa iso osa tulla muista kuin musiikillisista ansioista.
 
Hyvä aloitus Skulalta.

Nämä eivät avaudu minulle ihan vaivatta: (ja eivät ole missään järjestyksessä)
1. Örinälaulaminen. Se ei anna minulle mitään lisäarvoa, mietin vain miksei sitä voi laulaa ihan normaalisti.
2. Hiphop, rap yms. Nämä ovat lajeja joita en ole koskaan kyennyt tajuamaan. Uskon ettei ikinä avaudukaan.
3. Sanoitukset. Koska pääsääntöisesti kuuntelen musiikit ilman sanojen sisäistämistä, laulu vain kuljettaa melodiaa, niin en kykene arvostamaan suuria sanoittajia.
4. Musikaalielokuvat. En ole ikinä ymmärtänyt mitä hienoa siinä on että leffa keskeytyy hetkeksi kun näyttelijät puhkeavat yhdessä laulamaan. Muutamaa poikkeusta (esim. Blues Brothers) lukuunottamatta pysyn näistä loitolla.
5. Ooppera on jo saanut paljon ääniä täällä. Kuulun joukkoon. Klassista musiikkia vasta opettelen kuuntelemaan ja tässä tökkii sitten se laulaminen.

Lisää myöhemmin  :D
 
MJ sanoi:
Isoin osa iskelmämusiikista saa radion kanavan vaihtumaan varsin nopeasti ja Suomipop -kanavaa siedän vain silloin kun Rouva on ajovuorossa (eli silloin kun itse könötän hantin paikalla ölppätölkki räpylässä).
Eikö mamman ajoa kestä kuin pienessä tuiskeessa?  :D

Mutta joo, ConD nosti esiin Ultra Bran.
Herttinen sentään, taistolaismusiikki tai siihen vivahtava ei tasan uppoa.
Varsin kaikkiruokainen olen, mutta toinen vähän nounou on kokeileva jazz ja vastaavat.
Niitä tosin en pidä edes musiikkina, vaan hälyäänien tuottamisena.
Kunnon swing on ok.
 
Kannattaa muista, että musiikki vaati oikean paikan ja ajan.
Kaikki musa ei aina toimi.
Toisaalta musiikki saattaa kääntää tunnelmaan täysin toiseen laitaan alkutilanteesta.
Musiikilla on aika mahtava voima.

Lapsuudessani katsottiin aina lauantaitanssit.
Taisin saada yliannoksen sen aikaisia iskelmiä.

 
-P- sanoi:
- Cheek. Ei vaan pysty kuuntelemaan sellaista mukaräppiä, tulee jotenkin myötähäpeän tunne siitä örinästä ja lähinnä huvittaa. Ei sen puoleen, kaikki kunnia hienosta menestyksestä Cheekille.
No nyt!! Se tuli siinä. Tässä jää jo oopperat ja iskelmätkin kauas jälkeen. Yritän kuitenkin sanoa tämän lyhyesti: Hirvee uho päällä, menestystä ja naisia kato piisaa (tosin Cheekin kohdalla varmaan pitää ihan paikkansa) ja elämä on yhtä bailandoa. Ja kun habitus on luokkaa kaunis-joka-äidin-unelmavävy niin sitten lauletaan silleen kato ärisemällä että edes vähän vaikuttaisi vaaralliselta. Sitten kymmenettuhannet menee Stadikalle kuuntelemaan sitä messua ja kokemaan itsensä menestyjiksi. Suomi-rappia muka... rap my ass, ne ekat rappisukupolvet siellä jenkkighetoissa kääntyisi haudoissaan, jos kuulisivat näitä.
 
Kettu sanoi:
Kannattaa muista, että musiikki vaati oikean paikan ja ajan. Kaikki musa ei aina toimi. Toisaalta musiikki saattaa kääntää tunnelmaan täysin toiseen laitaan alkutilanteesta. Musiikilla on aika mahtava voima.

Olen täysin samaa mieltä  :D
 
nokonzok sanoi:
Toinen kummallisuus on tämä Vesa-Matti Loirin nykyinen tuotanto. Kaikella kunnioituksella taiteilijaa kohtaan, mutta ei se kyllä ihan oikeasti enää kovin hyvältä kuulosta.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt Loirin suuruutta laulajana. On kuulemma tulkitsemisen mestari, mutta minä näen ja kuulen vain vaivalloista ähinää.
 
^Sitä se nykyisin on, mutta on mies aika vaivainenkin.
Kyllä se Eino Leinon runoihin tehty levytys on aikas hyvä,
mutta ei nämä nykyversiot.
Ja aikas lailla myötähäpeää aiheutti Robinin veto Loirinuotiolla ohjelmassa.
 
Lyhyesti näin äkikseltään. Kotiteollisuus. Kuulostaa hirveältä ja edustaa kokonaisuutena jotain mikä ei "puhuttele" minua millään tapaa. Yksi niistä todella harvoista bändeistä jonka radiosoitto saa minut HETI vaihtamaan kanavaa.
 
Jazz ja ooppera, en tajua näitä musiikkityylejä ollenkaan. Jazz musiikista en saa kiinni mitenkään, rauhatonta ja liian taiteilijamaista. Ooppera on taas minulle pelkkää huutamista, ei musiikkia.
 
^Jotkut näin ovatkin, mutta poikkeuksia on.
Sanoisinkin, että et pidä kaikista naisistakaan, mutta saatat silti olla kelpuuttanut jonkun vierellesi?
 
Kettu sanoi:
Mutta joo, ConD nosti esiin Ultra Bran.
Herttinen sentään, taistolaismusiikki tai siihen vivahtava ei tasan uppoa.
Itseasiassa en tätä "suuntautuneisuutta" tiennyt ennen kuin kirjoitit tuon viestisi ja kävin googlettamassa. Moni asia kyllä löysi paikkansa sikäli tuon suhteen... en siis viestiäni kirjoittanut lähtökohtaisesti mitenkään poliittissävytteisesti.
 
Jep. Ei Ultra Bra olekaan poliittisesti suuntautunut, mutta sävy on sama, julistava.
Siksi yhdistin nämä kaksi asiaa.