Listaa suosikkialbumisi (max 5 kerrallaan)

[juupeli]

Täällä on virkistävän laaja kirjo monenlaisen musiikin kuuntelijoita. Osa meistä kuuntelee tai ainakin on joskus kuunnellut musiikkia albumeittain. Suon kaiken ilon muille kuuntelutavoille (teenhän niin itsekin), mutta nyt on tarkoitus listata omaa mielimusiikkiaan esittäjän ja levyn mukaisesti. On kyseessä sitten studioalbumi, livetallenne, best of -kokoelma tai kaiken kattava boxi niin kerro meille mitkä ovat tehneet / tekevät yhä sinuun vaikutuksen. Levyjä joihin palaat aina uudestaan ja jotka kuulostavat sinun mielestäsi niin erinomaisilta 

Miksi vain 5 per viesti. Ihan luettavuuden takia. Viestejä vaan tulemaan kunnes kaikki mielikkisi on listattu julki. Lisäksi olisi mahtavaa kuulla miksi juuri valitsemasi ovat niin mieluisia. (Muiden) tarinoita on kiva lukea. Sitten vaan keskustelua, kommentteja ja kysymyksiä hyvistä albumeista.

Laitan omaan aloitukseeni levyjen julkaisuvuodet. Joillekin on voinut jäädä sitkeä käsitys että diggaisin vain 70-luvun musaa. Ei pidä paikkaansa, höh  ;D

Deep Purple : Machine Head (1972)
Hurriganes : Roadrunner (1974)
Little Feat : Waiting for Columbus (live,1978)
Steely Dan : Gaucho (1980)
ZZ Top : Tres Hombres (1973)

Machine. Tästä lähtivät Purple ja juupeli yhteiselle matkalle joka jatkuu yhä. Niin vahva setti biisejä eikä yhtään täytettä vaan täyttä tavaraa alusta loppuun.

Roadrunner. Olen niin iloinen kun sain elää nuoruuttani silloin kun tämä levy julkaistiin. Ne soundit. Se energia mikä siitä välittyy. Huh.

Columbus. Feat oli minulle bändi jota piti ekan kerran kuunnella useasti ennen kuin meni perille. Tämä live on Featia parhaimmillaan. Tower of Power -puhaltajat taustalla. Kaikki jätkät huippuvedossa.

Gaucho. Minulle Danin uran kohokohta. Hyviä levyjä muutama aiempikin mutta tässä on minun makuuni paras kattaus. Mukaanlukien liki surkuhupaisa Mark Knopflerin vierailu.

Hombres. Aloitan Toppien listauksen tästä. Tiukka nippu biisejä, kovalla draivilla, monta klassikkoa.

 

[RoccoScientist]

Olipas hankalaa. No, aloitetaan näillä:

Dream Theater - Images and Words (1992)
Dream Theater - Awake (1994)
Tool - Aenima (1996)
Queensrÿche - Promised Land (1994)
Linkin Park - Meteora (2003)

Images and Words & Awake: Ensikosketus DT:hen oli itse asiassa A Change of Seasons joskus vuoden 1997 tienoilla ja se on kyllä yksi DT:n parhaista biiseistä, mutta itse levy ei potpureineen kolahtanut. Nämä kaksi levyä sen sijaan kolahtivat. Toimivat vieläkin.

Aenima: Tähän tuli tutustuttua suurin piirtein samoihin aikoihin kuin DT:n tuotoksiin. Muutaman kuuntelukerran vaati, että pääsi sisälle, mutta sen jälkeen ei ole otteestaan päästänyt.

Promised Land: Hieman oudosti ainoa levy, jonka olen bändiltä kuullut. DT:n aikaan tuli tutuksi, mutta ostin levyn vasta vuosia myöhemmin kun kaveri halusi omastaan eroon. Sen jälkeen sitä onkin tullut kuunneltua tasaisin väliajoin.

Meteora: Hittibiiseistä huolimatta - tai ehkä niistä johtuen - en osannut aluksi arvostaa tätä levyä hirveästi. Levyn mukana tuli kuitenkin mm. dokkari levyn tekoon liittyen ja sen myötä levy jotenkin lähti avautumaan uudessa valossa. Biisit ovat lopulta kestäneet kuuntelua erittäin hyvin.

 

[juupeli]

Promised Land: Hieman oudosti ainoa levy, jonka olen bändiltä kuullut.

