L
Latvaroso
Vieras
Kosketaanpas tikulla tätä aihetta...
Kun lueskelee porukoiden kommentteja eri autoista ja niiden suorituskyvyistä niin jotenkin näyttää siltä kuin porukalta olisi se punainen viiva tai horisontti kadoksissa.
Autot on "hengettömiä", "laiskoja", "tehottomia", "nuhapumppuja" sillä aina jossain tai itsellä oli joku auto joka oli suorituskykyisempi ja siksi PAREMPI. Mitä järkeä tällaisessa vertailussa on? Eikö oikea lähestymistapa olisi se, että määrittelee tarpeen ja tekee hankinnan sen mukaan. Jos ja kun ei aja kilpaa Ahveniston radalla, on turha laittaa speksejäkään sen mukaiseksi.
Itse olen aina pärjännyt autolla kuin autolla tehojen puolesta ja historiastani löytyy niinkin leppoisaa menijää kuin Fiat satakakslaiska ja Datsun 100A ihan vain muutamia mainitakseni. Nykyinen 1.2 Yeti kuuluu nykymaailmassa tuohon taskukello/nuhapumppu luokkaan, mutta en muista tilannetta milloin olisin joutunut ulosottamaan kaiken tehon. Toki olen joskus tehnyt vauhdikkaampiakin kaasutuksia mutta oikeata tarvetta ei ole ollut vissiin koskaan. Ja ei, en todellakaan ole liikenteen tukkona. Mahdolliset ohitustilanteetkin (pointti johon aina vedotaan kun haetaan tehokkaampaa autoa) voi aina tehdä parempaankin väliin ja aikaan. Kuten Tami on sanonut, tärkeää on tilan ja ajan hallinta 8)
Nykyinen kaupasta ostettava tavallinen perheauto, kokoluokkaa Corolla taitaa merkkiä katsomatta tarjota sen 120+ heppaa ja 0-100km/h alle 12 sekunnin suorituskykyä. En ymmärrä niitä, joiden mielestä tuossa ei olisi riittävästi siihen jokapäiväiseen ajoon, jota me kukin tuolla muiden joukossa liikenteessä ajamme. Miten me ja isämme pärjäsivät aikasemmilla vuosikymmenillä paljon pienitehoisimpien autojensa kanssa?
80-luvulla kun opiskelujen ohella ajoin silloin tällöin taksirengin keikkoja, oli alla usein MB 200D, jossa muistaakseni oli uutena joku 60 heppaa. Kyllä silläkin silti ihan hyvin pärjäsi ja tiet oli paljon heikompia kuin tänäpäivänä.
Ymmärrän autonvalmistajia että he koko ajan kehittävät tehokkaampia autoja meidän houkuttimeksi. Markkinoinnissahan on aina suuri teho ollut plussaa. Ja meihin miehiinhän on aina iskostettu uskomus, että enemmän on parempi. Ja se naapurikateus lienee yksi suuri syy tämän naurettavan kilpajuoksun takana.... keeping up with the Jones...kuten amerikkalainen sanoisi. Sille ei näytä suomipoika olevan ollenkaan immuuni. Lisäksi on aina hymyilyttänyt kun auton omistajat hankintansa yhteydessä tuntevat liittyvänsä johonkin suurempaan yhteisöön, vähän kuin se rotary-clubi, johon tavikset ei pääse 8) On bemaristia, audistia....Onko mies (yleensä juuri mies) niin heikko, että tarvitsee tällaista virtuaalista laumatukea. Eikö se kovin jätkä pitäisi olla juuri se joka ajaa sillä paalutuskelpoisella heikkotehoisella kulkuneuvolla. Meistä jokainenhan voi ostaa melkein auton kuin auton, jos ei uutena niin sitten käytettynä ja vekselivetoisena. Ja kun meistä kukaan ei ole autoinsinöörinä osallistunut sen hankintansa suunnitteluun, niin auton hankkijan aino meriitti on se, että pisti siihen rahaansa. Tähänhän pystyisi apinakin.
Olen toki muutaman kerran päässyt kokeilemaan oikeasti tehokkaitakin autoja ja olen nuorena harrastanut talvisin jäärata-ajoa, joten tunnistan tehokkaan auton. Ymmärrän, että jollain tasolla se kutittaa palleissa kun tuntee sen kiihtyvyyden tunteen. Nyt puhutaan kuitenkin suomalaisista yleisistä teistä, joilla on nopeusrajoitukset ja tuhansia muitakin liikkujia. Samalla lailla se kolmesataaheppainen auto matelee jonossa kuin ne pikkuiset Smartitkin. Olen myös huomannut, että tehokas auto aiheuttaa myös sen kuljettajalle paineita ajaa urheilullisemmin. Tuntuu, että jos alla on raketti, ei sitä saa ajaa kuin HK:n bussia. Roikutaan edelläajavan takapuskurissa syke kohonneena odottamassa hätäisesti ohitustilaisuutta...ja sama toistuu seuraavan takapuskurissa. Tehojahan on päästävä käyttämään, muutenhan hankinta olisi ollut ihan tyhmä. Rentoa menoa?
Ainakin itsessä tunnistin tuollaisia oireita ja olen sentään perusluonteeltani itse rauhallisuus. Yleensä ne typerimmät kuolemaa uhmaavat ohitukset ja viimehetken pelastuksetkin on tehty näillä erittäin suuritehoisilla autoilla, joissa on turbo konehuoneessa ja urbo ratin takana.
Pointtini siis lyhyesti oli se, että oikesti juuri kukaan meistä ei arkiajoihinsa tarvitsisi näin tehokkaita autoja kun tehtaat meille näinä päivinä myy. Ja kun oikeaa tarvetta ei ole niin markkinointi keskittyykin enemmän sen irrationaalisemman halupuolen manipulointiin ja ovat tosi hyvin siinä onnistuneetkin.
