https://tummennuskalvot.fi/

Lemmikkien käytös vieraita kohtaan

Rascasse

Klassikkoainesta
Liittynyt
26.8.2014
Liikennettä tämäkin. Vilkkaalla ulkoiluväylällä irti ollut koira hyökkäsi kimppuuni. Kun tästä ilmoitin kuuluvasti omistajarouvalle niin sanoi että jäithän henkiin -mikä ongelma? Ei purrut koira tällä kertaa, mutta mistä tiedän ennalta.  En halua niitä päälleni hyppimään. Juoksi 40m kohti ja hyppi puolen minuutin ajan.

Yhden kerran on koira purrutkin (sekin kiinnittämättä)  joten turha aina sanoa että ei ne pure.
 
Rascasse sanoi:
Liikennettä tämäkin. Vilkkaalla ulkoiluväylällä irti ollut koira hyökkäsi kimppuuni. Kun tästä ilmoitin kuuluvasti omistajarouvalle niin sanoi että jäithän henkiin -mikä ongelma? Ei purrut koira tällä kertaa, mutta mistä tiedän ennalta.  En halua niitä päälleni hyppimään. Juoksi 40m kohti ja hyppi puolen minuutin ajan.

Yhden kerran on koira purrutkin (sekin kiinnittämättä)  joten turha aina sanoa että ei ne pure.

Kerran kaupan edessä naisen nyrkillä tapettava koira oli purrut tuttua nilkasta. Oli kyllä narussa, muttei tarpeeksi lyhyessä. Tuttua oli kysynyt vain: potkaisenko sinua vai koiraa. Vastausta ei tullut niin potkaisi naista sääreen.

Jos koira puree tuntematonta on vika vain ja ainoastaan idiootissa omistajassa, joka ei ymmärrä koirien päälle eikä sellaisella tulisi koiraa olla!
 
-karppa- sanoi:
Jos koira puree tuntematonta on vika vain ja ainoastaan idiootissa omistajassa, joka ei ymmärrä koirien päälle eikä sellaisella tulisi koiraa olla!

Näin, en oikein ymmärrä miksi osasta koiranomistajia tulee samalla maailman 'omistajia', voivat olla kuin pellolla ja antaa koiransa tehdä 'ihan mitä vaan'.

Minua on muistaakseni koira purrut näiden urheiluvuosikymmenien aikana vain kerran, ajoin pyörällä ja pienehkö vapaana ollut koira hyppäsi nilkkaani kiinni, onneksi sentään irroitti jokseenkin nopeasti kunhuusin kovaan ääneen/ 'varistin' nilkkaani. Tosin niitä läheltäpititilanteita onkin sitten ollut todella monta.
 
Itse lukeuduin vuosikymmenet koirakammoisiin, syynä varhaislapsuuden ja myöhemmän lapsuuden kokemukset. Mielestäni kaikki koirat käyttäytyivät uhkaavan aggressiivisesti minua kohtaan, eikä tilanteita, joissa koira puri, ollut vähän. Kerrottiin, että koira käy kiinni sitä pelkäävään, mikä lisäsi koirakammoani.

Vasta pari vuotta sitten, kun nuoremman poikani huusholliin ilmestyi (ilmeisesti naisystävänsä toiveesta) nuori lapinkoira, melkein vielä pentu, alkoi koirien sielunelämä pikkuhiljaa avautua. Mutta vieläkään en aina ymmärrä, miksi se tietyissä tilanteissa käyttäytyy tietyllä tavalla. Varmaan on isoja eroja rotujen ja koiran koulutuksen välillä.

Enää en täristen pelkää jokaista vastaan tulevaa piskiä, vaan olen oppinut suhtautumaan niihin neutraalisti. Mutta missään tapauksessa en olisi valmis meille koiraa kotiin hankkimaan, niin kaukana oma ajatusmaailmani niistä kulkee.
 
Kyllähän ne omistajat aina sanoo ettei se koira mitään tee ja kiltti se on ja vaikka kuinka 10vuotta käskytetään sitä piskiä ei se näköjään koskaan opi. Vähän kyllä huvittaa joka päivä tuota kierrettä seurata kun koira säikyttää jokaisen ohikulkijan ja omistaja yrittää vuodesta toiseen laittaa koiraansa ruotuun siinä onnistumatta.

