https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Isovanhempieni ja vanhempieni autot

M

Makkis

Vieras
Avasin tällaisen ihan isoisäni autohistorian innoittamana... kirjoittelen tänne sitten isovanhempieni ja vanhempieni autoilu- ja autohistoriasta siltä osin kun itselläni on muistoja ja tietoa.

Isoisäni on automies henkeen ja vereen, oikeastaan laajemmin, konemies. Ura koneiden kanssa alkoi nuorena miehenä sota-aikaan, talvisodan aikaan panssarivaunuja korjaillen ja jatkosodassa sellaisilla ajellen rintamalla. Osumaa ei tullut joten ura jatkui linja-automekaanikkona, sitten kuljetusyrittäjäksi suurimpien urakoiden ollessa Prin sataman rakennustyömailla ja sieltä takaisin Sawoon ja Warkauteen Ahlströmin tehtaiden kuljetusvastaavaksi, tarkaa titteliä nyt en tiedä mutta vastasi silloisesta autohallista. Tuolloinhan tehtaalla oli omaa kalustoa jos jonkinlaista ja sen hankinta oli isoisäni harteilla.

Muistelen siis myös tuota Ahlströmin kalustoa sen lisäksi mitä isoisällä itsellä oli siviiliajossa, paljon hän toki käytti ajoihin "firman" laitteita.

Minut isoisä haki synnytyslaitokselta "firman" Mercuryllä, sellaisella angliatakalasimallilla. En juurikaan muista tarkasti ottaen mallimerkintää  ;D

Mitä sitten itse muistan tuota kalustoa kun pikkupoikana autohallilla oltiin, niin oli noita edustusautoja jos jonkinlaisia. Valtava 7 hengen DeSoto, jolla isoisäni kuskattiin eläkkeelle. Tuolloin käsittämättömän upea Dodge Monaco jolla heitettiin kesälomareissu sukulaisiin Helsinkiin. 9-hengen Dodge Ram bussi jolla myös heiteltiin siviilikeikkaa, sekä myös vagina eli bussi-Transporter. Transporter tuntui aika karulta Dodgen lomassa ja melkein hävetti sillä tehdyt reissut.

Aikanaan edustuspuolelle tuli ensimmäisiä jenkkidieseleitä eli Oldsmobile Delta 88 Royale. Niinhän sille "römmin" Oldsillekin kävi että kampiakseli tippui tielle, kuten monelle muullekin. Isoisäni laittoi tuon asian osaamattomuuden, ei auton heikkouden piikkiin. Konerikon jälkeen isoisä koulutti kuljettajat Oldsin käyttöön eikä murheita enää ollut.

Raskaan kaluston puolella hankinnat oli pääosin Sisuja. Suosi suomalaista. Ymmärrettävästi, koska Sisu käytti tuollon brittikoneita, Leylandia ja Rolls-Roycea, niin sama kanava kauppasi Sisujen lisäksi myös Morris Marinoita. Kuinka ollakaan, riittävästi kun Sisu-kauppaa tekee, niin ilmestyy Marina omaankin pihaan. Isoisä ei Marinasta pitänyt lainkaan mutta hygienasyistä sillä ajeli kuitenkin. Lahjahevosta ei ole suuhun katsominen.

Jossain mutkassa silloinen paikallisjohtaja Mikander oli sanonut isoisälle että ostapa venäläinen Kamaz. Isoisä oli pitänyt speksit nähtyään (ja mallikappaleen) koko asiaa vitsinä ja osteli Sisuja. Kerran soitti sitten Mikander pikkupierussa Moskovasta kauppareissulta (oli siis myymässä paperia Neuvostoliittoon) että nyt on Reni pakko ostaa Kama3. Yhden isoisä sitten osti. Ensimmäisen ja viimeisen. Olihan tuo toki melko länsimäinen verrattuna Uraleihin sn muihin Zileihin, mutta aivan susi. Lisäksi kuskit kiduttivat sitä uhallaan. Kama3:n myötä isosiän oma siviiliauto vaihtui Lada 2107 ruplanirvistysmalliksi. Korruptiona, luonnollisesti.