Kuinka ollakaan, hyvin roccomainen aloitus, hienoa. Täytyykin käydä vähintään wikittelemässä tietoa "oudommista" valinnoistasi. Mutta tuo lainaukseni. Riittäisikö minulla kärsivällisyys tai miksi sitä sanoisi, moiseen, enpä usko. Pidät siis kovasti eräästä tietystä levystä, et kuitenkaan ole kuunnellut bändin muita levyjä. Vau. Täällä syvän mutta hyväntahtoisen hämmennyksen vallassa tiedustelen, onko kyseinen levy ehkä poikkeava bändi varsinaisesta tyylistä tai jotain...  ;D

 

[Markku]

Tämä on näitä mahdottomia kysymyksiä, mutta laitetaan nyt jotain.

Koinurit; Yllätyspaartit
Pirnales: Parasta ennen
Earth, Wind & Fire: I am
Rush: Moving Pictures
Vladimir Ashkenazy; Chopin: Valtzes

Klassikkoja kaikki omalla olallaan.

 

[That 70s dude]

No johan oli avaus! Tämä on musadiggarille sama kuin normi-ihmiselle pyyntö kuvailla itseään viidellä sanalla.

Viestejä vaan tulemaan kunnes kaikki mielikkisi on listattu julki.

Valmista tulisi siis joskus keväällä 2047. Jos mä kuitenkin nyt pysyn nahoissani ja listaan vain 5 tärkeintä albumia of all time. Tai no 10 tärkeintä kahdessa osassa. Pöh sekin olisi liian hankalaa. No 15 parasta tulee, kunhan olen niitä ensin miettinyt. Tällaisilla asioillahan ei leikitä.

En tiennytkään että olet juupeli Purple-diggari. Oletkos pitänyt tätä salassa vai onko asiasta puhuttu palstalla ennen kuin tulin mukaan? Machine head on klassikko, mutta mulle In Rock ehkä vieläkin tärkeämpi. Little feat on nimenä tuttu mutta ei muuten sano mulle mitään.

Roccon ja Markun listat olikin sitten sellaisia joita olisin odottanutkin. Roccolla progemetallia ja Markulla jotain sellaista josta mulla ei ole minkäänlaista hajua (pl. Rush) . Kivahan näitä on lukea, kiitti vielä juupelille avauksesta.

 

[juupeli]

No johan oli avaus! Tämä on musadiggarille sama kuin normi-ihmiselle pyyntö kuvailla itseään viidellä sanalla. Valmista tulisi siis joskus keväällä 2047. ...Tällaisilla asioillahan ei leikitä.

En tiennytkään että olet juupeli Purple-diggari. Oletkos pitänyt tätä salassa vai onko asiasta puhuttu palstalla ennen kuin tulin mukaan? Machine head on klassikko, mutta mulle In Rock ehkä vieläkin tärkeämpi. Little feat on nimenä tuttu mutta ei muuten sano mulle mitään.

No nyt sitten harjoittelet pitkäjänteisyyttä. Juuri tuohon vuoteen mennessä tähtään minäkin saada jotain listattua. Ja nimenomaan olen kieli poskessa ja otsa rypyssä tällä asialla  ;D

Tällä tavalla, kun listauksia alkaa hiljalleen kertymään, nähdään mitkä albumit nauttivat laajempaa ylistystä, saadaan nostettua esille mieltymyksiään ilman raskaita linkkisarjoja. Niitä voi sitten keskustelun myötä laitella muihin ketjuihin. Laitan sinulle jonkun Feat -linkin korville-ketjuun kun tässä ehtii. Juu, onhan näistä ollut puhetta ennen elokuuta. Queen keskustelukin on jo aiemmin käyty...

In Rockilla on monta hyvää biisiä, mutten pidä sitä sellaisena kokonaisuutena kuin Headia. tuRboman on DP fani ja sitten oli joku muukin, en tietenkään muista, toivottavasti laittavat listojaan tänne.

 

[Markku]

Markulla jotain sellaista josta mulla ei ole minkäänlaista hajua (pl. Rush) .

No niin,hienoa että saa esitellä jotain uutta. Kaksi ekaa sijoittuvat suomalaisen kansanmusiiikin hienolle osastolle. Sieltä löytyy monta muutakin mahdollisille jatkolistoille. EWF outo? Kyseessä on kuitenkin Se 70-luvun musta bändi. Tietysti jos genre ei muuten ole tuttua niin sitten. Yhden klassisen levyn tuohon laitoin viimeiseksi.
Nämä ei tietenkään ole pinon 5 päällimäistä eikä missään järjestyksessä. Otettu hieman ajatuksella 'levyjä joihin aina palaan' vaikka aikaa menisi niin näitä en myy pois vaan ennen pitkää kaivan esille ja kuuntelen.