Ottaa kyllä kupoliin tuo louskutus ja räksytys, tyttökin herää aina tuohon. Pitäs muuttaa vaan sinne maalle missä ei naapureita ole....
 
Itse olen aina pitänyt koirista ja olen ns. koiraihminen, vaikka allergian takia en voi ikinä koiraa omistaa. Kotona koiria on ollut siitä asti kun oli  noin 12-13 vuotias ja siellä asuessani ei allergiakaan vielä vaivannut. Koulutin vanhempien pari ensimmäistä koiraa, täysin itseoppineesti ja nolla kokemuksella. Onnistuu kun käyttää ns. maalaisjärkeä.

Eli jonkinlainen marginaalinen tausta näistä kommentointiin löytyy.

Perusasiat pitäisi jokaisen koiran omistajan ymmärtää:

1) kaupunkialueella ja ns. yleisillä alueilla koiran paikka on hihnan päässä. Metsästyskoirat jahdissa jne on eri asia. Samoin lintujen pesimäaikaan luonnossa koira kiinni. Yleensäkin luonnossa koira irti vain ja ainoastaan, jos se oikeasti tottelee kun sitä käsketään -> on siis oikeasti koulutettu.

Muuten koira irti vain omalla aidatulla pihalla ja hyvin käyttäytyvät yksilöt koirapuistossa.

2) pidetään ne scheisse-pussit mukana ja korjataan ne jätökset. Lähimpään roskikseen voi pussin varmasti sijoittaa. Tarvittaessa vaikka omakotitalon roskapönttöön jos tien vieressä sopivasti on. Tuskin kukaan asiasta kimpaantuu, kunhan pussi ei tahri pönttöä tuuballa ja on solmittu.

3) jos käytetään flex-hihnaa, se ei ole vapautus vastuusta -> pidetään se koira pois pyöräilijöiden linjalta ja vieraiden ihmisten jaloista.

Samat ohjeet pätevät koiran koosta ja rodusta riippumatta eli pikku-fifi pitää myös kouluttaa ihan samalla pieteetillä kuin naapurin natsin dobermanni (ei mielensäpahoittajille, tämä oli kieli poskessa).

Ja jottei pelkästään toruta koirailijoita, niin pyöräilijät voisivat myös miettiä kannattaako koiran ja ulkoiluttajan välistä yrittää ajaa... yleensä tuo on se kohta, missä se hihna kulkee.
 
Minua ärsyttää kun asumassani kerrostalossa jatkuvasti koirat haukkuu kun omistaja ei ole kotona. Lisäksi vaihtuvuus niin suurta, että kun edellisen saanut pitkällisen vaivan kautta hiljennettyä, jo uuden asukkaan koira jatkaa haukkumista. Ilmeisesti omistajat eivät tiedä eivätkä voi uskoa, että oma koira haukkuu siellä.

Toinen ärsytyksen paikka kun töissä mennään joskus vauhdillakin vierailemaan ihmisten koteihin niin siellä koira ehkä yli puolesta tapauksia irrallaan.. Ei taaskaan ajatella yhtään ja sanotaan sama teesi ei-se-mitään-tee-on-ihan-kiltti.. Ja aina kun kuulen tuon sanonnan, näen niin punaista ja käskytän koiran kiinni NIIN, että se EI itse pääse pois sieltä. Minä en sisälle tule ennenkuin edellisen kohdan molemmat ehdot on täytetty luotettavasti. Onneksi aika usein jossain vaiheessa koira saadaan kiinni, koska muuten ei apua tule.. Ja onpa joskus irtokoirat viivastyttäneet kiireellistä hoitoakin.

Edit, ja onpa joskus lahkeeseen käynyt kiinni koira, joka ei koskaan tee kenellekään mitään..  :-X
 
Kyllähän se on pitkälti omistajan vika, jos koira huonosti käyttäytyy.
Esimerkkinä vain seuraava tositarina taloyhtiöstämme.

Talossa kaksi isoa koiraa. Isäntä ulkoiluttaa, hallitsee voimalla, narut koko ajan kireällä, kaikille vastaantulijoille haukahdetaan ja isännällä kengänpohjat kuluu.
Tuli taloon uusi isäntä, koiraharrastuspiireistä, uusi isäntä ulkoiluttaa, koirat tottelevat, eivät uhoa vieraille.

