- 31.7.2015 klo 18:20 / Koeajo: Tesla Model S 85D
Tänään oli siis koeajovuorossa hieman itselleni epätavallisempi auto eli täyssähköauto, joka siis Teslan Model S ja sen nelivetoinen 85D-versio. Ajoon olisi saanut minkä tahansa vaihtoehdon: 70D, 85, 85D tai P85D tai vaikka useammankin noista eli aika oli varattu vain minulle.
Saavuin Kaivokselan showroomiin hyvissä ajoin ennen sovittua koeajoa, tutustuakseni rouvan kanssa autoon kylmätyyppien muodossa. Meidät otti vastaan hyvin ystävälliseti Miia Pelttari, kyllä se Start/Kaara-ohjelman juontaja, ja tarjosi heti kahvia odotellessa. Oli kuitenkin tarkoitus tutustua autoon, joten sinne. Säätelin penkin ja ohjauspyörän kohdalleen ja tutustuin muutenkin hallintalaitteisiin, ettei menisi aikaa koeajolla niihin. Kävin kosketusnäytön kautta löytyvät toiminnot läpi ja niitähän riittää, varustelusta riippuen joko paljon, vielä enemmän tai erittäin paljon.
Rouva kiinnitti huomiota sellaisiin tärkeisiin asioihin, kuten auton yleinen ulkonäkö (sai kehuja), 21" optiovanteet (sai kehuja), mokkanahkaverhoilu (sai kehuja), hansikaslokero (sai motteita, kun sinne ei mahdu viinipulloa). Rouva myös yllätti minut kertomalla että hän on netistä lukenut, että tämän 85 kWh -version akut painavat 1000 kg ja että sähkömoottoreiden tehot ovat... Tässä kohtaa alkoi jo pelottamaan moinen kiinnostus tästä autosta, kun sitä kiinnostusta ei yleensä autoihin ole.
Tavaratilaa on jo takana riittävästi. En nyt litroja tähän hätään muista, mutta monta sataa niitä on ja varmasti riittäisi ainakin itselleni. Takaluukku avautuu ja sulkeutuu sähköisesti, joten luukussa ei tarvitse itseään liata. Koska autossa ei ole edessä polttomoottoria apulaitteineen, on sinnekin saatu mahtumaan ihan mukavan kokoinen tavaratila, johon sopii hyvin pari-kolme ostoskassia nelivetoversiossa ja takavetoisessa tuplasti. Nelivedossa, kun on moottori myös edessä, niin se syö osansa tavaratilasta.
Mennään matkustamossa askel eteenpäin eli takapenkille. Säädin etupenkin itselleni (180 cm / 85 kg) sopivaksi ja istuin taakse. Oviaukko on jotenkin liian edessä ja taakse on aavistuksen hankalaa mennä. Tämän huomasin talvella jo Tesla-taksin kyydissä, että autoon meneminen takapenkille ja sieltä nouseminen on vähän hankalaa, etenkin kun oli vähän enemmän vaatetta päällä. Lisäksi itselläni ottaa pää kattoon kiinni peltikattoisessa versiossa, eikä tuo 3 cm kauemmaksi jää lasikattoisessakaan versiossa.
Kuljettajan paikalle. Penkin säädöt riittivät ainakin itselläni mainiosti ja penkkiä saa säädettyä joka suuntaan ja kallisteltuakin vielä, joten siltä osin sähköisesti tehtävät säädöt ovat riittävät. Ohjauspyörässä on niin ikään sähkösäätö ja siinä piti vähän ensin totutella siihen, että mittaristoa pitää katsella ohjauspyörän kehän alitse, eikä HUDia ole. Itse mittaristo on erittäin tarkka värillinen LED-näyttö. Uutta ja erilaista oli niin paljon, etten kaikkeen normaaliin ja oletettuun ehtinyt edes kiinnittää huomiota. Keskellä oli kuitenkin nopeusmittari, jossa näkyy myös automaattisesti tunnistettu nopeusrajoitus. Mittaristo kyllä näyttää jos ajaa ylinopeutta, mutta mitään sen suurempaa showta siitä ei saada aikaan eli hyvä niin.
