https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Lentäminen

L

Luppis

Vieras
Paljon puhutaan lentopeloista ja kuinka lentoliikennettä pitäisi valvoa.
Lentämistä pidän aika mukavana matkustusmuotona enkä näe muuta miinusta lentomatkailussa kun tupakkakopin puute ;D

Stadiumilla on paljon lentokoneissa istuvaa porukkaa niin olis kiva kuulla minkälaisia kokemuksia on eri lentoyhtiöistä ja onko sattunu mitään suurempaa haaveria lentäessä.

Löysin vanhan linkin lennonjohtoon jne..  littyvistä keskusteluista kevennykseski.

Pari moottoria unohtui
Lennonjohto: Oletteko Airbus 320 vai Airbus 340?

Lentäjä: 340, tietysti!

Lennonjohto: Siinä tapauksessa, voisitteko ystävällisesti käynnistää kaksi muutakin moottoria ennen lentoonnousua? (Airbus 320:ssa on kaksi moottoria, Airbus 340:ssa puolestaan neljä.)

Muistetaan herroitella
Lennonjohto: Onko teillä tarpeeksi polttoainetta vai ei?

Lentäjä: Kyllä.

Lennonjohto: Kyllä mitä?

Lentäjä: Kyllä, herra!


Määränpäänä väärä kaupunki
Lentäjä: Hyvää huomenta, Bratislava.

Lennonjohto: Hyvää huomenta. Olkaa hyvä ja huomatkaa: tämä on Wien.

Lentäjä: Olen nyt laskeutumisetäisyyden päässä Bratislavasta.

Lennonjohto: Tämä on aivan oikeasti Wien.

Lentäjä: Wien?

Lennonjohto: Kyllä.

Lentäjä: Mutta miksi? Halusimme mennä Bratislavaan.

Lennonjohto: Hyvä on. Siinä tapauksessa keskeyttäkää laskeutuminen ja kääntykää vasempaan.

Melun välttämiseksi väistäkää konetta
Lennonjohto: Välttääksenne melun aiheuttamista, olkaa hyvä ja kääntykää 45 astetta oikeaan.

Lentäjä: Mitä ihmeen melua voisimme aiheuttaa lähes 11 kilometrin korkeudessa?

Lennonjohto: Sellaista melua, joka kuuluu, kun teidän Boeing 707 törmää edessänne olevaan Boeing 727:ään.

Aloittelijoita kiitotiellä
Lennonjohto: Laskeutumisen jälkeen liikkukaa koordinaatteihin Taxiway Alfa 7, Alfa 5, Whiskey 2, Delta 1 ja Oscar 2.

Lentäjä: Missä ihmeessä se on? Emme osaa liikkua täällä.

Lennonjohto: Ei se mitään. Olen itsekin ollut täällä vasta kaksi päivää.


Hätäkutsu maan päältä
Lentäjä: Meiltä loppuu polttoaine. Olkaa hyvä ja neuvokaa.

Lennonjohto: Mikä on sijaintinne? Ette näy tutkassamme.

Lentäjä: Seisomme kiitotiellä numero kaksi ja odotamme ikuisuuksia kestäneen ajan polttoainerekkaa.

Innokkaana töihin
Lentäjä: Lennonjohto, pyydämme lähtölupaa.

Lennonjohto: Pahoittelut, meillä ei ole lentosuunnitelmaanne. Minne haluatte mennä?

Lentäjä: Salzburgiin, kuten joka maanantai.

Lennonjohto: Mutta tänään on tiistai!

Lentäjä: Mitä? Sittenhän meillä on vapaapäivä!
 
Eikö täällä kukaan lennä? Bussillako menette etelään?

Aika vanhana menin ekan kerran lentokoneeseen. Edellisiltana alotettu lentopelon poistaminen viinalla ja oltiin vissiinkin rullaamassa kentällä kun luulin että ollaan jo ilmassa eikä tää tunnu miltään.  ;D

Kamalin kokemus on lähtö viron kentältä sellasella pienellä noin 30paikkasella saabilla missä oli hottisblondi puikoissa.
Rullattiin kiitorataa todella pitkään "ainakin tuntu siltä" ja sit yhtäkkiä kone nous ilmaan niin että sieraimet osotti atmosfääriä.
Vaikka oli 3-4päivää lentopelon loivennusta takana niin sillon jännitti :D
 
Minä lentelen, tykkään eniten nousuista, ilmakuopista ja laskuista....ehkä motocross ja enskataustalla merkitystä pervoon suhtautumiseen lentämisestä ?.
 
