https://yliteippaus.fi/

Loukkaantumiset, tapaturmat ja vammat liikunnassa

P

pokkus

Vieras
Jokainen aktiivinen liikkuja varmasti jossain vaiheessa kärsii jonkinlaisesta liikunnasta johtuvasta vammasta tai tapaturmasta. Itse olen aika pitkään säästynyt pahoilta tapaturmilta, vaikka aktiivisesti salilla käynkin. Pitkäaikaisesta rasituksesta johtuvia vammoja tai loukkaantumisia toki on melkein koko ajan jotain päällä, mutta niiden hallinta on helpompaa keventämällä treeniä. No tänään sitten sitten tapahtui eli koin tapaturman oman salitreenini loppupuolella. Jos olet itse kokenut jotain vastaavaa, niin kerro siitä täällä. Keskustelussa voidaan myös miettiä vammojen oikeaoppista jälkihoitoa.

No nyt siihen tapahtuneeseen eli olin tekemässä viimeistä liikettä salilla eli kapeaa punnerrusta kahvoilla. Mulla oli jalat korokkeella ja kahvoina oli tuollaisen jonkun itse kyhäämät punnerruskahvat. Kahvat oli lattialla toisissaan kiinni eli todella lähellä toisiaan. Siinä jo aloitellessa mietin, että kuinkakohan huterat ovat kuin tuollalailla ovat lähekkäin. No aloin tekemään toistoja ja noin kuudennen toiston kohdalla toinen kahvoista muljahti ympäri ja tipuin siitä sitten kylki edellä toisen kahvan jalan päälle. Onneksi kahva petti ollessani ala-asennossa, niin pudotus ei ollut kovin pitkä. Aluksi ei tuntunut juuri ollenkaan ja vieressä ollut kaveri kyseli, että olinko kunnossa. Jotain siinä nyökyttelin ja nostin paitaa ja kaveri totesi, että ai saatana. No menin peilin luokse ja aika ilkeä ruhjehan siellä oli ja nahat oli mukavasti kuoriutuneet, vaikka paita oli välissä.

No siinä oli sitten sen päivän treenit ja suuntasin pukkariin katsomaan tilannetta tarkemmin. Heti alkuun säikähdin, että toivottavasti kylkiluut eivät vain olleet murtuneet ja hengittelin syvään eikä se onneksi tuottanut mitään kipua. Vieläkään ruhjeeseen ei sattunut oikeastaan ollenkaan vaikka painelin suoraan ruhjeen päälle. Adrenaliinit taisi siis olla aika korkealla vielä tuossa vaiheessa ja pitivät kipua poissa. Puhdistin haavat ja pyysin salin tiskiltä vielä puhdistusainetta ja laastaria. Suuntasin kotiin ja ajomatkalla huomasi kuinka kohtaa alkoi jomottaa ja kädet tärisemään tapahtuneen johdosta. Himassa ollessa jomotus sen kuin lisääntyi ja selkeästi huomasi, että varmaan komea mustelma siihen tulee myöhemmin. Kotona kävin vielä suihkussa ja putsasin haavan uudestaan ja laitoin kunnon laastarin päälle.

Nyt pitää vaan toivoa, että kohta paranee pian, että pääsee nopeasti taas treenin kimppuun. Lisäksi pitää seurata, ettei vaan mikään kohta ole murtunut kylkiluista. Onnea oli kuitenkin onneksi sen verran mukana, että olisihan tuossa voinut käydä pahemminkin, jos olisin tippunut hiukankin korkeammalta, niin tuo jalka olisi voinut mennä koko kyljestä läpi... Niinhän se vaan on että tekevälle sattuu ja yllättävän pitkään sitä onkin saanut olla salilla ilman mitään erikoisempia vahinkoja ja onnettomuuksia. Alla vielä kuva ruhjeesta (varoitus paljasta pintaa!). Oli aika paljon ilkeämmän näköinen ennen puhdistamista...

2014-03-11%252019.45.02.jpg

Saapa nähdä miten ensi yö menee nukkuessa... Kun käden antaa olla levossa niin asiaa ei edes huomaa, mutta kun kädellä yrittää jotain tehdä, niin aika ilkeältä vielä tuntuu.
 
On sen verran paljon, että ei vanha jaksa kirjoittaa.  ;D Helpompi melkein kertoa mikä enää ehjää.
 
