Kuntoilulla kohti elämäntapamuutosta

[pokkus]

Onkos muilla stadiumilaisilla kokemusta liikunnan tai urheilun aikaansaamasta elämäntapamuutoksesta? Itse olen nuoresta asti ollut innokas joukkuepelien harrastaja, mutta vasta armeijan aikaan ja sen jälkeen oikeasti innostuin salillakäymisestä, joka muutti oman elämäntapani totaalisesti. Lähinnä tämä siis tarkoitti, että liikunnasta tuli osa joka viikkoista elämää ja ruokavaliota aloin seuraamaan aiempaa huomattavasti tarkemmin. Vanhoja kuvia katsellessa tulee huomattua, että onneksi tämä salikärpänen iski ja nyt vain toivoo, että tätä jaksaa jatkaa aina eläkepäiviin asti

Tässä alla kuvassa on oman lyhyehkön 10 vuotisen kuntoiluhistorian tulos. Muutosta on vuosien aikana minusta tullut aika hurjasti, vaikka itse sanonkin.

Pokkus: before & after

Pientä selvennöstä kuvasta. Eli ekassa kuvasarjassa taidan olla laihimmillani "aikuisiällä" kasvupyrähdyksen loppusuoralla. Massaa oli hurjasti kuten noista narukäsistäkin näkee... Tuossa vaiheessa en ollut salista ikinä kuullutkaan ja olinkohan ehkä kerran pakosta käynyt salilla elämäni aikana. Toisessa kuvasarjassa sitten on päästy elämään sitä nuoruuden kulta-aikaa ja massaakin tullut siinä sivutuotteena mukana. Tuohon aikaan taisi massaa olla eniten koko oman elämän aikana. Armeija takana, jossa aloin myös käymään ensimmäistä kertaa säännöllisesti salilla. Armeijan jälkeen mulla oli lähes vuoden tauko kokonaan salista, jonka jälkeen oma kuntoilu-ura ja elämäntapamuutos oikeasti vasta alkoi. Tuolloin noissa massoissa luuli olevansa jo iso ja "lihaksikas", mutta nyt näin jälkikäteen katsottuna kuvat kertoo, että sitä massaa oli lähinnä keissin muodossa... Viimeinen kuvasarja onkin sitten tämän vuoden kesältä eli suht tuoria otoksia. Väittäisin noissa kuvissa olevani elämäni ehkä parhaassa kunnossa ikinä.

Katsotaan mitä vuodet tuovat tullessaan tästä eteenpäin. Lähinnä toivon pysyväni terveenä, että kykenen jatkamaan tätä rakasta harrastusta. Toki nykyinen perheenisänä oleminen aiheuttaa omat ongelmansa ajankäytön suhteen, mutta sitten pitää karsia vain jostain muusta turhasta toiminnasta

 

[nikob]

Hatun nosto Pokkukselle, hyvässä kunnossa pysyminen vaatii myös hyvää itsekuria.
Itse ollut ehkä parhaimmassa kunnossa tuossa 17-21 ikävuosien välillä, tuli säännöllisesti salilla käytyä eikä pahemmin ylimääräistä ollut kropassa ja penkistä nousi ihan mukavasti.
Jotenkin salilla käynti rupesi tuossa 08 jäämään kun tuo nykyinen vaimo löytyi ja muutenkin liikunta oli hieman vähissä tuossa sen jälkeen. Tietty yleiskunto itsellä aina nyt ihan ok varmasti kun koirien kanssa tullut aina lenkkeiltyä ja työkin osaksi fyysistä.
2011 Liikunta taas alkoi enemmän lisääntyä kun aloin pelaan tuossa sählyporukassa ja kunto alkoi kohota taas pikku hiljaa.
Mitat oli silti 178/92kg parhaimillaan tuossa noin vuosi sitten ja vaimokin jo huomautti että pientä olut masua jo ilmestynyt. Siinä vaiheessa ajattelin että nyt tarvii ryhdistäytyä, salilla käyntiä taas aloiteltiin ja ruokavaliota hieman tarkkailin.
Ruokavalio on aina ollut itsellä aika kunnossa, perheessä syödään terveellisesti ja välillä ihan kasvisruokaakin. Oluen juonista piti kyllä karsia, kun tuo on semmoinen pieni pahe mitä tuli aina harrastettua vapaalla kun iltaisin pleikkaa pelailee.
Sitten 2013 kesällä jo vaaka näytti 82kg ja tällä hetkellä näyttää 80,5 kg.
Nyt paino on pysynyt tasaisesti tuossa 80kg kohdalla oikeanlaisella liikunnalla vaikka välillä tulee herkuteltuakin ja oluttakin hieman maistettua.
Pieni stoori omastakin kuntoilusta tuli tehtyä. Suosittelen kyllä liikkumista ja terveellistä ruokavaliota.
Jaksaa paremmin arjessa ja pysyy myös terveenä.

