https://go.popvakuutus.fi/t/t?a=1891764192&as=1920463831&t=2&tk=1

Marjastus & sienestys

Q

Quality

Yhdistyksen jäsen
Grand Legend
Autotalli
Liittynyt
18.12.2013
Satokausi lienee parhaimmillaan. Mustikkasato on korjattu, mikäli sitä oli, mutta juuri nyt ovat puolukat kypsiä ja odottavat pomijoitaan.

Sienikausi on kuulemma myöhässä, mutta monet esittelevät saaliitaan. Itse kun en voi sieniä syödä, en myöskään niitä kerää.

Puolukoita kävin viime sunnuntaiaamuna etsimässä, mutta laihoin tuloksin. Mustikoita ei saatu tänä vuonna lainkaan. Vuoden tähänastinen marjasato rajoittuu tarhalta poimittuihin puutarhamansikoihin, joita on jo ehditty pakkasesta käyttääkin.

Kuuluuko sienestys ja marjastus sinun harrastuksiisi?
 
10 sankkoa mustikoita ja 2 sankkoa hillaa kerätty tänä kesänä. Mustikoita saa kyllä vieläkin, voi poimia puolukat samalla mukaan.

Kyllä mulle ilmaiset marjat kelpaa, saa raitista ilmaa ja rauhaa omille ajatuksille metässä. Ja kyllä niistä loihdittavat herkutkin maistuu. :)
 
Pidän kovasti sienistä(kin), mutta oma sienituntemus lähentelee nollaa. Näin ollen suhtaudun jokaiseen sieneen tappavana. Olisiko ehdottaa hyvää sienikirjaa todelliselle noobille? Voisi käydä tyttären kanssa sienestämässä.
 
Noin 30l mustikoita saatiin kerättyä useamman tunnin etsimisen tuloksena. Karpaloita ehkä vielä käydään noukkimassa lokakuun puolella pari kolme litaraa. Herukoita ei olla enää kerätty, kun sen verran mitä tuoreena syödään ja käytetään.

Sieniä ei ole osunut näkyville metsässä käydesssä vielä tänä vuonna, mutta jos vähän myöhemmin kuitenkin.
 
Sienistä kanttarelli on ainut mitä poimitaan, ei meilläkään tuntemus riitä mutta tuo on helposti tunnistettava ja kokattava.

Vielä ollaan todistettavasti hengissä. ;D
 
Kantarellin minäkin tunnistan, mutta niiden löytäminen on vaikeaa. Tässäkin voi syytä katsoa vain peilistä.
 
Eikös se mene niin että opettele tunnistamaan kaikki myrkylliset sienet ja keräät vain niitä sieniä jotka tunnet :rolleyes:
Joo mua ei saa kirveelläkään marjoja poimimaan. Pikkupoikana muutaman kerran  pakotettiin ja se riitti mulle. En marjoista kyllä välitäkään, paitsi mansikoista ja niitähän saa kaupasta. Sieniä ei meillä syöty saatikka poimittu koskaan lapsuudessani ja sieniä poimimassa en ole käynyt koskaan. Poronruokaa, saatetaan jossain sanoa, sienistä ;)
 
Sieniä inhoan yli kaiken, punaisen kärpässienen tunnen, on muuten tosi kaunis, ja kanttarelleista en muuta tiedä kun sen että vältän kolhimasta vanteita niihin.  :)

Nuorena tuli jonkin verran marjastettua, nykyjään ei viitsi eikä selkäkään kestäisi sitä kyyristelyä.
 
Marjojen ja sienien keruu on minulla vähentynyt radikaalisti nuoruusvuosista. Sienituntemukseni oli joskus 30 v sitten aika hyvä, kun mummoni koulutti minut aikanaan, mutta nyt uskallan poimia vain kymmenkunta lajiketta.

Kermainen sienikastike on varsin maukas lisuke ruokapöydässä.
 