 

[skt1]

Hyvin 80-lukulaiselta näyttää oma viiden lista

Bruce Springsteen - Born In The U.S.A
David Bowie - Lets Dance
Bryan Adams - Reckless
Michael Jackson - Thriller
Dire Straits - Brothers In Arms

 

[tmr97]

Kun mietin tätä, niin hassuinta on, ettei kumpikaan kahdesta tärkeimmästä ole albumi.

Tärkein itselleni on Genesiksen Invisible touch tour kiertueen äänityksistä koottu kokonaisuus. Bändi on parhaimmillaan ja modernimpi osuus yhdistyy hienolla tavalla progekauden Genesikseen. Se on muuten yhdellä VHS:llä/DVD:llä, mutta siitä puuttuu tärkein raita. Konsettia kuvatessa nauha loppui sen kohdalla kesken. Se onneksi löytyy hyvälaatuisena radionauhoituksena, eli KBFH lähetyksestä tallennettu In the Gage/Supper's ready.

Toisena on Patrick Cowley. Tuohon aikaan (1980-luvun alku) kuuntelin paljon discomusaa ja Cowleyn omat ja muille tekemät oli se juttu (Paul Parker, Sylvester). Lähinnä varmaankin Cowleyn vika oma albumi Mind warp, mutta se ei ole albumikokonaisuutena mitenkään erityinen.

Loppuja on vaikea listata, liikaa vaihtoehtoja. Esim tykkään Hectorista, enemmän uudesta kuin vanhasta ja silti paras albumikokonaisuus on 1970-luvun puolivälin Liisa pien.

 

[CeeViis]

Tällainen lista tuli. Ei mielestäni kaikkien aikojen parhaat albumit, vaan ajan saatossa eniten elämääni vaikuttaneet levyt. Näitä aina säännöllisin väliajoin kuuntelen vieläkin, mutta aikanaan taukoamatta:

Sleepy Sleepers: Takaisin Karjalaan
AC/DC/ Back In Black
Judas Priest: Screaming For Vengeance
Alice Cooper: Welcome To My Nightmare
Metallica: Metallica (musta albumi)

 

[Keke78]

1. Metallica: Master of Puppets
2. Pantera: Cowboys from Hell
3. Pink Floyd: The wall
4. Oasis: (What’s the Story) Morning Glory?
5. Nirvana: Nevermind

Bonus: GNR, Appetite for Destruction

 

[RoccoScientist]

Pidät siis kovasti eräästä tietystä levystä, et kuitenkaan ole kuunnellut bändin muita levyjä. Vau. Täällä syvän mutta hyväntahtoisen hämmennyksen vallassa tiedustelen, onko kyseinen levy ehkä poikkeava bändi varsinaisesta tyylistä tai jotain...  ;D

En itse asiassa tiedä. Kaveri möi sen pois, koska ei loppujen lopuksi pitänyt siitä hirveästi, joten ehkä tuollainen mielikuva on jäänyt. Lisäksi muistan joskus nuorempana levykaupassa tarjontaa selatessani miettineeni, että mitä jos ostaisikin Queensrÿchen levyn. Käteen osui Empire, jonka kansitaide oli niin luotaantyöntävää, että laitoin CD-levyn takaisin hyllyyn.

http://www.progarchives.com/progressive_rock_discography_covers/674/cover_42615312010.jpg

Jossain vaiheessa pitänee kyllä korjata vahinko. Levyjä vain tulee nykyisin ostettua harvakseltaan.

 

[tuRboman]

Hitsi, yks kirjoitus tähän meni bittiavaruuteen!!  :-[

Eli That 70s duden kanssa samoilla linjoilla. Aika mahdoton tehtävä. Mutta silti erittäin mielenkiintoinen ja haastava. Samaten on kyllä mukava lukea toisten tekemät listat, erityisesti jos niissä on perusteet miksi juuri kyseiset albumit.
Tämä lista saattaa paljastaa yllättäviä puolia kuuntelijasta. Vaikka moneen topicciin osallistuu ja hyvin useantyylistä musaa kuuntelee, niin siinä vaiheessa jos omasta hyllystä saisi säilyttää VAIN 5 levyä, niin vaikeaksi menee ja lopputulos voi olla yllättävä.

