https://tummennuskalvot.fi/

Morris Marina

Quality

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
18.12.2013
Jotta Autovisa-topiccia ei tarvitse tärvätä merkki-/mallikohtaiseen "ihasteluun", niin kehuttakoon tuota aikansa helmeä eli Marinaa täällä oikein urakalla.

Kuka vielä kehtaa tunnustaa ajaneensa moisella ihan omistajatasolla? Kuulun niihin "onnellisiiin", jotka aikanaan vaihtoivat Minin Marinaan - ja tietysti katuivat. En tiedä, mikä mielenhäiriö iski - varmaan nuoren miehen into saada pikkurahalla suht. tehokas, tilava ja kohtuullisen näköinenkin auto alle. Oma yksilö oli 1,8 isolohko, väriltään violetti, ajettu jotain 70 tkm. Vikojahan tuossa riitti heti alusta lähtien. Joltain Hgin keskustan silloin runsaasta trokaritarjonnasta tuon vaihdoin. Etuiskarit olivat ensimmäinen murheenkryyni. Ne olivat vääntövarsimallia, ja trokarit olivat vaihtaneet niistä vain toisen (!). Pitivät niitä ilmeisen kalliina, mutta noin saivat etupään pysymään edes hetken kohdillaan. Pakkohan ne oli molemmat vaihtaa hetikohta. Samassa rytinässä menivät jarrulaikat uusiksi, kun oli palat ajettu "yli" ja olivat urittaneet laikat kelvottomiksi.

Öljynpainevalo syttyi hetkeksi startin jälkeen. Merkkikorjaamon lausunto: ei vikaa. Auton kulkupuoli oli kohdallaan, mutta jo yli satasen nopeuksissa meno alkoi hirvittää. Pellit olivat kuin hapankorppua. Taisi olla Tuulilasin arvio, että "maali on vedetty suoraan ruosteiselle peltille". Ruosteesta en isommin sen yhden kesän omistusaikana ehtinyt nauttia, mutta mälläsin keulan rumasti, ja sehän tuli kalliiksi.

Onnellisin hetki oli se, kun pääsin syksyllä autosta eroon, vieläpä melkein siitä maksamallani hinnalla. Silloin vielä jotkut liikkeet ottivat asiakkaiden autoja myyntiin, ilman ihmeempää provikkaa. Omatuntoni ei olisi tuota kestänyt itse kaupitella.
 
Minun kokemukset tästä mallista rajoittuu muoviseen koottavaan pienoismalliin. Mutta Marinan kanssa touhunnut minäkin!
 
Todellinen aikansa helmi tuo olikin :)...isäukko teki elämänsä autokaupat vuonna 1976 ja osti tuollaisen FL mallin uutena, 1,3 neliovinen sedan. Vaalean ruskea oli väriltään. Vaihdossa antoi 1972 mallin Corollan, mikähän mielisairaus sai isäni sellaisen kaupan tekemään? Itse olin silloin vielä nuori kolli mutta sen muistan että isäni remontoi sitä oikeastaan kokoajan mitä se meillä oli, oisko noin viisi vuotta. Meteli oli hirveää, samoin kyyti. Harjoittelin sillä itsekin ajamista ennen ajokortti-ikää. Sen muistan ettei vaihteet soljuneet kovin kevyesti pykälään ja muutenkaan voimalinja ei ollut niitä kaikkein herkimpiä. Voi sitä ilonpäivää kun ukko vaihtoi sen uuteen Golfiin ja Marina lähti pihaa rumentamasta ;D...
 
Ei omistajana, kaverilla oli moinen ja oli lähellä tulla itselle 1. autoksi, mutta kupla 6v järjestelmineen vei voiton.

Mieleen on jäänyt huoma perän korotus tai keulan mataluus, kummasta nyt monen kulkukoiramainen olemus sitten mahtoi johtuakaan.
 
Joo, oma ensimmäinen autoni oli vm -76 Marina 1.3 De Luxe Coupe. Eli FL-malli. Hyvää siinä oli kohtuu tyylikäs sisusta, mm oviverhoilut olivat pehmeää tekonahkaa. Kaikki muu oli aivan hirveää.

Moottorista meni runkolaakerit kesällä -84. Autolla oli ajettu silloin melkein sata tonnia. Tästä syystä kone kalisi ja kytkin pompotti liikkeelle lähdettäessä ja öljypaineen valo paloi jatkuvasti. Ei se silti menoa haitannut. Valon päälle musta teippi, ettei häirinnyt. Pakolliset ajot ajettiin vielä seraavaan kevättalveen saakka. Viimeinen matka oli hankikantoa myöten kiviraunion päälle. Siellä se kai on vieläkin?
 
