Omakotitalo piste fi. Tätä muukalaislegioonaa ei voisi oikein kuvitella asumismuotoon missä naapureita pitäisi ajatella enemmän.
Paluumuuttaessamme takaisin tänne Karjalan laulumaille ajattelimme käydä rakentamaan. Kokemustahan tuosta oli jo Espoosta. Kerkesimme ostaa tontin hyvältä alueelta - koulut ja kaupat kilometrin sisällä, keskustan postinumeroalue. Sitten samalta alueelta huomasimme yksityishenkilön myynti-ilmoituksen -90 luvun kämpästä jossa monet detaljit vastasivat toiveitamme. Sovimme kaupasta ja kaupunkikin osti ostamamme tontin takaisin.
Talo on arkkitehdin tälle tontille suunnittelema. Erikoisuutena on mm. puolensataa ikkunaa joista suurin osa on eri kokoisia ja näköisiä. Vaimo tykkää keitttiön välitilan ikkunoista niin saa kuulemma katsella ulos kun tiskailee. Vieläkö tiskailisikin joskus... Runko on kahitiiltä ja ulkoverhous pääosin punaista tiiltä, tosin pari seinää on puupaneloitu.
Ikkunat, ovet ja katto vermeineen mennee jollain aikataululla remonttiin. Samoin huoltokohteita on lähiaikoina mm. lämmönvaihdin kaukolämpöön.
Tilaa täällä riittää neljähenkiselle perheelle - just ja just. Asuinpinta-ala 169m2 ja kokonaisala 199m2. Tilavuutta noin 900m3. Makuuhuoneet vanhuksille ja kummallakin kakaralle, leikkitiloja ylä- ja alakerrassa, työhuone, 30m2 sisävarasto.
Tämä kämppä käy hyvin tämänhetkiseen elämäntilanteeseen mutta kakaroiden lentäessä joskus omilleen tuskin jäädään asuttamaan tätä. Katsotaan sitten mitä keksii, mutta onpa tuota vielä varmaan vajaa parikymmentä vuotta aikaa miettiä mitä sitt' keksis.