 

[TeBsu]

Alotellaanpas kysely. Olen aina "inhonnut" salille menemistä. Jotenkin katkerana alkanu kahtomaan ihmisiä, mitkä treenaavat ja näyttää ihmisiltä Kun taas ite on tämmönen tuulen mukana lähtevä... Niimpä nyt ois tarkotus ottaa itteesän niskasta kiinni ja alottaa säännöllinen lenkkeily ja salilla käynti.. Vinkkejä salille? ikää on sen 28 ja kunto on kohtalainen, ylipainoo ei nyt hirmusesti oo kun ei oo pituuttakaan  ;D

 

[tuRboman]

Vinkkejä salille?

Salillakäyntiä piiiiiiitkästä aikaa jälleen kokeilleena sanoisin, että alkuun paras vinkki on olla mukana joku joka OIKEASTI tietää miten ne liikkeet kuuluu tehdä, missä niiden kuuluu tuntua jne. Muita ohjeita löytyykin netistä.

 

[pokkus]

Hatun nosto Pokkukselle, hyvässä kunnossa pysyminen vaatii myös hyvää itsekuria.

Kiitos. Itsekuria se nimenomaan vaatii. Näin vanhemmiten ja muksujen jälkeen itsekurin kanssa on paljon hankalampaa kuin nuorena. Mukavuudenhaluisuus kun on lisääntynyt huomattavasti... Tästä syystä itselle parhaiten toimii se, että tietoisesti aloitan jonkun kuntoprojektin, niin silloin itsekuri pysyy paremmin kasassa

 

[karhunik]

Sivuaa osin tuota painonhallinta ketjua, mutta ehkä omakin nyt vähän reilun  vuoden kestänyt kesäkuntoon 2020-projekti kuuluu enemmän tähän nimenomaan liikunnan kautta tapahtuvaan elämäntapamuutokseen.

Arkiliikuntaa on aina tullut harrastettua, pitkiä kävelyitä koiran kanssa jne, mutta ei mitään sen kummempaa. Kunnes loppukesästä 2012 innostuttiin vaimon kanssa aloittamaan myös juoksulenkit, aluksi lyhyitä matkoja ja sitten taas kävelyä. Talven aikana kunto oli noussut jo sen verta kivasti, että keväällä 2013 haaveilin salaa puolimaratonin juoksemisesta ja syksyllä kävin sen Jyväskylässä juoksemassa hieman alta kahteen tuntiin. Tavoitteena on tälle vuodelle vetää yksi keväällä ja toinen syksyllä yhdessä vaimon kanssa.

Tasan vuosi sitten heti loppiaisen jälkeen otin juoksulenkkien rinnalle myös kuntosaliharjoittelun, aluksi kerran viikkoon oikealla salilla ja pari kertaa viikkoon kotona käsipainoilla ja taloyhtiön penkillä. Maaliskuussa lisäsin salikäynnit kahteen ja pidin kotipuntin kahdessa kerrassa. Tämä yhdistettynä lenkkeilyyn sai kevään aikana sulamaan n. 9kg painoa pois, sen kummemmin ruokavalioon koskematta, suurin osa on ollut rasvaa, sen huomaa peilistä ja siitä, että paidat puristaa vähän eripaikoista nykyään  8) Nyt painoa tasan 90kg, pituutta löytyy 183cm, perus persjalkainen. Ikää helmikuussa 28.

Ennen puolimaratonia vedin aika tiukan 5 viikon juoksuohjelman, ja sen rinnalla vielä sen neljä kertaa viikkoon salilla, tuota samaa jaksoin jatkaa vielä 5 viikkoa puolikkaan jälkeen. Esikoispojan syntymä lokakuun puolessa välissä katkaisi tuon lenkkiputken, kymmeneen viikkoon laskin juosseeni liki 300 km. Lenkkeilemään (kävelyä ei lasketa) en juurikaan ole ehtinyt, mutta salilla olen pakottanut itseni käymään pari kertaa viikkoon. Tunnen itseni, ja tiedän että jos tulee taukoa niin se taas jää.

Paras motivaattori itselle on ollut tehdä n. neljän - viiden viikon lukujärjestys ja printata se jääkaapin oveen. Tuohon olen tehnyt sitten muistiinpanot tehdyistä suoritteista. Suosittelen kokeilemaan. Tietysti pojan syntymä oli hyvä motivaattori, silloin olin elämäni parhaassa kunnossa, ja tästä on hyvä jatkaa.

Kevään tavoitteeni on lisätä juoksemista ja jatkaa salilla käyntiä, mutta uutena asiana aion kiinnittää entistä enemmän huomiota ruokavaliopuoleen. Nyt on jo niin lähellä että pääsee tuosta vararenkaasta kokonaan eroon.

Ja miten liittyy elämäntapamuutokseen, no tästä on nyt tullut tapa ja jos vähänkin jää suunnitelmasta jälkeen niin varmasti tulee morkkis, tietenkään ei liian ankara itselleen saa olla ja lepopäiviäkin pitää muistaa pitää.

