https://yliteippaus.fi/

Millaisia riskejä olet valmis ottamaan autovalinnoissasi?

Quality

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
18.12.2013
Riskit ovat elämän ja varsinkin kaupanteon suola 8). Niistä on tälläkin foorumilla keskusteltu monessa topicissa. Kun Octavia III -ketjussa näytti nousevan esille mallin värittömyys, jonkinlainen mitäänsanomattomuus, juohtui otsikon aihe mieleeni. - Oletko sinä valmis ottamaan riskejä saadaksesi jotain sävähdyttävää, muista erottuvaa, ajohermoja hivelevää? Riskit voivat liittyä merkin tai mallin tai yksittäisten teknisten ratkaisujen (tyyliin Citikan kaasunestejousitus) vikaherkkyys, koriäänet tai ominaisuuksiin liittyvä häiriötekijä.

Eikö riskinotto kuulu väistämättä myös autokauppaan? Eikö juuri se tee tapahtumasta jännittävän: mitenkähän tämän kanssa menee? Ihminen (varsinkin mies??) kaipaa elämältä väriä ja extreme-kokemuksia. Joten miksi valita se absoluuttisesti luotettavin, erottumattomin ja tasaisin malli?
 
Olen ottanutkin mm. uusista autoista Toyota Avensis, Subaru Outback ja kaikki muut VW:t, paitsi Tiguan, tullut ostettua ilman koeajoa. Lisäksi olen omistanut kaikkia ranskalaisia valtamerkkejä, myös kaasunestejousitteisen Citikan.

Nykyinen auto tuli tilattua, vaikka kenelläkään ei ollut minkäänlaista tietoa autosta.
 
Onhan noita tullut otettua kun saksalaisia ollut useampia.
 
Trollsten sanoi:
Onhan noita tullut otettua kun saksalaisia ollut useampia.

Pakko kysyä, että minkä maalaiset autot ovat nykyisin mielestäsi riskittömimpiä? Japanilaiset? Korealaiset?
 
Quality sanoi:
Pakko kysyä, että minkä maalaiset autot ovat nykyisin mielestäsi riskittömimpiä? Japanilaiset? Korealaiset?
Japanissa valmistetut japanilaiset.
 
Joo, tällainen kokeilu oli C -koppainen Vectra, tosin kokeilu kesti 5 vuotta  :-[ Sai pukea useamman kerran haalarit päälle sunnuntaina kun piti päästä työkeikalle seuraavana päivänä.

Toinen vastaavanlainen, tai oikeastaan vieläkin pahempi rysäkeppi oli Citroen XM V6 3.0, mutta se olikin firman auto :eek:
 
Nykyautoissa on mielestäni tosi vähän vikoja, tässä minun settiä 2000-luvulta:

- Ford Focus 1.6 Ambient Wagon: kuskin penkinlämmitin (tyyppivika)
- Ford Focus 1.6 Anniversary Edition Wagon: jälleen kuskin penkinlämmitin
- Ford Focus C-Max 1.8 Ghia: ilmastoinnin magneettiventtiili ja kerran moottorin vikavalo -> päivitettiin softa
- Toyota Avensis 1.8 Technical Sol Wagon: ABS-anturi, hammastanko (ja paska ajettavuus=ominaisuus)
- Skoda Octavia 2.0 TFSI RS Combi: ei vikaa omistusaikana (vei öljyä litran/5000km=ominaisuus)
- Honda Accord Tourer 2.2CTDI Executive: rämisi, mutta ei varsinaista vikaa omistusaikana
- Ford Mondeo 2.0 TDCI Titanium Wagon: ei vikaa omistusaikana
- Subaru Outback 2.0D UA: sytytti pari kertaa vikavalon, syytä ei löydetty. Holvasi öljyn sekaan dieseliä, ominaisuus ja vaati välillä ekstraöljynvaihdon.
- VW Passat 2.0TDI 4Motion Variant: ei vikaa omistusaikana
- VW Passat 2.0TDI 4Motion Alltrack: ei vikaa omistusaikana
- VW Tiguan 2.0TDI 4Motion: ei vikaa omistusaikana
- VW Golf VII 1.2TSI Trendline: ei toistaiseksi vikaa
- VW Passat 2.0 BiTDI 4Motion Variant: ei toistaiseksi vikaa

Melkoisen huoletonta menoa ja autot ovat olleet minulla yleensä 0-40 000 km, paitsi Avensis 0-12 000 km ja Mondeo 0-62 000 km.
 