Matkustajakoneet on ikävystyttäviä lentäviä tarjoiluvaunuja, joissa vaan odotetaan perille tuloa. Pienkoneissa on paljon enemmän lentämisen tunnetta vaikkapa ilmojen mossessa eli 172 Cessnassa. Tuollaisen sekä Socata Tampicon kyydissä ja puikoissakin tuli aikoinaan jonkin verran oltua.
 
Vuodessa käyn lentäen n. 20 kertaa pääkaupunkiseudulla, ulkomaan työmatkoja on n. 6-7 ja lisäksi 2 lomamatkaa. Lentoja siis vuositasolla jotakuinkin 70 kappaletta. Tahti on ollut tämä suunnilleen 5 vuotta ja voin sanoa kyllästyneeni lentämiseen ja odotteluun.

Edit - kun MMV tuossa mainitsi noita muitakin kapistuksia, niin jonkin verran on takavuosina tullut liikuttua Beechcraft Dukella, kun entinen työnantajani omisti sellaisen sekä yhden kerran eläissäni vuokratulla yksityissuihkukoneella, se oli jokin Mitsubishin Private Jet, en tarkempaa mallia muista.
 
Ajalta jolloin tehtiin Seutulaa ja siellä oli räjäytystöitä, tämä tarina.
Onko perää, en uskalla sanoa.

Lentäjä pyysi laskeutumislupaa, mutta lennonjohto vastasi, että
You'll have to wait, we have a blowjob going on.
Lentäjä vastasi, let me know when you' re done. ;)

No, ite en tykkää lentämisestä, mutta se ei liity pelkoihin mitenkään.
Matkanteko on mielestäni osa sitä kokonaisuutta.
Jäi päälle niistä ajoista, kun tehtiin moporeissuja etelään.

Suomessakin, jopa pk-seudulta Vaasaan alkaa olla järkevämpää lentää,
mutta tuon matkan teen vielä autolla.
Oulu on jo sitten sellaisen matkan takana, että jos vain parin päivän reissu, on vain lennettävä.

Samoin, viikon lomalla on täysin turhaa viettää yhtään aikaa tien päällä.
Parempi olla paikan päällä mahdollisimman pitkään.

Tänä kesä toteutamme jo perinteeksi muodostuneen, (viime kesänä testattu  ;) )
minä ajan etelään ja rouvaseni tulee koneella perässä pelkin käsimatkatavaroin.
 
Onhan sitä tullut lenneltyä ja kuulun samaan pervokategoriaan kun dondingpoinpingpangpoingdingdang eli tykkään eniten nousuista, laskuista, ilmakuopista, myrkystä, ukkosesta jne.

Yksi highlight oli kun salama iski koneeseen ja istumapaikka siiven kupeella. Näki hienosti kuinka sininen sähikäinen purkautui siipeä pitkin ja koneessa valot vilkkui ja räpsi. Silaa nautintoa kun samalla vähän pomputti, kesti tosin vain hetken, ehkä minuutin, kun oltiin pilven yläpuolella. Hurrikaanissa laskeutuminen jumbolla Kuubaan jollekin pikkuruiselle sotilaskentälle oli myös elämys ja ennen kaikkea nousu samasta pakaista. Käsittämätön kiihtyvyys noissa kun tarvitaan eli kiitorata riittävän lyhyt. Lähtee kun hauki kaislikosta.

Avovaimo lenteli noita purkkareita harrastuksikseen ja kai sillä lupakirja edelleen on, tosin taisi viime kesänä käydä heittämässä vain ne lenkit ja terveysjutut mitkä vaaditaan. Outo harrastus. Olen itsekin ollut mukana. Jengi menee kaljamahoineen kentälle lauantaiaamuna, lyövät notskin tulille ja juovat kepua. Välillä paistetaan hl sinistä. Sitten kasaillaan niitä purkkareita. Haetaan lisää kepua lähibaarista (pölkkyteboil) ja hk sinistä. Illalla kone on kasassa. Joku, ehkä selvin tai sopivan luvan omaava, hyppää vetokoneeseen ja käydään taivaalla. Taas juodaan kepua ja paistetaan hk sinistä. Illan kähmyssä purkkari ja veturi työnnetään hangaariin ja mennään pölkkyteboilille juomaan kepua. Sunnuntaiaamuna sama ruljanssi. Välillä bakataan joku noviisi semmoiseen paskalampeen ja taas juodaan kepua. Noviisikin nykäistään taivaalle.