Matkaan ja sitä varten kokeillaan suuressa 17" näytössä olevaa navigaattoria. Sehän käyttää Googlen karttoja, joita se lataa ajon aikana autoon kuuluvalla 3G-yhteydellä. 3G toimii Soneran liittymällä, mutta auton käyttäjän ei tarvitse siitä sen ihmeemmin välittää, sillä liittymä kuuluu auton hintaan, väitetysti ikuisesti. Osoite siis koneeseen ja reitille. Tässä kohtaa huomioitavaa, että mittaristoon, pyöreän nopeusmittarin vasemmalle puolelle tulee myös kartta ja opastustiedot näkyviin. Mittaristossa on Garminin navigaattori Heren kartoilla. Siinä kun ison näytön Google-kartat ovat riippuvaisia 3G-yhteydestä, tämä toimii vaikka missä metsässä. Integraatio vaikuttaa ainakin näin lyhyellä kokeilulla hyvin toimivalta, kun reitin valinnat voi tehdä kuitenkin aina ison näytön käyttöliittymästä, eikä mittariston Garminia tarvitse käyttää erikseen. Myöskin reitti ja opastukset näkyvät molemmilla näytöillä. Isolla näytöllä sitä voi myös kosketuksella selailla ja zoomailla miten haluaa.
Autossa on alla jättikokoisen 21" vanteilla olevat renkaat, joka väkisin luo odotusarvoja matkustusmukavuuden suhteen. Siitä on pakko sanoa, että huoli pois. Renkaiden äänet kyllä kuuluvat, mutta ainakaan 150 km/h nopeudessa ei kuulu kuin suhinaa ja vedättäessä sähkömoottorin varsin korkea ujeltava ääni. Kaiken kaikkiaan on kovin hiljaista kuitenkin.
Liikkeelle lähtö on helppoa. Istutaan autoon, turvavyöt kiinni, vaihde ohjauspylväässä olevasta valitsimesta D:lle ja jarru ylös niin auto lähtee ryömimään ja kaasua tarjoilemalla vauhti kiihtyy. Kaasun vasten on aivan välitön, mutta kaasun käyttö on erittäin helppoa. Vaikka tässäkin mallissa on voimavaroja 417 hv ja 657 Nm, niin auto ei loikkaa mihinkään kun painaa kaasua rauhallisesti. Sillä on siis erittäin helppoa ajaa kaupungissakin ja pienissä nopeuksissa. Käännyin Kaivokselan pohjoispuolelta kolmostielle pohjoiseen ja liittymässä on lyhyt kiihdytyskaista, johon tulin varsin rauhallisesti ja tarkkaillen samalla muuta liikennettä. Katson, että kun oikeaa kaistaa tulevista autoista viimeinen häviää vasemmasta peilistä eli on rinnalla, niin silloin kaasua ja liikenteen rytmiin mukaan. Tämähän todella toimikin, tosin hyvä etten ajanut sen viimeisenä tulleen Transitin perään, tämä 0-100 km/h 4,2 sekuntiin kiihtyvä perheauto ampaisi eteenpäin. Tällä, jos jollain todellakin pääsee muun liikenteen sekaan vaivattomasti.
Paitsi että kiihtyvyys on erittäin hyvä tällaiseen 2 tonni painoiseen perheautoon, sitä voimaa tulee myös tasaisesti eikä missään vaiheessa ole viiveitä, nykimistä tai muutenkaan mitenkään repivää tunnetta. Myöskään melutaso ei nouse, toki tuulen suhinat, jotka ovat sävyltään hyvin vähän häiritseviä ja renkaiden äänet hieman nousevat, kun nopeus kasvaa. Joka tapauksessa tässä todellakin on katsottava nopeusmittaria, että tietää kuinka kovaa mennään.