ITse olen inansa liian nuori Morris Marinoihin, mutta muistan ne kasarilta erittäin hyljeksyttyinä autoina.

Perhepiirissäni on brittiautoja harrastettu jo 50-luvulta lähtien, mutta Marinaan meilläkään ei haksahdettu. Sukulaisilla kyllä niitä oli ja puheet jäivät pikkupojan mieleen. Siihen aikaan miehet vielä puhuivat autoistaan.
 
Faija vei äitini synnärille Marina Coupella ja nouti perheen Amazonilla. Mies laittaa kotipesän kuntoon  :D Marinasta ei paljoa detaljitasolla tarinoitu, mutta sama mielikuva minullekin on jäänyt kuin useimmille aikalaisilleni, länsiautoista ehkä kehnoin.
 
Isoisäni aikanaan sai korruptiona tuollaisen Morris Marina Coupen, ihan uusi silloin maamme markkinoilla. Väriltään sellainen räkäklimpin vihreä. Ulkonäöltäänhän tuo oli tuohon maailman aikaan, olisko ollut noin 1975, ihan kivan näköinen kulkine.

Montaa hyvää sanaa en muista tuosta sanotun, pahoja sanoja senkin edestä. Kyllä sillä ainakin kerran käytiin Kalajoella ja nipussa tuon reissun pysyi. Aika pian tuo kuitenkin vaihtui muistaakseni Fiat 133 malliin joka edelleen vaihtui 126 malliin joka taas korvautui korruptio-Ladalla, sillä ruplan irvistysmallilla.
 
Makkis sanoi:
Isoisäni aikanaan sai korruptiona tuollaisen Morris Marina Coupen, ihan uusi silloin maamme markkinoilla. Väriltään sellainen räkäklimpin vihreä. Ulkonäöltäänhän tuo oli tuohon maailman aikaan, olisko ollut noin 1975, ihan kivan näköinen kulkine.

Eikös Morriksen kuten muidenkin BL:n tuotteiden maahantuojana ja edustajana ollut tuolloin Suomen Autoteollisuus Oy elikkäs Sisu?

Siellä autotaloissa oli Jyry ja Karhu Sisujen joukossa sujuvasti Range Roverit, sinapin väriset Jaguarit ja Morris Marinat. Leveät lahkeet ja pulisongit vielä päälle, niin 70-luvun ajankuva on aito.

Pikkupoika Urlaubin mieliin on jäänyt 80-luvun alusta isoisän Range Ryövärin kanssa huollossa asioiminen, ilmeisesti Konalassa sijainneen Suomen Autoteollisuudessa, jossa Urlaub ihmetteli varmasti elämänsä ensimmäisen kerran Jaguaria. On jäänyt elävästi mieleen se sinappiin vivahtanut väri. Sain myös SISU-viirin, joka on vieläkin tallessa.

Jostain syystä Marinaa en sieltä muista, mutta ei kai pieni automies sellaisia katselekaan, kun pääsee aitoon Jaggeen käsiksi.
 
Marinalla opettelin ajamaan ja pakon sanelemana myös korjaamaan. Muistan, että se keitti koko ajan ja että konepelti putosi pari kertaa itsestään niskaan, kun auki pitävä mekanismi petti.
 
Oven kahvat siinä oli hyvät ja vaikka Marinan valmistus lopetettiin 1980, sen oven kahvat jatkoivat elämää mm. Triumph TR7:ssa, Range Roverissa ja Land Rover Discovery I:ssä aina vuoteen 1998 asti.

Morris Marinan nimeen liittyy sellainen yksityiskohta, että ainakin Tanskassa Morris 1100 ja 1300 malleja myytiin Marinan nimellä jo vuodesta 1962 ja jostain niitä oli jo ennen varsinaisen Morris Marinan markkinoille tuloa 1971, tullut myös Suomeen. Isäni muisteli noita korjanneensa jo 60-luvun puolella, ollessaan töissä huoltoasemalla, silloinhan huoltoasemat vielä nimensä mukaisesti huolsivat autoja.

Jostain Marinoita päätyi Suomeen myös Austin Marinan nimellä, vaikka niitä ei periaatteessa pitänyt olla myynnissä sillä nimellä Euroopassa. Austinit olivat etuvetoisia ja takavetoista Marinaa ei haluttu sotkea tuollaiseen epäortodoksiseen vetotapaan, joten se nimettiin Morris Marinaksi, sillä Morrisit olivat takavetoisia. Paitsi että joku taisi tehtaalla unohtaa, että valmistivat myös Miniä, jota myytiin sekä Austin että Morris nimisinä ja Minihän oli ja on etuvetoinen. Tästä ehkä enemmän omassa aiheessaan, jos nähdään tarpeelliseksi.
 