Missä on sinun raja, milloin tehoa on tarpeeksi?
Kun lueskelee porukoiden kommentteja eri autoista ja niiden suorituskyvyistä niin jotenkin näyttää siltä kuin porukalta olisi se punainen viiva tai horisontti kadoksissa.
Autot on "hengettömiä", "laiskoja", "tehottomia", "nuhapumppuja" sillä aina jossain tai itsellä oli joku auto joka oli suorituskykyisempi ja siksi PAREMPI. Mitä järkeä tällaisessa vertailussa on? Eikö oikea lähestymistapa olisi se, että määrittelee tarpeen ja tekee hankinnan sen mukaan. Jos ja kun ei aja kilpaa Ahveniston radalla, on turha laittaa speksejäkään sen mukaiseksi.
Itse olen aina pärjännyt autolla kuin autolla tehojen puolesta ja historiastani löytyy niinkin leppoisaa menijää kuin Fiat satakakslaiska ja Datsun 100A ihan vain muutamia mainitakseni. Nykyinen 1.2 Yeti kuuluu nykymaailmassa tuohon taskukello/nuhapumppu luokkaan, mutta en muista tilannetta milloin olisin joutunut ulosottamaan kaiken tehon. Toki olen joskus tehnyt vauhdikkaampiakin kaasutuksia mutta oikeata tarvetta ei ole ollut vissiin koskaan. Ja ei, en todellakaan ole liikenteen tukkona. Mahdolliset ohitustilanteetkin (pointti johon aina vedotaan kun haetaan tehokkaampaa autoa) voi aina tehdä parempaankin väliin ja aikaan. Kuten Tami on sanonut, tärkeää on tilan ja ajan hallinta 8)
Nykyinen kaupasta ostettava tavallinen perheauto, kokoluokkaa Corolla taitaa merkkiä katsomatta tarjota sen 120+ heppaa ja 0-100km/h alle 12 sekunnin suorituskykyä. En ymmärrä niitä, joiden mielestä tuossa ei olisi riittävästi siihen jokapäiväiseen ajoon, jota me kukin tuolla muiden joukossa liikenteessä ajamme. Miten me ja isämme pärjäsivät aikasemmilla vuosikymmenillä paljon pienitehoisimpien autojensa kanssa?
80-luvulla kun opiskelujen ohella ajoin silloin tällöin taksirengin keikkoja, oli alla usein MB 200D, jossa muistaakseni oli uutena joku 60 heppaa. Kyllä silläkin silti ihan hyvin pärjäsi ja tiet oli paljon heikompia kuin tänäpäivänä.
Ymmärrän autonvalmistajia että he koko ajan kehittävät tehokkaampia autoja meidän houkuttimeksi. Markkinoinnissahan on aina suuri teho ollut plussaa. Ja meihin miehiinhän on aina iskostettu uskomus, että enemmän on parempi. Ja se naapurikateus lienee yksi suuri syy tämän naurettavan kilpajuoksun takana.... keeping up with the Jones...kuten amerikkalainen sanoisi. Sille ei näytä suomipoika olevan ollenkaan immuuni. Lisäksi on aina hymyilyttänyt kun auton omistajat hankintansa yhteydessä tuntevat liittyvänsä johonkin suurempaan yhteisöön, vähän kuin se rotary-clubi, johon tavikset ei pääse 8) On bemaristia, audistia....Onko mies (yleensä juuri mies) niin heikko, että tarvitsee tällaista virtuaalista laumatukea. Eikö se kovin jätkä pitäisi olla juuri se joka ajaa sillä paalutuskelpoisella heikkotehoisella kulkuneuvolla. Meistä jokainenhan voi ostaa melkein auton kuin auton, jos ei uutena niin sitten käytettynä ja vekselivetoisena. Ja kun meistä kukaan ei ole autoinsinöörinä osallistunut sen hankintansa suunnitteluun, niin auton hankkijan aino meriitti on se, että pisti siihen rahaansa. Tähänhän pystyisi apinakin.
Olen toki muutaman kerran päässyt kokeilemaan oikeasti tehokkaitakin autoja ja olen nuorena harrastanut talvisin jäärata-ajoa, joten tunnistan tehokkaan auton. Ymmärrän, että jollain tasolla se kutittaa palleissa kun tuntee sen kiihtyvyyden tunteen. Nyt puhutaan kuitenkin suomalaisista yleisistä teistä, joilla on nopeusrajoitukset ja tuhansia muitakin liikkujia. Samalla lailla se kolmesataaheppainen auto matelee jonossa kuin ne pikkuiset Smartitkin. Olen myös huomannut, että tehokas auto aiheuttaa myös sen kuljettajalle paineita ajaa urheilullisemmin. Tuntuu, että jos alla on raketti, ei sitä saa ajaa kuin HK:n bussia. Roikutaan edelläajavan takapuskurissa syke kohonneena odottamassa hätäisesti ohitustilaisuutta...ja sama toistuu seuraavan takapuskurissa. Tehojahan on päästävä käyttämään, muutenhan hankinta olisi ollut ihan tyhmä. Rentoa menoa?
Pointtini siis lyhyesti oli se, että oikesti juuri kukaan meistä ei arkiajoihinsa tarvitsisi näin tehokkaita autoja kun tehtaat meille näinä päivinä myy. Ja kun oikeaa tarvetta ei ole niin markkinointi keskittyykin enemmän sen irrationaalisemman halupuolen manipulointiin ja ovat tosi hyvin siinä onnistuneetkin.
Missä on sinun raja, milloin tehoa on tarpeeksi?