Vakionopeussäätimessä on ACC ja etäisyyden edellä menevään voi säätää asteikolla 1-3 eli ykkösellä väli on kullakin nopeudella sopiva turvaväli, kakkonen on tämä tuplasti ja kolmonen kolminkertaisesti. Kakkosasennolla väliin siis mahtuu tulemaan auto ilman että ACC reagoi mitenkään, jos se vaan tulee riittävän kauan eteen ja etäisyys pysyy. Liikenteen hidastuessa ACC joko vain hiljentää nostamalla kaasua tai jopa jarruttaa auton aivan pysähdyksiin asti. Pysähdyksen jälkeen pitää koskea kaasuun sen verran, että nyt mennään ja ACC hoitaa taas nopeuden asetettuun ja pitää asetetun etäisyyden edellä menevään.
Kaasua kevennettäessä auto jarruttaa voimakkaasti, kerätessään energiaa talteen. Tähän löytyy kuitenkin normal-tilan lisäksi low-tila, jossa energian keruu on maltillisempaa ja autolla pystyy hyvin polttomoottorimaisesti rullaamaan, vauhdin laskiessa hitaasti. Ei ehkä niin ekoa, mutta ainakin alkuun jotenkin pyöreämmän tuntuista menoa. Varsinaisesti jarruja ei tullut oikein kunnolla testattua, kun mutta koosta päätellen voisi kuvitella, että kyllä niistä jarrutustehoa löytyy.
Näkyvyys taakse etenkin taustapeilistä takaikkunan kautta on varsin rajallinen, mutta tätä kompensoi kyllä tehokkaasti HD-tasoinen peruutuskamera. Parkkiruutuun peruuttaminen tuon kameran kuvaa isolta näytöltä katsellen oli helppoa, kun näytölle vielä piirtyi viivat, jotka kertoivat mitä linjaa pitkin auto menee jos jatketaan nykyisellä etupyörien asennolla. Jalkakäytävän reunakivikin tuli huomatuksi ja näyttöön tuli vielä etäisyys senttimetreinä tuohon kiveen, niin ei tarvitse autoa siihenkään kolhia.
Koeajoauto oli ilmajousilla ja säädettävällä maavaralla ja erittäin mukava ja vakaa ajettava. Täysin sähköinen ohjaustehostuskin vaikutti oikein toimivalta, siinäkin säätö sille kuinka raskas ohjaus on. Tuossa säädettävässä maavarassa on sellainen hienous, että jos nostaa autoa jossain huonommalla tiellä tai vaikka hidastustöyssyn kohdalla, niin paikka tallentuu ja seuraavalla kerralla auto nostaa itse itseään automaattisesti, kun tullaan samaan paikkaan ja laskee automaattisesti takaisin siinä kohdassa, kun aiemminkin.
Mielestäni tässä oli myös viimeistely kohdallaan, eikä ollut mitään valittamista. Samoin hallintalaitteet olivat loogiset, ehkä sitä lukuun ottamatta, että valokatkaisija on kosketusnäytössä auton asetuksissa. Toisaalta jos automatiikka toimii, niin siihen ei tarvitse koskea. Kosketusnäytön kautta löytyy myös niin paljon informaatiota ja asetuksia, että niistä tulee ainakin alkuun todellinen informaatioähky.
Erilaisia yksityiskohtia olisi vaikka kuinka paljon, mutta palataan näihin myöhemmin Autostadiumin Tesla-miitissä. Ilmoittelen siitä myöhemmin lisää omassa aiheessaan.
Muuten koko auto oli pelkkää plussaa, mutta miinussarakkeeseen menee lataaminen ja hinta. Niistäkin ensimmäisen kanssa pystyy elämään ja toinen on ongelma vain tällaisille köyhille. Toki sekin vähän voi haitata, että Tesla ostetaan verkosta tilaten ja he eivät ota vaihtoautoa vastaan ellei se ole Tesla. Jokin yhteistyökumppani tuon asian suhteen on olemassa, mutta vaikutti että vielä siinä suhteessa kehittämistä on. Myöskään rahoitusta ei saa vielä Teslan kautta, eli sekin pitää toistaiseksi jotenkin hommata itse. Siinä asiassa luvattiin kuitenkin parannusta olevan tulossa.