Tietyllä ajanhetkellä joku sai viisaan ajatuksen, että miksi tukit pitää oksia ja pätkiä metsässä, helpompi olisi laittaa kokonaisina autoon ja kuskata tehtaalle puunkäsittelyyn. Isoisä tilasi sitten saksanmaalta Mersun, V10 koneella oleva puolikas perässään helvetin pitkä kärri. Veturissa oli tehokas nosturi. No, susi oli tämäkin laitos. Auto toki toimi mutta jokainen pöllikuski voi kuvitella miten tuollainen puolikas kääntyilee suomalaisilla metsäteillä ja hyötykuormat olivat aivan naurettavia. Vaunu taisi mennä paaliin mutta nuppi jäi kuormausalustaksi. Kalliiksi sellaiseksi.

Isoisän omia autoja joita itse muistan...

- se joku Trabantin tapainen pahviauto joka siis on sama auto mutta eri niminen (Audi?) ja semmoinen kaksitahtinen, Audin ympyrät siinä ainakin oli

- VW 1600 TLe, tämä kupeekupla oli julma laite kulkemaan, ruiskubokserilla ja vei bensaa sen 30 litraa sataselle

- Fiat 600, muistan vaan että oli lämmin ja luotettava

- Fiat 133, toimiva arkiauto

- Fiat 126, tässähän oli joku Brigg & Strattonkin moottori, ainakin ääniltään. Pienempi kuin mopoautot. Toinen takarengas irtosi kerran mökkimatkalla mutta pysyy tolpillaan ilman takarengasta käytännössä pysähtymiseen saakka, eli ilman vaurioita tuosta selvittiin.

- Fiat Stella, muovinen ja huonolaatuinen 127:n seuraaja

En tosiaan millään muista kaikkia autoja, omia tai firman, ihan viimeisempiä oli Honda Accord joka oli ajettu aivan älyttömästi. Olisi toiminut täysin mutta pellit lahosi ympäriltä. Alustan isoisä tervasi joka vuosi ja se olikin ainoa ehjä peltiosa autossa. Viimeinen auto oli Megane, tuolla nyt isoisä enää ajoi todella vähän kunnes totesi itse ajamiensa kilometrien tulleen täyteen. (Näkö meni iän myötä silmäpohjarappeuman mukana niin huonoksi, että lääkärikin tuon olisi pian evännyt)
 

karhunik

Hallitusjäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
2 624
Ukkini ei ollut varsinaisesti automiehiä, ja hänen vielä eläessään olin sen verran nuori, etten ihan kaikkia malleja tarkkaan muista. Sen mitä muistan, niin Lada oli aina pihassa. Aika myöhäisessä vaiheessa oli kuulemma ensimmäisen autonsa hankkinut, siihen asti oli pappatunturilla tjsp. kurvaillut työmatkat kirkonkylälle.

Muistini mukaan ajossa oli aina punainen Lada, 1200 ja 1600 mallit muistan. Pihassa olikin sitten monesti vähintään yksi tai kaksi varaosa-autoa, pari kirkkaan vihreää muistan lapsuudestani. Viimeisenä taisi sitten olla Euro-Samara, tai itseasiassa kaksi, ensimmäinen ei ehtinyt kauaa olla ajossa, ukki kolaroi sen kotitien varteen ilmestyneeseen tukkipinoon aika pian hankinnan jälkeen.

Pihamaalla on vieläkin yksi noista varaosa-autoista, nykyään varmaan metri heinää kasvaa päällä & läpi. Tässä oli muistaakseni Fiatin merkki keulilla.

Nämä muistikuvat siis -90 luvun alkupuolelta, Pielavedeltä.
 
