https://tummennuskalvot.fi/

Merkkikohtaiset laaturasitteet ja niiden todenperäisyys

Quality

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
18.12.2013
Otsikon aiheesta on keskusteltu moneenkin kertaan, sekä yleisissä että merkkikkohtaisissa aiheissa. Tässä ketjussa on tarkoitus pohtia sitä, miten joskus joissakin  automerkeissä ilmenneet laatuongelmat heijastuvat vuosien päähän, ja miten vaikea on karistaa mielikuvia surkeasta laadusta, vaikka tilanne olisi korjaantunut jo vuosia sitten.

Omissa mielikuvissa ainakin seuraavat tulevat heti mieleen.

1. "Itäautot", joihin historiallisesti laskettiin kaikki merkit ja mallit, joita valmistettiin Neuvostoliitossa / Venäjällä sekä Itä-Euroopan Venäjän etupiiriin kuuluvissa maissa.
2. Ranskalaiset, jotka olivat tyylikkäitä, mutta "rapeita" monine epämiellyttävine vikoineen/ "ominaisuuksineen". Tämä  näkyi selkeästi myös autojen vaihtoarvossa.
3. 1980-luvun Opelit, joissa alihankintana tilatut komponentit aiheuttivat vakavia ja laajoja laatuongelmia.
4. Mercedes-Benzit, joissa ilmeni yllättäen merkittäviä ruosteongelmia, joiden korjaamiseen merkkiorganisaatio suhtautui nihkeästi.

Listaa voisi jatkaa melkein loputtomiin. Uusimpina mm. VAG-merkkien jakohihna-, vaihteisto-, moottori- ym. ongelmat.
 
Kasarilla Opel oli kova peli ja vielä 90-luvun puolivälissä Opel oli Suomen myydyin automerkki. Pian sen jälkeen laatu romahti ja siitä suosta Ooppeli ei ole noussut. Laatu on parantanut, mutta maine ei ole noussut.

Kyse siis pikemminkin 90-luvun lopun ja milleniumin aikaisista ongelmista.
 
Mazda: aiempi myyntimenestys vajosi alas, syynä 2000-luvun ekan 6:n ja 3:n ruostumisherkkyys, eikä mainetta ole helppo ja nopeaa korjata vaikka uusimmissa ongelma lienee poispyyhitty.

Seat: maine muiden merkkien "kopioiden" valmistajana Fiiat-lisenssistä alkaen, eikä 1984 esitelty Ibiza "system by Porsche" parantanut mainetta. Vaikka nykytuote on emo-volkkarin tasoa ja samaa tekniikkaa, ei arvostus ole samalla tasolla. Kesko ei myöskään ilmeisesti salli sen myymistä yhtä prameissa lasipalatsi-tiloissa kuin Audi ja Volkkari. Skodan onni Seatiin verrattuna on, että sillä on eri maahantuoja; panostavat markkinointiin, myyntipaikkaan jne. Ehkä nyt Ateca murtaa ennakkoluuloja meilläkin, mutta luultavasti vaikea tie on edelleen kuljettavana myyntimäärissä veikkaan. Luultavasti espanjalaisuus tuo välimerellisyyden negatiivisessa mielessä esille, kuten italiaanoissakin.

Ranskikset: vanha ruostumismaine on jo varmaan kaikonnut, mutta tilalla sähkö/elektroniikkavikamaine sekä huonon jälleenmyyntiarvon maine. Vaikea saada korjatuksi, joskin merkkejä siitä on jo näkyvissä (etenkin Renaultin lisääntynyt myynti)
 
Italialaiset: kaksijakoinen maine. Ferrarit ja Lambot omassa luokassaan. Alfalla vähän harrasteauton leima, eikä ihan syyttä. Fiat taas keskiluokan peruspuurtaja. Lancia, "Italian biimeri".

Britit: sama juttu. Rolssit ja Bentleyt oma juttunsa. Range Rover lyömätön työjuhta. Brittien sähkötyöt "Luukas oli hyvä apostoli, mutta paska sähkömies". Mini kulttiautona. Sitten joku Morris Marina... pliis.
 
Vanhoja laatukäsityksiä ja niiden merkitystä myyntiin voi miettiä kun tutkailee rekisteröintitilastoja.