Saavuin Kaivokselan showroomiin hyvissä ajoin ennen sovittua koeajoa, tutustuakseni rouvan kanssa autoon kylmätyyppien muodossa. Meidät otti vastaan hyvin ystävälliseti Miia Pelttari, kyllä se Start/Kaara-ohjelman juontaja, ja tarjosi heti kahvia odotellessa. Oli kuitenkin tarkoitus tutustua autoon, joten sinne. Säätelin penkin ja ohjauspyörän kohdalleen ja tutustuin muutenkin hallintalaitteisiin, ettei menisi aikaa koeajolla niihin. Kävin kosketusnäytön kautta löytyvät toiminnot läpi ja niitähän riittää, varustelusta riippuen joko paljon, vielä enemmän tai erittäin paljon.
Rouva kiinnitti huomiota sellaisiin tärkeisiin asioihin, kuten auton yleinen ulkonäkö (sai kehuja), 21" optiovanteet (sai kehuja), mokkanahkaverhoilu (sai kehuja), hansikaslokero (sai motteita, kun sinne ei mahdu viinipulloa). Rouva myös yllätti minut kertomalla että hän on netistä lukenut, että tämän 85 kWh -version akut painavat 1000 kg ja että sähkömoottoreiden tehot ovat... Tässä kohtaa alkoi jo pelottamaan moinen kiinnostus tästä autosta, kun sitä kiinnostusta ei yleensä autoihin ole.
Tavaratilaa on jo takana riittävästi. En nyt litroja tähän hätään muista, mutta monta sataa niitä on ja varmasti riittäisi ainakin itselleni. Takaluukku avautuu ja sulkeutuu sähköisesti, joten luukussa ei tarvitse itseään liata. Koska autossa ei ole edessä polttomoottoria apulaitteineen, on sinnekin saatu mahtumaan ihan mukavan kokoinen tavaratila, johon sopii hyvin pari-kolme ostoskassia nelivetoversiossa ja takavetoisessa tuplasti. Nelivedossa, kun on moottori myös edessä, niin se syö osansa tavaratilasta.
Mennään matkustamossa askel eteenpäin eli takapenkille. Säädin etupenkin itselleni (180 cm / 85 kg) sopivaksi ja istuin taakse. Oviaukko on jotenkin liian edessä ja taakse on aavistuksen hankalaa mennä. Tämän huomasin talvella jo Tesla-taksin kyydissä, että autoon meneminen takapenkille ja sieltä nouseminen on vähän hankalaa, etenkin kun oli vähän enemmän vaatetta päällä. Lisäksi itselläni ottaa pää kattoon kiinni peltikattoisessa versiossa, eikä tuo 3 cm kauemmaksi jää lasikattoisessakaan versiossa.
Kuljettajan paikalle. Penkin säädöt riittivät ainakin itselläni mainiosti ja penkkiä saa säädettyä joka suuntaan ja kallisteltuakin vielä, joten siltä osin sähköisesti tehtävät säädöt ovat riittävät. Ohjauspyörässä on niin ikään sähkösäätö ja siinä piti vähän ensin totutella siihen, että mittaristoa pitää katsella ohjauspyörän kehän alitse, eikä HUDia ole. Itse mittaristo on erittäin tarkka värillinen LED-näyttö. Uutta ja erilaista oli niin paljon, etten kaikkeen normaaliin ja oletettuun ehtinyt edes kiinnittää huomiota. Keskellä oli kuitenkin nopeusmittari, jossa näkyy myös automaattisesti tunnistettu nopeusrajoitus. Mittaristo kyllä näyttää jos ajaa ylinopeutta, mutta mitään sen suurempaa showta siitä ei saada aikaan eli hyvä niin.