S

Skriko1

Vieras
Kummallakaan papalla eikä toisella mummulla ollut ajokorttia. Toisella mummulla oli kuorma-auto kortti, mummu syntyi 1907.
Äitini ajoi kortin 18-vuotiaana -50-luvun alkupuolella. Isäni oli liikemies. Elätti meidät autokaupoillaan eli tuhansia autoja hänellä oli. Parhaiten muistuu mieleen sellainen Honda, oli ostanut tai myynyt Spede Pasaselle. Oli punainen kaksi paikkainen joku S800. Ensimmäinen auto jolla ajelin 14-vuotiaana mökiltä mummulaan.
Muistan yhden El caminon, jonka isä osti 5000 markalla ja vaihtoi Mellilän autokeskuksessa nippuun. Nipussa oli uusi Honda CB 125 Twin, jonka myi minulle 4000 tonnia. Muut autot jäi sitten maksamaan 1000 markka.
Kerran osti Kouvolasta poliisien huutokaupasta Plymout Valiantin muutamalla tonnilla. Vaihtoi sen Vammalan Opel liikkeessä vuoden vanhaan Ford Escortiin, Toyota corollaan ja kolmatta en muista. Vuoden päästä kun menimme sinne kaupoille käännyimme ympäri kun Plymout makasi vielä vaihtoautorivissä.
 

Markku J

Hallitusjäsen
Liittynyt
18.12.2013
Viestejä
12 823
Minun papoista toisella ei ollut ajokorttia. Pientilallinen, jonka kulkutarpeet täyttivät hevoset, polkupyörä ja sukset. Toisella papalla oli kaksitahtinen, kaksiovinen Ifa, kun minä olin pikkupoika. Sen muistan hyvin. Sen jälkeen tuli Moskvitsh 403. Parhaat muistot hänen autoistaan minulla on sitä seuranneesta VW Kupla 1300:sta, joka oli vuosimallia 1967, jolloin olin 10 -vuotias. Pappa oli minulle erittäin läheinen ja rakas, ja hänen kanssaan tuli tuon Kuplan kyydissä monet reissut matkattua. Hän ehti vaihtaa sen Toyota Corollaan pari vuotta ennen kuolemaansa. Siitä Corollasta en tykännyt yhtä paljon kuin persoonallisesta Kuplasta.

Vanhemmillani oli myös Mosse 403, kun olin pieni. Se vaihtui v 1965 VW Kuplaan 1200. Sen jälkeen tulikin tehopeli, uutena ostettu Datsun 1600 v 1970, ja 96 SAE -hevosvoimaa. Siitä olin tosi ylpeä 13 -vuotiaana, kun se kulki mittariin reilut 160 kmh (silloin ei ollut kattorajoitusta nopeuksille). Se vaihtui uuteen Datsun 100A -pikkuautoon 1972. Sitä seurasi 2 kpl käytettynä ostettuja Saab 96:a, joilla ajelin paljon nuorena poikana. Hyviä autoja aikanaan.

Tuon jälkeen vanhemmillani on ollut uutena ostettu Corolla, pari uutena hankittua Nissan Micraa, VW Polo, jonka minä rahoitin heille, ja nyt meidän ex-Polo Blue GT.
 

nemos

Klassikko
Liittynyt
24.12.2013
Viestejä
3 779
Isoisäni osti autot uutena ja piti niitä pitkään. VW Kuplia on ollut käsittääkseni kaksi, 50-luvun ja 60-luvun malli. 70-luvun alussa oli Fiat 125 Special, jonka kaasuttimia ei koskaan saatu vireeseen ja auto joutui nopeasti vaihtoon. 1974 hän osti Passatin. 1988 se vaihtui Jettaan, jolla hän ajoi autoilu-uran loppuun, vuoteen 2002. Kilometrejä Jettaan kertyi 14 vuodessa noin 40 000.

Isäni autoja ovat olleet -61 Skoda Octavia, -68 Datsun 1000, -72 Fiat 128, -76 Fiat 131, -82 VW Jetta, -88 Toyota Camry, -93 Toyota Carina E, -99 Toyota Avensis, -03 Ford Mondeo ja -09 Volvo S40. Kaikki uutena ostettuja. Näistä Fiatit olivat moniongelmaisia ja lapsuudessa oli aina epävarmaa saadaanko autoa käyntiin ellei aurinko paista kauniisti. Toyotissa oli kaikissa huonot ajo-ominaisuudet. Mondeossa ruostuivat ovien alareunat. S40 1.6 Drive-E:n Eberi ei ole missään vaiheessa kovin montaa kuukautta toiminut ilman puhdistuksia ja osien vaihtoja.
 

Jysky

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
8 325
Toinen ukkini oli rautatieläinen, junavaunujen tarkastaja eli koputteli pyörät etsien halkeemia.