Markku J sanoi:
Kermainen sienikastike on varsin maukas lisuke ruokapöydässä.
Napsauta laajentaaksesi...
Tästä tulikin mieleen että täytyypä huomenna hakea kanttarelleja ja possua, ja tehdä niistä vapaapäivän ateria.  :)
 
Hyvähän noita marjoja ja sieniä olisi kerätä, kun sellaisia kuitenkin kasvaa ja on terveellistä ja rahallisestikin jonkin arvoista. Siitäkään huolimatta marjastus ei kiinnosta, koska en oikein jaksa olla paikallani/kyyköttää niin kauaa kuin marjastuksessa pitäisi olla. Viime vuonna en tainnut käydä sienessä kertaakaan, mutta yleensä olen käynyt. Tosin ei sekään juuri innosta, mutta siinä ei sentään tarvitse olla paikallaan, se tiheässä metsikössä kulkeminen kuitenkin ärsyttää.
 
Tykkään marjoista, tykkään sienistä (kastikkeena), tykkään metsissä ja ylipäätään luonnossa samoilusta, mutta minkäänlainen poimiminen ei nappaa yhtään. Eläkeläisvanhempani keräävät metsistä kaikkea mahdollista ja kuskaavat sitten pyytämättä meidän pakastimeen isot lastit herkkuja. Vähän hävettää tämä kuvio, mutta kertaakaan ei olla sanottu ei kiitos.
 
Marjat on niin liian pieniä mulle kyykisteltäväksi. Olemmekin sitten useana vuonna ostanut torilta maahanmuuttajilta mustikat- halunnut samalla tukea heidän yritteliäisyyttään.
Tänä vuonna touhu vaan vaikutti jo niin järjestäytyneelle- tuli tunne et naiset kerää ja myy marjat ja päällikköukot kerää rahat. Tammelantorilla tais kaikkien myyjien pöydät olla saman klaanin hallussa.

Sieniä voisin kerätä, mutta ei vaan saa aikaseks mennä mettään korin kans- harmittaa saamattomuus. Vaimo tuota harrastaa jonkunverran jos ollaan metsän vieressä vaunuilemassa. Suppilovahveroissa on kyl sit melke isompi homma siivotessa kun kerättäsessä.
 
En harrasta. Metsässä tulee ryvettyä tuon geokätköilyn merkeissä ja monta hyvää marjapaikkaa tullut huomattua. Muutamia marjoja napsin suuhun ja siinä se. Marjat käydään ostamassa torilta tai anoppilan väki keräilee marjoja innoisaan ja toisinaan lahjoittavat niitä meille.
 
Minulla piti sankko mustikkaa kerätä, mutta niin se vaan jäi.. Ei oo oikein lempipuuhaa se.. Mut mustikkaa kyllä tarvis. Muut marjat saa jäähä minun puolesta mettään.
 
Päivän saalis 2 litraa kanttarelleja ja 2 sankollista karvarouskuja. Eiköhän näillä sienillä talvi pärjätä!

Oli niin paljo nuita rouskuja, että piti tutkia oisko syötävä.
 
Kävin karpalosuolla. Tyypillinen jääkauden jälkeensä jättämä lounas - koillinen soraharju, jonka toisella puolella järvi, toisella suo, jonka keskellä lampi. Pääosin rämettä, vähän nevaa siinä lampea lähellä. Kituliaat männynkäkkänät, vuosikymmeniä ellei -satoja samalla paikalla kököttäneet, kasvua ei nimeksikään.

Yöllä oli ollut pakkasta, sammal oli vieläkin kohmeessa. Ei upottanut saapasta niin kovin, oli helpompi liikkua. Rämeen jälkeen, kun puuton alue alkoi, piti oikein siristää, onko siellä mättään päällä jotain. Vasta kumarrus paljasti: siellä vilkkui punaisilla sammalmättäillä saman värisiä marjoja. Paikoin näytti, että tuostahan noita on helppoa kahmia astia täyteen. Mutta niin olivat yks'kannassaan ja kiinni sammalessa, että jokikinen piti nyppiä irti yksitellen. Astiaan kertyi vajaassa tunnissa tuskin litraakaan. Ei päässyt palkoille, mutta rahassahan näitä ei kannata laskea.