Nykyään näitä jo sattuukin kun koittaa pysyä omien lasten perässä pihapeleissä.. Viimeksi tasapainoaisti ja reaktionopeus petti kun pelattiin sählyä pihalla ja koitin tehdä vartaloharhautuksen ja tehdä heti perään jalkovälikikka mailalla.. Kuperkeikan merkit tuli käsiin, kyynerpäihin, polviin ja selkään.. Ja ne oli isoja jälkiä.. Niistä saikin surkuhupaisat naurut, ja saa kyllä vieläkin...
 
Itsellä ei mennyt jääkiekkouran aikana kuin murtunut peukalo. Pienimmistä ei kannata mainita. Niin ja muutama kylkiluu murtui kun kaveri tikkas maalilla mailalla kylkiluihin. Polvet tietysti ovat vähän kuluneet ja ajoittain menevät lukkoon. Silloin muuten sai vielä taklata ja vetää täysiä päin. Nythän saa heti jäähyn uusien sääntöjen mukaan kun hipaisee toista. Oli siinä mittasuhteissa eroa minun painaessa nuorempana alle 50kg ja suurimmat amatsonit ( etenkin hurrit ) painoivat yli 80kg.
 
Vankka sanoi:
576856_3798938087549_153894645_n.jpg



Levillä kohtuullisen kovasta vauhdista lumilaudan kantti haukkaa ja ruoskana rinteeseen. Tuon osuman ku olisin päällä ottanut vastaan tuskin oisin tässä viestiä kirjoittamassa.

Olkapää poispaikoitaan ja olkaluu tipahtanut alaspäin. MRI:ssä vielä löyty murtuma.

Vankka sanoi:
Punttisalille käsipainoilla ja kuminauhalla liikkeitä. Sitä mukaan kun alkoi käden voimat vahvistuun alkoi liikeradatkin palautumaan. Mulla on vaimo fysioterapeutti niin vähän ennakkoon osasi vähän tehdä liikkeitä
 
Kertokaapa missä vika....

Vasemmassa kyynärvarressa (ei siis ole "hiirikäsi") kyynärpään ja ranteen välillä olevassa lihaksessa/jänteessä käsivarren "yläpinnassa" sellainen vähän koko ajan tuntuva pieni kipu, tuossa lähempänä kyynärpäätä se on. Kipu vähän voimistuu kun rannetta taivuttaa ylöspäin, siis rystysten suuntaan tai kun lihaksia jännittää. Ei se normaalia elämää muuten juuri haittaa mutta esim. kassia/laukkua kantaessa se tuntuu ja pitää vaihtaa kättä välillä. Salilla treenaaminen on aika hankalaa tuon kanssa kyllä. Tuo on oletettavasti tullut juurikin salilla jonkin liikkeen yhteydessä. Viime aikoina olen käynyt salilla todella harvakseltaan (viime viikollakaan en kertaakaan) joten on se lepoakin saanut. On tuo nyt varmaan jo joku 3-4 viikkoa vaivannut ja rasitusvamman sen ajattelen olevan, ei vaan mene ohi...

Toinen on oikeassa kädessä kyynärpään yläpuolella takana käsivarressa, itse asiassa ojentajassa oleva kipu. Tämä ei normaalisti tunnu ollenkaan, muuten kuin salilla jos yrittää tehdä ojentajaliikkeitä. Ne ei meinaa oikein onnistua ja olenkin jättänyt ne pois nyt kokonaan toistaiseksi tai ainakin hyvin vähälle ja hyvin pienillä painoilla. Dippiä kun esim. yrittää tehdä niin ei kertakaikkiaaan onnistu yksikään toisto, kun tuntuu sellainen pistävä kipu ojentajan alapäässä välittömästi kun suorilta käsiltä menee ala-asentoon kädet koukkuun.

Olis mukava reenata kunnolla....

En tietenkään ole työpaikkalääkärille käynyt valittamassa näistä, ainakaan vielä, kun ajattelin että ne on vaan rasitusvammoja ja siellä määrätään kuitenkin vaan Buranaa.
 
Jännetupen tulehdus. Kylmää, buranaa ja lepoa. Viime konstit on kortisonipiikki ja leikkaus. Oireet kyllä täsmää.
 
tuRboman sanoi:
Jännetupen tulehdus. Kylmää, buranaa ja lepoa. Viime konstit on kortisonipiikki ja leikkaus. Oireet kyllä täsmää.
Ok, molemmatko noista?
 
Ei kun meinasin että molemmatko noista vaivoista (kaksi vaivaa eri kohdissa ja eri käsissä) olisi jännetuppitulehduksia.
En ole nuori enää, mutta puukkoon enkä piikkin aio ensimmäisenä turvautua. Ei nämä prkl vielä voi niin vakavia olla ettei menis levolla tai kotikonsteilla (venytyksillä tms? millaisilla?) ohi?
 