No, muuttivat pois, hyvä, sillä luotto ei siltikään riittäisi siihen, että jos pääsisivät karkuun, eivät tekisi vahinkoa kenellekään. Vaikka oikeissa käsissä olisivatkin kunnolla, mitä kun ne oikeat kädet eivät ole paikalla.

En pelkää koiria, kunnioitan niitä. Vierasta koiraa ei pidä mennä koskemaan, ainakaan lupaa kysymättä. Mutta hyvänkin koitan voi huono omistaja pilata.
 
Meidän koiravainaamme oli aina varauksellinen vieraita ihmisiä kohtaan. Ikinä ei ketään purrut mutta jos tuntematon yritti lähestyä niin saattoi murahtaa erityisesti jos tuttavuutta tekevä oli juovuksissa. Tämä tiedettiin ja sen kanssa pärjättiin hyvin.
Kaikki ketkä meillä kävi kylässä edes pikaisesti olivat sitten koiramme mielestä niitä parhaita ystäviä aina eikä enää mitään varauksellisuutta esiintynyt.

Koiran pureman uhriksi on itsekin joutunut mutta siitä on turha valittaa kun itse kiipesin aidatulla pihalle.
 
Suurin osa koiran omistajista ei tajua sitä, että joillakin voi olla oikeasti pahakin pelko koiria kohtaan. Ei se auta leperrellä, että ei se meidän musti mitään tee, kun toinen on ihan täydessä paniikissa. Joillakin tuntuu vaan olevan oikeus aiheuttaa muille ahdistusta omalla käytöksellään.
 
Meillä on 3 koiraa ja sen verran on tuo meidän likka jo aikanaan niitä lapsena "kouluttanut" että ne antavat tehdä itselleen about mitä tahansa ja juuri korvaansa lotkauta ;D No toki tuo nuorimmainen "töissään" noita näyttelyitä läpi ravaamassa pitää tuollainen ollakin, milloin millaisetkin tuomarit kun tutkii, kääntelee ja ronkkii koiraa pöydällä arvostelessaan ja tuossa jo pieni murahduksen poikanenkin tms. vie ne voiton mahdollisuudet kokonaan ja hänkin sentään on jo Suomen Muotovalio + pari kansainvälistä CACIB-sertiäkin jo tilillään :)

Vaan silti näilläkin se oma on oma. Asumismuoto on OKT ja aidatulla pihallamme oleilevat hyvinkin tyytyväisinä, haukkumati omissa leikeissään. Mutta sisällä kun kuulevat vaikka ulkoportin käyvän, saati askeleet pääoven kuistilla, niin ovikelloa meillä ei vieraan tarvitse käyttää, varoitus on jo kolmesta kuonosta ihan kuorossa annettu. Kuitenkin oman väen askeleet ovat ilm. erilaiset, sillä tutuille ne eivät hauku ???
 
Hyviä kommentteja. Tuo koiran reviiriraja on mielenkiintoinen, varsinkin se, miten se sille opetetaan. Tuossa ihan meidän kohdalla naapurissa, orapihlaja-aidan takana, asuu perhe, jolla on useita (3?) pieniä vaaleanruskeita koiria, joita ulkoiluttavat paljon siinä pihamaalla. Muuten ok, mutta aina, kun  ovat siinä ja huomaavat meidän pihassa liikettä, nostavat kovan metelin. Ovat asuneet tuossa vasta sen verran lyhyen aikaa, että koirat tulivat aikuisina. En tiedä, onko mahdoton tehtävä opettaa täysikasvuiselle koiralle uudet reviirirajat uudessa paikassa?
 
Oma ex-labbis oli itse ystävällisyys vieraita kohtaan, varsinkin lapsia. Sen sai vääntää vaikka solmuun ja koira vaan nautti kun sai huomiota ja rapsutuksia. Kaikki olivat sille kavereita.

