- 27.3.2015 klo 22:02 / Koeajo: Kia Sorento 2015
Käväisin aamupäivällä koeajamassa Kia Sorento 2015 2.2 EX a/t mallin, jossa oli varusteina lisäksi ainakin Comfort pack (1700€ ), muita mahdollisia lisävarusteita ei näkynyt auton hintalapussa enkä osannut sellaisia havaitakaan kun auto ei mallina ole tuttu.
Pienessä pakkaskelissä kävin ajelemassa osittain saman lenkin kuin kuluvan viikon tiistaina Juupelin Skoda Octavia 2.0 TDI 4x4 DSG:llä. Tie oli paikoin sulanut paljaaksi, eikä ollut enää yhtä liukas kuin aiemmin. Mutta kun on mutkikasta ja kuoppaista sivutietä, jossa on vain vähän liikennettä, niin siinä on aika hyvä havainnoida auton toimintaa. Itse maantieajo jäi vähemmälle ja maksiminopeuskin oli mittarin mukaan 90kmh.
Matkan varrella kävin myös ajamassa metsäautotietä, jossa lunta oli jokunen sentti, mutta pohja epätasainen ja paikoitellen aika liukas. Aika varovaista menoa, kun ei todellakaan haluttanut ajaa autoa kiinni minnekään kuoppaan tai raviin.
Renkaat autossa oli 18” Nokian Hakkapeliitta nastat, ja tarjosivat kohtuullista rengasmelua sulalla asfaltilla. Varsinkin auton peräosasta kuului melkoista kumua ajoittain. Hyvin havaitsi, kun välillä oli tiessä muutaman sata metriä sulaa, ja taas perään lähes jäätä tai pakkautunutta lunta.
Ääntä oli, mutta ei mitenkään liiaksi. Kyllä minä tuon kanssa toimeen tulisin, toki hiljaisempiakin on, kuten väittäisin meidän Outbackin olevan Contin 17” nastarenkain.
Ohjaus tuntui aika sopivalta, tarjoten jonkinlaista tuntumaa. Hitaassa vauhdissa ohjaus reilummin käännettynä oli aikalailla mallia “pleikkari”, mutta ehkä hyvä näin kun kyseessä on kohtuu painava auto. Ei sen painon tarvitse ratissa tuntua kovin paljoa. Muutenkin talvirenkaat alla ja lumella, niin eipä sitä hirveän tarkkaa taida tällaisessa cittarissa olla missään?
Moottori on vähintään riittävä yhden hengen kuormalla. Vauhtia löytyy nopeasti ja aika vaivattoman tuntuisesti. Automaatti vaihtaa jonkinlaisten nykäisyiden saattelemana, ja vois kyllä olla sulavampikin. Pari kertaa vaihtoi keskellä kaarretta. En tykkää. Kuitenkin tuntuma on, että auto liikkuu mukavasti väännöllä joten sitä vois hyödyntää ellei kuski polje kaasua aivan pohjaan saakka.
Näkyvyys autosta ulos tuntui yhtäkkiä aika huonolta. Takaviistoihin ei kuskinpaikalta näe käytännössä ollenkaan. Samaten taustapeili tarjoaa melko suppean näkymän. Sivupeileistä näkee paremmin, mutta takimmaisena näkyy takaovien kahvat ja sen jälkeen ei mitään (tämä toistuu kyllä lähes kaikissa autoissa ). Eli perää ei hahmota. Mutta tässä taas hyvän oloinen peruutuskamera auttaa parkkisiirtelyssä yms.Selkeä kuva ja ohjaavat viivastot ratin asennon mukaan.
Sisustan mittoja arvioidessa huomiona, että olen n. 180cm pitkä ja mallia persjalkainen, eli lyhyet jalat ja pitkähkö selkä.
Penkit on sellaiset Saksalaistyylisen jämäkät, tai jopa kovat minun makuun. Mutta juuri sopivasti topatut ja varsinkin ristiseläntuki on erittäin napakka jos sen säätää kovin eteen. Vielä kun penkin saa nostettua todella ylös, niin sain itselleni kyllä lähes täydellisyyttä hipovan asennon. Vielä jos penkissä ois hivenen pehmeyttä mukana niin eipä parempaa osais toivoa. Mutta tämä toki vain n. 40km ajelun aikana. Eli 500km vois olla ihan toinen tarina. Niin, ja kyseisessä varustelussa kuskin penkki säätyy sähköllä. Niskatuet säätyy eteen/taakse myös.
