Siinä ja siinä käykö tämä harrastuksesta mutta avataan kuitenkin aihe vinkeille, kokemuksille ja keskustelulle museoista ja erilaisista näyttelyistä. Hankimme kultin kanssa kumpikin omat museokorttimme tässä keväällä tarkoituksenamme panostaa tänä vuonna niihin museoihin joihin pääsemme veloituksetta kortilla sisään.
Onneksi olemme molemmat samankaltaisia museonkävijöitä. Emme yleensä jaksa pällistellä kovin pitkään yhtä juttua vaan kukin museo tai näyttely kuitataan sopivan ripeään tahtiin. Museot ovat meille mainioita kohteita autoreissuillamme ja saatamme jopa hieman sivistyä samalla koska kyllä niistä aina jotain jää päähän pyörimään.
Tänään päädyimme kuittaamaan useita näyttelyitä kolmessa eri kohteessa. Eka stoppi oli Visavuoressa. Kyseessä on kuvanveistäjä Emil Wikströmin museona toimiva taitelijakoti ja ateljee. Minulle tämä tuli ikään kuin kaupan päälle koska minun pääkohteeni oli samalla tontilla sijaitseva Kari-paviljonki. Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen näyttelytila piirroksineen ja maalauksineen.
Paviljongin alakerta oli työn alla, siellä vaihdettiin näyttelyä mutta ”yläkerrassakin” riitti ihasteltavaa. Jaksoin vaivatta käydä läpi joka ikisen pilapiirroksen jotka olivat päivätty useilta eri vuosikymmeniltä. Taas kerran kiinnitimme huomiomme kuinka kauniissa ympäristössä monet kuuluisien taiteilijoiden kodeista sijaitsevatkaan.
Valkeakoskelta oli lyhyt rykäisy Tampereelle, jossa tähtäsimme Museokeskus Vapriikkiin. Auton sai jätettyä parkkiin pihalle ilmaiseksi kun haki infosta lupalapun. Meinasi usko loppua kun kuuntelimme tiskillä museoiden ja näyttelyiden määrää. Aivan loistavaa että saman katon alta löytyy noin monta erilaista näyttelyä.
Olimme molemmat samaa mieltä että ekaksi alakertaan Hurriganes näyttelyyn. Olin näkemääni ihan tyytyväinen. Näyttely etenee kronologisesti albumi albumilta historiikin kertomana. Kuvia ja oheismateriaalia riitti. Yhtäkään Cadillacia ei ollut tilaan mahtunut muuten kuin kuvissa mutta bändin lavasetti sekä Albertin Roadrunnerilla soinut kitara vakuuttivat.
Alkuhuumaa oli upea muistella, kun olemme kumpikin sitä aikaa eläneet ja musasta nauttineet, mutta kyllä siinä vähän surumielinen olo tuli loppua kohden. Musa soi komeasti näyttelyssä taustalla, yleisö sai valita mikä biisi lähti valkokankaalta soimaan Genelecin kaiuttimien kautta. Get On katsottiin ja sen jälkeen kulti klikkasi Good Morning Little Schoolgirlin jyräämään. Enimmäkseen muut kävijät olivat laillamme hieman varttuneempia. Muutamia rockheeboja ja perheitäkin.
Alakerrasta Jääkauden jättiläisiin. Teimme pikaisen kierroksen käsittääkseni oikean kokoisten mammuttien ja petojen ohi. Lainassa oli muista museoista esim ne pari mammutin poikasten hyvinsäilynyttä jäännöstä. Siitä kipin kapin yläkertaan, Jääkiekkomuseoon. Eniten minua kiinnosti oman nuoruuteni jääkiekko eli 70-luvun tapahtumat.
Näiden jälkeen alkoi jo paras veto meiltä hiipumaan. Postinjakelun kehitys, Kivimuseo ja Tammerkosken historia saivat meiltä osakseen sen mitä enää jaksoimme. Kahvittelu antoi välillä lisää virtaa koska seuraavaksi siirryimme Tampereen taidemuseoon. Kulti halusi nähdä sinne sijoitetun Muumilaakson. Seurasin kiltisti perässä tajuamatta paljon mitään koska en ole perehtynyt yhtään näihin Tove Janssonin luomiin hahmoihin. Vain sen tiedän että homma on jees jos kaikki muumit ovat laaksossa
Yläkerran maalaukset kuittasimme pikaisesti samalla. Siellä oli jokin välimerellinen taidenäyttely josta vasta nyt tajusin että se päättyy huomenna. Ilmankos lähtiessä ovella tuputettiin mukaan ilmaista julistetta, myönnetään että ehkä mielestämme parhaimpiin kuuluvasta taulusta. Tämän näyttelyn kävijäkunta oli korostuneen selkeästi naisvoittoinen. Pari jamppaa bongasin ennen kuin huomasin että heillä oli nimilappu rintapielessä, henkilökuntaa.