Huikko sanoi:
Marinalla opettelin ajamaan ja pakon sanelemana myös korjaamaan. Muistan, että se keitti koko ajan ja että konepelti putosi pari kertaa itsestään niskaan, kun auki pitävä mekanismi petti.

... mutta kaula kesti :eek:
 
Penguin sanoi:
Austinit olivat etuvetoisia ja takavetoista Marinaa ei haluttu sotkea tuollaiseen epäortodoksiseen vetotapaan, joten se nimettiin Morris Marinaksi, sillä Morrisit olivat takavetoisia. Paitsi että joku taisi tehtaalla unohtaa, että valmistivat myös Miniä, jota myytiin sekä Austin että Morris nimisinä ja Minihän oli ja on etuvetoinen.

Kiitos, Penguin, että muistutit Marinan takavetoisuudesta. Tuo on ollutkin omassa autohistoriassa ainoa takatuuppari, ja muutenkin se paini omassa sarjassaan ;).
 
Marinaa muuten sai lyhyen aikaa, alkaen 1977, myös dieselinä, ehkä maailman huonoimmalla diesel-moottorilla. Vuonna 1953 ensi-iltansa saaneen BMC:n 1,5 litran B-series bensakoneen lohkoon tehty 40 hv ja 86 Nm "voimanpesä" oli paitsi todella hengetön, kuitenkin niin vahva että rikkoi lohkonsa. Markkinoilta tämä teho-diesel poistui Marinan mukana vuonna 1980 ja tuskin moni jäi kaipaamaan.
 
Penguin sanoi:
Marinaa muuten sai lyhyen aikaa, alkaen 1977, myös dieselinä, ehkä maailman huonoimmalla diesel-moottorilla. Vuonna 1953 ensi-iltansa saaneen BMC:n 1,5 litran B-series bensakoneen lohkoon tehty 40 hv ja 86 Nm "voimanpesä" oli paitsi todella hengetön, kuitenkin niin vahva että rikkoi lohkonsa. Markkinoilta tämä teho-diesel poistui Marinan mukana vuonna 1980 ja tuskin moni jäi kaipaamaan.

Meillä on mökillä vanhoja autolehtiä ja juuri lueskelin jotain 70-luvun lopun Tuularia, jossa hehkutettiin Marinan dieselöintiä. Siis koneen vaihtoa olemassaolevaan autoon.

Siihen aikaan elettiin vielä syvää kekkoslovakian aikaa, eikä uutta tavaraa niin vain ollut tarjolla ostettavaksi - tai jos olikin, niin ei ollut rahaa. Vaihtomoottoreiden myynti oli kaiketi laajaa bisnestä ja ugrilaiseen tapaan Marinankin dieselöinti olisi tehty paljaan taivaan alla ilman turhia kitinöitä.

Hehkutus jäi vähän vajaaksi, kun toimittaja Ketonen arvioi ettei projektissa ollut mitään järkeä.  ;D Rahaa paloi puolet uuden auton hinnasta, eikä hän povannut Marinalle niin pitkää elinikää, että olisi sitä polttoaineissa säästänyt.
 
Urlaub sanoi:
Eikös Morriksen kuten muidenkin BL:n tuotteiden maahantuojana ja edustajana ollut tuolloin Suomen Autoteollisuus Oy elikkäs Sisu?

Oli kyllä. Lauttasaaressa oli iso toimipiste, jossa omakin Marina muutaman kerran vieraili. Muistelen, ettei mikään kovin innostunut ollut asenne huollon miehillä.

Hesarilla oli sitten Morris-Center, vai mikähän tuon nimi mahtoi olla? Sen kautta sain kaupitelluksi oman ajokkini.
 
Quality sanoi:
Kiitos, Penguin, että muistutit Marinan takavetoisuudesta. Tuo on ollutkin omassa autohistoriassa ainoa takatuuppari, ja muutenkin se paini omassa sarjassaan ;).

On ainakin oman kokemuksen mukaan kaikkein kevtperäisimpiä autoja. Jopa Ladakin kulkee liukkaalla vakaammin.