MMV sanoi:
Nykyautoissa on mielestäni tosi vähän vikoja, tässä minun settiä 2000-luvulta:
.....
Melkoisen huoletonta menoa ja autot ovat olleet minulla yleensä 0-40 000 km, paitsi Avensis 0-12 000 km ja Mondeo 0-62 000 km.

Omat kokemukseni taas puoltavat näkemystä, jonka mukaan juuri noilla alkumatkan takuunalaisilla kilsoilla ilmenee vikoja, jotka saadaan hoidettua takuun piikkiin. Sitten tuleekin huoletonta matkantekoa välillä 80 000 - 150 000 km. Eli takuu kattaa uuden auton riskit. Yhdestäkään uutena ostamastani autosta en ole luopunut alle 100 tkm:n.
 
Jos koeajolla tulee se Tää-on-pakko-saada -fiilis, niin sitten voin ottaa riskejäkin. Superbin voimalinja on aika hyvä esimerkki tästä. Ei siinä ole mitään järkeä, mutta on se silti tuottanut paljon iloa arkiseen liikkumiseen.

Sokkona en pystyisi riskejä ottamaan tämän hintaluokan hankinnoissa.
 
Taisi se riski olla 19 vuotta sitten, kun ostin ensimmäisen uuden autoni Skoda Felicia Compi 1.6 GLX. Vaihtoehtona oli VW Polo, joka toki oli myös halvempi. Tuohon aikaan Skodan ostaneet olivat aika lailla edelläkävijöitä ja myös kättä nostettiin maantiellä vastaavalla autolla ajaville.

Aika paljon sai selitellä ystäville ja tutuille autonvalintaa. Monesti näiden ihmetelijöiden asenne muuttui ratkaisevasti, kun pääsivät kokeilemaan autoani tai olemaan kyydissä. Voin sanoakin, että minun ansiosta Helkama Auto sai jo silloin myytyä toistakymmentä uutta Skodaa, Feliciaa ja Octaviaa. (eipä palkkiota ole maahantuojalta kuulunut... :()

No, tuon jälkeen on toistaiseksi olut seitsemän Skodaa, joka myös osoittakoon tuon "riskinoton" kannattavuuden.
 
Quality sanoi:
Kun Octavia III -ketjussa näytti nousevan esille mallin värittömyys, jonkinlainen mitäänsanomattomuus, juohtui otsikon aihe mieleeni. - Oletko sinä valmis ottamaan riskejä saadaksesi jotain sävähdyttävää, muista erottuvaa, ajohermoja hivelevää? Riskit voivat liittyä merkin tai mallin tai yksittäisten teknisten ratkaisujen (tyyliin Citikan kaasunestejousitus) vikaherkkyys, koriäänet tai ominaisuuksiin liittyvä häiriötekijä.

Kysymyksenasettelu on siinä mielessä hassu, että sehän alleviivaa sitä, että olisi riski valita jotain muuta kuin tylsä perusvehje, johon kaikki muutkin päätyvät.

Eihän se välttämättä niin ole. Onhan niitä muitakin tavoitteita autoiluun kuin viattomuus ja varmuus. Jos haluaa nauttia autostaan, niin eikö se riski ole päinvastoin juuri sen perusritsan valitseminen ja tunteiden unohtaminen?
 
Marko_K sanoi:
Kysymyksenasettelu on siinä mielessä hassu, että sehän alleviivaa sitä, että olisi riski valita jotain muuta kuin tylsä perusvehje, johon kaikki muutkin päätyvät.

No juurikin näin. Pahin riski on, että munat surkastuu siinä riskittömässä autossa.
 
Monella on kyllä autojen luotettavuuden mielikuvat metsässä - Opel on kuraa ja Toyota & VW on luotettavia ->

http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288549209156.html

Siksipä ostin juuri Alfa 159:sin kun se on luotettavampi kuin Passat ja Avensis  ;D

TSI & DSG riskiä en uskaltaisi ottaa. Kukaan ei hyvitä niistä mitään vaihdossa ja kallista remppaa tiedossa. Maahantuojakin välttelee vastuuta ja itse joutuu maksumieheksi.
 