Matkaan ja sitä varten kokeillaan suuressa 17" näytössä olevaa navigaattoria. Sehän käyttää Googlen karttoja, joita se lataa ajon aikana autoon kuuluvalla 3G-yhteydellä. 3G toimii Soneran liittymällä, mutta auton käyttäjän ei tarvitse siitä sen ihmeemmin välittää, sillä liittymä kuuluu auton hintaan, väitetysti ikuisesti. Osoite siis koneeseen ja reitille. Tässä kohtaa huomioitavaa, että mittaristoon, pyöreän nopeusmittarin vasemmalle puolelle tulee myös kartta ja opastustiedot näkyviin. Mittaristossa on Garminin navigaattori Heren kartoilla. Siinä kun ison näytön Google-kartat ovat riippuvaisia 3G-yhteydestä, tämä toimii vaikka missä metsässä. Integraatio vaikuttaa ainakin näin lyhyellä kokeilulla hyvin toimivalta, kun reitin valinnat voi tehdä kuitenkin aina ison näytön käyttöliittymästä, eikä mittariston Garminia tarvitse käyttää erikseen. Myöskin reitti ja opastukset näkyvät molemmilla näytöillä. Isolla näytöllä sitä voi myös kosketuksella selailla ja zoomailla miten haluaa.
Autossa on alla jättikokoisen 21" vanteilla olevat renkaat, joka väkisin luo odotusarvoja matkustusmukavuuden suhteen. Siitä on pakko sanoa, että huoli pois. Renkaiden äänet kyllä kuuluvat, mutta ainakaan 150 km/h nopeudessa ei kuulu kuin suhinaa ja vedättäessä sähkömoottorin varsin korkea ujeltava ääni. Kaiken kaikkiaan on kovin hiljaista kuitenkin.
Liikkeelle lähtö on helppoa. Istutaan autoon, turvavyöt kiinni, vaihde ohjauspylväässä olevasta valitsimesta D:lle ja jarru ylös niin auto lähtee ryömimään ja kaasua tarjoilemalla vauhti kiihtyy. Kaasun vasten on aivan välitön, mutta kaasun käyttö on erittäin helppoa. Vaikka tässäkin mallissa on voimavaroja 417 hv ja 657 Nm, niin auto ei loikkaa mihinkään kun painaa kaasua rauhallisesti. Sillä on siis erittäin helppoa ajaa kaupungissakin ja pienissä nopeuksissa. Käännyin Kaivokselan pohjoispuolelta kolmostielle pohjoiseen ja liittymässä on lyhyt kiihdytyskaista, johon tulin varsin rauhallisesti ja tarkkaillen samalla muuta liikennettä. Katson, että kun oikeaa kaistaa tulevista autoista viimeinen häviää vasemmasta peilistä eli on rinnalla, niin silloin kaasua ja liikenteen rytmiin mukaan. Tämähän todella toimikin, tosin hyvä etten ajanut sen viimeisenä tulleen Transitin perään, tämä 0-100 km/h 4,2 sekuntiin kiihtyvä perheauto ampaisi eteenpäin. Tällä, jos jollain todellakin pääsee muun liikenteen sekaan vaivattomasti.
Paitsi että kiihtyvyys on erittäin hyvä tällaiseen 2 tonni painoiseen perheautoon, sitä voimaa tulee myös tasaisesti eikä missään vaiheessa ole viiveitä, nykimistä tai muutenkaan mitenkään repivää tunnetta. Myöskään melutaso ei nouse, toki tuulen suhinat, jotka ovat sävyltään hyvin vähän häiritseviä ja renkaiden äänet hieman nousevat, kun nopeus kasvaa. Joka tapauksessa tässä todellakin on katsottava nopeusmittaria, että tietää kuinka kovaa mennään.
Vakionopeussäätimessä on ACC ja etäisyyden edellä menevään voi säätää asteikolla 1-3 eli ykkösellä väli on kullakin nopeudella sopiva turvaväli, kakkonen on tämä tuplasti ja kolmonen kolminkertaisesti. Kakkosasennolla väliin siis mahtuu tulemaan auto ilman että ACC reagoi mitenkään, jos se vaan tulee riittävän kauan eteen ja etäisyys pysyy. Liikenteen hidastuessa ACC joko vain hiljentää nostamalla kaasua tai jopa jarruttaa auton aivan pysähdyksiin asti. Pysähdyksen jälkeen pitää koskea kaasuun sen verran, että nyt mennään ja ACC hoitaa taas nopeuden asetettuun ja pitää asetetun etäisyyden edellä menevään.