Oma lista on seuraavanlainen. Tässä ehkä paistaa läpi oma kitaransoittoharrastus, tai en tiedä. Mutta näillä mennään (ja ikä järjestyksessä):

- Jimi Hendrix Experience : Are You Experienced (1967)
- Led Zeppelin : IV (1971)
- Yes : Close to the Edge (1972)
- Rush : Permanen Waves (1980)
- Stevie Ray Vaughan & Double Trouble : In Step (1989)

1. Hendrix, jeps. Tämä kai se kaiken mullistavan kitaroinnin aloitti. Mieluusti levystä vielä viimeisin remaster versio, jossa mukana myös sinkkubiisit jotka ihan alkuperäiseltä puuttuvat. Rock-kitaransoiton Aapisessa ensimmäisenä. Tästä löytyy suurin osa niistä kikoista joita tänäpäivänäkin viljellään hyvin pitkälti. Ja efektipuolelta ne perus efektit joita kitaristit edelleen suosivat.
Ajankohtaansa nähden hienosti äänitetty albumi, jossa mielikuvitus ja yllätyksellisyys jyllää. Rytmiryhmä hoitaa tonttinsa, mutta Jimi on SE juttu. Biisi - Purple Haze. Heti ensimmäisestä Fuzz kitaralla väritetystä sävelestä lähtien täyttä tavaraa. Ei täytebiisejä. Omani olen ostanut pariinkin kertaan. Viimeisimmän tätä

2. Vahvasti rakastamani bändin kulminaatiopiste. Tuossa kohdassa Zeppelin on terävimmillään ja tiukimmillaan soitannollisesti. Ei täytekappaleita. Tältä levyltä löytyy NE ko bändin biisit jotka average-musadiggari tunnistaa. Loistavaa tunnelmointia ja välillä suoraa rokkia. Biisivalintana Four Sticks erikoisesti etenevä kappale. Soitettu tarinan mukaan neljällä rumpukapulalla.

3. Kaikista kuulemistani proge-levyistä mulle mieluisin. Niin monipuolinen ja syvä kokemus, että jokaisella kuuntelukerralla saa aina jotain lisää. Se vaan on erityinen. En osaa nostaa mitään kappaletta esiin, levy on kokonaisuus. Ikäisekseen loistavin soundein äänitetty levy.

4. Kyseisen bändin pyramiidin huippu mun mielestä. Heidän progekauden komein kokonaisuus. Vain hienoja kappaleita. Ja levyn päättävä Natural Science - kokonaisuus on ehkä komein Rush biisi jonka tiedän. Hämmästyttävän monipuolinen ja silti erittäin tiukka paketti. Tällä levyllä syntikoiden osuus on vielä erittäin pieni. Kappalevalinta siis Natural Science

5. Stevie Ray.. Huoh. Suuri kitaristi. Ostin kyseisen levyn heti kohta kun se julkaistiin. Teini ikäisenä vielä tuolloin.
Se osui ja upposi. Edelleen mulle yks komeimmista blues levyistä ikinä. Raitistunut SRV teki komean paluun. Ley on soundipuolelta aika onnistunut kun huomioi mitä suuri osa bändeistä teki tuona ajankohtana. Hieman rumpujen ohuet soundit ja pianon "tyhjyys" häiritsee. Kitara on todella komea ja massiivinen. Välillä hienosti kuuluu miten se on soitettu kahden tai useamman vahvarin läpi samalla kertaa. Esimerkiksi hieno Leave My Girl Alone. Toinen vahvari antaa kirkkaan ja terävän soundin sekä taustalla toinen, pahoin säröytynyt ja rupinen soundi. Toinen toistaan hienompia kappaleita ja uskomatonta kitarointia. Levyn päättävä tunnelmapala jättää hienon tunnelman. Jos yksi biisi täytyy valita niin se on Tightrope. Hieno kappale. Tiukka poljento ja hvyät riffit. Komea soolo.

Näin täällä tänään!

 

[MJ]

Hmm, tämä on aika haasteellinen tehtävä. Rima nousee väkisinkin niin korkealle etteivät kannattajat tahdo riittää. Luin ketjun alkupuolen kun olin kotimatkalla tauolla. Loppumatka menikin suosikkeja miettiessä ja niitä kuunnellessa.