Kun säädin penkin itselle, jää taakseni ruhtinaalliset tilat. Ja kun takapenkkikin on suht napakka sekä hyvällä selkänojan kallistus-säädöllä varustettu, on sielläkin asiat kohdallaan. Muta myös takana häiritsee tuo takaviistoon näkymättömyys. Siellä kun on tylysti “seinä” vastassa. Aivan kuin sieltä puuttuisi yksi ikkuna jos vertaa perus farkkuihin.
Ratti säätyy ylös/alas sekä eteen/taakse, mutta jää kuitenkin aika kauas kuljettajasta. Vertailukohtana vaikkapa Juupelin Octavia, jossa ratin sai aika ihanteellisesti siihen näpeille eikä tarvi kädet suorana ajaa.
Ratissa on lämmitys, joka onkin sitten aivan loistava varuste. Ja lämpiää todella nopeasti. Kun kiertelin autoa ulkoa ihmetellen ja kuvia napsien avokäsin, niin kylläpä oli kiva istua sisään ja laittaa ratinlämmitys päälle. Hetkessä alkaa sormia lämmittää todella miellyttävästi. Toisaalta tähän taas liittyy yksi erittäin ärsyttävä piirre. Lienee kyse varustelusta, mutta ratin päälyosa on sellaista “pianolakattua” muovia, eikä se lämpiä kunnolla. Erittäin liukkaan oloinen ja epämiellyttävä käsiin. En YHTÄÄN TYKÄNNYT tästä tyhjänpäiväisestä koristeesta. Mulla kun oli yhdessä 9-3 Aero Saabissa hieman samankaltainen muovilipare ratissa niin siihen ehdin jo suunnitella ratin vaihtoa karvalakkimallin rattiin kun vain Aerossa oli tuo täysin turha krumeluuri.
Toinen ärsyttävä seikka liittyy myös kuljettajan ympäristöön. Polkimesta käytettävä seisontajarru. Ei siinä toiminnassa mitään, sehän on ihan ok. Mutta kun jarru on vapautettu, jää poljin sellaiseen asentoon että ainakin itsellä vasen nilkka koskee siihen kun jalkaa siirtelee ja tämä tuntuu tottumatomasta hyvinkin häiritsevältä. Mielikuvassa tuntuu kuin ois joku lumiharja tai vastaava jäänyt jotenkin sinne jalkoihin pyörimään.
Pahoittelut tärähtäneestä kuvasta. Mutta tuolla se jalka on polkimen "alla":
Seuraavaksi taas minut täysin yllättänyt positiivinen seikka. Sain katsella hölmöä peilistä heti pariinkin kertaan, kun start-stop systeemi sammutti auton, ja starttasi jälleen kun nosti jalan jarrulta. Yllätti siinä mielessä, että tuohon tottui hetkessä. Jopa niin, että se tuntui tuossa meidän keskusta-alueella jopa miellyttävältä kun dieselin kohtuu äänekäs jurina aina lakkasi hetkeksi.
Tähän saakka kyseinen varuste on kaikissa autoissa jostain syystä tuntunut hieman vastenmieliseltä. Mutta ei tässä Sorentossa. En osaa sanoa mikä siinä ei ollutkaan vastenmielistä. Ehkä se toimi just prikulleen minun kuvittelemallani tavalla, eikä se aiheuttanut kummempia fiiliksiä, kuin vain miellyttävä hiljaisuus valoissa seistessä? En tiedä. Täytyykö tässä alkaa kohta korjata mielipidettä Start-stopin suhteen…
Audiosta ajattelin, kun pienellä kuuntelin Radio Cityä, että ihan mukiinmenevän kuuloinen systeemi. Mutta kunhan tuli tutumpi biisi (Led Zep - Black Dog ) ja käänsin hieman volumea lisää niin järjestelmä alkoi paljastaa puutteitaan. Äänikuva vääristyy volumen mukana ja sinne tulee lisää juuri sitä korviin pistävää keskialuetta sekä yläkeskaria, jotka saa yleis-soinnin sellaiseksi hivenen vastenmieliseksi. Mutta tämä aika kärjistäen. Kyllä minulle tämä kelpaisi. Tiedän vain, että ajoittain se saattais alkaa puuduttamaan ja sais laittaa napit korviin. Oikeastaan tuo oli juuri päinvastainen ilmiö kuin Juupelin Ocussa, jossa soundi tuntui paranevan kun volumea laittoi lisää.