Kaasua kevennettäessä auto jarruttaa voimakkaasti, kerätessään energiaa talteen. Tähän löytyy kuitenkin normal-tilan lisäksi low-tila, jossa energian keruu on maltillisempaa ja autolla pystyy hyvin polttomoottorimaisesti rullaamaan, vauhdin laskiessa hitaasti. Ei ehkä niin ekoa, mutta ainakin alkuun jotenkin pyöreämmän tuntuista menoa. Varsinaisesti jarruja ei tullut oikein kunnolla testattua, kun mutta koosta päätellen voisi kuvitella, että kyllä niistä jarrutustehoa löytyy.
Näkyvyys taakse etenkin taustapeilistä takaikkunan kautta on varsin rajallinen, mutta tätä kompensoi kyllä tehokkaasti HD-tasoinen peruutuskamera. Parkkiruutuun peruuttaminen tuon kameran kuvaa isolta näytöltä katsellen oli helppoa, kun näytölle vielä piirtyi viivat, jotka kertoivat mitä linjaa pitkin auto menee jos jatketaan nykyisellä etupyörien asennolla. Jalkakäytävän reunakivikin tuli huomatuksi ja näyttöön tuli vielä etäisyys senttimetreinä tuohon kiveen, niin ei tarvitse autoa siihenkään kolhia.
Koeajoauto oli ilmajousilla ja säädettävällä maavaralla ja erittäin mukava ja vakaa ajettava. Täysin sähköinen ohjaustehostuskin vaikutti oikein toimivalta, siinäkin säätö sille kuinka raskas ohjaus on. Tuossa säädettävässä maavarassa on sellainen hienous, että jos nostaa autoa jossain huonommalla tiellä tai vaikka hidastustöyssyn kohdalla, niin paikka tallentuu ja seuraavalla kerralla auto nostaa itse itseään automaattisesti, kun tullaan samaan paikkaan ja laskee automaattisesti takaisin siinä kohdassa, kun aiemminkin.
Mielestäni tässä oli myös viimeistely kohdallaan, eikä ollut mitään valittamista. Samoin hallintalaitteet olivat loogiset, ehkä sitä lukuun ottamatta, että valokatkaisija on kosketusnäytössä auton asetuksissa. Toisaalta jos automatiikka toimii, niin siihen ei tarvitse koskea. Kosketusnäytön kautta löytyy myös niin paljon informaatiota ja asetuksia, että niistä tulee ainakin alkuun todellinen informaatioähky.
Erilaisia yksityiskohtia olisi vaikka kuinka paljon, mutta palataan näihin myöhemmin Autostadiumin Tesla-miitissä. Ilmoittelen siitä myöhemmin lisää omassa aiheessaan.
Muuten koko auto oli pelkkää plussaa, mutta miinussarakkeeseen menee lataaminen ja hinta. Niistäkin ensimmäisen kanssa pystyy elämään ja toinen on ongelma vain tällaisille köyhille. Toki sekin vähän voi haitata, että Tesla ostetaan verkosta tilaten ja he eivät ota vaihtoautoa vastaan ellei se ole Tesla. Jokin yhteistyökumppani tuon asian suhteen on olemassa, mutta vaikutti että vielä siinä suhteessa kehittämistä on. Myöskään rahoitusta ei saa vielä Teslan kautta, eli sekin pitää toistaiseksi jotenkin hommata itse. Siinä asiassa luvattiin kuitenkin parannusta olevan tulossa.
Tämä olisi just eikä melkein sopiva auto meikäläiselle. Harmi kun hinta on näissä liian kova. Moni asia tässä autossa on isolla bensa-bemarilla ajamaan tottuneen mieleen. Kiinnostava auto ei voi muuta sanoa ja kiitos koeajoraportista!
