Ah, ja meinasi unohtua. Covent Gardenin Piazzan eli markkinapaikan kupeessa on Transport Museum, joka on tosi jees lapsille ja kulkupeleistä tykkääville aikuisillekin. Sieltä löytyy vanhaa bussia, junaa, metroa jne ja lähes kaikkiin pääsee kaahimaan sisällekin. Ei ole hirveän iso mutta menee tunti-puolitoista näppärästi, ja sijainnin puolesta tuo on niin keskellä, että jos hotelli on West-Endissä niin tänne ei tarvitse erikseen ns. lähteä.
-P- sanoi:
...vähän erilaista kuin ihan cityssä....
Ai niin. Ei ole tarkoitus nilliittää mutta pari käsitettä on hyvä tietää jos joutuu kyselemään joltain esim. reittiä jonnekin. Lontoon ydinkeskusta on laaja, mutta ihan ydin on käytännössä West-End, eli Piccadillyn, Leicester Squaren ja Covent Gardenin muodostama (teatteri- ja viihde) alue. Eli jos haluaa taksilla "keskustaan" ilman sen kummemin osoitetta määrittelemättä, niin pyytää vain viemään West-Endiin niin aina pääsee ns. pelipaikoille.
Cityllä sitä vastoin tarkoitetaan
aina City of Londonia, joka on pari kilsaa West Endin itäpuolella oleva kaupunginosa ja kaupungin - tai koko Euroopan - finanssikeskus, eli siis paikallinen Wall Street muutamine pilvenpiirtäjineen (nykyisin). Cityssä ei juurikaan ole asutusta tai kauppoja jotka olisivat auki muuten kuin virka-aikana. Baareja ja ravintoloita on jonkin verran, mutta niissä asiakkaina ovat Cityssä työskentelevät pankkiirit yms. Eli jos ei ole tänne tulossa niin Cityyn ei kannata taksia pyytää ajamaan.
Penguin sanoi:
MMV:n ensimmäisessä viestissä on ohjelmaa lapsiperheelle jo viikoksi...
Niin on. Aikaa menee monissa koko päivä, plus siirtymiset, joten ohjelma kannattaa suunnitella a) hyvin ja etukäteen ja b) jättää se melko väljäksi koska kaikkea ei kumminkaan ehdi/jaksa, puhumattakaan että ehtisi tai lapset jaksaisi esim. kaksi museoa samana päivänä.
Museoista puhuttaessa voisin kuvitella, että British Museum on myrkkyä lapsille. Science ja Natural History ovat sitten asia erikseen. Ja taiteen puolella Tate Moderniin en veisi lapsiani kärsimään, koska olen itsekin viettänyt sillä elämäni kolme hyödyttömintä ja pisintä tuntia. Vieläkin harmittaa.