Monitoiminäyttö keskellä toimi hyvin eikä pahemmin heijastellut vaikka koeajolla oli todella kirkas kevätaurinkoinen keli. Samaten mittaristo tuntui tosi asialliselta, enkä edes heti huomanut että se on keskeltä pelkkä näyttö. Mutta informaatio tuntui sekavalta, kun ei näin lyhyellä ajolla voinut ennakoida mihin mikäkin info putkahtaa kun painaa napista tai tekee jotain asetuksia.
Ainoastaan penkinlämppärit ja ratinlämppäri oli selvät -> nappiin syttyy valo kun on päällä.
Esimerkiksi 4x4-lock toiminnolla sen valintapainike painuu n. 1mm alaspäin ja jää sinne. Mittariin kyllä syttyy siitä merkki, mutta itse napissakin vois olla valo.
Mutta tällaiset jutut on jo ihan nillitystä ja niihin todennäköisesti tottuisi n. parissa päivässä.
Kovemmin kiihdytellessä CVT:n tottuneena tuntui, että laatikko paukautteli vaihteita aina välillä hieman väärään aikaan, ja reipas kiihdytys maantielle sai aikaan sellaisen perinteisen äännn----nnääännn-- efektin, kun vääntö katkeaa ja vaihdetta vaihdetaan. CVT ja DSG on aika eri maata, toki myös esim ZF:n laatikot hoitaa homman tosi paljon tyylikkäämmin.
Kokonaisuutena autosta jäi aika miellyttävä mielikuva. Hyvinkin positiivinen voisin sanoa. Ja varmaan jos tuolla kävis reissunpäällä, niin mielikuva vain paranisi. Tilat on niin hyvät ja moni asia toteutettu aika mallikelposesti. Esimerkiksi takakontin sisäkahva oli just mun mieleen. Reilu kahva, eikä mikään pikkurillillä räplättävä lirpake.
Toisaalta taas kuormalenkit kontissa oli mallia japsi, eli aika heppoisen oloiset ja niihin ei räikkäliinoilla kannattane laittaa tavaroita kiinni. Käy pian niinkuin mun entisessä Subarussa, eli pyörää sitoessa kuormalenkki räpsähti poikki.
Parkissa ollessa kurkkailin myös auton alle, ja maavaraa ei ole kovinkaan paljon (esim 5cm vähemmän kuin XC60:ssa ). Mustilla helmoilla ja heebeleillä luodaan onnistuneesti mielikuva korkeammastakin alustasta, mutta kun polvistuu ja kurkistaa niin näkee miten se pohja asettuu todellisuudessa. Ei kovin vaikealle metsäautotielle uskaltaisi. Tosin ei ole tarkoitettukaan.
Sen mitä nyt siinä hieman tuota metsäautotietä ryömittelin autoa, niin testasin samalla 4x4-lock toimintoa. Ei hirveitä havainnut, kun ei ollut vaikeaa maastoa. Ehkä hieman ohjaus tuntui jäykemmältä tai haluttomalta kääntyä. Johtunee juurikin kun pyörintänopeuseroa yritetään estää renkaiden välillä.
Valot jäi kirkkaudesta johtuen kokonaan testaamatta. Samaten mitään ääriominaisuuksia en kokeillut. Junaradan tämä ylitti nätisti kolisematta, ja kaikki kuopat tiessä mentiin sievästi.
Vois kai tätä suositella, jos tällainen komean näköinen ja tilava cittari on jollakulla hakusessa.
Itselle jäi kuitenkin hieman sellainen kuva, ettei autossa ole aivan hinnalleen (53000€ ) vastinetta. Jos vertailukohdiksi ottaa vaikkapa Octavia Scoutin taikka Subaru Outbackin, jotka suoriutuu varmasti kaikesta mistä Sorentokin, mutta hieman huokeammalla hinnalla.