Joka vuosi (viime viikolla viimeksi) mankuivat taas mukaan lentämään purkkaria. Ei ole vaan minulle vielä auennut. Juon kepua kotona ja paistan HK sinistä, ei minun tarvitse silloin taivaalle päästä.

Kivaa noilla kuitenkin on ja aktiiviaikoina avovaimokin viihtyi. Jokusen kerran kävin kyydissä pönöttämässä kepujen välillä ja kerran tule semmoinen pomppalasku ja koneesta hajos joku kannuspyörä tjsp. Meni muuten paljon hk sinistä ja kepua kun tuo tuumittiin kuntoon.

Vetokoneessa pönötin aika usein kun veturina oli pölytyscesna joka sieti kahden kuorman. Toisena veturina oli sellainen austeri ja ei se mitään jaksanut vetää jos joku meni kyytsään. Sitten pönöttelin aina semmoisessa mopumasiinassa missä oli kulpan moottori jossa oli kaasari väärinpäin.

Purkkarilla saa kyllä ihan kivasti Geetä.
 
Nyt alkaa kuulostamaan just niiltä jutuilta mitä tässä haettiinkin. Makkis hyvä tarina. Täällä akka ihmetteli että mitä sä taas naureskelet!
 
No tuo on täyttä totta ja faktaa joskin jokunen typo mahtui mukaan.

Kyllä sieltä voisi monta tarinaa kertoa sen mitä mukana jaksoin olla. En siis alkuunkaan joka viikonloppu. Se on minusta kanssa hassua että kun joku tekee maastolaskun (siviili-ilmailussa pakkolasku) niin jengi pakkautuu kepuineen Land Cruiseriin jonka perään laitetaan 20 metrinen lasikuitutuubi. Teboililta haetaan koppa kepua matkaevääksi ja käydään lentäjä ja purkkari pellolta.

Se mikä minua ihmetyttää niin purkkarissa pitää olla laskuvarjo kanisterissa. Eihän sieltä pääse ulos. Eikä se toisaalta voi tippua. Jos veteen pitää tehdä maastolasku, tuo varavarjo estää ripeän ulostautumisen. Huomioikaa että purkkarilla pystyy lentämään kävelyvauhtia eli ei se rymäys kummoinen ole. Meille tulee tuo ilmailulehti ja ei näitä purkkareiden juttuja edes kukaan tutki kun ovat niin arkea. Top Ten joka kuukauden ilmailuonnettomuuksisa (tutkitut, raportoidut) on laskuvarjojamppojen nilkan nyrjähtämiset.
 
Pieni purkkarikokemus täälläkin. Vaimo oli tilannut meikäläiselle 40-vuotis lahjaksi tuollaisen purjelentokone kyydityksen. IIISSOOOSTA vinssinstä vaijeria ulos varmaan puolenkilometrin verran ja vanha vinssin virkaa toimittava Scania Vabis tulille. Tuo kelasi sitten mielipuolisella vauhdilla vaijeria takaisin sisäänsä ja nykäisi samalla purkkarin taivaalle. Lentäjä etsi jotain nousevia virtauksia ja roikutti ilmassa tuota vehjettä puolisen tuntia. Kenttää lähestyessään vetäsi tuolla lintalla voltin vai mikskä silmukaksi sitä sanotaan. G-mittari jäi näyttämään jotain 4,2 - tälläiselle maallikolle tuntui ihan reippaalta luvulta.

Kaveri lentelee tuollaisia pienkoneita. Käytti just yhtä huollossa Tukholman takana. Lentoaika oli ollut Imatralta Immolan kentältä Brommaan kolmisen tuntia. Pitäisi joku päivä sijoittaa itseni ja pikkujätkä tuollaisen kyytiin.
 
Viime vuosina on tullut lennettyä todella paljon sekä työ- että vapaa-ajanlentoja.

Näihin satoihin reissuihin sisältyy kaikenlaisia sattumuksia, miellyttäviä ja sitten vähemmän miellyttäviä. Miellyttäviä on ollut lähinnä ne pienet ja isommat romanssinpoikaset joita reissuista on kehittynyt. Huomiona se että asustelen nyt lentoemon kanssa.