 

[TON-III]

Hyvin usein meitä seuraa jokin harrastus läpi elämän, ja monasti se liittyy urheiluun, jännä juttu että vaikka velipoikani oli aktiivinen joukkuelajipelaaja (jalkapallo/jääkiekko, tässä lajissa erään nykyisen SM-tason valmentajan vanha ketjukaveri) niin itseeni ei moinen tarrannut. Itse en harrastanut ennen lukioon menoa liikuntaa en sitten yhtään, siihen asti mopon virittely ja neekeripusut saivat enemmän huomioni, sitten lukion (83 -86) alkuaikoina aloittelin liikuntaharrastustani salilla, ja jonkin ajan kuluttua lisäsin asiaan myös juoksulenkkiä, ja vielä myöhemmin pyöräilyä. Lukion jälkeen olin varsin ahkera salilla, mieleeni muistuu penkkienkka 130 kg. ja etukyykyssä 100 kg. Vuonna 1992 muutin samaan taloon tulevan moninkertaisen triathlonmitalistin kanssa ..... ja siitä se sitten lähti, osallistuin joihinkin harvoihin yhteistreeneihin (esim. kuntopiirit) ja v. 1993 ystävystyin tuon pitkäaikaisen reenikaverini kanssa ( ikäryhmissä 3 SM-mitalia tämän vuostuhannen Ironman-osallistumisistaan, kyllä, luit oikein, 100 % mitalisaanto vs. osallistuminen). Noista päivistä lähtien olen tainnut tehdä harjoitus/päivä, jos en joka paivä niin sitten joku päivä taas 2 kertaa. Ja kisaillut harvakseeltaan mutta laitetaan se nyt tähänkin että Ironman:ja on läpäisty 5 kertaa.

Ohessa kuva lukion ykköseltä täysin harjoittelemattomasta 15 v. kaverista, toinen lukion kolmannelta kun jo jotain ryhtiä alkoi löytymään ja kolmas n. 30 vuotta jälkeen ensimmäisen kuvan josta on n. 2 viikkoa aikaa viime syksyiseen Ironman:iini. Jännä juttu että noissa jokaisessa kuvassa painoni on n. se sama ( muutaman kilon yli 70).

Itse en niin ole niitten lihaksien perään ( onpa joku joskus sanonutkin 'mitä sä täällä salilla teet - heiluttelet noita 'narujasi'?) vaan enempikin sen toiminnallisen kropan perään - ai kun pystyisi painamaan sitä neppulaa ja valitsemaan 'pysy tässä kunnossa loppuunasti'  8)  .

 

[TON-III]

Niin tosiaan vielä se elämäntapamuutos aspekti, itse koen että olen saannut rauhassa ja omien tarpeitteni mukaan etsiä ja löytää sen lajini, eli tapaukseni on täyteläinen vastakohta 3 vuotiaana viulukouluun laitetusta lapsesta. Toki eihän tuolainenkaan pahasta ole jos asiassa ollaan neutraaleja ja kuunnellaan oikeasti sen lapsen haluja ja fiiliksiä.

Eli nuoruudessa en reenannut ollenkaan, nykyään se yksi reeni/päivä on vähän must jotta saa pääkopan 'laakerit' oikeille radoilleen. On myös ihmeellisen hyvä lääke painonhallintaan    .

 

[pokkus]

Vinkkejä salille? ikää on sen 28 ja kunto on kohtalainen, ylipainoo ei nyt hirmusesti oo kun ei oo pituuttakaan  ;D

Rohkeasti sinne salille vaan treenaamaan. Moni pelkää, että muut nauravat pienille aloituspainoille, mutta itse en ole ikinä tähän törmännyt yli 10 vuoden aikana. Tämä oli itsellekin pieni kynnys salille menemiseen nuorempana, mutta todellisuus on se, että kaikki aloittavat joskus sieltä alhaalta ja ponnistavat ylös päin. Itse olen aina ajatellut, että kenellekään ei kannata salilla nauraa, koska muutaman vuoden päästä tämä kaveri saattaa olla paremmassa kunnossa kuin sinä itse Tämä siis sellaisena yleisenä rohkaisuna kaikille, jotka tätä asiaa miettivät.

Alkuun kannattaa toki opetella liikkeet ja liikeradat kuntoon ja tämä toki kannattaa tehdä tarpeeksi pienillä painoilla, jotta riski loukkaantumisiin on pieni. Oikeita suoritustekniikoita kannattaa kysellä joltain omalta tutulta tai sitten kokeneemmilta kavereilta salilla. Vanhemmat "salikarjut" varmasti mieluusti neuvovat aloittelijoita liikkeiden kanssa Itse lähtisin liikkeelle jollain yksijakoisella perustreenillä liikkeelle eli yhdessä treenissä tehtäisiin aina koko kroppa läpi. Itse suosisin raskaita perusliikkeitä, koska ne ovat kaikista tehokkaimpia (mm. jalkakyykky, maastaveto, penkkipunnerrus, leuanveto/ylätalja, pystypunnerrus, kulmasoutu jne.). Tämän lisäksi voi sitten ottaa eristäviä liikkeitä pienemmille lihasryhmille kuten pohkeille, hauiksille, ojentajille ja olkapäille. Vatsoja pitää myös muistaa treenata. Esimerkkinä kuuluisa Arnoldin kultainen kuusikko tuo tuloksia varmasti.

Treenatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että itse treeni on vain yksi kolmasosa lopullisesta tuloksesta. Kaksi muuta kolmasosaa ovat ravinto ja lepo. Eli terveellistä ruokaa pitää saada riittävästi, mutta ei tietenkään liikaa. Samoin lepoa tarvitaan toipumiseen. Niin ja se lihas kasvaa levossa, ei treenin aikana. Lihashuolto kannattaa myös muistaa välipäivinä. Salille pyrkisin vähintään 2 kertaa viikossa, mutta 3 kertaa olisi jo hyvä tavoite. Tämän lisäksi sitten aerobista treeniä viikkoa täyttämään

 

[-P-]

Joo, riippuu varmaan salistakin millaisia kävijöitä siellä on, mutta kyllä esim. noilla perus ketjusaleilla suurin osa kävijöistä on ihan peruskäyttäjiä, jotka treenaa pienillä tai kohtuullisilla painoilla, eikä kukaan katsele pitkään tai naureskele. En ole kyllä itsekään huomannut mitään sellaista. Moni varmaan luulee, että salit on täynnä jotain Schwartzenegger-klooneja. Kyllähän noilla saleilla oikeasti lihaksikkaitakin kavereita käy, mutta ovat kyllä selkeä vähemmistö muuhun porukkaan verrattuna. He myös treenaavat ihan omissa oloissaan mielestäni eivätkä juuri edes kiinnitä huomiota muihin vaan keskittyvät omiin suorituksiinsa.
Joskus yksi kollega sanoi, ettei hän viitsi käydä salilla kun ei halua että lihakset kasvaa niin paljon että vaatteet ei mahdu päälle ;D . Rauhoittelin kaveria, että siitä ei ole pelkoa, ei ne noin vaan ihan siihen mittaan kasva, että ongelmia vaatteiden kanssa tulisi. Kyllä siihen pitää panostaa jos lihaksia haluaa.

 

[vespa68]

Just vähän ennen joulua näkyi puntarissa lukema nousseen yli rajan (0,1 tn), jota ei välttämättä olisi tarvinnut nähdä. Aiemmin pitkään pyörinyt siinä vähän päälle 90 kilon tuntumassa.
2013 loppukesällä/syksyllä innokkaalla pyöräilyrupemalla (viikottain vähintään 5 * 25-40 km lenkkejä)  sain putoamaan jonnekin 85-87 paikkeille, mutta sen jälkeen taas työkiireiden, ja muun yleisen v..tuksen takia nuo vähäisetkin kuntoilut sai vähemmän huomiota.
Toki jonkun verran on yrittänyt aina katsoa mitä sitä suuhunsa laittaa, mutta tuon gluteiinirajoitteen takia lounas kun päivällä on mitä sattuu olemaan tarjolla, niin tahtoo sitten illalla ”ottaa takaisin” ja mussuttaa vähän paremmin...

Eli jotain pitäisi taas tehdä.

Nyt vuoden alusta lähtien tullut kymmenenä yhdestätoista päivästä käytyä vähintään 5km kävelylenkillä.

Kuntosalien laitteista en mitään ymmärrä, enkä siis ole niillä mitään osannut tehdä tehdä, eikä siksi ole huvittanut sinne mennä apinaksi pyörimään muiden tiellekään.

Viikonloppuherkut (iltakeput ja pikkusuolaiset) on varmaan se pahin houkutus...

 

[Makkis]

Luovu pikkusuolaisista. Ne voi helposti korvata makealla suklaalla jota menee paljon vähemmän koska siitä tulee paha olo. Kepua ei voi eikä kannata lopettaa, koska jos sen tekee, niin sitten tulee kaiken maailman flunssat sun muut vaivat.

Kohtahan tässä on taas veivauskelit.

 

[vespa68]

Vielä tuohon elämäntapa-asiaan,
kakarana koulussa saatiin minutkin hyvin inhoamaan ihan kaikenlaista liikuntaa.
Ikinä en ole ollut hyvä missään joukkuelajeissa, niin siitäkös sitä v...lua sitten sai kuulla sekä kavereilta että opettajilta...
Yläasteella kevään tullen aina käytiin juoksemassa. Ja mulla tulee helkkarin herkästi "penikat" kipeiksi jo muutamasta juoksuaskeleesta ja siitepölyallergian tuo kevätaika on yhtä helvettiä kun henki ei kulje kunnolla. Ja taas opettaja v..lee että tulethan sinäkin joskus "maaliin" asti...