Kärjessä toki on tuttuja pirssejä, Octaviaa, Qashqaita, Golfia, Astraa, Aurista, Focusta ym.

Mutta ainuttakaan Mazdaa ei TOP30-mallilistalta löydy. Opelilta löytyy uusi Astra sekä Corsa listalta, mutta Insignia loistaa poissaolollaan. Seatilta marraskuussa Leon on ollut enemmän myyty kuin vaikkapa Hondan Civic, Skoda Fabia tai vaikkapa rav4 Toyo tai CR-V Honda. Myös C-mese jäi taakse... Ateca ei vielä myyntilistoilla näy, eikä hetkeen tilannetta muuta kun autoja on ollut nihkeä saada liikenteeseen.

Mielikuvat on siis muuttuneet jonkin verran "suurella massalla", mutta toki jotkut asiat on ja pysyy. TOP-listoja katsellessa siellä ei ole yhtään jenkkiä, vähemmän uusia "korealaisia" (Vain KIA).

Mutta minun mielestä mielikuvat myy entistä enemmän verrattuna todelliseen laatuun. Katsotaan miten jatkossa asiat menee. Mielikuva laadusta paranee, jos kylkeen lätkäistään pitkä takuu. Sillä on varmasti myyntiä parantava vaikutus, vaikka itse tuote olisi "aivan sama" kuin aiemminkin. Maailmalta tihkuu tietoja, että esim VW:lle voisi olla 5v ostettava lisätakuu tulossa meillekin. Mielikuvana tuo nostaa varmasti "laatuvaikutelmaa".
 
ConD sanoi:
Maailmalta tihkuu tietoja, että esim VW:lle voisi olla 5v ostettava lisätakuu tulossa meillekin. Mielikuvana tuo nostaa varmasti "laatuvaikutelmaa".

Itselleni tuollainen maksullinen lisätakuu ei juurikaan lisää tuotteen laatuvaikutelmaa, mutta toki oikein hinnoiteltuna on hyvä asia :)
 
Provosoitte ottamaan kantaa tähän ketjuun, kun tähän asti mainittuna on merkkejä, joista itsellä on eniten kokemuksia. Opel oli jonkinlainen suvun merkki 80-luvulla. Pihassa oli vuorollaan ja osin samaan aikaan kaksi C-mallin Kadettia, D-mallin Kadett, A-mallin Corsa, B-mallin Ascona ja E-mallin Kadett. Mielestäni tuo -88 mallinen Kadett oli näistä ainoa, jossa tuo laadun heikentyminen näkyi. Samaan aikaan ongelmia alkoi olla yhdellä sun toisella Opelin omistajalla. Eräskin 17 Opelia omistanut ystäväni joutui vaihtamaan merkkiä melkein kyyneleet silmissä. Hänen viimeinen Opelinsa oli myös vuosimallin -88 Ascona. Sisäpiiritiedon mukaan ensimmäinen toimiva Opel tuon sukelluksen jälkeen on ollut G-mallin Astra. Laadun heikentyminen oli jenkkien tulostavoitteiden syytä, kun markalla piti tehdä. Audista taas on ristiriitainen tunne, kun autot on niin laatuvaunun tuntuisia, mutta vikoja niihin vaan tuntuu ilmaantuvan turhan tiheään. Ajaisin edelleen Audilla, jos olisi joku taho, mihin kaikki korjaamolaskut voisi lähettää. Moni tämän palstan kirjoittaja on lukenut koulussa läksynsä paremmin ja nostaa nyt sellaista palkkaa, että tuollaista ongelmaa ei ole. Haalarimiehelle nuo käyttökulut vaan näyttelee suurta osaa autoa valitessa.
 
Opelista myös jonkin verran kokemuksia. E-mallin Kadett oli heikompi esitys kuin D mutta lähinnä korin kestävyyden suhteen. Ei se D-mallikaan ihan immuuni ruosteelle ollut... B-Vectra oli surullisen kuuluisa ei ihan pikkuvioistaan.
 
Oma ensiautoni B Corsa oli laadukas peli. Lento loppui 430 tkm ajettuna kannentiivisteen palamiseen. Itse ajoin 60 - 430 tkm välin ja vain vilkun viiksi jouduttiin uusimaan kahdesti, mutta muutoin vain normaalia huoltoa.