MUTTA joskus lenkillä nuorisojoukko oli pussikaljoineen meluamassa, pihaan tuli kutsumatta mustalainen tai vastaan tuli tien täydeltä somaleita niin käytös muuttui täysin: vielä hetki sitten kiltin koiran säkäkarvat nousivat pystyyn ja kumea murina vaan kuului kun hampaat paljastettiin. Sillä oli suojeluvaistoa vaikka muille jakaa, käsittääkseni hyvin harvinaista labradorinnoutajille.
Kovaäänisinkin uhoaja hiljeni kun yli 40-kiloinen peto täyttä lihasta tuli uhoajan ja isäntänsä väliin.  ;D
 
Koirien käyttäytyminen on varsin paljon rotusidonnainen ja usein ihmisillä on käyttökoiria ihan väärissä olosuhteissa. Tämä lietsoo ongelmakäyttäytymistä. Pienet koirat tykkäävät räksyttää kun monet niistä on aikanaan jalostettu nimen omaan hälyttämään pihapiiriin tulijoista.
 
Hyvä topic. Ja mielenkiintoista luettavaa. Itse olen koiraharrastaja. Ja usein hieman korvat punoittaen saa lukea kun koirista puhutaan. On todella ikävä juttu, että koiria pidetään monella tapaa ja ne huonot tavat tuppaa leimaamaan koko harrastajaporukkaa. Ei voi kun olla pahoillaan näin koiranomistaja kaikkien huonostikäyttäytyvien koiranomistajien puolesta.

Minäkin pelkäsin lapsena koiria. Mummolassa oli iso saksanpaimenkoira joka pyöri siellä lasten seassa irrallaan ja kuvittelin sen olevan vihainen. Usein täytyi yksin koettaa suoriutua esim taloon sisälle koiran maatessa ulkoeteisessä murahtelemassa. Sitten se koiru puraisi serkkua takamuksesta kun juostiin siinä sen kopin liepeillä. Tämän jälkeen jäi tosi pitkäksi aikaa lähes hysteerinen pelko.

Samaten minun äiti on ollut lähes koko elämänsä pahasti koirapelkoinen. Vasta meidän ja siskoni koirat, jotka äitini oppi tuntemaan ihan 8vko pennusta, on opettanut hänet pois tästä pelosta. Tuossa taitaa olla niitä ainoita konsteja oppia pois koiranpelosta.
Vaikka kyllä sitä tuntematonta koiraa kohtaan saa hieman pelkoa tuntekin. Kun koskaan ei tiedä.

Mun mielestä flex taluttimien käyttö pyöräteillä yms yleisillä teillä pitäis olla kiellettyä. Koska n.99% käyttäjistä käyttää väärin. Flex soveltuu metsässä sellaiselle koiralle jota ei voi päästää irti tottelemattomuuden yms vuoksi. Flexillä voi hieman toteuttaa itseään vapaammin. Pyörätiellä ne flexit on aina pyöräilijän & juoksijan painajaisia. 5m flexi tarkoittaa valitettavasti halkaisijaltaan 10m aluetta jonka sisäpuolelta ei sitä taluttajaa voi reippaammalla vaudilla turvallisesti ohittaa. Eli pyörätiellä esim ei ollenkaan.

Meillä on siis kohtuu kookas koira. Asutaan omakotitalossa jossa on aidattu piha. Porteissa on varoitukset: Varo koiraa! Nykyisellään jo ulko-oven vieressäkin. Jos joku ryntää sisään, on siinä omistajan mahdoton reagoida ennen koiraa. Joten varoitettu on. Olkoon koira kuinka lupsakka ja koulutettu, niin paimenkoiran luontaiset ominaisuudet ohjaa sitä puolustamaan kotiaan ja perhettään, joten nopea ja yllättävä sisääntulo voi laukaista suojeluvaiston.

Paimenkoirarodut on juuri niitä pyöräilijän lahkeeseen kiinni kävijöitä. Ja omistajan tulisi tämä vahvasto tiedostaa. Nämä "ei tee kenellekään mitään" koiratkaan ei voi luonnolleen mitään, jos sopiva tilanne tulee. Vietit voi viedä vallan ja "karkulainen" yritetään pysäyttää. Ikävin seurauksin.

Syyllinen ei ole koira. Koira ei tee pahuuttaan mitään. Koira seuraa vaistojaan tai toimii kuten sille on opetettu, tai on ominaista.

Ja loppuun sellaista mielipidettä, ettei kaikki tykkää: koirat ei kuulu kerrostaloon. Eikä koiralle kuulu sellainen elämä, ettei se saa koskaan olla irti. Koirilla on oikeuksia mutta ei velvollisuuksia. Omistajalla on velvollisuuksia.
 