Olin tosi pieni poika kun ukki ajeli Octavialla- siis sillon ennen takatuuppari aikaa.
Myöhemmin autot oli Fiiuja (mielestäni 1 kaappariovillakin) ja Austineita/Morriksia. Vieläkin harmittaa kun yks harmaa "farkkumini" mätäni mökin kellarin taakse.

Isän eka auto oli pikkuMosse 60-luvun alussa. Oli "ilmastoitu" versio ja ekalla ajoreisulla sateessa löytyi pohjasta isot reiät. Seuraava oli samaa merkkiä "laukkuryssä" eli farkku 403(?).
70-luvun alussa sit siirryttiin Taunus linjaan- 17 m oli sekin auto jolla koko perheenä mentiin lujaa metsään Orivesi-Kangasala välillä. Lumi oli pehmeää eikä autolle eikä ihmisille käynyt kuinkaan. Taunuksilla mentiin joka mallia kokeillen ihan viimeisiin Taunuksiin asti. Niiden välissä oli kyl A ja B Kadetteja. Fordien jälkeen alkoi Volvo kausi- 200-sarjaa oli 2 kappaletta. Niiden välissä oli Vectra puolisen vuotta, mutta isä totesi olevansa Volvo-mies ja ajoi Volvolla sitten viimeiset kilometrinsä.

Itse isän autoista ehkä eniten tykkäsin ajaa -81 mallisella 245 Volvolla.

Isänei ygtään auta ostanut uutena- tuorein taisi olla 2-3 vuotias.
 

tuRboman

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
15 122
Yhdelläkään isovanhemmistani ei ollut autoa eikä korttia. Meille hommattiin eka auto 1988 kun olin 14v. Repikää siitä! :)
 

Quality

Moderaattori
Liittynyt
18.12.2013
Viestejä
17 540
tuRboman sanoi:
Yhdelläkään isovanhemmistani ei ollut autoa eikä korttia. Meille hommattiin eka auto 1988 kun olin 14v. Repikää siitä! :)

Vaarillani (isänisä, s. 1882) tai edes isälläni (s. 1914) ei autoa eikä korttia ollut, joten veljeni ja minä olemme meidän perheen ensimmäiset kortilliset. Ensimmäinen Kuplavolkkari, joka oli silloin parivuotias, hankittiin v. -68, ja itse sain kortin kahden vuoden päästä. Tuntuihan se hienolta, kun isäni oli aina kouluajoista lähtien haaveillut autosta, mutta vasta poikien kohdalla se toteutui. Auto oli toki isän nimissä.
 

-P-

Grand Legend
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
12 379
Silloin kun Ladoja alettiin valmistaa ja tuomaan Suomeen ihan 70-luvun alussa niin isoisäni hankki heti uuden sellaisen, tummansinisen, rekkarinkin muistan vielä vaikka olin ihan pikkupoika silloin. Olihan se Lada silloin alkuvaiheessa ihan hieno auto senaikaisella mittapuulla. Muistan kyseistä autosta otetun valokuvankin joka on varmaan jossain vielä tallella ehkä vanhempieni luona. Kuvassa sininen Lada oli pesun jälkeen ajettu kuvaukselliseen paikkaan joen rannalle ja kuva otettiin ilta-auringossa. Tuon sinisen Ladan jälkeen isoisäni hankki seuraavaksi autoksi samanlaisen kirkuvan oranssin värisen Ladan ja se jäi hänen viimeiseksi autokseen.
Ennen Ladoja hänellä oli Fiat 1100, samanlainen kuin tämä mutta vaaleansininen.

Isälläni oli kolme Fiat kuussatasta, ensin valkoinen ja sitten punainen jolla hän yritti kaataa tavarajunan. Asuimme lähellä rautatietä ja isä osasi ulkoa juna-aikataulut milloin mikäkin juna menee ohi. Hän sitten lähti Fiatilla johonkin ja jotenkin oli joku tavarajuna myöhässä, isä luuli sen jo menneen ja ajoi suoraa junan alle. Onneksi vain keulaosa ehti radalle junan eteen ja kuussatanen lensi rataojaan. Isä käveli sieltä omin jaloin lähellä olevaan kotiin ja muistan vieläkin sen tilanteen, melko shokissahan hän oli. Ei kuitenkaan tainnut muuta saada kuin jonkinlaisen aivotärähdyksen ja sairaalassa joutui muutaman päivän olemaan. Vakuutuksesta sitten uusi kuussatanen tilalle, tummanvihreä sen jälkeen. Jossain vaiheessa sitten tuli punainen Fiat 127, Opel Kadett B, Mitsubishi Lancer F, Toyota Corolla, Volkswagen Polo. Tällä hetkellä jo iäkäs isäni ajelee mitä ajoja nyt enää on, Pösö 206:lla.
 