Varustelu oli todella spartalainen ja tehoakin olin hintsusti (33 kW / 45 ghp).  :D
 
ConD sanoi:
TOP-listoja katsellessa siellä ei ole yhtään jenkkiä

Eihän noita edes nykyään myydä Suomessa (tai koko euroopassakaan). Ainoa "jenkit" jota täällä myydään on Jeepit, ja niiden hinnat ei taida olla ihan sitä luokkaa että myyntiennätyksiä niillä saadaan aikaan. Grand Cherokeen hinnat on 70k - 154k, Cherokeen 50k - 66k, pienen Renegaden hinnat on 25k - 42k.

Suomessa taisi jenkkiautojen myynti tyssätä co2-pohjaiseen autoveromuutokseen, sitä ennen isot amerikkalaiset tila-autot oli hyvin suosittuja. Mutta iso ja painava auto isolla koneella tarkoittaa isoja veroja, ei kovin kilpailukykyistä.
 
Ei Ooppelista miullakaan ole pahaa sanottavaa. Diesel Astra G:llä tahkosin kuuteen vuoteen 380tkm, luovuin tuosta syksyllä 2006. Ajoneuvorekisterin mukaan on edelleen liikenteessä.
 
BarrelNut sanoi:
Suomessa taisi jenkkiautojen myynti tyssätä co2-pohjaiseen autoveromuutokseen, sitä ennen isot amerikkalaiset tila-autot oli hyvin suosittuja. Mutta iso ja painava auto isolla koneella tarkoittaa isoja veroja, ei kovin kilpailukykyistä.

Jenkkiautojen valikoima on tosiaankin mennyt ohueksi, kun Jeep on ainoa edustaja.

Ei taida olla kyse pelkästään Suomen autoverosta, vaan enemmän autoteollisuuden linjanvedoista. Chryslerin Voyagerit olivat Suomessa hyvin suosittuja, mutta Chrysleriä ei enää myydä koko Euroopassa (josko koko maailmassa?). Voyageritkin ovat nykyisin Lancia Voyager:

1920px-Lancia_Voyager_2.8_MultiJet_16v_Gold_%E2%80%93_Frontansicht%2C_10._M%C3%A4rz_2012%2C_D%C3%BCsseldorf.jpg
 
Urlaub sanoi:
Jenkkiautojen valikoima on tosiaankin mennyt ohueksi, kun Jeep on ainoa edustaja.

Ei taida olla kyse pelkästään Suomen autoverosta, vaan enemmän autoteollisuuden linjanvedoista. Chryslerin Voyagerit olivat Suomessa hyvin suosittuja, mutta Chrysleriä ei enää myydä koko Euroopassa (josko koko maailmassa?). Voyageritkin ovat nykyisin Lancia Voyager:

1920px-Lancia_Voyager_2.8_MultiJet_16v_Gold_%E2%80%93_Frontansicht%2C_10._M%C3%A4rz_2012%2C_D%C3%BCsseldorf.jpg

Osittain kyllä. Meinasin tästäkin kirjoittaa, mutta mielestäni muutos tapahtui ennen tuota. Vuoden 2008 alusta taisi autovero muuttua co2-perustaiseksi. FCA lanseerasi Lancia Voyagerin myyntiin Euroopassa vasta 2011.

Sinänsä Fiat on tehnyt suuren virheen kun on halunnut badge-engineerata Chryslerin ja Dodgen autot Fiatiksi ja Lanciaksi yms. Euroopassa koska noiden myyntiverkostot ovat pienemmät kuin mitä jenkkimerkeillä aikaisemmin oli ja lisäksi ne tulivat viiveellä kauppoihin.

Jostain syystä muuten Chryslerin tila-auton nimi oli Euroopassa Voyager/Grand Voyager vaikka tuo oli Plymouthin mallinimi USA:ssa, siellä Chryslerin versio oli nimeltään Town&Country. Ja Dodgen versio oli nimeltään Caravan.