Luovu pikkusuolaisista. Ne voi helposti korvata makealla suklaalla jota menee paljon vähemmän koska siitä tulee paha olo.

Niin, pala suklaata on mulle kerta-annoksena vähintäänkin riittävä. Siitä jää jo suuhun sellainen ällö rasvalima pyörimään.

 

[pokkus]

Kepua ei voi eikä kannata lopettaa, koska jos sen tekee, niin sitten tulee kaiken maailman flunssat sun muut vaivat.

En tiedä oliko tämä huumorilla heitetty, mutta kyllä se alkoholi on yksi pahimmista aineista laihdutuksen kannalta eikä se toki suuremmissa määrin muutenkaan kovin hyväksi ole. Lasi punkkua silloin tällöin ei varmastikaan mitään kaada ja on varmaan jopa hyväksi, mutta oluesta tulee aika paljon ihan turhia kaloreita. Lisäksi kun ottaa tarpeeksi monta, niin seuraavana päivänä ei pysty lähtemään kuntoilemaan ja ruokavalio koostuu lähinnä roskaruuasta. Alkoholi elimistössä on muutenkin pirullinen aine, koska elimistön kannalta se ei sinne kuulu ja siitä pitää päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Toisin sanoen elimistö pyrkii polttamaan alkoholin pois eikä sinä aikana polteta rasvoja juuri ollenkaan ja rasvat varastoituvat sellaisenaan. Toisin sanoen elimistön rasvanpoltto heikkenee kun veressä on alkoholia.

Usein tapahtuva iltatissuttelu on helpoin tapa kerätä niitä ylimääräisiä turhia kaloreita ja sitä kautta sitä ylimääräistä rasvaa. Itse melkein sanoisin, että harvoin vedetty kunnon känni on parempi vaihtoehto kuin usein tapahtuva iltanaukkailu.

 

[psxgamer]

Melkoiseen muodonmuutokseen on pokkus treenillä päässyt. Hieno homma!

Itselläni kuntoiluhistoria on seuraavanlainen: Juoksua on tullut harrastettua aktiivisesti 2,5 vuotta. Sitä ennen todella satunnaisesti, lähinnä niin, että keväällä aloiti ja syksyllä lopetti. Juoksu on ollut todella hauskaa ja pitkään tavoitteena onkin ollut juosta n. 120-140km per kuukausi, mitä nyt jalat on lähes aina rikki niin tuohon valitettavan harvoin pääsee.

Aerobinen kunto on siis kunnossa, mutta viime vuoden tammikuussa aloitin salillakin käynnin ja nyt on tullut vuosi sitä täyteen. Parhaimmillaan meni vähän ylikin tuo kuntoilu kun salilla tuli käytyä 6 kertaa viikossa ja joskus samana päivänä heitettyä salin jälkeen tunnin juoksulenkkikin. Ylikuntohan siitä tuli ja aika pahat sivuoireet. Nyt olen hellittänyt ja yritän pitää sellaista treeniä, että joka toinen päivä lenkki ja toinen päivä sali. Kun jalat taas jossain vaiheessa hajoavat niin sitten joka ilta vaikka sitä salitreeniä.

Kestikö pokkuksella oikeasti tuo 10 vuotta päästä elämänsä kuntoon? Itse näen tuossa tilanteessasi paljon samaa kuin omassani: Inttiin mennessä oli 72 kiloinen ruipelo, sitten joskus 27-vuotiaana lihosin 93 kiloiseksi ja nyt olen liikunnan (ja lähinnä syömisen vähentämisen) ansiosta painanut jo pitkään ennen 30-vuotta viime elokuussa täytettynäni 80 kiloa. Eli aika samanlainen luikero -> läski -> sopiva paino kehä tässä itsekin on kierretty.  ;D Mutta kiva näin omasta näkökulmasta katsottuna ajatella, että kehittymistä vielä kropassa tapahtuisi.

Salilla tuntuu vaan, että homma junnaa aika paikallaan. Itselläni on jo jonkin aikaa ollut 3-jakoinen ohjelma ja toki voimaa on tullut vuodessa hurjasti lisää, paikat on kiinteytyneet ja lihaksistakin saa jo palautetta, mutta esim. oma rasvaprosentti on aika vaikea tai mahdoton pistää tarpeeksi alas. Oma ruokavalio on kyllä vähän liian lihapainotteinen, mutta viimeaikoina on yrittänyt katsoa melkein kaikesta paljonko tuote sisältää rasvaa. Oman kropan muokkauksessa toki vaikeaa on se, että haluaa aina lisää massaa käsiensä kohdalle, mutta pois kaiken mahdollisen vatsan kohalta. Ehkä pitäisi pikkuhiljaa nyörtyä ja varata aikaa personal trainerille niin saisi vuoden jälkeen homman vietyä seuraavalle tasolle. 