Mikko

Klassikko
Liittynyt
23.12.2013
Viestejä
2 760
Toinen isoisäni oli kuuleman mukaan armoton automies, jolla oli enemmän unelmia kuin rahavarat antoi myöten. Karmann Ghian sai kuitenkin hankittua, ja oli kuulemma miehen suurin silmäterä. Perhe kun kasvoi niin tilalle tuli 1600 TL, johon moottoririkon jälkeen istutettiin Porchen voimansiirto. Valitettavasti vaarista aika jätti ennen aikojaan. Isäni peri auton ja sillä minut vielä haettiin synnytysosastolta. Sittemmin auto alkoi pahasti hajoamaan käsiin (ja kulutti järjettömän paljon) ja vaihtui Datsuniin.

Toinen isoisäni oli puolestaan sen verran hyvässä asemassa, että sai melkein koko autoilukautensa ajella työsuhdeautoilla, oli jopa autonkuljettaja jossain vaiheessa. Tykkäsi olla ratin takana, mutta omalla rahalla (eläkkeellä) osti vain ns. järkiautoja, käytettyjä karvalakkeja.

Kummallakaan mummillani ei ajokorttia ollut.

Isäni on kanssa aina ollut järkiautojen ostaja, osti ensimmäisen uuden autonsa vasta vuosi takaperin jäädessään eläkkeelle. Volkkareita meillä oli paljon, aluksi käytettyjä, kunnes tuli työsuhdeautoja. Nekin olivat melkein kaikki Volkkareita, Passatteja, mutta mahtui joukkoon muutama muukin. Meillä on myös 80-luvun lopulta asti ollut kaksi autoa, äitini on ehkä isääni enemmän auto-ihmisiä. Äitini myös osti itselleen taloutemme ensimmäisen uuden (omalla rahalla ostetun) auton ja on tuon jälkeen ostanutkin vain uusia autoja.
 

Penguin

Grand Legend
Liittynyt
25.12.2013
Viestejä
22 389
Vaari oli viimeiseen asti automies, kylän ainoa taksi oli hänellä ja aina amerikkalaisia autoja. Itselläni ei noista ole oikein minkäänlaista kuvaa jäänyt, paitsi viimeisestä ei Plymouth Valiantista jolle hän tiukan taiston ja pitkän odotuksen jälkeen sai lopulta tuontiluvan ja auton liikenteeseen. Auto oli edelleen tallella, yhdelle serkulleni siirtyneenä kun kuolinpesää muutama vuosi sitten jaettiin mummun kuoltua ja koko tila meni myyntiin. Valiant oli onneksi säilytetty kuivassa, vaikka oli kauan ollutkin pois ajosta ja pääsi todellisen keräilijän haltuun entisöitäväksi.

Sen verran tuli tästä aiheesta kuitenkin mieleen nuo, että pitääpä isältä ja sediltä vielä kaivaa tiedot noista vaarin autoista, nyt kun ovat kertomassa. Kymmenen vuoden kuluttua tilanne voi olla toisin ja tuokin perimätieto kadonnut.
 