Näin nämä menevät omalla kohdallani, useimpia on tullut vähintäänkin sivuttua eri musiikkikeskusteluissa:

1. Pekka Pohjola - Pewit (1997)
2. Wigwam - Fresh Garbage (2000)
3. Led Zeppelin - How the West Was Won (2003)
4. Juice Leskinen & Coitus int: Per Vers, runoilija (1974)
5. Pekka Pohjola - Live in Japan (1995)

Aika paljon tässä painottuivat nuo livelevyt, niitä tykkään kuunnella kun se kertoo paljon siitä, onko artisti / bändi oikeasti hyvä myös lavatilanteessa. Ehkä tähänkin vaikuttaa taustalla omat soittohommat.

Ensimmäinen valinta oli selviö - tämän levyn (Pewit) jälkeen maailma näytti hieman toisenlaiselta. Mielenkiintoisemmalta. Levyn sävellyksissä kiteytyy koko Pohjolan ura, kappaleissa on viitteitä moniin eri tyylisuuntiin aina virsiä ja kansanmusiikkia myöten. Hiljaa alkava, mutta monumentaaliseksi kasvava Rita aloittaa levyn, tämä kappale oli todella vaikuttava keikan avaus sillä ainoalla sähkökvartetin keikalla, jonka onnistuin aikanaa kokemaan. Levyllä hiljainen soi hiljaisena ja kova todella kovana. Levyn puolivälissä oleva nimibiisi on yksinkertaisesti kaunis, soi hienosti myös akustisen kokoonpanon soittamana. Albumin viimeinen kappale (Ordinary Music) ei todellakaan ole nimensä veroinen. Tätä ei välttämättä kannata kuunnella kankkuspäivänä, sillä kokemus saattaisi olla jopa pelottava  Kappale on pitkä ja monipolvinen, kaleidoskooppimainen taiko -rummutuksineen ja paikoin jopa atonaalisine sointeineen. Oli se jälleen vakuuttava kokemus, kun pimeässä ajellessa sitä kuuntelin - runsaalla volumella 

Numero kakkonen kokoelmalevy. Normaalisti en ole juuri kokoelmia hankkinut, mutta tältä levyltä löytyvät mm. Wigujen kolme ensimmäistä singleä sekä runsaasti aiemmin julkaisematonta livemateriaalia. Tässä lomittuvat hyvin myös eri kokoonpanojen tyylilliset eroavuudet: Alkuaikojen underground, Gustavsonin-Pohjolan aikakauden virtuoosimaiset vedot (Art Rock) sekä myöhempien kokoonpanojen hiukan helpommat vedot (Deep Pop). Ja löytyypä levyltä myös pari Twilight -kauden livevetoa. Ennen tätä levyä ei varhaisempien kokoonpanojen livemateriaalia ollut lainkaan saatavissa paria poikkeusta lukuunottamatta, varsinkin ylellä nauhoitetut studiolivet (-71 ja -73) ovat aivan tolkuttoman hyviä. Ei yhtään ihmetytä, jos bändiä tultiin katsomaan keikalle sen takia, että basistin ja kosketinsoittajan sormia ei erottanut heidän soittaessaan...

Kolmoskohta oli Zeppelinin kulta-aikaa. Kesän -72 Kalifornian keikoilta koottu tripla-cd sisältää muutaman rivin Pagen saatesanoja, joissa hän toteaa bändin olleen tuolloin parhaimmillaan. Mitäpä tähän voisi enää lisätä? Kaapin paikka on näytetty. Houses of the Holyn nauhoitukset oli tehty, joskaan levyä ei vielä oltu julkaistu. Over the Hills And Far Away, täysin räjähdysherkkää tavaraa ja Plantin ylä-äänirekisteri oli vielä tuolloin täydessä iskussa, mikä kuuluu jokaisessa kappaleessa (eron huomaa selvästi kun kuuntelee seuraavana vuonna taltioidun Song Remains the Samen väsynyttä soitantaa). Bändin pahemmat päihdeongelmat olivat vasta edessä päin ja ilmalaiva lensi tuona kesänä korkealla ja kovaa. Tarinan mukaan toisen keikan jälkeen herroilla olisi ollut kova kiire bilettämään, minkä johdosta osa kappaleista sitten soitettiin vähän rivakammalla temmolla.