 

[Kettu]

...ylipainoo ei nyt hirmusesti oo kun ei oo pituuttakaan  ;D

Karvisen sanoin, en ole ylipainoinen, olen alamittainen.

Mutta joo, lajien harrastaminen on lopetettu, juokseminen ei maita, uiminen vielä vähemmän.
Pyöräilyäkin vaimon kanssa yritettiin, mutta kun meinas jäädä bussin alle, niin lopetettiin sekin.
Tällä hetkellä on käsivamman vuoksi (ei siis ne kynnet ;D) melkein kaikki jäissä, mutta muuten yrittänyt pitää edes jotain yllä kotijumpalla.
Se ei ole kovin tehokasta, mutta onpahan kissoilla ihmeteltävää.

 

[pokkus]

Kestikö pokkuksella oikeasti tuo 10 vuotta päästä elämänsä kuntoon?

Ei oikeasti. Se suurin muutos tapahtui ihan parin kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen kehitys hidastui radikaalisti ja nyt iän myötä hommia on tehtävä hurjasti enemmän ja ruokavalion on oltava entistäkin kurinalaisempi jotta pääsisi samoihin tuloksiin. Lapsien tulon jälkeen treenillekään ei ole aikaa samalla tapaa. Varmaan 2008-2010 kunto oli about sama, mutta on senkin jälkeen pientä kehitystä tapahtunut. Itsellä kunto on melkein täysin riippuvainen ruokavalion laadusta, koska liikuttua tulee aina samalla tapaa.

 

[psxgamer]

Ei oikeasti. Se suurin muutos tapahtui ihan parin kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen kehitys hidastui radikaalisti ja nyt iän myötä hommia on tehtävä hurjasti enemmän ja ruokavalion on oltava entistäkin kurinalaisempi jotta pääsisi samoihin tuloksiin. Lapsien tulon jälkeen treenillekään ei ole aikaa samalla tapaa. Varmaan 2008-2010 kunto oli about sama, mutta on senkin jälkeen pientä kehitystä tapahtunut. Itsellä kunto on melkein täysin riippuvainen ruokavalion laadusta, koska liikuttua tulee aina samalla tapaa.

No helpottavaa kuulla! Itselläni tuntuu kehitys junnaavan pahasti paikoillaan tässä nyt reilun vuoden salilla käyneenä. Viimeaikoina olen alkanut itsekin kiinnittämään ruokailuun enemmän huomiota, tuota rasvan määrää olen ruvennut vähentämään reilusti. Ei riitä aktiivinen juoksu ja vatsalihasliikkeetkään jos sitä rasvaa tulee ruokailusta yltäkylläisesti... Itse olen samaa ikäluokkaa, 30 tuli mittariin viime vuoden elokuussa.

Ehkä se olisi personal trainerille varattava jossain vaiheessa aika. Kun ei ole salilla sparraus kumppania, niin kehitys tuppaa jäämään ja voi helposti tehdä liikkeitäkin aika väärin. Eri salille kyllä on ammattiapu varattava: ei salli ego sitä, että vuoden käy ja sitten ottaa samalle salille ohjaajan mukaan auttamaan! 

 

[Lukkomutter1]

Itellä on nyt jumppaa 4x viikossa, kun vihdoin nilkka alkaa taas antaa tehdä jotain. Jalkapäivä on kyllä edelleen aika hankala varsinkin viimeisten liikkeiden osalta, mutta jospa tuo tuosta asettuisi. Salilla olisi tietysti helpompi tuusata tuo jalkapäivä nilkkaa rasittamatta, mutta jotenkin ajatus muiden seurasta tuossa yhteydessä ei herätä intoa  Tästä voi päätellä sen, että tangolla tulee tuusailtua aika paljon. Onnistuu toki näinkin, siihen asti, ettei enää saa tiettyä rautamäärää niskan taakse kyykkyä varten  :-[

 

[Ribbe]

No helpottavaa kuulla! Itselläni tuntuu kehitys junnaavan pahasti paikoillaan tässä nyt reilun vuoden salilla käyneenä. Viimeaikoina olen alkanut itsekin kiinnittämään ruokailuun enemmän huomiota, tuota rasvan määrää olen ruvennut vähentämään reilusti. Ei riitä aktiivinen juoksu ja vatsalihasliikkeetkään jos sitä rasvaa tulee ruokailusta yltäkylläisesti... Itse olen samaa ikäluokkaa, 30 tuli mittariin viime vuoden elokuussa.

Ehkä se olisi personal trainerille varattava jossain vaiheessa aika. Kun ei ole salilla sparraus kumppania, niin kehitys tuppaa jäämään ja voi helposti tehdä liikkeitäkin aika väärin. Eri salille kyllä on ammattiapu varattava: ei salli ego sitä, että vuoden käy ja sitten ottaa samalle salille ohjaajan mukaan auttamaan! 