Minun Marina meinasi kerran karata, kun jyrkässä ylämäessä petti pito ja vauhti. Perä siinä lipesi sitten puoliksi penkkaan ja auto jumiin. Meitä oli kaksi miestä, jotka molemnmat tarvittiin työntämään autoa irti. Ei muuta kuin käsikaasu päälle (ryyppyvivussa oli nopean tyhjäkäynnin asento) ja työntämään veto päällä. LÄhtihän se siitä, mutta kaksi miestä roikkui takapuskurissa ja auto valui kiihtyvää vauhtia vain alas jyrkkää alamäkeä. Oneksi saime sen verran jarrutettua, että auto jysähti taas penkkaan ja kiikkui siinä seuraavaksi keula kohti jyrkkää ojaa. Jotenkin tuostakin selvittiin loppujen lopuksi.

Keväällä, ennen murinan lopullista finaalia, oli suojakeli ja pihassa 5 cm loskaa. Sehän riitti siihen, ettei murina liikkunuyt senttiäkään työntämälläkään. Huvitti, kun meidän siinä ähkiessämme tuli 123-taksimersu appiukkoa hakemaan ja se kääntyili pihassa kuin kesällä konsanaan. Traktoria tarvittiin viimein Marinan pelastamiseksi.
 
Parikin coupe Marinaa muistan, toinen sellainen pohjamaalin ruskea ja toinen tumman viininpunainen. Toinen noista oli jollakin isän työkaverilla ja en muista kumpiko noista nyt sattui olemaan silloin ajokortin just saaneen ikäisinä kaverilla, mutta ei se pitkään sitä pitänyt, kun enemmän aikaa taisi olla pajalla kuin kartsan kierrossa.  :)
 
jni sanoi:
On ainakin oman kokemuksen mukaan kaikkein kevtperäisimpiä autoja. Jopa Ladakin kulkee liukkaalla vakaammin.

Minun Marina meinasi kerran karata, kun jyrkässä ylämäessä petti pito ja vauhti. Perä siinä lipesi sitten puoliksi penkkaan ja auto jumiin. Meitä oli kaksi miestä, jotka molemnmat tarvittiin työntämään autoa irti. Ei muuta kuin käsikaasu päälle (ryyppyvivussa oli nopean tyhjäkäynnin asento) ja työntämään veto päällä. LÄhtihän se siitä, mutta kaksi miestä roikkui takapuskurissa ja auto valui kiihtyvää vauhtia vain alas jyrkkää alamäkeä. Oneksi saime sen verran jarrutettua, että auto jysähti taas penkkaan ja kiikkui siinä seuraavaksi keula kohti jyrkkää ojaa. Jotenkin tuostakin selvittiin loppujen lopuksi.

Keväällä, ennen murinan lopullista finaalia, oli suojakeli ja pihassa 5 cm loskaa. Sehän riitti siihen, ettei murina liikkunuyt senttiäkään työntämälläkään. Huvitti, kun meidän siinä ähkiessämme tuli 123-taksimersu appiukkoa hakemaan ja se kääntyili pihassa kuin kesällä konsanaan. Traktoria tarvittiin viimein Marinan pelastamiseksi.

Oma Marina oli "yhden kesän ilo", joten talviautoilukokemukset jäivät saamatta.
 
vespa68 sanoi:
Parikin coupe Marinaa muistan, toinen sellainen pohjamaalin ruskea ja toinen tumman viininpunainen. Toinen noista oli jollakin isän työkaverilla ja en muista kumpiko noista nyt sattui olemaan silloin ajokortin just saaneen ikäisinä kaverilla, mutta ei se pitkään sitä pitänyt, kun enemmän aikaa taisi olla pajalla kuin kartsan kierrossa.  :)

Meidän kartsaiässä sillä jollain kuvansin (palviaisen) jannulla oli se tummansininen, mustalla vinyylikatolla ollut TC-Marina joka tuohon aikaan oli ihan kilhakka peli. Muistelen senkin viettäneen enemmän aikaa palviaisen mäen päällä olleella pajalla kuin kartsaa kiertämässä.
 
Niin ne autot ja unelmat muuttuu ajan myötä - aikanaan itsekin kuolailin Marina 1.8 TC:n (twin carb) perään. Se oli tuolloin olevinaan tehokas. Tehoa oli 95 hv, mikä tuohon aikaan oli kova lukema.
 
Marinaan ei tullut haksahdettua, mutta Sunbeamiin osittain. Eli ei itselle, mutta suositeltu muille

Kaikki autoista tietävät sanoivat, että paremmin tehty Morris. Hinta/laatu hyvä.

Vielä vuosi sitten jutustelussa kehuttiin kuinka "hyviä" neuvoja minulta saa. Ja tapahtumasta on sentään kulunut n 30 v