Jos tulee vielä jotain mieleen niin koetan kertoilla myöhemmin. Kysykää jos on jotain mielessä. Kaikki kuvat on valitettavasti kännykällä, ja kirkas ilma häiritsi aikalaila kun on paljon lunta ympärillä ja aurinko heijastelee kaikista pinnoista.
Pienessä pakkaskelissä kävin ajelemassa osittain saman lenkin kuin kuluvan viikon tiistaina Juupelin Skoda Octavia 2.0 TDI 4x4 DSG:llä. Tie oli paikoin sulanut paljaaksi, eikä ollut enää yhtä liukas kuin aiemmin. Mutta kun on mutkikasta ja kuoppaista sivutietä, jossa on vain vähän liikennettä, niin siinä on aika hyvä havainnoida auton toimintaa. Itse maantieajo jäi vähemmälle ja maksiminopeuskin oli mittarin mukaan 90kmh.
Matkan varrella kävin myös ajamassa metsäautotietä, jossa lunta oli jokunen sentti, mutta pohja epätasainen ja paikoitellen aika liukas. Aika varovaista menoa, kun ei todellakaan haluttanut ajaa autoa kiinni minnekään kuoppaan tai raviin.
Renkaat autossa oli 18” Nokian Hakkapeliitta nastat, ja tarjosivat kohtuullista rengasmelua sulalla asfaltilla. Varsinkin auton peräosasta kuului melkoista kumua ajoittain. Hyvin havaitsi, kun välillä oli tiessä muutaman sata metriä sulaa, ja taas perään lähes jäätä tai pakkautunutta lunta.
Ääntä oli, mutta ei mitenkään liiaksi. Kyllä minä tuon kanssa toimeen tulisin, toki hiljaisempiakin on, kuten väittäisin meidän Outbackin olevan Contin 17” nastarenkain.
Ohjaus tuntui aika sopivalta, tarjoten jonkinlaista tuntumaa. Hitaassa vauhdissa ohjaus reilummin käännettynä oli aikalailla mallia “pleikkari”, mutta ehkä hyvä näin kun kyseessä on kohtuu painava auto. Ei sen painon tarvitse ratissa tuntua kovin paljoa. Muutenkin talvirenkaat alla ja lumella, niin eipä sitä hirveän tarkkaa taida tällaisessa cittarissa olla missään?
Moottori on vähintään riittävä yhden hengen kuormalla. Vauhtia löytyy nopeasti ja aika vaivattoman tuntuisesti. Automaatti vaihtaa jonkinlaisten nykäisyiden saattelemana, ja vois kyllä olla sulavampikin. Pari kertaa vaihtoi keskellä kaarretta. En tykkää. Kuitenkin tuntuma on, että auto liikkuu mukavasti väännöllä joten sitä vois hyödyntää ellei kuski polje kaasua aivan pohjaan saakka.
Näkyvyys autosta ulos tuntui yhtäkkiä aika huonolta. Takaviistoihin ei kuskinpaikalta näe käytännössä ollenkaan. Samaten taustapeili tarjoaa melko suppean näkymän. Sivupeileistä näkee paremmin, mutta takimmaisena näkyy takaovien kahvat ja sen jälkeen ei mitään (tämä toistuu kyllä lähes kaikissa autoissa ). Eli perää ei hahmota. Mutta tässä taas hyvän oloinen peruutuskamera auttaa parkkisiirtelyssä yms.Selkeä kuva ja ohjaavat viivastot ratin asennon mukaan.
Sisustan mittoja arvioidessa huomiona, että olen n. 180cm pitkä ja mallia persjalkainen, eli lyhyet jalat ja pitkähkö selkä.
Penkit on sellaiset Saksalaistyylisen jämäkät, tai jopa kovat minun makuun. Mutta juuri sopivasti topatut ja varsinkin ristiseläntuki on erittäin napakka jos sen säätää kovin eteen. Vielä kun penkin saa nostettua todella ylös, niin sain itselleni kyllä lähes täydellisyyttä hipovan asennon. Vielä jos penkissä ois hivenen pehmeyttä mukana niin eipä parempaa osais toivoa. Mutta tämä toki vain n. 40km ajelun aikana. Eli 500km vois olla ihan toinen tarina. Niin, ja kyseisessä varustelussa kuskin penkki säätyy sähköllä. Niskatuet säätyy eteen/taakse myös.