Lähi-idän suunnalla lentoyhtiöillä on kyllä palvelu kohdallaan, varsinkin jos sattuu sinne koneen etuosaan. Parhaina muistoina ykkösluokka Soulista Abu Dhabiin kun käytössä oli oma kokki koska ykkösessä ei ollut muita ihmisiä sekä muutamat kerrat kun kollegoiden tai kaverien kanssa oltu reissussa ja päästy myös nauttimaan hyvästä palvelusta.

Huonoimpina muistoina, toki nyt mielenkiintoisina, on lähinnä Iranissa, Iranista ja Iraniin lentelyt vanhoilla venäläiskoneilla. Aikanaan tuli muun muassa väliä Teheran - Jerevan lennettyä juurikin tällä lennolla ja todennäköisesti myös samalla koneella:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Caspian_Airlinesin_lento_7908

Kone tuntui olevan todella huonosti huollettu, eräänkin kerran Imam Khomeinin kentällä moottorit sammuivat APU:n irroituksen jälkeen ja niitä sitten käynnisteltiin (3 kpl) jonkin aikaa. Tuolla aikaa sitten henkilökunta avasi hätäpoistumistiet jotta kone tuulettuu. Eli ne yritykset startata moottoreita kuuluivat erittäin selkeästi... Ei mikään miellyttävä kokemus. No sillä kertaa päästiin perille Jerevaniin.

Useaan kertaan tuli myös lennettyä Iran Airilla ja jos siellä sattui jostain syystä bisnes-luokkaan sisältyi palveluun purkki hyvää Kaspianmeren kaviaaria. Lisäksi käytävälle raivattiin pidemmillä lennoilla tila rukousmatolle, tämän jätin kuitenkin välistä. noillahan on aina mukana muutama "uskonnollinen tarkkailija" joka tarkkailee ettei lennolla miehistön tai matkustajien moraali löysty. Näillä tarkkalijoilla ei kuitenkaan pokka riittänyt sanoa ulkomaalaiselle yhtään mitään kun luin joskus koneessa Jenna Jamesonin muistelmia :)

Tänään Emirates kiersi muuten Jemenin todella kaukaa - tunti lisää lentoaikaa tuli Dubain ja Addis Abeban välille. Parempi katsoa kuin katua!
 
Ilmailuun liittyen, kannattaa lukea flightforumilta anekdootteja lennonjohdosta- ketjua.  Hyviä tarinoita joita mallikkokin ymmärtää. http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,51409.0.html
Samalta foorumilta löytyy myös saman kirjoittajan merimistarinoita. Mainioita kertomuksia. :)

Omat lentelyt on jääny muutaman kerran vuodessa matkustaja olemiseen. Haaveena olisi ainakin purjelentolisenssi.
 
Joo kyllähän tuota tulee lenneltyä. Huomenna päättyy eräs odotus kun näyttäisi olevan LAX-LHR paluumatkan kalustona A380.

Edellinen uusi kokemus oli Qatar airwaysin 787 dreamliner. Seuraavaksi sitten odotellaan koska pääsee sinivalkoisen A350:n kyytiin :)
 
Asennekysymys. Jos jo koko ajatus ärsyttää niin kyllähän se tympäisee. Kun asennoituu alusta asti koko koitokseen edes puolipositiivisesti, niin jopa on itsellekin helpompi reissata ;) Itsellä on tullut otettua tuohon matkustamiseen se lähtökohta, että lentokoneessa saa sitä omaa aikaa ja ehtii rauhassa kuunnella musaa, lueskella ja ihan vain olla. Lisäksi pyrin menemään kentälle jo hyvissäajoin, koneeseen sisään jos ei nyt ensimmäisenä niin ainakin ensimmäisten joukossa ja muutenkin pyrkiä poistamaan se kaikki häsellys ja ahdistus tuosta touhusta.