PT:tä uskallan suositella. Rahallisesti iso sijoitus, mutta se tuo uutta potkua treeniin. Itselläkin tuntui treeni junnaavan paikoillaan. Hyvä ystäväv tekee PT:n hommia työkseen. Se teki ohjelman ja hänen kanssa käyny satunnaisesti salilla. Varsinkin selän vetoliikkeistä lähti painoa pois kun jätettiin heijaukset pois sekä hidastettiin liikettä . Vuoden alusta tuolta pyysin ruokaohjelmankin. Aika tasaisesti puoli kiloa viikossa nyt pudonnu paino. Katsotaan mihin tämän kanssa päätyy . Lisäksi tuo että on kaveri salilla auttaa. Yhden kaverin kanssa tulee käytyä paljon yhdessä salillla just tuon takia että on joku joka v*ttuilee vieressä . Ja auttaa esim. pudotussarjoissa repimään painoja pois.

 

[HAL9000]

Koko aiemman ikäni hoikkana pysyneenä on aika rankkaa havaita oman kroppansa degeneraatio. Mikään varsinainen himoliikkuja en ole koskaan ollut, mutta ihan kohtuukuntoinen kuitenkin, 35v kestäneestä tupakoinnista huolimatta. Teininä kiinnostuin kamppailulajeista, kuten niin moni muukin niihin aikoihin. Sitä jaksoi muutaman vuoden, sitten tuli intti ym aikuisuuden kuviot sekoittamaan asioita. Eli tuollainen säännöllinen treenaaminen jäi.

Hoikkana, tai jopa laihana pysyin kuitenkin koko ajan. En edes ajatellut että voisi olla painon kanssa ongelmia. Tuossa reilu 3-kymppisenä innostuin taas uudestaan kamppailu-urheilusta. Treenasin ihan kunnolla, parhaimmillaan 5 kertaa viikossa. Samalla kävin silloisen työnantajan tiloissa salilla. En koskaan ollut kovin pitkään, koska salilla on sanalla sanoen tylsää, mutta usein, lähes päivittäin.

Vähän päälle 4-kymppisenä totesin yht'äkkiä olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan. 180 senttisessä varressa oli 80 kiloa eikä juurikaan rasvaa. En väsynyt, jaksoin juosta ja kantaa. Sanalla sanoen hyvä olla.

Sitten alkoi elämänmuutokset. Tuli avioero, alkoi runsaampi rellestäminen, tuli vähän lisää painoa. Jaksoin kuitenkin treenata, en ihan yhtä paljon, mutta kuitenkin. Alkoi tulla työstressiä, jopa hetken työttömyyskin. Päätin kuitenkin lopettaa tupakoinnin. Jotenkin tuntui siltä. Se onnistuikin pitkien vaiheiden jälkeen. Painoa tuli pikkuisen lisää...

Sitten. Kuin salamana kirkkaalta taivaalta sain sydäninfarktin. Ongelma hoidettiin asianmukaisesti ja kuvaan astui loppuelämän kestävä lääkitys. Nyt on se tilanne että vaikka haluaisi (ja pitäisikin) liikkua, on se aika vaikeaa kun lääkityksen takia on tuo pumppu niin "laiska". Ei kerta kaikkiaan pumppaa tarpeeksi. Siinä väsähtää aika nopeasti. Lisäksi minusta tuntuu että jokin noista lääkkeistä (kolesterolilääkitys ehkä) myös jollain muotoa lisää painoa.

Nyt on sitten todettava että kaiken oikeasti aerobisen liikunnan aika on ohi. Kaikkea tätä ylipainoa (20 kiloa) en tule saamaan pois. Mutta lihaskuntoni haluaisin kuitenkin paremmaksi. Jospa jostain vielä löytyisi sali jossa ei soisi eilispäivän listahitit liian lujalla ja seinät päällystetty muullakin kuin peileillä? Pidän myöskin painoja mukavampana vastuksena kuin hydrauliikka, tuntuu jotenkin rehellisemmältä. Vihjeitä otetaan vastaan jos pk-seudulla tiedätte paikan. Helsingin atlettiklubin tiedän, se on yksi vaihtoehto.

 

[Ale]

Jospa jostain vielä löytyisi sali jossa ei soisi eilispäivän listahitit liian lujalla ja seinät päällystetty muullakin kuin peileillä? Pidän myöskin painoja mukavampana vastuksena kuin hydrauliikka, tuntuu jotenkin rehellisemmältä. Vihjeitä otetaan vastaan jos pk-seudulla tiedätte paikan. Helsingin atlettiklubin tiedän, se on yksi vaihtoehto.

Missä päin vaikutat?