Marko_K sanoi:
Kysymyksenasettelu on siinä mielessä hassu, että sehän alleviivaa sitä, että olisi riski valita jotain muuta kuin tylsä perusvehje, johon kaikki muutkin päätyvät.

Eihän se välttämättä niin ole. Onhan niitä muitakin tavoitteita autoiluun kuin viattomuus ja varmuus. Jos haluaa nauttia autostaan, niin eikö se riski ole päinvastoin juuri sen perusritsan valitseminen ja tunteiden unohtaminen?

No joo. Tuo oli nyt vain yksi tapa perustella kysymyksenasettelua. Jokainen määritelköön itse, mitä pitää riskinä. Riskianalyysi ei olekaan absoluttista, vaan riskit pitää suhteuttaa aina johonkin. Riski voi olla tosiaan tylsistyminen tai muu tyytymättömyys valintaan. Eiköhän riskittömin ole valinta, jota tarvitsee vähiten katua.
 
monster sanoi:
TSI & DSG riskiä en uskaltaisi ottaa. Kukaan ei hyvitä niistä mitään vaihdossa ja kallista remppaa tiedossa. Maahantuojakin välttelee vastuuta ja itse joutuu maksumieheksi.

Nonni, ehkäpä olenkin asian ytimessä ihan konkreettisesti...
 
monster sanoi:
TSI & DSG riskiä en uskaltaisi ottaa. Kukaan ei hyvitä niistä mitään vaihdossa
Eikö tuon pitänyt olla vain väliraha-Veijojen ongelma?
 
Ajelen 24-10 vuotta vanhoilla autoilla, ja täten riskeeraan eniten turvallisuudesta, uudet autot olisivat turvallisempia.. Mutta kun ei nyt ole rahaa liikoja laittaa uudempiin autoihinkaan ni näillä tappovehkeillä mennään...
 
Pihassa käytetyt Peugeot ja Fiat. Siinä teille riskiä.

Asiallisesti ottaen riskinottoa en autojen kohdalla periaatteessa kaihda ja itse asiassa mieluummin hankin auton, joita ei ole Prisman parkkis täynnä. En myöskään kavahda uutta tekniikkaa tai varusteita, jotka hajotessaan saattavat tulla kalliiksi. Toisaalta satavarmaa mustaa pekkaakaan en käteeni vapaaehtoisesti ottaisi, joiksi luen ketjuvetoiset 1.2-1.4 TSI:t ja kuivan DSG7:n, kuten myös PSA/BMW:n THP:n. Kuusipykäläinen DSG ei pelota läheskään niin paljon (vai pitäisikö?) ja sellaisen voisin omistaakin. En myöskään riskeeraisi perheeni tai omaa turvallisuutta ostamalla autoa ilman ajanmukaisia turvavarusteita, joten vanhempi harraste/kesäauto on siten poissa laskuista.

Auton tekniikan tuomien riskien lisäksi pidän myös tiettyjä automerkkejä ja malleja imagollisena riskinä. Tästä syystä mm. Corollaa ei tähän pihaan tule ikinä, koska en halua vahingossakaan leimautua samalla tavalla kuten itse leimaan Corollat ja siten myös corollistit. Jos jotain adjektiivejä pitäisi tähän kaivaa esille, niin ne olisivat mitäänsanomaton, keskinkertainen, tylsä, tekovaatimaton, tunteeton, huomaamaton, yllätyksetön. Corolla nyt vaan yhtenä esimerkkinä, muitakin samaan kategoriaan meneviä merkkejä ja malleja on, joistakin niistä on keskusteltu tälläkin palstalla.
 
Pari autoa on tullut ostettua pelkästään netti-ilmoituksen perusteella. Toinen yksityiseltä Suomesta, toinen takuun alaisena ulkomailta. Molemmat osoittautuivat sellaisiksi kuin myyjä oli luvannutkin ja syynä tietysti sokko-ostokseen on ollut edullinen hinta.

Harmillisen vähän ihmiset teettävät puolueettomia kuntotarkastuksia autoilleen. Sellaisen kun liittää myynti-ilmoitukseen niin varmasti ostajia ilmaantuisi kauempaakin.