Hyvää tekstiä turRbomanilta ja tunsin myös pienen piston sydämessäni. Tuo koirien pitäminen kerrostalossa on mietityttänyt itseäkin, mutta ollaan tehty tuossa sellainen "kompromissi", että koirat on mitoitettu kämpän mukaan. Kääpiömäyräkoira ei tunne kerrostaloasuntoa ehkä yhtä ahtaaksi kuin vaikkapa saksanpaimenkoira. Taajamassa asuminen myös rajoittaa koirien vapaanapitoa (vaikka toki heitäkin on, jotka eivät näin ilmeisesti koe) ja koirapuistot taas eivät kokonsa puolesta ole kummoisia temmellyskenttiä ja niihinkin mieluiten menee vain kun ei ole muita koiria paikalla. Jotenkin tuohon pitäisi meidän hakea paremmin ratkaisua, liian paljon lenkitetään koiria vain niillä samoilla peruslenkeillä...

Itse aiheesta sen verran, että meidän kahden koiran käytöksessä vieraita kohtaan on selkeä ero ja lisäksi tuo vaihtelee tilanteen mukaan aika paljonkin. Omistajana pitää siis aina olla hereillä kun tulee kohtaamisia, jotta pystyy arvioimaan millä mielellä koirat ovat. Toisaalta samalla pitäisi arvioida sitä, joka koirat kohtaa, koska läheskään kaikki eivät todellakaan osaa lähestyä koiria oikein. Vaikka tavallaan näissä asioissa pärjää perussäännöillä hyvin pitkälle, on kyse aina todella monen tekijän summasta. Joskus jää ihmiselle ihan arvoitukseksi miksi koira reagoi niin kuin reagoi.
 
Itse en tunnustaudu koiraihmiseksi ja lapsuudesta löytyy tapahtumia, miksi vieraita koiria aristelen.

Poika nai "koiraperheestä" tytön ja nyt heilläkin on sekarotuinen keskikokoinen koiruus. Tuon kasvua olen seurannut ihan pienestä karvapallosta nyt 6 vuotta. Ei minusta vieläkään ole tullut koiraihmistä, vaikka tuo sukukoira on mitä kiltein vaikkakin kova ääninen. Kaikki sisääntulijat ja talomme ohittavat autotkin (onneksi asutaan päättyvällä kadulla) ilmoittaa huomanneensa tosi miehekkäällä haukunnalla- ei uskoisi nartuksi. Tuota ilmohaukkua eivät ole saaneet pois opetettua, mutta kävelyllä toiset koirat osataan ohittaa jo hiljaa- pientä  sisäistä "mutinaa" saattaa kuulua.

Poika ja miniä huomannut ettemme vaimon kanssa ihan hullaantuneita ole eivätkä sitten hoitoonkaan hevin ehdottele. Eilen tosin puhuttiin että pitäisikö itse ehdottaa hoitoa meille kun ovat häihin Rovaniemelle menossa.
 
tuRboman sanoi:
Ja loppuun sellaista mielipidettä, ettei kaikki tykkää: koirat ei kuulu kerrostaloon.
Miksi koirat ei kuulu kerrostaloon? Itse asun pienkerrostalossa ja elämä sujuu koirilla ongelmitta ja koirat voi hyvin. Itse olen ennemminkin sitä mieltä että maalla ja omakotitalojen pihoilla olevat häkkikoirat on surkeita tapauksia. Koirat on häkeissään ilman kunnon liikuntaa, virikkeitä ja ihmiskontakteja. Kun jahtikausi alkaa niin sitten koirat kaivetaan häkeistään hetkeksi esille.
 
Jysky sanoi:
Poika ja miniä huomannut ettemme vaimon kanssa ihan hullaantuneita ole eivätkä sitten hoitoonkaan hevin ehdottele.

Tämä. Meille asia oli selvä heti ensimmäisestä päivästä kun koira otettiin. Eli koiraa ei hoidateta muilla ja se on jopa kunnia-asia. Edelinen koira eli 13 vuotta ja oli hoidossa koko elämänsä aikana 12h. Eli oli tuon ajan erossa meistä appivanhemmilla. Muuten se oli meidän kanssa tai itsekseen kotona. Eikä koskaan yksin yli 8h.