Sori, luin huolimattomasti. Tuota ensimmäistä vaivaa tarkoitin. Mulla on ollut ihan sama ja laitettiin piikki. Vuoden päästä uusi samalla tavalla. Uusi piikki, ja samalla työterveyslääkäri sanoi, että kolmatta ei pistetä vaan leikataan. Olen 40v ja jos ois alle 30v ollut niin piikkiä ei olis laitettu. Oon jo niin vanha, että se on aivan sama mitä tehdään...

Tuohon toiseen ei osaa kyllä sanoa.
 
-P- sanoi:
Kertokaapa missä vika....

Vasemmassa kyynärvarressa (ei siis ole "hiirikäsi") kyynärpään ja ranteen välillä olevassa lihaksessa/jänteessä käsivarren "yläpinnassa" sellainen vähän koko ajan tuntuva pieni kipu, tuossa lähempänä kyynärpäätä se on. Kipu vähän voimistuu kun rannetta taivuttaa ylöspäin, siis rystysten suuntaan tai kun lihaksia jännittää....

Tämmösellä sarjahommaa tekevällä tuo jännetupintulehdus aina sillon tällön tulee. Pahin olin kun kävin sulkapalloo pelaamassa niin mun käsi luuli sitä tennikseks ja kehitti tenniskyynärpään.
Sitä pystyy aikalailla ehkäseen ja pikkasen jopa parantamaan venytysharjoituksilla. Mulle yksinkertaisin ja melkein paras on laittaa kädet pöydänpintaan sormenpäät toisiaan vastaan. Venyttää juuri noita paikkoja.

Tuolta lisää liikkeitä  http://www.mobilat.fi/opas_olanseutu.php#8

En ole urheilullinen, mutta silti yhdessä leikkipelissä multa irtos hauislihas alapäästänsä. Piti leikata, mutta sit esihaastattelussa kirurgi oli sitä mieltä että 3 kuukauden jälkeen voin alkaa töitä ajatteleen, piti hypätä leikkauspöydältä pois. Olin joulun turvin varautunut puolentoista kuukauden täyslepoon ja luulin sen jälkeen saavani pikkuvasaraan jo tarttua. Jälkeen päin kaveri kerto et työkaverinsa oli mokoman jälkeen ollu puolvuotta saikulla laitosmiehen hommista.
Yrittäjänä en tohon voinut lähteä.

Tuo hauis taitaa olla ihan väärin ymmärretty lihas. Sitä pidetään voiman mittarina, muta mun kädestä nostovoimaa lähti ehkä n kolmanneksen verran. Edestakainen ranne liike kuten perunankuorinta, tiskaus ym hommat on rasitttavimpia. Tällä mennään sit lopputyöura reilu 10 vuotta, jos ei mitään muuta matkalla tartu.
 
Aikoinaan aluperin polven saanut kipeäksi tekemällä jalkaprässiä huonolla tekniikalla, mutta minkäs teki kun helkkarin hyvin kulki. 2009 rusahti kun nousin istumasta ruokapöydästä. Lopullinen tuomio oli että lumion rustosta lohjennut pala joka jauhautunut. Pyöräilyä tarjosi ortopedi kuntoutukseksi ja sillä tiellä ollaan :). Puoli vuotta sitten ekaa kertaa tuon jälkeen on kestänyt tehdä kyykkyä ja prässiä salilla, pienillä painoilla kylläkin.
 
Mulla on ollut monenlaista vammaa urheilun myötä. Nuorempana meni karatetreeneissä pari kylkiluuta. Tosin vain hiusmurtumia, mutta pirullisen kipeitä! Reilu kuukausi oli tuskallista. Selällään makuu, hengitys ja kiertoliikkeet oli kivuliaita. Ja toki se murtumakohtakin oli aivan kosketusarka.

Myöhemmin nämä urheiluvammat on olleet enemmän ja vähemmän ylirasituksesta johtuvia. Ei vain ole osannut kuunnella omaa kehoa tarpeeksi ja monenlaista vähitellen kehittyvää vammaa olen onnistunut saamaan aikaiseksi. Esimerkiksi sääressä penikkatauti, tai mikä se nyt onkaan, pääsi äitymään aivan liian pahaksi. Tyhmä kun olin, koetin vain treenata väkisin kun se kipu aina hävisi lenkillä varttitunnin juoksun jälkeen. Vamma eteni rasitusmurtumaksi, ja sitämyöten pakkolepoa.
Työterveydessä lääkäri oli täysin pihalla, mikä vois aiheuttaa murtuman sääriluuhun sivulle. Ja jälleen oli kyseessä hiusmurtuma, joka näkyi vasta magneettikuvissa.