Itseä auttaa eniten kuntosaliurheilussa se että sali on noin sadan metrin päässä kotoa. Ei tartte raahata treenikassia ja pyyhkeitä sun muita kun laittaa urheiluvaatteet päälle ja kävelee kengät kädessä salille. Salin jälkeen sitten kotiin suihkuun ja kaapista vaatetta päälle. Lähinnä ajan takaa sitä että jos salille meneminen on liian vaikeaa, on riski että käyminen jää vaikka motivaatio muuten olisi kohdallaankin. Hakisin siis treenipaikan läheltä kotia.


EDIT: En ole itse käynyt mutta Easyfit Kalasatama on tutun sali ja ainakin pitäjä itse on rento ja mukava.

 

[Kettu]

^^Ei ihan vastaavaa tarinaa, mutta kun sain kolmikymppisenä verenpainelääkityksen, niin "tehot" putosivat välittömästi.
Lääkitystä on pystytty pienentämään, mutta se tietty terävyys ei ole palautunut.
Kaikki tekeminen kuin pienessä tervassa. Raivostuttavaa.
Mutta ei auta. Jos ei tee mitään, niin tähän 165 mittaiseen varteen kertyy helposti vielä toiset 80 kg.
Joskus ne 80 kg olivat vain lihasta, nyt on jotain, emmätiää, pehmeämpääkin.

 

[HAL9000]

Missä päin vaikutat?

Itseä auttaa eniten kuntosaliurheilussa se että sali on noin sadan metrin päässä kotoa. Ei tartte raahata treenikassia ja pyyhkeitä sun muita kun laittaa urheiluvaatteet päälle ja kävelee kengät kädessä salille. Salin jälkeen sitten kotiin suihkuun ja kaapista vaatetta päälle. Lähinnä ajan takaa sitä että jos salille meneminen on liian vaikeaa, on riski että käyminen jää vaikka motivaatio muuten olisi kohdallaankin. Hakisin siis treenipaikan läheltä kotia.


EDIT: En ole itse käynyt mutta Easyfit Kalasatama on tutun sali ja ainakin pitäjä itse on rento ja mukava.

Totta. Mitä lähempänä, sen parempi. Lähimpänä lienee jokin Fit2 sali jossa kävijöitä keskim. 4 henkeä per neliömetri ympäri vuorokauden...

 

[Vempula]

Sitten. Kuin salamana kirkkaalta taivaalta sain sydäninfarktin. Ongelma hoidettiin asianmukaisesti ja kuvaan astui loppuelämän kestävä lääkitys. Nyt on se tilanne että vaikka haluaisi (ja pitäisikin) liikkua, on se aika vaikeaa kun lääkityksen takia on tuo pumppu niin "laiska". Ei kerta kaikkiaan pumppaa tarpeeksi. Siinä väsähtää aika nopeasti. Lisäksi minusta tuntuu että jokin noista lääkkeistä (kolesterolilääkitys ehkä) myös jollain muotoa lisää painoa.

Ikävä totuushan on se, että ruokavalio vaikuttaa todella paljon näihin ongelmiin. Jos mättää suolaa ja rasvaa koko ajan nassuun, niin ei edes aktiivinen liikunta pelasta näiltä sairauksilta.

Mä olin muutama vuosi sitten 20 kiloa tömäkämpi ja ressiä oli sekalaisista syistä johtuen ihan riittävästi. Lääkärintarkastuksessa lekuri sitten sanoi, että nyt on sun viimeinen mahdollisuus pysytellä erossa kolesterolilääkkeistä. Kerran kun alat niitä popsimaan, niin sitten popsit niitä lopun ikääsi. Mieti nyt ihan oikeasti, että haluatko alkaa niitä syömään 38-vuotiaana!

Lääkärin kanta oli hyvin selkeä. Lääkitystä ei tarvita, jos ressi vähenee, nukut enemmän, hankkiudut läskeistä eroon ja syöt jatkossa vähän terveellisemmin. Ei ole mitään tarvetta ryhtyä puritaaniksi, kunhan rasvan & suolan käyttöä hiukan järkeistää. Ja niin sitten tein.

Nyt on sitten taas arvot normaalit ja lääkitykselle ei ole tällä hetkellä mitään tarvetta.

Mutta se iso Mutta tässä tilanteessa on se, että mä käyn säännöllisesti lääkärintarkastuksessa, vaikka mikään paikka ee rikki olekaan. Normijantteri jättäisi nämä kontrollit tietysti tekemättä ja rääkkäisi konettaan niin kauan kunnes sulake poksahtaa.

Missä päin vaikutat?

Itseä auttaa eniten kuntosaliurheilussa se että sali on noin sadan metrin päässä kotoa. Ei tartte raahata treenikassia ja pyyhkeitä sun muita kun laittaa urheiluvaatteet päälle ja kävelee kengät kädessä salille. Salin jälkeen sitten kotiin suihkuun ja kaapista vaatetta päälle.

Täsmälleen sama juttu omalla kohdalla. En ole ikinä ollut mikään superinnokas salilla kävijä, mutta nyt kun sali on todellakin 100 metrin päässä, niin siellä tulee käytyä samalla kaavalla kuin sinä.