Mutta luulisin Chryslerin nykyisen tila-auton olevan varsinkin plugin-hybridinä hyvinkin haluttu Euroopassa, jos sitä siis tänne tuotaisiin:

https://www.youtube.com/watch?v=tNS7aoTUtX4&t=538s
 
Tämä on mielenkiintoinen aihe.  Kummallista kuinka toiset merkit porskuttaa vaikka maine olisi tahraantunut pahoin ja toisilla merkeillä ei ole edes kovin suuria laaturasitteita ja silti maine on vähän niin ja näin.
Hyvänä esimerkkinä on Ford. Silloin kun ykkösfocus esiteltiin oli ongelmana vetarit ja niiden suojakumet. Vetareita meni vaihtoon 40 tkm:n välein ja sitä ihmeteltiin tekniikan maailmaa myöten. Silloin kun olin nuori niin fordin cvh-koneet poikivat aika usein jakohihnan katkeamisen vuoksi mutta loppupelissä merkin suuret ongelmat ovat loistaneet poissaolollaan tai sitten ei vaan muistu mieleen. Kuitenkin merkki on laadullisesti segmentissään keskimääräistä huonommalla sijoituksella.

Opeli tosiaan konttasi aika lailla laatuongelmiensa kanssa ja kymmenen vuotta myöhemmin menetetty maine on
saatu vain osittain takaisin. Uusissa malleissa on valitettavasti ollut ainakin keskustelupalstojen myötä pientä probleemaa mutta onko se sitten vain tilapäistä päivityksen myötä korjaantuvaa vaiko pysyviä ominaisuuksia.

Vag-leiri on ryssinyt viime vuosina oikein urakalla ja silti leirin merkit ovat tehneet loistavasti kauppansa. On ollut dsg-ongelmaa, jakoketjumurheita, päästöhuijausta ja niiden piilottelua/vähättelyä. Tämä on seikka mitä en oikein käsitä vaikka esim. skodassa on paljon autoa hintaluokassaan, volkkarissa laatua skodan tekniikalla ja audissa premiumia skodan tekniikalla  :)

Mersulla oli vuosituhannen vaihteessa ruostumisongelma jonka tehdas hoiti aika hyvin lupaamalla uudempiin malleihin todella pitkän ruostumattomuustakuun. Asia unohtui aika nopeasti. Tapa toimia mersulla on muutenkin aika tehokas. Uusi c-sarjalainenkin jota myydään rellun diesel-koneella on ollut oikein murheenkryyni. Ammattikäyttöön (taksiin) ei voimalähdettä myydä tällä hetkellä lainkaan mutta silti premiumiasema säilyy.

Bmw taitaa olla ainoa merkki josta nyt ei viime vuosilta muistiin ole jäänyt mitään ihmeellisempää laaturasitetta. Todellista premiumia siis...

Toyotalla on ollut paljon takaisinkutsuja mutta tehdas on hoitanut ne aika tyylikkäästi.  Varsinaisia laaturasitteitahan ei ole ollut jos ei oteta huomioon dieseleissä olleita murheita mutta kuka niitä enää muistaa, tojothan ostetaan bensana tai hybridinä.

Italilialaisilla omat rasitteensa. Mitä ilmeisemmin niistä ei ole vieläkään päästy täysin eroon vaikka uusien mallien kohdalla näyttää jo aika hyvältä ?

Ranskalaisilla myös sama kohtalo kuin italiaanoilla. Autoina hyviä mutta maine seuraa perässä vaikka mitä tekisi. Maineella vain on yhteys jälleenmyyntihintaan ja sekös on ikävää kekkoslandiassa.

Täytyykin tästä laittaa kimpsut ja kampsut päälle ja lähteä hakemaan omaa liimaventtiiliopelixia länsiautosta  :)

 
Uutena ostamani autot, Mitsubishi Lancer Gti ei mitään vikaa mutta ei auto ollut vuotta pitempään, seuraavaksi 900 Saab, se oli lähes 14 vuotta ja 130000km, siinäkään ei ollut mitään muuta kuin virtalukko ja sekin meni takuuseen.
2005 just markkinoille tullut opel astra h farkku, laturi 150 kilsan jälkeen uusiksi, peruutustutkan antureita meni lähes vuosittain puskurin alle jäätyneen lumen takia, soitin meni päälle itsekseen jolloin varashälytin luuli äänenvoimakkuudesta riippuen että varas pyrkii sisään ja tietty se alkoi siitä huutamaan, takaovien johtosarjat poikki molemmilta puolin (tehdas käytti 5-ovisen johtosarjoja jotka olivat lyhyemmät), takavalot imi kosteutta, alatukivarret takuuseen...siinähän niitä oli viiden vuoden aikana tulleita vikoja.