Juoksijanpolvi on toinen rasitusvamma. Lantion tukilihaksisto kun ei ole kunnossa tarpeeksi ja rasitus jatkuu ja jatkuu, niin alkaa polven ulkosyrjässä kihnuttaa kipeästi. Tämäkin perkule piti tähystyksessä läydä toteamassa, kun ei ollut sellaista lääkäriä joka ois osannut tunnistaa vamman kehitysmekanismin. Yleislääkäri, eritoten sellainen joka on itse antiliikkuja, ei kyllä sovellu rasitusvammoja tutkimaan!! Tuostakin tähysksestä seuras saikkua ja pakkolepoa niin siinä se tulehduskin parani. Sama on uusinut silloin tällöin ja nyt sen osaan hoitaa pois -> kylmähoito, lepo ja ulkoreiden lihaksen aukirullailu.

Viime talvella revähti, tai tarkemminkin repesi takareisi. Lenkillä astuin lumenpeittämälle jäätyneelle lammikolle ja jalka lähti alta. Tukea hakenut jalka sai kipeää. Polttava rusahdus tuntui reidessä ja kolme kuukautta ilman juoksua oli seuraus. Kalenteria tutkittuani pistin tämänkin ylirasituksen  piikkiin. Liian paljon pitkiä jalkoja rasittavia traineri ja juoksutreenejä ilman tarvittavaa lepoa sai lihaksen siihen kuntoon ettei se kestänyt yhtäkkistä nykäisyä. Tuskin ois ollut pientä revähdystä kummempi, jos ei olisi ollut kovaa rasitusta alla.

Olkapäät kärsii uinnista. Oikea olkapää on joskus 10v sitten loukkaantunut pyörällä kaatuessa ja se aina joskus kipeytyy jos ui turhan väsyneillä käsillä. Liikeradat huononee ja olkapäissä alkaa tuntua sellainen rutina kun niitä pyörittelee lämmitellessä. Tuosta tietää, että kohta ei kestä enää uida jos  ei anna lepoa.

Mitäs näistä vois oppia? Lepoa lisää. Tai ainakin pitäis paremmin tunnistaa missä mennään. Sen vois melkein sanoa niin, että siinä vaiheessa kun alkaa tuntua, että kylläpä kulkee, niin varmuudella kohta ollaan telakalla jonkin rasitusvamman kanssa. kun tuntuu meno hyvältä, pitäis ottaa kunnon kevennys. Itsellä treenit menee suunnilleen kolmen viikon sykleissä: kevyt, keskikova ja kova viikko. Jos tuota jaksotusta onnistuu hyvin noudattamaan niin paikat pysyy kohtuu iskussa...

Selkäkivuista ei jaksa tähän avautua kun niiden alkuperä ei ole tiedossa varmuudella.
 
11 vuotta tuli pelattua aktiivisesti jalkapalloa ja siinä sivussa joka toinen päivä yleisurheilua, joten noilla saa polvista ja nilkoista nivelsiteet venytettyä aika löysiksi. :rolleyes:
Sählyä tuli hetki pelattua, mutta sitä nilkat eivät kestäneet, joten lyhyeksi jäi ura siinä lajissa.
Onneksi mitään vakavampaa ei ole urheilun myötä sattunut, vaikka sitä väitetään "vaaralliseksi". ;)
 
Tuohon mun kirjailuun edellä vois lisätä, jos nyt joku sen luki, että tulee harrasteltua triathlonia ja treenit on usein aika pitkiä/junnaavia. Hitaasti kehittyviä vammoja tullenee siksi kohtuu paljon.
 
Eipä taida paljoa liikuntavammoja olla, olenko siis liikkunut liian vähän? Pahin urheilusta aiheutunut vamma on tullut ringetteä pelatessa. Olen huono luistelemaan ja siksi menen niillä aina aika varovasti enkä juuri kaatuile. Tuolloin kuitenkin kaadun jo kerran, noh ei mitään. Sitten myöhemmin kaaduin uudestaan. Sillä kertaa se tapahtui niin nopeasti, että en ikinä ole tajunnut miten siinä onnistuin, mutta sen kerkesin tajuamaan, että suu edellä kaadun jäähän ja tunsin, kun etuhammas meni puolesta välistä poikki.