A

Arska F

Vieras
Isovanhemmilla ei ollut ajokortteja, eikä sen paremmin autojakaan...
Isäukko ajoi kortin vuonna -79 ja autoilu alkoi itäblokin vehkeillä, niitä kun sai näennäisen edullisesti, eli -73 takatuuppariSkodalla, karmea vehje, muistan pikkupoikana erään kesälomareissun, kun skeidasta jotain hajosi, ja jäähdytys ei oikein pelannut, piti kaikki lämmöt ottaa kabiiniin... Tuo lähti lunastukseen kun paikallinen postiauto oikaisi risteyksessä suoraan keulaan...
Skeidan tilalle tuli sitten -79 133 Fiiu, pieni koppi kasipätkän tekniikalla, ei viihtynyt pitkään, vaan vaihtui melko nopeasti takaisin takatuuppariSkodaan (120LS), tällä kertaa vähän uudempaan, vm -80. Skoda vaihtui sitten samanikäiseen Terceliin, oli melkoisen luksuspeli tuon Skodan jälkeen :D, valitettavasti tätä Terceliä odotti ihan sama kohtalo, kuin ensimmäistä Skodaa... Jep, postiauto koitui tuonkin kohtaloksi :'(
Tercelin jälkeen alkoi Ladojen "valtakausi" Oli -88 1200L ja -90 Samara, Ladat tuli uutena. Samaran äijä vaihtoi vuonna -97,  -91 malliseen Carina II:seen,  joka viihtyi sitten talossa kymmenisen vuotta, vaihtui -98 Avensikseen vuonna 2007. Nyt mennään farkkumallisella IV Golfilla... Ainoastaan Carinan hävittämistä se katuu vieläkin...
 
V

Vaarivanhus

Vieras
1866-syntyneen isoisäni aikuisiässä ei tainnut paljoa autoja olla? Isä kertoi kartanon? häkäpönttöautoilla joutuneensa ajelemaan. Niistä tuli kuulemma jostain syystä pää kipeäksi.
 

Juhani

Sisäänajettu
Liittynyt
25.1.2014
Viestejä
383
Isoisäni oli tehtaanjohtaja, jolla oli oma autonkuljettaja. Viimeisenä työsuhdeautona hänellä oli Mercedes-Benz W111, jonka hän osti omaksi eläkkeelle jäätyään. Muistan, että siinä oli tilava takapenkki ja mukava kyyti. Viimeisinä elinvuosina hänellä oli vielä Opel Record, jonka mittariin ehti kertyä alle 20000 kilometriä 15 vuoden aikana.

Toisen puolen isovanhemmilla oli Peugeot 403, jonka jälkeen Peugeot 504 ja viimeisenä Peugeot 305. Nämä kaikki löytyy vielä suvusta museorekisteröityinä. Lapsuudestani muistan kuinka isäni koki laina-Peugeotin rattivaihteet vaikeiksi.

En muista/tiedä vanhempieni kaikkia autoja, mutta tässä viimeisimmät: Talbot Horizon, Fiat Regata, Opel Omega (muistan kuinka meidät komennettiin takavetoisen farkun takakonttiin kun jäistä mäkeä ei muuten noustu ylös), Volvo 850, Volvo V70, Audi A6 ja nyt Audi A6 3.0TDI(2013) ja Audi A3 1.4TSI (2014). He eivät ole oikeastaan ollenkaan autoihmisiä, mutta ymmärtävät kuitenkin hyvän päälle.
 
N

nokivasara

Vieras
Isoisäni viimeinen auto (ja ainoa jonka näin) oli hänen -60 luvulla uutena ostamansa s-mersu 'siipimalli' (2,2 litranen rivikutonen). Se oli aikoinaan ihan tyylikäs kulkuneuvo.. paljon kromia, nahkaa ja puuta. Ajoi samalla autolla niin kauan kuin pystyi -80 luvulle saakka, joten loppuvaiheessa kai voi puhua harrasteautosta.
Pikkupoikana jäi mieleen mielenkiintoinen nopeusmittari. Pystypalkki kasvoi nopeuden noustessa ja muutti väriä :)
Tämän näköinen kärry (erivärisenä)..
 

Liitteet

  • Mercedes-Benz W111.jpg
    Mercedes-Benz W111.jpg
    14,2 KB · Katsottu: 188

Markku

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
7 336
Ukilla äidin puolelta oli elämänsä aikana kolme autoa. Anglia -64, Lada 1200 -77 ja Lada 1600SL -86. Kaksi viimeksimainittua olivat sittemmin minunkin ajossani.
Isän isällä ei koskaan ollut ajokorttia.