...ja itselle on kyllä sattunut ja tapahtunut. Lennot ja laukut on olleet myöhässä, vieressä on lapsi itkenyt koko matkan, vauvojen kanssa on tullut taitettua puoli maapalloa ja kaikkea muuta vähemmän hauskaa. Jossain välissä työkaveri antoi minulle lisänimen albatrossi kaikkien sattumien johdosta. ...mutta elämä on valintoja, kaikki tuo voi vituttaa ihan jokaisella reissulla, reissua ennen ja vielä jälkeenkin. Mutta jos yrittää ottaa asiat positiivisesti niin johan helpottaa :)
 
pokkus sanoi:
Vaikka lentämällä pääsee nopeasti todella kauas, niin silti se on yksi ärsyttävin matkustusmuoto. Ärsyttävän stressaavaa kun lennot harvoin ovat ajallaan ja joko pitää juosta terminaalien välillä tai sitten pitää tappaa aikaa tunti tolkulla. Pitkät jonot turvatarkastuksissa, ällöttävät suola snäcksit koneessa, ahtaat istuimet, liian kuiva ilma kabiinissa, laukkujen venaus ja arpominen tuleekohan edes perille jne. eivät ainakaan tee lentämisestä nautinnollisempaa. Yksin tai kaverin kanssa lentäen matkat taittuu ihan ok, mutta lasten kanssa se on aika tuskaa. Lentäminen on ylipäätään se pakollinen paha, kun jonnekin kauemmas on pakko lähteä. Eli en nauti liioin lentämisestä.

Juuri näin! Vaihteluväli on inhottavan ja siedettävän välillä. Joskus hyvässä seurassa, hyvällä palvelulla sellainen 5-6 tunnin lento lomalle voi olla melkein miellyttävä!
 
Kuten aiemmasta viestistäni voi lukea, en pidä lentämisestä matkustajakoneilla. Koneet ovat pitkäjalkaiselle ahtaita (toki kysymyshän on vain rahasta), pitkät matkat huonouniselle rasittavia, ruoka huonoa ja viihdykkeitä vähän. Pidän lentämistä pelkkänä pakkona, jotta pidemmät siirtymät onnistuvat.

Lentämisestä tosin pidän kovastikin. Intin aikoihin kasailin porukkaa, jotta oltaisiin voitu porukalla saada purkkari/mopulupakirjat (ilmavoimissa kun palvelin). Aluksi kiinnostuneita olikin pilvin pimein ja vaikutti että kymmenen hengen minimiryhmä tulee kasaan. Siinä vaiheessa kun olisi oikeasti pitänyt sitoutua hommaan, oli kiinnostuneita enää muutama. Näin jäi tuokin suorittamatta.

Lukioaikoihin tuli hengailtua kohtuullisen paljon Tikkakoskella Keski-Suomen ilmailijoiden kanssa, kun kaverini oli suorittanut lupakirjan (josta olin vihränä kateudesta). Tuolloin tuli päästyä aina silloin tällöin kyytiin erilaisiin pienkoneisiin, pääosin aiemmin mainittuihin kerhon lentskareihin. Purkkarin kyytiin en ole koskaan päässyt, vaikka niitä kohtaan minulla oli suurin kiinnostus. Ja oikeastaan edelleenkin olisin asiasta hyvin innostunut, mutta ilmailu kuuluu vaimon mielestä samaan kategoriaan mopoilun kanssa eli ehdoton kielto. Kuulemma olen sen verran rämäpää että tapatan itseni. Tuo ei minusta pidä paikkaansa ja autourheilussakin otan vain harkittuja riskejä. Ilmailussa todennäköisesti tulisi oltua hyvinkin varovainen.
 
Lentoja tulee vuodessa noin neljäkymmentä, joista mannertenvälisiä on about 12-14 kappaletta. Koneessa istuminen sujuu rutiinilla, yleensä elokuvia katsellen tai nukkumalla. Terminaaleissa odottelu ja jonottaminen stressaa enemmän, erityisesti Pariisin CDG on tuskaa...

Muutama lentokokemus, joka on jäänyt erityisesti mieleen vuosien mittaan:

80-luvun alussa olin hetken aikaa töissä Utön linnakkeella ja kylmän talven aikana oli mahdollista käyttää jäässä olevaa sisälahtea lentokenttänä. Muutaman kerran tuolta tuli lähdettyä vapaalle käyttäen Skärgårdsflygetin pientä Cessnaa.
Kone piti kääntää jäällä takaisin tulosuuntaan ennen lähtöä ja tässä myös matkustajat olivat apuna. Matalalla lennettiin  eteläisen saaristomeren yli Taalintehtaalle, josta matka jatkui autolla Turkuun.