Seuraava ongelma ei ole peräisin urheilusta, mutta urheilussakin sen joskus huomaa. Muun muassa kerran sulista pelatessa olkapää muljahti 3-4 kertaa ja mailakin lensi kädestä siinä samalla. Olkapää ei sijoiltaan ole lähtenyt kertaakaan, mutta inhottavasti muljahtelee. Tuolla kerralla alkoi ärsyttämää tuo jo sen verran, että mietin pitääkö tästä kohta mennä lääkärille valittamaan. Muutenkin tuo toinen olkapää on ihan ihmeellinen.
 
Itse taisin onneksi selvitä todella vähällä tuosta tämänviikkoisesta loukkaantumisesta. Ensimmäinen yö oli aika tuskainen, mutta sen jälkeen ruhje lähti paranemaan todella nopeaan ja tänään sitä ei oikeastaan huomannut ollenkaan ja treenin pystyi tekemään salilla aivan normaaliin tapaan. Onneksi tällä kertaa näin :)
 
No, onhan noita tässä 19 vuoden aikana futiksessa sattunut.. Pahimpana yksittäisenä varmasti eturistisiteen ja kierukan hajoaminen, ei muuta kun leikkauspöydälle ja puoli vuotta sivussa. Sitten on tietysti murtunutta nenää, tippunut hammasta, murtunutta pohjeluuta ja tullut revähdyksiä. Josko nyt ensimmäinen kokonainen kausi ehjänä?  8)
 
Paini treeneissä satutin kylkeni. Luultavammin kylkiluu murtunu kun päästi aika ilkeen rusahduksen.
Pienikin ylimääränen liike nippasee aika ilkeesti ja yskiminen se vasta mukavaa on.
 
Thainyrkkeilyssä potkun yhteydessä menivät kantapään lihakset kuolioon. Jalka auki ja haavaa pidettiin auki kolme päivää paineen tasaamiseksi. Lopuksi tuli kuntoon.

Lumilautailussa ovat kylkiluut murtuneet, munuaiset tärähtäneet ja häntäluu murtunut.

Salilla sattunut kaikkea pientä. Olkapäät ja niska(paini) ovat olleet kovilla.

Alamäkipyöräilyssä/maastopyöräilyssä on leuka tikattu ja pieni kivi poistettu polvesta seuraavana päivänä kaatumisen jälkeen.

Yhteenvetona voi todeta, että tyytyväinen saa olla ettei ole sattunut pahemmin eikä paikkoja kolota pahemmin.
 

Liitteet

  • Jalka 2008.jpg
    Jalka 2008.jpg
    199,9 KB · Katsottu: 2 411
^onpa ihanan näköinen tuo jalkaterä., huuhhh
 
E92 sanoi:
Thainyrkkeilyssä potkun yhteydessä menivät kantapään lihakset kuolioon. Jalka auki ja haavaa pidettiin auki kolme päivää paineen tasaamiseksi. Lopuksi tuli kuntoon.

Lumilautailussa ovat kylkiluut murtuneet, munuaiset tärähtäneet ja häntäluu murtunut.

Salilla sattunut kaikkea pientä. Olkapäät ja niska(paini) ovat olleet kovilla.

Alamäkipyöräilyssä/maastopyöräilyssä on leuka tikattu ja pieni kivi poistettu polvesta seuraavana päivänä kaatumisen jälkeen.

Yhteenvetona voi todeta, että tyytyväinen saa olla ettei ole sattunut pahemmin eikä paikkoja kolota pahemmin.
Niin seuraavaksi pahempi taitais olla rullatuoli sun tapauksessa :D
Komeen on haava. Sairaalabakteerille otollinen kohde.
 
Luppis sanoi:
Komeen on haava. Sairaalabakteerille otollinen kohde.

Kiitos ja oli sairaalabakteerille otollinen kohde. Aukesi muutaman kerran tämän takia.
 
Ei nyt varsinainen loukkaantuminen, kun ei tuosta mitään vammaa tms. tullut, mutta jonkinlainen "tapaturma" kuitenkin.
Joskus nuorempana vesihiihtäessä  yritin potkaista toisen suksen pois jalasta, mutta jotenkin se suksen kärki haukkasi ja kanta löi jonnekkin alaselkään. Siitä sitten mukkelismakkelis, ja joko siitä suksen iskusta tai kaatumisesta "ilmalukko" niin että tuntuu ettei saa vedettyä henkeä lainkaan. V-mäinen tunne vedessä ollessa...
Helpotti kyllä heti hetken kuluttua, mutta tuosta jäi sellainen kammo, ettei sen koommin ole tullut kokeiltua yhdellä suksella vesihiihtoa.