Meillä kotona oli minun syntyessäni 'tähtiperä'-Cortina. Sitä seurasivat Renault 4, Datsun 1200 Finn ja Renault 8. Sitten isäni kuoli ja vasta isäpuolen tultua kuvioihin vaihtui auto , Taunus -75. Sitten Fiat Uno -84, Ford Orion -89, Ford Escort -91, Ford Mondeo -94, Ford Mondeo stw -97, Madza 6 stw -01, Passat tdi 4motion -07 ja nykyinen Suberb combi tdi dsg 4x4.
 
S

Skriko1

Vieras
nokivasara sanoi:
Isoisäni viimeinen auto (ja ainoa jonka näin) oli hänen -60 luvulla uutena ostamansa s-mersu 'siipimalli' (2,2 litranen rivikutonen). Se oli aikoinaan ihan tyylikäs kulkuneuvo.. paljon kromia, nahkaa ja puuta. Ajoi samalla autolla niin kauan kuin pystyi -80 luvulle saakka, joten loppuvaiheessa kai voi puhua harrasteautosta.
Pikkupoikana jäi mieleen mielenkiintoinen nopeusmittari. Pystypalkki kasvoi nopeuden noustessa ja muutti väriä :)
Tämän näköinen kärry (erivärisenä)..
Kävin koulussa -79 tuollaisella mersulla. Erona että oli diesel. En meinannut millään jaksaa pitää sitä hehkutusvipua ylhäällä.
 

Pekka P

Yhdistyksen jäsen
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
2 354
Isän isä, kuollut vuonna 1973 eli ennen syntymääni
Austin A40 -52
Opel Rekord sedan -65

Äidin isä, autoilu loppui vuonna 1995
Kaksi tai kolme kuplaa.
VW Polo luiskaperä, ei "farmari" -80
Toyota Corolla FX 1.3 "12 valve" -85

Isä
Toyota Corolla -67
edellä mainittu Rekord
Fiat Ritmo 85 -85
Fiat Regata 85 -88
Skoda Octavia HB 1.6 75 hp LX -00
Hyundai i30 HB 1.4 -11

Kaikki luetellut autot on ostettu uutena, vai olikohan yksi noista ukin kuplista ollut vähän käytettynä ostettu.

Hidas on ollut vaihtotahti. Minulla autoja on ehtinyt olla 17 vuoden aikana ajokortin saamisesta suunnilleen sama määrä kuin nuo autot yhteenlaskettuna...  :rolleyes:
 

JakeS

Legenda
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
6 691
Eipä minunkaan vanhemmat/isovanhemmat autoihmisiä ole olleet. Isovanhemmilla isäni isällä oli solifer export mopo jonka sitten perin 12-13 vuotiaana. Isälläni oli pari kadettia -70 luvun alkupuolella. Niistä vanhempi oli punainen ja muistaakseni -68 mallinen. Pikkuisen pehmeä taisi pelleiltään olla kun sateella kastui jalat kyydissä istuviltakin. Tilalle tuli -71 mallinen kullanvärinen joka oli meillä muutaman vuoden. Sillä tuli maaseudulla opeteltua ajamaan, ensiksi sylissä istuen ja lopulta ojaan peruuttaen.
Auto myytiin ja vuosikausia olivat ilman autoa kunnes 22 v sitten hankkivat -87 Civicin kolmiovisena. Sen jälkeen on ollut -91 civic 1.6 i 16, Ford Fiesta, Ford Focus ja tällä hetkellä Auris -10.
Minä tunnun olevan lähisuvun porukasta ainoa jota autot kiinnostaa muutenkin kuin pakollisena kulkuvälineenä. Tästä syystä olen varmaan lähisuvun köyhinkin :)
 
D

DyyD

Vieras
Otetaanpa osaa tähän keskusteluun. Isoisälläni oli vain yksi auto, se on perheessä edelleen, löytyy tuolta autotallista nickkini alta.

Vanhemmilla onkin sitten ollut enemmän autoja, datsun 100a, toyota corolla, subaru impreza, pari honda crv:tä nyt ainakin. Varmasti muitakin mitä en muista tai tiedä. :)
 

zoned

Sisäänajettu
Liittynyt
29.12.2013
Viestejä
367
Mielenkiintoinen ketju!