Merenkulkualan koulutukseen kuului 80-luvulla myös tutustuminen talvimerenkulkuun ja minun kurssini lensi jm Sisulle ilmavoimien MI-8 helikopterilla. Myöhemmin ollessani töissä Pohjanmerellä yhtiömme käytti miehistövaihtoihin helikopteria Stavangerin edustalla. Lentokentällä on oma helikopteriterminaali, jossa pidetään briefing ja pukeudutaan pelastautumispukuihin ennen lähtöä. Rullaus kiitoradalla lähtöpaikalle kesti usein kauemmin kuin itse lento laivalle. :)

Lennoista on jäänyt mieleeni matka Kiinassa muutaman vuoden takaa; lähdimme Yunnanista, Kunmingin kentältä aamulla etelään kohti Xishuangbannaa. Lentoyhtiö oli China Southern Airways, lentoaika kohteeseen oli noin puolitoista tuntia ja kone aloitti jo laskeutumisvalmistelut, pudotti korkeutta ja avasi laskutelineet. Olimme jo tulleet matalalle ja lensimme kukkuloiden välissä sumupilvien ympäröiminä.
Kone kaarteli ja kaarteli, laski edelleen lentokorkeutta ja nopeutta, mutta ei laskeutunut kentälle. Tätä pyörimistä jatkui puolisen tuntia jonka jälkeen tuli kapteenin ilmoitus, että kone palaa takaisin Kunmingin kentälle odottamaan aamusumun selkenemistä. Niin tapahtui ja perillä me matkustajat siirryimme takaisin terminaaliin. Parin tunnin odottelun jälkeen nousimme taas koneeseen ja tällä kertaa pääsimme perille asti !
 
Minulla on ollut käsittämätöntä tuuria noiden reitti/turistilentojen suhteen, myöhästymiset ovat olleet vähäisiä, koskaan mitään tavaraa ei ole kadonnut (vaimon iPad unohtui koneeseen, mutta sekin löytyi kentältä) ja mitään ihmeellisiä muitakaan keissejä ei ole tullut vastaan. Oikeastaan vain kaksi mainitsemisen arvoista:

Yksi Thaimaan reissun aloitus ei ihan mennyt putkeen. Rupulentoyhtiö Thomas Cookin koneessa teknistä vikaa ja nousukiitoa kokeiltiin kolme kertaa ja viimeisellä kertaa jouduttiin jarruttamaan jo melkoisen kovaa. Kone korjattavaksi ja yllättävän nopeasti eli alle kahteen tuntiin oli generaattorivika korjattu ja päästiin jatkamaan.

Toinen kerta kun ei meinattu osua Catwickin lentokentälle. Katselinkin ikkunasta että on pirusti korkeutta, vaikka kiitorata on jo alla. Lentäjä joutui nykäisemään tehot täysille ja uusintayritys. Kapteeni kuuluttikin laskeutumisen jälkeen, että osuttiinpas kentälle, mutta osaako joku sanoa ollaanko me Catwickissä?!

No voisihan myös kolmannen mielenkiintoisen kokemuksen lisätä, vaikka onkin ihan rutiinijuttu. Lennettiin Malesiaan ja käytiin tankkaamassa Intian Ahmedabadissa. Kenttä on periaatteessa sotilasilmailukenttä, mutta tuolla on myös jonkin verran siviililiikennettä ja mm. edellä mainittua välitankkausta hoidellaan pidemmillä matkoilla. Tankkausaika oli himpun päälle tunti ja matkustajat pois koneesta. Kaikki muut, paitsi päällä olevat vaatteet ja passi piti jättää koneeseen. Terminaali oli noin 100 m päässä, mutta kävellä tuonne ei saanut. Koneen portaiden alapäässä oli useita konetuliasein varustautuneita vartioita/sotilaita, jotka ohjasivat matkustajat ikivanhaan Mahindra-bussiin. Ajettiin se 100 metriä ja seuraavat konetulimiehet olivat vastassa terminaalin ovella ja tiukasti ohjattiin sisälle suoraan turvatarkastukseen. Kaikki syynättiin ja läpivalaistiin, josta pääsi sitten sisälle varsinaiselle terminaalipuolelle, jossa taisi olla vain WC:t ja yksi pieni kioski. Käytännössä noita ei ehtinyt hyödyntää, koska ohjattiin uuteen vastaavaan turvatarkastukseeen, jotta terminaalista pääsisi ulos odottavaan bussiin ja koneeseen. Eli koko tankkausaika käytännössä käytettiin turvatarkastuksiin ja vartijoiden tiukkaan saattamiseen rakennuksen sisällä. Kaikessa absurdiudessan erittäin hyvittava ja jopa viihdyttävä tunti, paljon hauskempaa kuin että olisi siinä haisevassa ja kuppaisessa terminaalissa odottanut tunnin pyöritellen peukaloita.
 