Sitten kaksi Auris hybridiä, ei varsinaisesti mitään vikaa kuten ei toisessakaan farkku Auriksessa, pari takaisinkutsukampanjaa. Nyt alla Subaru, mittarissa vajaa 28 tkm ja ilman vikoja. Matkailuauto Ducato 2008, heti ekalla viikolla tuoksui diesel auton ulkopuolella kuin vanhoissa autoissa konsanaan, korkeapainepumppu meni takuuseen ja viisi vuotta myöhemmin ECU-yksikkö, se oli reilun tonnin paukku...nuo kaksi vikaa olleet tuossa Ducatossa jolla ajettu nyt reilut 81000km.

Jos jotain moitin niin se on Opel, siinä oli sellaisia vikoja joita ei uudessa autossa kuuluisi olla, ilmankos sitä sanotaan että kaikki autot muuttuvat opeleiksi aikanaan.
 
ihaa sanoi:
Jos jotain moitin niin se on Opel, siinä oli sellaisia vikoja joita ei uudessa autossa kuuluisi olla, ilmankos sitä sanotaan että kaikki autot muuttuvat opeleiksi aikanaan.

Meillä oli G Astra ja söihän se H7-pitkiä enemmän kuin muut autot, mutta eipä siinä muuta vikaa sitten ollutkaan.

Tosin jakohihnan vaihtoväli puolitettiin maahantuojan ilmoituksella ja tämän asian voisin kyllä laittaa myös Viat -kategoriaan.
 
Laatumielikuva ei muodostane kuin osan automerkin haluttavuudesta, VAG-tuotteet ovat syystä tai toisesta tänä päivänä hyvin haluttuja, toisaalta monet japanilaismerkit eivät sitä näytä olevan vaikka laatu niillä olisikin kunnossa. Edes Toyota ei ole rekisteroinneissä takavuosien tasolla jolloin he pitivät ykköspaikkaa hallussaan.

Haluttavuus lienee monien tekijöiden summa joista laatumielikuva ei liene kaikkein tärkeimpiä.
 
BarrelNut sanoi:
Laatumielikuva ei muodostane kuin osan automerkin haluttavuudesta, VAG-tuotteet ovat syystä tai toisesta tänä päivänä hyvin haluttuja, toisaalta monet japanilaismerkit eivät sitä näytä olevan vaikka laatu niillä olisikin kunnossa.

No yhtenä esimerkkinä nyt vaikka voimalinja. Eipä ollut ainakaan ennen liikaa moderneja automaattidieselejä japskien rahvaan malleissa tarjolla.
 
Bmw taitaa olla ainoa merkki josta nyt ei viime vuosilta muistiin ole jäänyt mitään ihmeellisempää laaturasitetta. Todellista premiumia siis...

Toyotalla on ollut paljon takaisinkutsuja mutta tehdas on hoitanut ne aika tyylikkäästi.  Varsinaisia laaturasitteitahan ei ole ollut jos ei oteta huomioon dieseleissä olleita murheita mutta kuka niitä enää muistaa, tojothan ostetaan bensana tai hybridinä.

Bemaria on ainakin takavuosina vaivannut huonot ja/tai väärin mitoitetut alustan osat. Tukivarsiremontit jo ensimmäisen katsastuksen yhteydessä olivat tavallisia. Jossakin dieselmoottorissa oli imupuolen läppäkoneisto jolla oli taipumus irrota ja tuhota moottori. Tehdas ei tietääkseni ole tätä koskaan myöntänyt tyyppiviaksi, eikä ole tullut korjauksissa vastaan. Bemari on näistä pääsyt aika vähällä julkisuudella, ja käytännössäkin olen huomannut että bemarimies ei hauku autoaan. Nauratti joskus hiukan kun eräs rouva tunnusti omalleni että syy auton vaihtoon oli että bemari oli aina hajalla, mies ei koskaan puhunut mitään  :D

Toyota on ilmeisesti jenkkimarkkinoilla saanut nenilleen tuotevastuulain vaatimuksista, ja on aika herkästi valmis mittaviin takaisinkutsuihin. Suomessahan ne tietysti leimataan laadun heikkoudeksi, vaikka tässä tapauksessa tehdas kantaa vastuunsa aika pienistäkin laatupoikkeamista esimerkillisesti. Siinä olisi monella merkillä opittavaa, joillekin kun kieltäminen ja peittely on se normaali toimintatapa. Toisaalta Toyon osalta ongelmallisia 2.2 D4D-koneita on kyllä suomessakin liikenteessä vielä tuhatmäärin vaikka niitä ei enää uusiin laitetakkaan. Näissä taas joku saisi kyllä tulla korjauksissa vastaan, siksi paljon suunnitteluvirheeltä koneen rakenne vaikuttaa. Siis ohuet sylinterinseinämät, jotka eivät salli katkenneen kansipultin uudelleenasentamista.
 