Noinhan se on elämässä muutenkin. Harvoin pääsee hyvää kahmimaan vaivatta, vaan yleensä ideat, saavutukset, kokemukset ovat yksittäin, siellä täällä, ja niiden eteen pitää nähdä vaivaa. Vasta silloin ne nousevat arvoonsa ja tuottavat tyydytystä.
 
Tänään olisi jälleen tarkoitus lähteä karpalosuolle.
Viikko sitten jo emännän kanssa käytiin, mutta saaliina oli vain 3 marjaa. Yleensä siltä suolta löytyy hyvin marjoja, mutta ei tänä vuonna.

Tänään olisi tarkoitus lähteä yhdelle uudelle suolle katsomaan olisiko siellä mitään tarjolla. Suo on niin pahassa paikassa, että sinne ei pääse autolla kovin lähelle, joten siellä voisi jotain löytyäkkin.
 
Tänään jälleen karpalojahdissa Orivedellä. Reilun tunnin tarpominen suolla, ja karpaloita vajaa kourallinen. Huono saalis "kahteen pekkaan". Nyt täytyy sitten laittaa kaikki toivo ensi viikon Lieksan reissun varaan. Toivottavasti sieltä löytyy hiukan enemmän.

Olihan tämän päiväinen retki kyllä muuten mukava. Oli ainakin maistuvat voileivät, ja kahvit mukana. Lisäksi löysimme kalasääsken pesän, joka tosin luonnollisesti oli jo tyhjä.
 
Kai tämän tänne voi kirjoittaa. :eek: sienessä ku sienessä ei kai se muuta ole?
Vaimoke tuli just himaan ja sano että tule xxxx kattomaan etupihalle...Hän haki kiikarit parvekkeelta ja sano että orava on kaatanut ison tatin ja syö sitä tuossa etupihalla. No ei muuta kun kiikaroimaan ja en kyllä ollut aiemmin moista nähnyt :eek:. Mutta kai se yleistä sitten on mutta minä en ollut siitä tietoinen saatikka nähnyt ennen.
Toivottavasti osaa valita hyviä syötäviä sieniä ettei ala näkee mitään hallusinaatioita ;D.
 
Ei ole tänä vuonna tarvinnut lähteä omaa pihaa kauemmas sienestämään sillä olemme keränneet n. 10x10m alueelta nyt neljä kertaa kantarelleja yhteensä n.2.5kg. Viime vuosina noita on tullut ehkä viidesosa siitä, mitä nyt. Jotain hyötyä tästä sateisesta kesästä siis on kuitenkin.  :rolleyes:
 
Melkoiset määrät thaimaalaisia? marjanpoimijoita savo-karjala-kymenlaakso -alueella bongaillut nyt tällä viikolla. Pakettiautoilla tai ha + peräkärryllä liikenteessä. Muuten en välttämättä heitä huomaisi mutta pirun hiljaa ajavat maantiellä.
 
On erinomainen marjavuosi. Mustikoita, mansikoita, vadelmia, viinimarjoja, sekä luonnon- että viljeltyjä lajeja.

Itse olen ehtinyt poimimaan (tosin itähämäläismurteissa puhutaan noukkimisesta) puutarhamansikoita, mustikoita, vattuja ja viinimarjoja. Puolukka ja karpalo odottavat vielä, mutta puolukka kypsyy jo kovaa vauhtia.

Meidän mökkimaaston lähimetsät ovat niin puhtaaksi hakattuja, että on vaikea löytää runsaasti mustikoita. Tänä vuonna niitä kuitenkin oli, paikka paikoin ihan mukavastikin. Vattujakin oli, mutta satuin puskiin sateisena päivänä, ja se oli vähän ankeaa. Viinimarjoja taas oli hyvin, ja niitä keräsin arviolta viisi ämpärillistä.

Sienetkin kiinnostaiivat, mutta koska en itse pysty niitä syömään, jäävät minulta metsään.
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai luoda tili kirjoittaaksesi.