Juicen järjestyksessä toinen levy on ollut kestosuosikkini jostain v. -87 lähtien. Suomenkielisen rock-musiikin uranuurtaja,  bändi tällä levyllä oli huomattavasti osaavampi kuin edellisen vuoden debyyttialbumilla. Sanoitukset omaa luokkaansa, tunnetuimpia kappaleita lienevät Juankoski, here I come sekä Kuopio tanssii ja soi. Tätä kuunnellaan vain vinyylilevyltä.

Listan toinen Pohjolan levy on Suomessa melko harvinainen, tämän sain vajaat 10 vuotta sitten lahjaksi hyvältä ystävältäni. Ei uskoisi, miten valtavan soinnin voi saada aikaiseksi nelimiehisellä bändillä. Levyn avaava Heavy Jazz on todella raskaasti soitettu, mutta väliin mahtuu isojakin dynaamisia vaihteluita. Impun tango lähtee liikkeelle melko varovaisesti, mutta keskivaiheilla bändi intoutuu vetämään todella rankkaa funk-jamittelua, tämäkin tyylilaji oli Pohjolalla täysin suvereenisesti hallussa. Matemathician's Air Display kasvaa kasvamistansa, Kanervalta jälleen loistava soolo. No Way Outissa synkkä painostavuus tuntuu lähes käsinkosketeltavasti, basso luo tuhdin kivijalan jonka päälle muut soittajat pääsevat rakentamaan oman osuutensa. Levyn päättävä Albatross liitää majesteetillisesti omissa korkeuksissansa (sori vaan, Santanan samanniminen veto ei pärjää tälle ) ja luo hienon päätöksen levylle, jolta heikkoja lenkkejä ei löydy sitten millään.

Näitä kaikkia edellä mainittuja levyjä tulee tarkoituksella kuunneltua harvakseltaan ihan vain sen takia, että ne kuullostavat joka kerta (minun korviini) aivan tolkuttoman hienoilta. Moni levy jäi tässä kohtaa mainitsematta, toivottavasti Juupeli avaa vielä joskus topicin, jossa voi listata 50 suosikkialbumia ;D

 

[RTWteam]

Top 1. Kuka muu muka - Cheek. Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella kuinka jätkä vetää täysillä kohti seuraavia haasteita ja tuntuu niitä myös saavuttavan kovalla prosentilla. Sanoitukset ovat hienoja kun niitä oikein ajatuksella kuuntelee. Hienoja oivalluksia ja kiemuroita löytyy kappaleiden sanoituksista. Cheekin aikaisemmatkin levyt uppoaa. Mut hei, Cheekailkaa te vaikka Huomenna ei oo Raplaulajan vapaapäivä. Liiku täältä sinne, Jos mä ois sä olisin Liekeissä, Eksä tiedä kuka mä luulen olevani. En oo Haurasta vaan Viihdyttäjä. Oisin voinut antaa sulle Avaimet mun kiesiin ja ajaa Satalasissa koska oon Tuhlaajapoika!  8)

Top 2. The Eminem show - Eminem. Kannettavan CD-soittimen kun sain niin tämä oli ensimmäinen cd jonka luukutin puhki asti. Eminemillä omanlainen elämän tarinansa ja musiikkia työstämällä itsensä pumpannut kuuluisuuksiin pohjamudista.

Top 3. Playboys - Rasmus. Tämä meni päin prinkkalaa kun tuli etuliite The. Noh joka tapauksessa tuo levy saa aina hyvälle tuulelle kun kuuntelee millä energia määrällä jätkät soittaa vaikka eihän se taidollisesti kummoista ole.

Top 4. Greatest hits - CCR. Iskä sanoi aikoinaan että kuuntele poika toi levy niin opit hyvän musiikin päälle jotain. Ei kaipaa perusteluja.

Top 5. Murheen mailla 1996 - 2007 - Kotiteollisuus. Kolmen soinnun bändi ja hyvin rokkaa. Minä olen tällainen Helvetistä itään kulkeva Kaihon karavaanari joka Rakastaa / ei rakasta.

 

[X ARI]

Ac/dc : back in black.          alkuvoimaa.
Van halen  :1.                    sama kuin edellinen.
Led zeppelin :4.                  edelliset sai vaikutteita tästä.
U2  : Joshua tree.              sitä jotain.
The Beatles  :white album.  ehkä ei tarvii perusteita.         

 

[That 70s dude]

Mä en edes yritä laittaa tähän viittä totaalilempparialbumia vaan tässä tulee Top5 70s progealbumit. Jostain syystä halusin laittaa vain yhden albumin /bändi. Muuten olisi mennyt Camelin jäsentenväliseksi.