 
Turha stressailla autojen hankinnoista. Kaikki uudet autot - mukaanlukien myös Daciat etc - ovat aivan riittävän hyviä suoriutumaan päivittäisistä ajosuoritteista. Sitäpaitsi uusissa on takuut yms. Jos niissä on jotain vikaa, niin sitten korjautetaan. Käytetyissä voi olla vikoja - joo-o. Mutta nämä sitten tarpeen tullen korjataan.

Kolme viimeisintä uutta autoa on tullut tilattua ilman edes koeajoa. On noita sitten kerinnyt ajella. Viimeisin käytetty on tullut ostettua parin nettirivin perusteella ja ollut nyt vaimon ajossa jo kohta seitsemän vuotta. Mitä noita nyt turhia miettimään - autojahan vaan ne on!
 
JiiJii71 sanoi:
Turha stressailla autojen hankinnoista. Kaikki uudet autot - mukaanlukien myös Daciat etc - ovat aivan riittävän hyviä suoriutumaan päivittäisistä ajosuoritteista. Sitäpaitsi uusissa on takuut yms. Jos niissä on jotain vikaa, niin sitten korjautetaan.
En nyt ihan olisi samaa mieltä omien audi-kokemusten jälkeen. Kyllähän sitä jotain yritetään puuhailla huollossa ja maahantuojalla saamatta sen kummemmin aikaiseksi mitään. Audit olivat ne pahimmat riskit mitä autojen hankinnoissa tuli otettua. Usein päästiin perille myös jollain muulla kuin omalla autolla. Näin perheellisenä ei enää välitä leikkiä europaskalla kun perillekin pitäisi päästä ja olisi muutakin tekemistä elämässä kuin kuskata autoa korjaamolle ja korjaamolta...

Edit: hyviä autojahan ei enää valmisteta, joten kaikki on p@sk@@ paitsi k#si...
 
jf sanoi:
En nyt ihan olisi samaa mieltä omien audi-kokemusten jälkeen. Kyllähän sitä jotain yritetään puuhailla huollossa ja maahantuojalla saamatta sen kummemmin aikaiseksi mitään. Audit olivat ne pahimmat riskit mitä autojen hankinnoissa tuli otettua. Usein päästiin perille myös jollain muulla kuin omalla autolla. Näin perheellisenä ei enää välitä leikkiä europaskalla kun perillekin pitäisi päästä ja olisi muutakin tekemistä elämässä kuin kuskata autoa korjaamolle ja korjaamolta...

Edit: hyviä autojahan ei enää valmisteta, joten kaikki on p@sk@@ paitsi k#si...

...hassua, edellisen kerran olen jäänyt tien päälle Mazda 6:lla..., matkamittarissa oli tuolloin kilometriä tai kahta yli 100 000 km. Satasen rajoituksella saavutin vakkarilla rekan ja katsoin pitkän suoran toisessa päässä olevan vastaantulijan. Ehtisin tuosta rekasta kuitenkin heittämällä ohi. Nelonen silmään ja kaasu pohjaan. Lähti hienosti kiihtymään mutta nupin kohdalla kuului ikävä mekaaninen ääni ja auto lähetti ilmoille komean mustan, sinisen ja harmaan läpinämättömän savupilven. Peruukki tuntui tipahtavan silmille. Jarrupolkimelle piti hypätä, että ehdin rekan taa takaisin.

Koko ruiskutusyksikkö oli kokenut mekaanisen halvauksen. Mutta ei mitään, hinausauto kävi noukkimassa tienposkesta tunnin sisään ja tiputti meikäläisen autovuokraamon pihaan jossa odotti sijaisauto. Matka jatkui pienen viivästyksen jälkeen tuolla. Seuraavaksi autoksi tilasin taas japanialaisen, se ei jättänyt tienpäälle. Eikä seuraava baijerilainenkaan, tosin se jätti yhden kerran käynnistymättä pakkasella kotipihalla. Hinuri tuonkin haki ja sain parin päivän päästä sen takaisin uuden akun kera ;D.

E: itseasiassa  tuo japanialainenkin piti yhden kerran jättää reissun päälle Jyväskylään kun siitä poiki pyöränlaakeri eikä merkkikorjaamossa ollut oikeanlaista hyllyssä. Laina-autolla tuoltakin jatkettiin.