Tämän nykyisen kanssa mennään samalla ajatuksella. Meidän kulkemiset suunnitellaan niin, että koira on mukana. Tai jompikumpi meistä jää sen kanssa kotiin. Lähipiiristä, siis todella läheltä.. löytyy koiran hoidattajia. Pahimmillaan otetaan enemmän kuin yksi koira, ja sitten kehdataan kuskata niitä muille hoitoon. Kahden taikka useamman koiran ottaminen on jo huomattavasti yhtä isompi valinta, ja vaatii mielestäni omistajalta äärimmäisen isoa omistautumista. Mikäli asia hoidetaan oikein. Mutta yleensä ei hoideta.

Panda sanoi:
Miksi koirat ei kuulu kerrostaloon? Itse asun pienkerrostalossa ja elämä sujuu koirilla ongelmitta ja koirat voi hyvin. Itse olen ennemminkin sitä mieltä että maalla ja omakotitalojen pihoilla olevat häkkikoirat on surkeita tapauksia. Koirat on häkeissään ilman kunnon liikuntaa, virikkeitä ja ihmiskontakteja. Kun jahtikausi alkaa niin sitten koirat kaivetaan häkeistään hetkeksi esille.

Voi ne sinne soveltua, en sitä sano. Mutta koirat ei kuulu portaisiin. Eikä niistä ole paljon naapurille iloa, jos yksinään asunnossa haukkua paukuttavat päivisin. Kuten valitettavan usein tuntuu olevan. Ja harvoin niille on riittävästi virikkeitä lenkille. Kun koiran luontaista toimintaa ei ole kävellä kortteleita ympäri ja kuseksia pihapiirien penkkoihin naapurin lasten riemuksi. Poikkeuksia on. Ja pienemmät koirat paremmin soveltuu. Mutta mitään palvelus/metsästys/paimen jne koiraa en kerrostaloon laittaisi. Rivitalokin siinä ja siinä.

Häkkikoirat on todella surkea juttu! Täysin samaa mieltä. Olen yhden kaverin menettänyt tämän takia. Hänellä oli pystykorva häkissä pihalla 24/7/365. Kun tämä juttu selkes mulle, että koira on siksi jos joskus sattuis metsille menemään niin täytyy se pystäri olla?! Ihmettelin ,että eikö sitä vois joskus sisälle ottaa tai laittaa puitteet muuten kuntoon, kun selkeästi liian pieni häkki ja pieni kylmä koppi.
Kaveri otti nokkiinsa kun vihjailin hienovaraisesti. Lopulta sanoin, että tuossa ois jo eläinsuojeluviranomaiselle keissi. Tähän päättyi meidän "kaveruus". Ei kestänyt asiasta sanoa. Eli se koira ja kalikka jne.
 
dosetti sanoi:
Minua ärsyttää kun asumassani kerrostalossa jatkuvasti koirat haukkuu kun omistaja ei ole kotona. Lisäksi vaihtuvuus niin suurta, että kun edellisen saanut pitkällisen vaivan kautta hiljennettyä, jo uuden asukkaan koira jatkaa haukkumista. Ilmeisesti omistajat eivät tiedä eivätkä voi uskoa, että oma koira haukkuu siellä.

Toinen ärsytyksen paikka kun töissä mennään joskus vauhdillakin vierailemaan ihmisten koteihin niin siellä koira ehkä yli puolesta tapauksia irrallaan.. Ei taaskaan ajatella yhtään ja sanotaan sama teesi ei-se-mitään-tee-on-ihan-kiltti.. Ja aina kun kuulen tuon sanonnan, näen niin punaista ja käskytän koiran kiinni NIIN, että se EI itse pääse pois sieltä. Minä en sisälle tule ennenkuin edellisen kohdan molemmat ehdot on täytetty luotettavasti. Onneksi aika usein jossain vaiheessa koira saadaan kiinni, koska muuten ei apua tule.. Ja onpa joskus irtokoirat viivastyttäneet kiireellistä hoitoakin.

Edit, ja onpa joskus lahkeeseen käynyt kiinni koira, joka ei koskaan tee kenellekään mitään..  :-X

Minusta koirat saisi kieltää kerrostalossa ja jopa rivitaloissa!