Vempula sanoi:
Meillä oli G Astra ja söihän se H7-pitkiä enemmän kuin muut autot, mutta eipä siinä muuta vikaa sitten ollutkaan.
Tuohonkin helpotti kun käänsi valokatkaisijan parkeille startatessa ja vasta auton käydessä valot päälle. Meni niitä silti.  Astra G oli hyvä ja toimiva auto. Näistä uudemmista ei voi sanoa samaa.

BarrelNut sanoi:
Laatumielikuva ei muodostane kuin osan automerkin haluttavuudesta, VAG-tuotteet ovat syystä tai toisesta tänä päivänä hyvin haluttuja, toisaalta monet japanilaismerkit eivät sitä näytä olevan vaikka laatu niillä olisikin kunnossa. Edes Toyota ei ole rekisteroinneissä takavuosien tasolla jolloin he pitivät ykköspaikkaa hallussaan.
VAGeja menee paljon liisareiksi jolloin laukeavilla laatikoilla tai moottoreilla ei ole niin paljon väliä. Ominaisuudethan niissä on kunnossa. Toyotaa ostetaan pääasiassa omilla rahoilla.
 
Paljon ajanut 40 vuoden aikana ja monia eri merkkisiä autoja omistanut, siksi on jäänyt mieleen myös eri merkkien maineita sekä myös todellisia "ominaisuuksia".

Opel, 2 kpl Asconaa A- ja B-koriset. A-koppainen hyvä ajaa, kylmä talvella, melko kestävän auton maineessa. B-koppainen, minun autoilu-urani heikoin auto kestävyydeltään. Alle 100tkm ja käytännössä koko tekniikka jo kertaalleen rikki.
Isuzu, 2 kpl, lava-autoja 80-luvulla. Lujia, hyviä käynnistymään talvella, ajo-ominaisuudet ei kaksisia.
Mitsubishi Galant 1,6 ja 2 kpl 2,0. Hyviä ajaa, hyvät varusteet, ohuet pellit, herkkä lommoutumaan parkkipaikoilla. Ensimmäisellä 2-litraisella ajoin yli 300 tkm. Pieniä ruostevikoja ja vitosvaihteen laakerointi oikeastaan ainoat viat.
Toyota Carina E. Luja auto, 315 tkm ajettuna varastettiin, liekö taksina jossain Nairobissa nykyään? Ovien alareunoissa alkavaa ruostetta, muuten ehjä kori. Kytkin ja vitoslaakeri laitettiin hieman alle 300tkm kohdalla. Kone ei syönyt öljyä vielä tippaakaan. Ajoltaan hieman löysä, erittäin varma auto.
VW Polo 2000-luvun alkupuolelta. Hyvä auto kesällä, talvella ei niinkään. Ovet ja lukot suurin ongelma, samoin huono lämmityslaite. Lisäksi jonkin verran ruostetta.
Toyota Hilux yht. 3 kpl. Ensimmäinen turboton oikea ikiliikkuja, ei muuta vikaa kuin muutama ruostevika.
Toinen turbokoneella, kestävä myös, takajousi kerran poikki, taka-akselin stefat pari kertaa
Pakoputki, takaiskarit, jarrut eteen ja taakse, muuten 210tkm ilman ongelmia.
Kolmas Hilux, 170 tkm, vikoina pakoputken takapää, laturi ja etujarrut uusittu kerran. Tässä 2006-mallissa jo kohtuulliset ajo-ominaisuudet ja muukin mukavuus.
Kaikki Hiluxit olleet myös välillä kovassakin käytössä ja aina varmoja lähtijöitä.
Toyota Avensis 2003. Tällä hetkellä nuorison käytössä, ajettu n. 280 tkm. Kestävä, laitettu uudet jarrut kahdesti eteen ja kerran taakse. Kone 1,8, syö hieman öljyä, mutta kulutus ei ole viime aikoina juurikaan muuttunut miksikään. Pieni polttoaineen kulutus.
Yaris 1,3 vm. 2013, 100tkm. Vaimon auto. Tähän mennessä vaihdettu tuulilasin pyyhkijät eteen ja taakse ja yksi takaisinkutsu, ei muuta.
Auris HSD TS. 70 tkm. Toistaiseksi ei vikoja. Tähän mennessä ajamistani ja omistamistani autoista helppokäyttöisin.
Sukulaisten / naapureiden  omistamista autoista esimerkkiä: Renault Laguna 1-koppainen: Yli 300tkm. Erittäin vähän vikoja. Naapurin 2-koppainen Laguna: Erittäin paljon vikoja.