Kerran 80-luvun loppupuolella tuli lennettyä Berliiniin, Itä-Saksan Interflugilla. Koneethan noilla oli vanhoja neuvostovehkeitä jotka ainakin äänensä puolesta oli varustettu rakettimoottorein. Finskin terminaalissa istuskelin yksikseni ja ihmettelin. Portilla mainittiin kyllä lentoni ja aikakin ihan oikein. Ketään ei vaan näkynyt. N. 10 min ennen lähtöaikaa paikalla vaeltaa joku henkilökunnan edistaja ja kysyy olenko minä minä? Vastasin kyllä ja hän pyysi tulemaan perässään. Käveltiin sitten ulos platalle ja koneen omia portaita sisään. Hämmästys oli melkoinen kun kävi ilmi että kone olikin jo täynnä - sotilaita matkalla rauhanturvaamistehtäviin. Kone teki välilaskun Schönefeldin kentälle jossa minä, ei ketään muuta jäi pois.

Toisella kerralla olin matkalla Helsingistä Brysseliin. Lähtöpäivänä kävi kuitenkin selväksi että belgialainen Sabena oli ajautunut vararikkoon, eikä lentäisi. Tiedustelin tasaisin väliajoin tilannetta ja minulle kerrottiin että korvaavaa yhteyttä ollaan järjestämässä ja että tule kentälle vaan. Siellä paikan päällä totesin että totta tosiaan oikeaan aikaan on lähtemässä kone Brysseliin. No aika alkoi olla kypsä portin sulkemiselle, eikä paikalla vieläkään ollut ketään muita kuin minä. Hetken kuluttua paikalle tuli virkailija kysymään olenko minä minä? Vastasin kyllä ja hän pyysi tulemaan perässäni. Kävelimme putkea pitkin koneeseen (taisi olla joku Avro). Paikan päällä lentoemo kertoi että olivat aloittaneet liikennöinnin tällä Sabenan reitillä. Olivat jo lähteneet Brysselistä kun kuulivat että kaikki paitsi yksi matkustaja olivat lähteneet korvaavilla koneilla määränpäähänsä. Lensivät kuitenkin Helsinkiin hakemaan minut ja palasivat takaisin Brysseliin. Palvelu ainoana matkustajana oli suorastaan ylitsevuotavaa... .-)
 
Mitäs mieltä lentelijät on lentojen sapuskasta?
Ite en ole niin ronkeli ruuan suhteen ja tykkään erillaisesta ruuasta joten lentokoneissa oon aina saanut hyvää ruokaa.
Ihmettelen kun ihmiset valittaa lähes aina että lentokoneissa on pahaa ruokaa etten viittiny syödä.
Meikäläinen vetää kaikkien lähellä istuvienkin safkat jos vaan mahdollisuus :D
Ainut miinus on niitten annosten koko.
 
Luppis sanoi:
Mitäs mieltä lentelijät on lentojen sapuskasta?
Ite en ole niin ronkeli ruuan suhteen ja tykkään erillaisesta ruuasta joten lentokoneissa oon aina saanut hyvää ruokaa.
Ihmettelen kun ihmiset valittaa lähes aina että lentokoneissa on pahaa ruokaa etten viittiny syödä.
Meikäläinen vetää kaikkien lähellä istuvienkin safkat jos vaan mahdollisuus :D
Ainut miinus on niitten annosten koko.

Pääsääntöisesti safkat ovat myös mielestäni hyviä, tosin annoskoko on pieni, joten olen oppinut ettei nälkäisenä pidä mennä koneeseen.

Kerran tosin kävi sillä tavalla, että normi lomalennollamme välilaskussa Köpiksessä ihmeteltiin, miksi catering-kaverit roudaavat sapuskakärryjä edestakaisin monta kertaa? En tiedä mitä tapahtui, mutta normaalin kanan ja riisin sijasta meille tarjoiltiin (n. 30 hlöä) alkupaloina paahtopaistia, salaattia ja kylmäsavulohta. Pääruokana reilu annos jotain pihviä kermaperunoiden kera. Jälkiruokana oli hyvänmakuinen leivos. Kaiken huipuksi lentoemot kyselivät että kuka haluaa lisää! Itse en jaksanut ottaa lisää...
 