Arvaappa kauanko meni opettaa koira, joka tuli sivuosumana siihen, että se ei mene ovelle ennen, kuin annetaan lupa eikä hypi yhtään ihmistä vasten, joka tulee taloon. No mitä tekee appivanhemmat no tottakai kutsuu ovelta piskiä, kun käyvät kyläilemässä. Yritä sitten yli 80 vuotiaat appivanhemmatkin laittaa ruotuun, että hekään eivät ole poikkeus ja koira tottelee talonisäntää.

Kyllä vanha koirakin oppii pois sängystä, sohvalta ja tavoille, jos on halua ja tahtoa. Valitettavasti monesti tämä vastakkainen sukupuoli pitää koiraa ns. perheenjäsenenä ja ihmistää sitä. Koira on laumaeläin ja se on aina lauman viimeinen hierarkiassa. Silloin homma toimii! Koira myös aistii pelon ja käyttää sitä varmana hyväksi.

Kahdesta asunnosta olen muuttanut koiran räkyttämisen vuoksi ja jopa poliisit ovat todenneet, kun soitin kolmannen kerran, että postiluukusta ampuminenkin voisi olla vaihtoehto. Olisin silloin itse h-moilasena ja totesin, että sanoitko oikeasti noin. Ja ei en ollut ampumassa, mutta olin aika vittuuntunut, kun 01.00-03.00 koira loukuttaa, kun baarityöntekijät ovat töissä ja itsellä oli aamulla töihin meno.
 
tuRboman sanoi:
Pahimmillaan otetaan enemmän kuin yksi koira, ja sitten kehdataan kuskata niitä muille hoitoon. Kahden taikka useamman koiran ottaminen on jo huomattavasti yhtä isompi valinta, ja vaatii mielestäni omistajalta äärimmäisen isoa omistautumista.

Meille isoin muutos oli se ensimmäinen koira ja toisen hankkiminen ei ole merkittävästi lisännyt omistamisen "vaivalloisuutta". Ehkä teemme jotain väärin, mutta kun molempia lenkitetään yhdessä ja usein myös koulutetaan yhdessä, ei tuo toinen koira tunnu mitenkään erityisen paljon lisänneen meidän "kuormaamme".  Plussana koirat oppivat toisiltaan jonkin verran ja ennen kaikkea pitävät toisilleen seuraa myös silloin kun isäntäväki on töissä.

Koiran viemisessä hoitoon en itse näe ongelmaa (jätetäänhän niitä lapsiakin hoitoon), mutta hoitopaikka pitää tietenkin valita hyvin, eikä lykätä koiria kenelle sattuu. Meillä kun oli joitakin vuosia sitten parin viikon ulkomaanreissu edessä (tuolloin meillä oli vain yksi koira), käytiin vapaaehtoiseksi hoitajaksi ilmoittautuneen kaverini kanssa lenkittämässä koiraa yhdessä. Siinä sitten käytiin hoitamiseen ja koiraan liittyviä asioita läpi samalla kun katsottiin miten koira ja hoitajaksi ajateltu tulivat keskenään toimeen. Kaikki meni hyvin "työhaastattelussa" ja niin meni myös itse hoitojakso.
 
Tuollaisen luottohenkilön löytäminen ei ole helppoa. Hienoa jos löytyisi suvusta valmiiksi joku tuttu. Parasta jos se hoito voisi tapahtua eläimen omassa kodissa, jolloin ei tule laumastressin lisäksi vielä paikkastressiäkin. Tai näin luulen.
 
Sen kun koiranomaistajat vielä saisi ymmärtämään, että vaikka heille nyt vierailemaan menenkin, niin en ole pätkääkään kiinnostunut heidän koirastaan. En sitten yhtään. Veisivät sen hurtan hevon kuuseen (viereiseen huoneeseen) vierailuni ajaksi. :)
 
kt sanoi:
Sen kun koiranomaistajat vielä saisi ymmärtämään, että vaikka heille nyt vierailemaan menenkin, niin en ole pätkääkään kiinnostunut heidän koirastaan. En sitten yhtään. Veisivät sen hurtan hevon kuuseen (viereiseen huoneeseen) vierailuni ajaksi. :)

+20 vuoden koiraharrastuksen(vehnäterrieri)jälkeen voin sanoa että vain koiramyönteiset vieraat on tervetulleita.