[list type=decimal]
[*]Camel - Moonmadness (1976)
[*]Van der Graaf Generator - Godbluff (1975)
[*]Kansas - Leftoverture (1976)
[*]King Crimson - Red (1974)
[*]Genesis - Foxtrot (1972)
[/list]

Moonmadness ei varmaan tullut musaketjuja seuranneille yllätyksenä. Mun mielestä paras minkään yhtyeen tai artistin tekemä albumi ikinä. Soundit, biisit, kaikki kohdillaan. Ei yhtään edes semihuonoa biisiä ja tämä albumi toimii nimenomaan kokonaisuutena.

VDGG:stä mulla oli ajatus laittaa klippi tonne progeosastolle, mutta tulee mainituksi nyt jo tässä. Mielenkiintoinen tapaus jo kokoonpanoltaan. Bändin muodostivat kaksi kosketinsoittajaa, puhallinsoittaja ja rumpali. Missään vaiheessa en kuitenkaan ole kaivannut perinteisiä rokkisoittimia sinne sekaan. No okei, on siellä joissakin biiseissä laitettu studiossa myös jotain akustista kitaraa mukaan, mutta jepjep. Tämä Godbluff-albumi oli se, jolla bändiin tutustuin. Löysin sen kirjastosta tietämättä yhtään minkälaista musaa soittavat. Kovaa iski ja vielä kovempaa iski kun kuulin, että kaikki tämän levyn biisit löytyvät livenä soitettuna DVD:ltä, joka sisältää myös muuta klassista VDGG-materiaalia. Tämä siis ennen Youtube-aikaa.

Kansasistakin on ollut juttua jo ennen. Paljon löytyy hyviä biisejä monelta eri levyltä, mutta Leftoverture on kokonaisuutena paras. Ei yhtään täytebiisiä (tai no ehkä What's on my mind) ja suurin osa ehtaa Kerry Livgreniä. Livgren muuten sanoi itsekin jossakin haastattelussa, että Leftoverture oli klassisen Kansasin musiikillinen huippukohta.

King Crimson on siitä mulle ongelmallinen bändi, että niiden melkein jokaisella (kultakauden) albumilla on mukana käsittämättömän tylsää pimputtelua ja taiteellista sekoilua. Ainoat, jotka saavat multa puhtaat paperit ovat eka levy ja tämä Red. Tässä on vain oikeita -ja vielä hyviä-  biisejä ja toimii kokonaisuutena. Lisäpisteet tummasävyisestä soundimaailmasta. Ja ihan heti en keksi kauniimpaa levyn lopetusta kuin Starlessin viimeinen minuutti.

Genesikseltä voisin yhtä hyvin laittaa tähän Nursery Crymen tai Selling Englandin, mutta laitetaan nyt sitten mun eka Genesis-levy Foxtrot. Esittäjänään mun mielestä ainoa oikea Genesis-kokoonpano Hacketteineen ja Gabrieleineen. Genesis-levyt ovat vaatineet multa aika paljon keskittymistä ja yrittämistä, mutta olen oppinut pitämään noista edellä mainituista levyistä ja Lamb Lies on Broadwaysta hyvinkin paljon.

Seuraavassa listassa sitten nykyprogen Top5.

 

[V]

Ei kyllä osaa nimetä albumeista. Kyllähän niitä hyviä on mutta olen enemmänki 1 biisin miehiä, ei tuu albumeittain kuunneltua..

Jos jotain nyt hätäseen nimeää niin sentenced ja poisonblack ois ainaki listalla..

 

[Harza]

Esittäjiä olisi vaikka huru paljon mutta aloitetaan näistä albumeista:
EWF: The very best
Paul Anka: Rock Swings
Pat Metheny: Imaginary day
Natalie Cole: Unforgettable
ja vielä Martti Huuhaa Innanen:Hitit.
EWF on kyllä parasta kamaa mitä kuulee ja livenä todella hyviä.
Paul Anka, siinä on äijä, jolla on hittejä 50 luvusta tähän päivää saakka.Jollei omaa laulu kamaa niin sitten on säveletty muille ykkösbiisejä.Livenä näin Lintisillä-59.Olin 10 vuotias silloin ja faija soitti sen orkassa.
Pat Metheny, kovan luokan kitaristi ja säveltäjä.
Natalie Cole, Nat oli mahtava ja tyttäreen ihastuin live konsertissa Las Vegasissa.
Huuhaa, sillä kun on vaan ihan mahottomat jutut.
Lisää olis vaikka kuinka paljon.