Kun säädin penkin itselle, jää taakseni ruhtinaalliset tilat. Ja kun takapenkkikin on suht napakka sekä hyvällä selkänojan kallistus-säädöllä varustettu, on sielläkin asiat kohdallaan. Muta myös takana häiritsee tuo takaviistoon näkymättömyys. Siellä kun on tylysti “seinä” vastassa. Aivan kuin sieltä puuttuisi yksi ikkuna jos vertaa perus farkkuihin.
Ratti säätyy ylös/alas sekä eteen/taakse, mutta jää kuitenkin aika kauas kuljettajasta. Vertailukohtana vaikkapa Juupelin Octavia, jossa ratin sai aika ihanteellisesti siihen näpeille eikä tarvi kädet suorana ajaa.
Ratissa on lämmitys, joka onkin sitten aivan loistava varuste. Ja lämpiää todella nopeasti. Kun kiertelin autoa ulkoa ihmetellen ja kuvia napsien avokäsin, niin kylläpä oli kiva istua sisään ja laittaa ratinlämmitys päälle. Hetkessä alkaa sormia lämmittää todella miellyttävästi. Toisaalta tähän taas liittyy yksi erittäin ärsyttävä piirre. Lienee kyse varustelusta, mutta ratin päälyosa on sellaista “pianolakattua” muovia, eikä se lämpiä kunnolla. Erittäin liukkaan oloinen ja epämiellyttävä käsiin. En YHTÄÄN TYKÄNNYT tästä tyhjänpäiväisestä koristeesta. Mulla kun oli yhdessä 9-3 Aero Saabissa hieman samankaltainen muovilipare ratissa niin siihen ehdin jo suunnitella ratin vaihtoa karvalakkimallin rattiin kun vain Aerossa oli tuo täysin turha krumeluuri.
Toinen ärsyttävä seikka liittyy myös kuljettajan ympäristöön. Polkimesta käytettävä seisontajarru. Ei siinä toiminnassa mitään, sehän on ihan ok. Mutta kun jarru on vapautettu, jää poljin sellaiseen asentoon että ainakin itsellä vasen nilkka koskee siihen kun jalkaa siirtelee ja tämä tuntuu tottumatomasta hyvinkin häiritsevältä. Mielikuvassa tuntuu kuin ois joku lumiharja tai vastaava jäänyt jotenkin sinne jalkoihin pyörimään.
Pahoittelut tärähtäneestä kuvasta. Mutta tuolla se jalka on polkimen "alla":
Seuraavaksi taas minut täysin yllättänyt positiivinen seikka. Sain katsella hölmöä peilistä heti pariinkin kertaan, kun start-stop systeemi sammutti auton, ja starttasi jälleen kun nosti jalan jarrulta. Yllätti siinä mielessä, että tuohon tottui hetkessä. Jopa niin, että se tuntui tuossa meidän keskusta-alueella jopa miellyttävältä kun dieselin kohtuu äänekäs jurina aina lakkasi hetkeksi.
Tähän saakka kyseinen varuste on kaikissa autoissa jostain syystä tuntunut hieman vastenmieliseltä. Mutta ei tässä Sorentossa. En osaa sanoa mikä siinä ei ollutkaan vastenmielistä. Ehkä se toimi just prikulleen minun kuvittelemallani tavalla, eikä se aiheuttanut kummempia fiiliksiä, kuin vain miellyttävä hiljaisuus valoissa seistessä? En tiedä. Täytyykö tässä alkaa kohta korjata mielipidettä Start-stopin suhteen…
Audiosta ajattelin, kun pienellä kuuntelin Radio Cityä, että ihan mukiinmenevän kuuloinen systeemi. Mutta kunhan tuli tutumpi biisi (Led Zep - Black Dog ) ja käänsin hieman volumea lisää niin järjestelmä alkoi paljastaa puutteitaan. Äänikuva vääristyy volumen mukana ja sinne tulee lisää juuri sitä korviin pistävää keskialuetta sekä yläkeskaria, jotka saa yleis-soinnin sellaiseksi hivenen vastenmieliseksi. Mutta tämä aika kärjistäen. Kyllä minulle tämä kelpaisi. Tiedän vain, että ajoittain se saattais alkaa puuduttamaan ja sais laittaa napit korviin. Oikeastaan tuo oli juuri päinvastainen ilmiö kuin Juupelin Ocussa, jossa soundi tuntui paranevan kun volumea laittoi lisää.
