P
pokkus
Vieras
- 12.3.2014 klo 05:31 / Loukkaantumiset, tapaturmat ja vammat liikunnassa
Jokainen aktiivinen liikkuja varmasti jossain vaiheessa kärsii jonkinlaisesta liikunnasta johtuvasta vammasta tai tapaturmasta. Itse olen aika pitkään säästynyt pahoilta tapaturmilta, vaikka aktiivisesti salilla käynkin. Pitkäaikaisesta rasituksesta johtuvia vammoja tai loukkaantumisia toki on melkein koko ajan jotain päällä, mutta niiden hallinta on helpompaa keventämällä treeniä. No tänään sitten sitten tapahtui eli koin tapaturman oman salitreenini loppupuolella. Jos olet itse kokenut jotain vastaavaa, niin kerro siitä täällä. Keskustelussa voidaan myös miettiä vammojen oikeaoppista jälkihoitoa.
No nyt siihen tapahtuneeseen eli olin tekemässä viimeistä liikettä salilla eli kapeaa punnerrusta kahvoilla. Mulla oli jalat korokkeella ja kahvoina oli tuollaisen jonkun itse kyhäämät punnerruskahvat. Kahvat oli lattialla toisissaan kiinni eli todella lähellä toisiaan. Siinä jo aloitellessa mietin, että kuinkakohan huterat ovat kuin tuollalailla ovat lähekkäin. No aloin tekemään toistoja ja noin kuudennen toiston kohdalla toinen kahvoista muljahti ympäri ja tipuin siitä sitten kylki edellä toisen kahvan jalan päälle. Onneksi kahva petti ollessani ala-asennossa, niin pudotus ei ollut kovin pitkä. Aluksi ei tuntunut juuri ollenkaan ja vieressä ollut kaveri kyseli, että olinko kunnossa. Jotain siinä nyökyttelin ja nostin paitaa ja kaveri totesi, että ai saatana. No menin peilin luokse ja aika ilkeä ruhjehan siellä oli ja nahat oli mukavasti kuoriutuneet, vaikka paita oli välissä.
No siinä oli sitten sen päivän treenit ja suuntasin pukkariin katsomaan tilannetta tarkemmin. Heti alkuun säikähdin, että toivottavasti kylkiluut eivät vain olleet murtuneet ja hengittelin syvään eikä se onneksi tuottanut mitään kipua. Vieläkään ruhjeeseen ei sattunut oikeastaan ollenkaan vaikka painelin suoraan ruhjeen päälle. Adrenaliinit taisi siis olla aika korkealla vielä tuossa vaiheessa ja pitivät kipua poissa. Puhdistin haavat ja pyysin salin tiskiltä vielä puhdistusainetta ja laastaria. Suuntasin kotiin ja ajomatkalla huomasi kuinka kohtaa alkoi jomottaa ja kädet tärisemään tapahtuneen johdosta. Himassa ollessa jomotus sen kuin lisääntyi ja selkeästi huomasi, että varmaan komea mustelma siihen tulee myöhemmin. Kotona kävin vielä suihkussa ja putsasin haavan uudestaan ja laitoin kunnon laastarin päälle.
Nyt pitää vaan toivoa, että kohta paranee pian, että pääsee nopeasti taas treenin kimppuun. Lisäksi pitää seurata, ettei vaan mikään kohta ole murtunut kylkiluista. Onnea oli kuitenkin onneksi sen verran mukana, että olisihan tuossa voinut käydä pahemminkin, jos olisin tippunut hiukankin korkeammalta, niin tuo jalka olisi voinut mennä koko kyljestä läpi... Niinhän se vaan on että tekevälle sattuu ja yllättävän pitkään sitä onkin saanut olla salilla ilman mitään erikoisempia vahinkoja ja onnettomuuksia. Alla vielä kuva ruhjeesta (varoitus paljasta pintaa!). Oli aika paljon ilkeämmän näköinen ennen puhdistamista...
Saapa nähdä miten ensi yö menee nukkuessa... Kun käden antaa olla levossa niin asiaa ei edes huomaa, mutta kun kädellä yrittää jotain tehdä, niin aika ilkeältä vielä tuntuu.
No nyt siihen tapahtuneeseen eli olin tekemässä viimeistä liikettä salilla eli kapeaa punnerrusta kahvoilla. Mulla oli jalat korokkeella ja kahvoina oli tuollaisen jonkun itse kyhäämät punnerruskahvat. Kahvat oli lattialla toisissaan kiinni eli todella lähellä toisiaan. Siinä jo aloitellessa mietin, että kuinkakohan huterat ovat kuin tuollalailla ovat lähekkäin. No aloin tekemään toistoja ja noin kuudennen toiston kohdalla toinen kahvoista muljahti ympäri ja tipuin siitä sitten kylki edellä toisen kahvan jalan päälle. Onneksi kahva petti ollessani ala-asennossa, niin pudotus ei ollut kovin pitkä. Aluksi ei tuntunut juuri ollenkaan ja vieressä ollut kaveri kyseli, että olinko kunnossa. Jotain siinä nyökyttelin ja nostin paitaa ja kaveri totesi, että ai saatana. No menin peilin luokse ja aika ilkeä ruhjehan siellä oli ja nahat oli mukavasti kuoriutuneet, vaikka paita oli välissä.
No siinä oli sitten sen päivän treenit ja suuntasin pukkariin katsomaan tilannetta tarkemmin. Heti alkuun säikähdin, että toivottavasti kylkiluut eivät vain olleet murtuneet ja hengittelin syvään eikä se onneksi tuottanut mitään kipua. Vieläkään ruhjeeseen ei sattunut oikeastaan ollenkaan vaikka painelin suoraan ruhjeen päälle. Adrenaliinit taisi siis olla aika korkealla vielä tuossa vaiheessa ja pitivät kipua poissa. Puhdistin haavat ja pyysin salin tiskiltä vielä puhdistusainetta ja laastaria. Suuntasin kotiin ja ajomatkalla huomasi kuinka kohtaa alkoi jomottaa ja kädet tärisemään tapahtuneen johdosta. Himassa ollessa jomotus sen kuin lisääntyi ja selkeästi huomasi, että varmaan komea mustelma siihen tulee myöhemmin. Kotona kävin vielä suihkussa ja putsasin haavan uudestaan ja laitoin kunnon laastarin päälle.
Nyt pitää vaan toivoa, että kohta paranee pian, että pääsee nopeasti taas treenin kimppuun. Lisäksi pitää seurata, ettei vaan mikään kohta ole murtunut kylkiluista. Onnea oli kuitenkin onneksi sen verran mukana, että olisihan tuossa voinut käydä pahemminkin, jos olisin tippunut hiukankin korkeammalta, niin tuo jalka olisi voinut mennä koko kyljestä läpi... Niinhän se vaan on että tekevälle sattuu ja yllättävän pitkään sitä onkin saanut olla salilla ilman mitään erikoisempia vahinkoja ja onnettomuuksia. Alla vielä kuva ruhjeesta (varoitus paljasta pintaa!). Oli aika paljon ilkeämmän näköinen ennen puhdistamista...
Saapa nähdä miten ensi yö menee nukkuessa... Kun käden antaa olla levossa niin asiaa ei edes huomaa, mutta kun kädellä yrittää jotain tehdä, niin aika ilkeältä vielä tuntuu.
. Puoli vuotta sitten ekaa kertaa tuon jälkeen on kestänyt tehdä kyykkyä ja prässiä salilla, pienillä painoilla kylläkin.