Ensimmäinen isovanhempieni auto jonka itse muistan on Ford Taunus - sitä ennenkin ollut jotain mutta tähän hätään ei muistu mieleen mitä. Sen jälkeen Saabeja, 99, 90 ja viimeiseksi jäänyt 900. Tuo Taunus siirtyi isälleni ja sen jälkeen hänelläkin ollut pääosin Saabeja, 99, 900 ja 9-3. Välissä oli MB 190, entinen taksimersu. Nyttemmin pari viimeistä olleet VW Passatteja. Äiteellä oli kaikenlaista kauppakassia lähtien Kuplasta, sitten tuli Suzuki Swift, Nissan Micra ja Sunny ja nykyään Opel Meriva.
 
V

Vaarivanhus

Vieras
Makkis sanoi:
Isoisän omia autoja joita itse muistan...

- se joku Trabantin tapainen pahviauto joka siis on sama auto mutta eri niminen (Audi?) ja semmoinen kaksitahtinen, Audin ympyrät siinä ainakin oli
Pahviautosta tulee mieleen P70 Zwickau, kaksitahtimoottorilla. Joskus alle ajokortti-ikää tuli sellaisella ajettuakin kotipihalla. Audin ympyrät viittaavat DKV:hen ja Zwickaussa en sellaisia muista olleen... :rolleyes:
DKV taisi kuitenkin olla peltiä, joten joku asia autontunnistamisessani taitaa mättää?
 

Penguin

Grand Legend
Liittynyt
25.12.2013
Viestejä
22 389
Isäni autohistoriaan mahtuu myös jos jonkinlaista ajoneuvoa, kuten taksimiehen pojasta voi arvata. Hänellä ja kahdella veljellään oli niin omia kuin yhteisiäkin autoja ja sen muistan mummun aikanaan kertoneen, että isäni jäi ensimmäisen kerran kiinni autolla ajosta kun naapuri oli soitellut ja kertonut nähneensä isäni (silloin 11 vuotias) ajelemassa isänsä uudella taksilla pitkin kylää. Sanomista oli kuulemma tullut.

Itse muistan isälläni ainakin seuraavat autot: Opel Record, Renault R4, Renault R8, Renault 12 TL, Volkswagen T2, Peugeot 404 (2 kpl), Simca 1100 (3 kpl), Peugeot 305, Peugeot 205, Lada 1200*, Peugeot 406, Peugeot Expert, Land Rover Discovery TDI, Land Rover Discovery 2 TD5, Land Rover Freelander 2 TD4

* Lada ei sikäli kuulu joukkoon, että tuo tuli yhden yrityskaupan mukana ja myytiin viikon päästä eteenpäin.

Äitini ajoi ajokortin vasta 1980-luvulla ja on ajellut samoilla autoilla tuosta Peugeot 305:stä alkaen, lukuunottamatta Ladaa. Jos lasketaan vasta siitä kun kortin on saanut, niin itse olen myös noilla samoilla ajellut ja Ladan olen itsekin väliin jättänyt.
 

Marty McFly

Klassikkoainesta
Liittynyt
22.12.2013
Viestejä
2 429
Faijalla ollut omana elinaikanani Ford Cortina (jota en muista), Peugeot 204, Peugeot 504, Renalt 6, Peugeot 505, Renault 5 (kakkosautona), Opel Ascona, VW Kupla (kakkosautona), Peugeot 406 ja VW Golf. Kaikki autot ovat aina olleet käytettynä ostettu, pidetty vuosia ja ajettu lähes paaliin. Itse perin noista aikani Rellu 5:n ja 505:n, joilla molemmilla ajelin vuoden-pari ennenkuin mätänivät alle. Ilmeisesti faijan autohistoriasta johtuen itsellänikin on nyt sitten jo neljäs Peugeot alla.

Faijan isällä oli aina Fordeja, joista muistan ykköskopan Escortin ja myöhemmin Fiestan, joka tuli meille hetkeksi isoisän vaihtaessa hiippakuntaa. Tuosta Fiestasta muistan sen, että meille tullessaan se oli isoisän ajotavasta johtuen niin tukossa, että se kulki motarilla kaasu pohjassa vain 95:ttä. Oli se muutenkin kauhea matolaatikko.