Jama puhuu yllä linkatussa IS:n artikkelissa minunkin mielestä asiaa.
En ole pitkään aikaan pelannut mitään lautapelejä, kunnes n. vuosi sitten tutustuin
Splendoriin. Se on ärsyttävän koukuttava ja minulle uudenlainen lautapeli, jossa itse asiassa ei ole lautaa lainkaan. Olisiko se sitten korttipeli, ehkä, en tiedä.
Toinen mainittava lautapeli, johon tutustuin aivan hiljattain on
Azul. Pelasin vain pari kierrosta, mutta jo sen perusteella jäin koukkuun. Vaikka säilytystila on tällä hetkellä kortilla, luulen tämän pelin tulevan meidän kaappiin.
Korttipeleistä ehdoton lemppari on
canasta. Viime aikoina ei vain ole ollut oikein mahdollisuutta pelata canastaa. Se on nelisteen pelattava paripeli. Parhaimillaan se on pelattaessa tasaväkistä paria vastaan tutun pelikumppanin kanssa.
Toinen peli, jota tulee pelattua aivan liian vähän on
marjapussi. Tämäkin on nelinpeli, johon pätee sama kuin canastaankin. Tuttu pari, joka tuntee oman pelitapani ja päinvastoin hyvin pelaavaa paria vastaan antaa parhaimman fiiliksen.
Kumpaakin edellämainittua voi pelata muutenkin kuin nelinpelinä, mutta mulle nelinpeli on näiden pelien osalta osoittautunut mielekkäimmäksi.