Monitoiminäyttö keskellä toimi hyvin eikä pahemmin heijastellut vaikka koeajolla oli todella kirkas kevätaurinkoinen keli. Samaten mittaristo tuntui tosi asialliselta, enkä edes heti huomanut että se on keskeltä pelkkä näyttö. Mutta informaatio tuntui sekavalta, kun ei näin lyhyellä ajolla voinut ennakoida mihin mikäkin info putkahtaa kun painaa napista tai tekee jotain asetuksia.
Ainoastaan penkinlämppärit ja ratinlämppäri oli selvät -> nappiin syttyy valo kun on päällä.
Esimerkiksi 4x4-lock toiminnolla sen valintapainike painuu n. 1mm alaspäin ja jää sinne. Mittariin kyllä syttyy siitä merkki, mutta itse napissakin vois olla valo.
Mutta tällaiset jutut on jo ihan nillitystä ja niihin todennäköisesti tottuisi n. parissa päivässä.
Kovemmin kiihdytellessä CVT:n tottuneena tuntui, että laatikko paukautteli vaihteita aina välillä hieman väärään aikaan, ja reipas kiihdytys maantielle sai aikaan sellaisen perinteisen äännn----nnääännn-- efektin, kun vääntö katkeaa ja vaihdetta vaihdetaan. CVT ja DSG on aika eri maata, toki myös esim ZF:n laatikot hoitaa homman tosi paljon tyylikkäämmin.
Kokonaisuutena autosta jäi aika miellyttävä mielikuva. Hyvinkin positiivinen voisin sanoa. Ja varmaan jos tuolla kävis reissunpäällä, niin mielikuva vain paranisi. Tilat on niin hyvät ja moni asia toteutettu aika mallikelposesti. Esimerkiksi takakontin sisäkahva oli just mun mieleen. Reilu kahva, eikä mikään pikkurillillä räplättävä lirpake.
Toisaalta taas kuormalenkit kontissa oli mallia japsi, eli aika heppoisen oloiset ja niihin ei räikkäliinoilla kannattane laittaa tavaroita kiinni. Käy pian niinkuin mun entisessä Subarussa, eli pyörää sitoessa kuormalenkki räpsähti poikki.
Parkissa ollessa kurkkailin myös auton alle, ja maavaraa ei ole kovinkaan paljon (esim 5cm vähemmän kuin XC60:ssa ). Mustilla helmoilla ja heebeleillä luodaan onnistuneesti mielikuva korkeammastakin alustasta, mutta kun polvistuu ja kurkistaa niin näkee miten se pohja asettuu todellisuudessa. Ei kovin vaikealle metsäautotielle uskaltaisi. Tosin ei ole tarkoitettukaan.
Sen mitä nyt siinä hieman tuota metsäautotietä ryömittelin autoa, niin testasin samalla 4x4-lock toimintoa. Ei hirveitä havainnut, kun ei ollut vaikeaa maastoa. Ehkä hieman ohjaus tuntui jäykemmältä tai haluttomalta kääntyä. Johtunee juurikin kun pyörintänopeuseroa yritetään estää renkaiden välillä.
Valot jäi kirkkaudesta johtuen kokonaan testaamatta. Samaten mitään ääriominaisuuksia en kokeillut. Junaradan tämä ylitti nätisti kolisematta, ja kaikki kuopat tiessä mentiin sievästi.
Vois kai tätä suositella, jos tällainen komean näköinen ja tilava cittari on jollakulla hakusessa.
Itselle jäi kuitenkin hieman sellainen kuva, ettei autossa ole aivan hinnalleen (53000€ ) vastinetta. Jos vertailukohdiksi ottaa vaikkapa Octavia Scoutin taikka Subaru Outbackin, jotka suoriutuu varmasti kaikesta mistä Sorentokin, mutta hieman huokeammalla hinnalla.
Jos tulee vielä jotain mieleen niin koetan kertoilla myöhemmin. Kysykää jos on jotain mielessä. Kaikki kuvat on valitettavasti kännykällä, ja kirkas ilma häiritsi aikalaila kun on paljon lunta ympärillä ja aurinko heijastelee kaikista pinnoista.