 
JakeS sanoi:
Vag-leiri on ryssinyt viime vuosina oikein urakalla ja silti leirin merkit ovat tehneet loistavasti kauppansa. On ollut dsg-ongelmaa, jakoketjumurheita, päästöhuijausta ja niiden piilottelua/vähättelyä. Tämä on seikka mitä en oikein käsitä vaikka esim. skodassa on paljon autoa hintaluokassaan, volkkarissa laatua skodan tekniikalla ja audissa premiumia skodan tekniikalla  :)

VAG:n teflonpinta on tosiaankin erinomaisen hyvä. Onko sekään ikuinen?

JakeS sanoi:
Bmw taitaa olla ainoa merkki josta nyt ei viime vuosilta muistiin ole jäänyt mitään ihmeellisempää laaturasitetta. Todellista premiumia siis...

Kuten kaasuläppiä syövät dieselit, joiden ensimmäinen vikaoire on moottorin täystuho. BMW ja N47:n jakohihna ovat sellainen yhdistelmä, ettei voi autopalstoja seuraavalta jäädä huomaamatta.

JakeS sanoi:
Italilialaisilla omat rasitteensa. Mitä ilmeisemmin niistä ei ole vieläkään päästy täysin eroon vaikka uusien mallien kohdalla näyttää jo aika hyvältä ?

Hyvältä?  :rolleyes:

Italialaisten markkinaosuus on pudonnut täysin mitättömäksi, kun viime vuonna (tammi-marraskuu) kilpiin saatiin 45 Alfaa ja 161 Fiatia. Niissäkin oli vuoteen 2015 verrattuna miinusta noin 40 %:a. Jopa Porschea rekisteröitiin enemmän kuin Fiatia!
 
Vagin myyntiä ihmettelen suuresti. Miten on mahdollista, että vaikka konserni on sössinyt monta asiaa, niin kauppa käy? En ymmärrä.

Fordeissahan on ollut jotain ongelmaa käytännössä aina. Milloin on Escortti ruostunut, vetarit pullauttanut rasvat pihalle, vääränlaisia kittejä jne. Kuinkahan lie tänäpäivänä?

Vuosituhannen alun S80/S60/V70 Volvoissa oli alimitoitetut alustan osat, ja niitä saa olla vaihtamassa kokoajan.
 
Tuo maineen vaikutus hintaan on kaksipiippuinen juttu. Uutenahan jotain Fiatin tekeleitä ei ole ollut viisasta ostaa, mutta muutaman vuoden vanhana se voi olla hyväkin ostos, jos kestää naapurien/työkaverien naljailut! Vaimolla Punto, joka maksoi 24 tkm ajettuna alle puolet uuden hinnasta. Eihän se laatuauto ole ja monet yksityiskohdat on suunniteltu varmaan pienessä viinipöllyssä, mutta halpoja kilometrejä sillä on ajettu jo yli kuusi vuotta.
 
Tämän topicin voi kääntää myös toisinpäin. Eli jotkut mallit tai jopa merkit voi tavallaan ratsastaa entisellä maineella vaikkei viimeisimpien mallien kohdalla asiat välttämättä enää olisikaan niin hienosti. Jo pelkästään uuden mallin markkinoille tuonti usein tarkoittaa, ettei autossa ole välttämättä yhtään samaa osaa kuin hyvänlaatuisessa edeltäjässä. Kuitenkin myydään sillä vanhalla mielikuvalla.
Tätä omaa merkkiä nyt mietiskelen juuri tältä kantilta.