Ei minullakaan lentosapuskat maun puolesta tökkää, ennemminkin se, että joka ikinen tuote on pakattu erikseen. Jännä homma ettei ole tehty lokerollista tarjotinta, jossa jokainen tuote olisi yhtenäisen kannen alla ja lämpimälle ruoalle oma lokeropaikka tarjottimella. Vielä kun tarjotin ei olisi kertakäyttöinen, olisi roskan määrä vain murto-osa nykyisestä.
 
Itse en vanhempien luona asuessa päässyt ikinä nauttimaan lentomatkustamisesta, kun perheen talous ei sallinut moista hurvittelua. Tämä johtikin sitten sikäli koomiseen tilanteeseen, että kun astuin elämäni ensimmäistä kertaa Utissa lentokoneeseen, hoitui laskeutuminen laskuvarjon avulla 8) Nousuja tuli, mutta ei yhtään laskeutumista.

Ja hauskuuden maksimoinniksi, tämä pikkudetaili sai sitten vielä myöhemmin jatkoa. Kun tuli aika astua ensimmäistä kertaa ihan kaupalliseen matkustajakoneeseen Hki-Vantaalla, istui viereeni vanhempi rouva. Rouva oli selvästi varsin peloissaan ja alkoi sitten avautumaan asiasta minulle. Kertoi, että kyllä nousut vielä menevät, mutta laskeutumiset pelottavat.

Rouva sitten lopulta kysyi minulta, että mikäs minun mielipide asiaan on? Sanoin siihen sitten nohevana nuorena miehenä, että en oikein osaa sanoa, kun nousuja on tullut tehtyä, mutta oon aina joutunut hyppäämään laskuvarjolla koneesta pois, joten ei ole minkäänlaisia kokemuksia laskeutumisista. Rouva meni melko valkoiseksi, mutta sanoi kuitenkin että taidat nyt juksata. Vastasin, että en juksaa, aina oon hypännyt laskuvarjolla ulos :) Rouva oli tässä vaiheessa jo niin valkoinen, että päästin rouvan pulasta ja kerroin, että laskuvarjolla hyppääminen on ollut juurikin näiden aikaisempien lentojen tarkoitus.

Minua ei lentäminen ja siihen liittyvät sivujuonteet haittaa millään tapaa. Kun muksut olivat pieniä, oli paljon helpompaa ja mukavampaa jonottaa turvatarkastuksiin ja istua koneissa, kuin hoitaa arkea kotona pikkutermiittien kanssa.
 
Intian Ahmedabadissa

Hassu paikka tosiaan. En tuota lähtöselvitys/turvatarkastustakaan nyt niin moderni ole. Rynkkyukkoja on tosiaan joka puolella ja kulkukoirat juoksee pitkin kiitorataa.

Itse olen ollut iloinen kun saa poltella tupakin ja mielellään joisin tuolla myös kylmän kepun mutta se jamppa joka sitä myy, myy sitä sellaisen renkailla olevan siirtotiskin takaa eikä se kylmäkoneen töpseli ole edes seinässä... eli samat 35 astetta plussalla on myytävä kepu kuin ulkoilmakin. Vessat on myös silaa nautintoa, varsinkin ne mummot kellä on etusorimien välissä paperirulla ja euron per arkki saa sitä ostaa. Pönttöjä ei toki ole mutta reikä sentään lattiassa ja maalattu jalkojen sijoituspaikka.

Meillä kävi kerran vähän ahdistava homma kun vaimoke otti Phuketissa juustosämpylän kentällä ja meni masu ruikulille. Ahmadapatattaiissttaisaasssa oli ahdistavaa ja laatta lensi reikään. Ahdistus tuli siitä, kun Finski ei meinannut ottaa koneeseen vaan olisi pitänyt mennä paikalliseen sairaalaan ja jäädä sinne. Jotenkin saatiin puhuttua ja vaimoke koneen vessaan juoksujalkaa, 15 min odoteltiin että tulee pois, kone taivaalle ja vaimoke takaisin vessaan. Hesassa kaikki oli jo normaalia. Pikkuinen ruokamyrkytys, ei sen kummempaa. Olisi vaan jotenkin ottanut polttimoon jäädä tuonne ahdmasdsadpapattiaaahamadapatiin kun ei ole semmoinen varsinainen luksuksen oloinen mesta.