 

[Mikko]

Tool - Aenima (1996)

Hirvittävän vaikea on koittaa joitain levyjä nostaa toisten yläpuolelle. Olen enemmän biisi-ihmisiä ja kokonaisuutena puhuttelevia albumeja on vähän. Tuo Toolin Aenima listalle hyvin todennäköisesti nousisi jos listan tekisin. Toinen melko varma sijoittuja olisi Global Communicationin 76:14. Tuo on huikea levy, joka on kokonaisuutena paljon enemmän kuin yksittäiset biisit. Lista varmaan muutenkin koostuisi pääasiassa ambientiin kallellaan olevasta matskusta, joukossa myös vähintään yksi Aphex Twinin levy, ehkä jopa kaksi: Selected Ambient Works II ja Drukqs. Sigur Ros meinaa myös väkisin puskea taustalta läpi...

Joo, mutta vaatii varmaan vähän enemmän (virtuaalisen) levyhyllyn kaivelua, että uskallan lähteä ihan oikeasti listaamaan levyjä.

 

[juupeli]

Earth, Wind & Fire: I am
Rush: Moving Pictures

EWF.n taidot tiedän. Iso bändi muistaakseni jolla oli kovia hittejä ja paljon. Bailey taisi tehdä soololevyjäkin. Tuo valitsemasi Rushin levy pitää ihan uteliaisuuttaan ottaa kuunteluun, erottuuko minulle mitenkään 

 

[juupeli]

Bruce Springsteen - Born In The U.S.A
David Bowie - Lets Dance
Bryan Adams - Reckless
Michael Jackson - Thriller
Dire Straits - Brothers In Arms

skt1.llä tuttua kamaa listalla. Kuuntelussa myös täällä, paitsi etten omistakaan Adamsin vanhempaa matskua, paitsi yhden kokoelman. Brothers in arms on hyvä levy, minun valintani bändiltä taitaisi olla toinen, mutta tiedän etten pääse irti niistä fiiliksistä jotka joku levy on aikoinaan saanut aikaan ja sitten jämähdän siihen 

 

[juupeli]

1. Hendrix, jeps. Tämä kai se kaiken mullistavan kitaroinnin aloitti. Mieluusti levystä vielä viimeisin remaster versio, jossa mukana myös sinkkubiisit jotka ihan alkuperäiseltä puuttuvat.
2. Vahvasti rakastamani bändin kulminaatiopiste. Tuossa kohdassa Zeppelin on terävimmillään ja tiukimmillaan soitannollisesti.
5. Stevie Ray.. Huoh. Suuri kitaristi.

Kiva lukea perustelujasi. 1. Ilahduin itsekin kun löysin version jossa on tosiaan niitä sinkkubiisejä. Eihän esim Hey Joe'ta ollut millään varsinaisella albumilla. Are you... on upea levy. Minulle ehkä Ladyland on vahvempi kokonaisuus, mutta vaikea sanoa.
2. Ahaa, nelonen. Taitaa olla minunkin suosikkini.
5. Stevie Ray ei yllättänyt, mutta ehkä tuo valintasi. Sitten luin kommenttisi ja asia sillä harvinaisen selvä.
Gary Moore ei ollut ekalla listalla. Varmasti tulevissa 

 

[juupeli]

Moni levy jäi tässä kohtaa mainitsematta, toivottavasti Juupeli avaa vielä joskus topicin, jossa voi listata 50 suosikkialbumia ;D

Hmm... MJ ja muut musadiggarit. Kyllä minä mielestäni ilmaisin riittävän sekavasti että laittakaa niitä viiden listoja tulemaan niin monta että omat suosikit on kuitattu. Eli yleisen luettavuuden helpottamiseksi toivoin (mikäs minä mitään määräämään olisin) 5 albumia perusteluineen per viesti.

MJ.n lista ei yllättänyt ja kuitenkin yllätti  ;D  Arvostan kommenttiasi Wigwamin kokoelmasta. Hieman olen miettinyt onko laatutavaraa, mutta tämä tällä selvä.

 

[juupeli]

CeeViis, Keke78 ja X ARIn listoilla paljon tuttua ja hyvää kuunneltavaa.

Tulikohan nyt eka levy joka on listattu kahdesti. "Kärjessä" Led Zeppelin : 4