Onneksi olemme molemmat samankaltaisia museonkävijöitä. Emme yleensä jaksa pällistellä kovin pitkään yhtä juttua vaan kukin museo tai näyttely kuitataan sopivan ripeään tahtiin. Museot ovat meille mainioita kohteita autoreissuillamme ja saatamme jopa hieman sivistyä samalla koska kyllä niistä aina jotain jää päähän pyörimään.
Tänään päädyimme kuittaamaan useita näyttelyitä kolmessa eri kohteessa. Eka stoppi oli Visavuoressa. Kyseessä on kuvanveistäjä Emil Wikströmin museona toimiva taitelijakoti ja ateljee. Minulle tämä tuli ikään kuin kaupan päälle koska minun pääkohteeni oli samalla tontilla sijaitseva Kari-paviljonki. Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen näyttelytila piirroksineen ja maalauksineen.
Paviljongin alakerta oli työn alla, siellä vaihdettiin näyttelyä mutta ”yläkerrassakin” riitti ihasteltavaa. Jaksoin vaivatta käydä läpi joka ikisen pilapiirroksen jotka olivat päivätty useilta eri vuosikymmeniltä. Taas kerran kiinnitimme huomiomme kuinka kauniissa ympäristössä monet kuuluisien taiteilijoiden kodeista sijaitsevatkaan.
Valkeakoskelta oli lyhyt rykäisy Tampereelle, jossa tähtäsimme Museokeskus Vapriikkiin. Auton sai jätettyä parkkiin pihalle ilmaiseksi kun haki infosta lupalapun. Meinasi usko loppua kun kuuntelimme tiskillä museoiden ja näyttelyiden määrää. Aivan loistavaa että saman katon alta löytyy noin monta erilaista näyttelyä.
Olimme molemmat samaa mieltä että ekaksi alakertaan Hurriganes näyttelyyn. Olin näkemääni ihan tyytyväinen. Näyttely etenee kronologisesti albumi albumilta historiikin kertomana. Kuvia ja oheismateriaalia riitti. Yhtäkään Cadillacia ei ollut tilaan mahtunut muuten kuin kuvissa mutta bändin lavasetti sekä Albertin Roadrunnerilla soinut kitara vakuuttivat.
Alkuhuumaa oli upea muistella, kun olemme kumpikin sitä aikaa eläneet ja musasta nauttineet, mutta kyllä siinä vähän surumielinen olo tuli loppua kohden. Musa soi komeasti näyttelyssä taustalla, yleisö sai valita mikä biisi lähti valkokankaalta soimaan Genelecin kaiuttimien kautta. Get On katsottiin ja sen jälkeen kulti klikkasi Good Morning Little Schoolgirlin jyräämään. Enimmäkseen muut kävijät olivat laillamme hieman varttuneempia. Muutamia rockheeboja ja perheitäkin.
Alakerrasta Jääkauden jättiläisiin. Teimme pikaisen kierroksen käsittääkseni oikean kokoisten mammuttien ja petojen ohi. Lainassa oli muista museoista esim ne pari mammutin poikasten hyvinsäilynyttä jäännöstä. Siitä kipin kapin yläkertaan, Jääkiekkomuseoon. Eniten minua kiinnosti oman nuoruuteni jääkiekko eli 70-luvun tapahtumat.
Näiden jälkeen alkoi jo paras veto meiltä hiipumaan. Postinjakelun kehitys, Kivimuseo ja Tammerkosken historia saivat meiltä osakseen sen mitä enää jaksoimme. Kahvittelu antoi välillä lisää virtaa koska seuraavaksi siirryimme Tampereen taidemuseoon. Kulti halusi nähdä sinne sijoitetun Muumilaakson. Seurasin kiltisti perässä tajuamatta paljon mitään koska en ole perehtynyt yhtään näihin Tove Janssonin luomiin hahmoihin. Vain sen tiedän että homma on jees jos kaikki muumit ovat laaksossa
Yläkerran maalaukset kuittasimme pikaisesti samalla. Siellä oli jokin välimerellinen taidenäyttely josta vasta nyt tajusin että se päättyy huomenna. Ilmankos lähtiessä ovella tuputettiin mukaan ilmaista julistetta, myönnetään että ehkä mielestämme parhaimpiin kuuluvasta taulusta. Tämän näyttelyn kävijäkunta oli korostuneen selkeästi naisvoittoinen. Pari jamppaa bongasin ennen kuin huomasin että heillä oli nimilappu rintapielessä, henkilökuntaa.
