https://www.popvakuutus.fi/asiakaspalvelu/yhteistyokumppaneiden-edut?utm_source=autostadium&utm_medium=banner&utm_campaign=autovakuutus_autostadium_jatkuva&utm_content=autovakuutus_0418

Instrumentaalimusiikki

Olen linkittänyt yhden biisin tältä kitaristilta aiemmin. Siinä mentiin eikä meinattu. JJ näyttää meille osaavansa myös rauhallisemman tyylin. Uusin albumi on tarinan mukaan tehty western-hengessä ja ainakin tämä styge vie minut mukanaan erämaahan. Vähäeleinen instrumentaali jossa on vahva ote.

Justin Johnson : Arroyo  (2017)

 
Vasta vuosi kulunut edellisestä instrumentaalista. Doobies on yksi vanhoja lemppareitani. Ensin meinasin laittaa tämän countrysäikeeseen mutta nostetaan nyt tätä ihmisten ilmoille.

Doobie Brothers : Steamer lane breakdown  (1978)

 
Kertokaa viisaammat, mikä kaveri tämä alla oleva kitaristi on?
En löydä muuta nimeä kuin "Geoff", vai liekö sekään nimi?

Kuitenkin kun tämä herra töksähti yhden kerran vastaan, niin sen jälkeen tältä kaverilta löytyy, jos vaikka mistä kappaleista tuollainen, rauhallinen rautalankaversio.
Siellä oli mm. "El Condor Pasa", "Ghost Riders in the Sky", "Apache", ymv…

Alla esimerkkinä, tuo "Last of the Mohicans", joka osui silloin ensimmäisenä kappaleena kohdalle. En muista mitä tuolloin lienenkään ollut etsiskelemässä.

 
^ Kiitos.
Soittaa minusta sellaista letkeää, helposti kuunneltavaa, "jokapaikan musiikkia".
Ei ehkä mitään erikoista, mutta ei pahemmin häiritsekkään.  :)
 
Mitä käy kun jättää adhd-lääkkeet ottamatta ja juo litran kahvia ollessaan samalla varmasti yksi maailman parhaita pianisteja:

Tästä voi jättää tykkäämättäkin monesta eri syystä, mutta itse jaksan tätä kuunnella, vaikka kappale kuuluukin puhkisoitettuihin. Voisin livenäkin harkita. Eläytyminenkin huippuluokkaa, selvästi lahjakkuus.
 
Vähän sen näköistä soittamista niin kuin ei malttaisi lähteä vessaan kesken kaiken, olisi kannattanut jättää se litra kahvia juomatta ennen esiintymistä.  :)
 
Yksi southern rockin vanhoja kovia nimiä, Molly Hatchet, on myös Lynyrdin tavoin kärsinyt miehistön lopullisista poistumisista. Tätä nykyä en oikein tahdo pysyä kärryillä, onko bändi edes kasassakaan, ilmeisesti ainakin keikkailee. Ekat albumit bändi teki aivan 70-luvun lopuilla.

Valitsemani biisi ei edusta Hatchetin perustuotantoa, mutta tokihan rauhallisempaakin kamaa löytyi oikeastaan joka levyltä. Studioalbumien kansitaide on säilyttänyt linjansa, sitä ei tarvitse säikähtää, eikä tässä tapauksessa antaa herättää väärää innostusta. Tämähän käy vaikka countrysta  :)

Molly Hatchet : Song for the children  (1984)

 

Kebu.
Eksyin vaihteeksi youtubeen, lähinnä trancea ja tecnoa eri muodoissaan kuuntelin mutta tämä osui silmään ja korvaan. (Ei tosin ekaa kertaa).
 
Olen nähnyt kebun tämän videon aiemminkin ja musta toi on vaan hassua musiikkia  :) En siis parjaa tms. vaan ihan hyvällä kommentoin..
 
Tästä stygestä tai coverista möykkäsinkin jotain jo aiemmin. Biisihän on tuttu ja hyvä kuin mikä, mutta oikein yllätyin miten tykästyin tähän versioon. Lueskelin taustoista että musat on tehty pianolla ja jousiorkesterilla. Juu, Slashin korvaaminen pianolla, heh heh, mutta kyllä vaan toimii minulla, vaihteluna. (Sanottakoon tässä välissä että tykkään myös Sheryl Crow'n versiosta)  :-*

Sitten selvittelin kuka on Westworld-sarjan soundtrackien takana. Outo kaveri mutta eipä tule niin hirveästi soundtrackeja seurattua. Melkoinen leffa- ja sarjatausta kaverilla meriitteinä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ramin_Djawadi

Ramin Djawadi : Sweet child o' mine  (2020)

 
En kehdannut laittaa tätä progesäikeeseen mutta tännehän tämä sopii. Käsittääkseni The red planet on Rickin viimeisin albumi edelleen ja se sisältää omaan korvaani sopivan rauhallista musaa. Valitsemani yli 7-minuuttinen maistiainen pitää otteessaan mukavalla melodiallaan.

Rick Wakeman : South pole  (2020)

 
Kokeilin aloitella tänään musakuuntelujani jatkamalla bluesin parissa. Ei tärpännyt joten vaihdoin aivan muuhun. TV-sarjan soundtrackeihin ja sehän istui tämän päivän tunnelmiin just eikä melkein. Olen joskus linkittänyt jotain Ramin Djawadin tekemisiä tänne musa-alueelle. Enpäs ollut oivaltanut miten moneen tv-sarjaan hän on musaa säveltänyt.

Tänään kuuntelin Westworldin kaudet 1-3 ja huomiselle jäi vielä neljäs. Valitsin sopivan äänenvoimakkuuden kun välillä himmaillaan ja toisinaan mennään senkin edestä. Mainioita ovat myös Raminin lukuisat coveroinnit. Tällaiset instrumentaalit ovat mukavaa kuunneltavaa aina väilllä kun vain musa soi eikä kukaan laula. Näiden jälkeen varmaan taas jotain ihan muuta :giggle:
 
Vähän hiljainen tämä ketju. Koitetaan vähän elvyttää.

Tällainen tuoreehko bändituttavuus minulle, Mary Ann Hawkins. Kotimainen surfrock bändi jonka satuin näkemään livenä Jytäkesä Go-Go festareilla kesällä. Musiikiissa tosin aika paljon vivahteita rautalangasta, bluesista, Ennio Morriconesta ja vaikka mistä.
Hienoa tässä on puhaltimet jotka ei ole kovin yleisiä surfrock bändeissä.

Tässä pari esimerkkiä bändistä. Tuo eka ’Night Hawk’ on kuin suoraa jostain lännenelokuvasta tyyliin ”Ennio Morricone goes surfrock”. Hyvät puhaltimet tässä biisissä. On tullut etenkin tätä biisiä veivattua repeattina spotifysta.


Tämä toinen ’Hawkinsmania’ (official video feat. Tommi Korpela) rankkaa surfrock jyystöä 😎