Tässäpä lupaani matkarapsaa Balilta, näin tuoreeltaan, kun on vielä hyvässä muistissa. Osa 1
Matkan ajaksi valikoitui 12.3-27.3.2023. Sadekauden pitäisi silloin olla lopuillaan, mutta silloin tällöin voi vielä vesikuuroja tulla. Matkasuunnitelman mukaan ensimmäiset 5 yötä piti viettää Sanurissa, Sri Phalassa ja seuraavat 8 Amedissa, pohjois Balilla, Bali Bhuana cottagessa. Amedissa olessa oli tarkoitus käväistä myös Gili saarilla pari yötä, Gili Airilla jossa oli varaus La Siesta Bungalowsista. Mutta vähän tuli muutoksia suunnitelmiin...
Qatar Airways vs Finnair
Matkaan lähdettiin ja auto jäi lentoparkkiin pariksi viikoksi. Muistin laittaa dieselin reissun ajaksi pois liikenteestä, niin jonkun kympin säästö tulee vakuutusmaksuihin ja veroihin. Lennot oli ostettu Qatar Airwaysilta ja HEL-DOHA välin operoi Qatarille Finnair Airbus A330-300:lla. Tulikin hyvää verrokkia koneisiin ja palveluun kun heti perään, parin tunnin jälkeen hypättiin DOHA-DPS välille laajarunkoisen Boieng 777-300ER:n kyytiin. Oltiin ostettu mielestämme paremmat paikat koneeseen mennen tullen, mutta meille esitetty seat map ei vastannut alkuunkaan todellisuutta ja nyt jäi kyllä sellainen kuva, että asiakasta on viilattu linssiin ja maksettiin 183 eur aivan peruspaikoista. Tein kyllä jo reissussa välittömästi reklamaation Qatarille, mutta vielä vastausta ei ole kuulunut. En jää sitä odottelemaan, vaan tulen reklamoimaan Netsiä, että Visalla on myyty tuotetta, joka ei vastaa kuvausta alkuunkaan.
Koneista sen verran, pidin enemmän Boiengin penkeistä economy luokassa. Niissä eivät istuinlihakset puutuneet aivan niin nopeasti kuin Airbussin economy penkeissä. Ainut muu, mitä jäin kaipaamaan Qatarilta, olivat viihdekeskuksen sanka kuulokkeet, jotka olivat vähemmän huonot kuin Finnairin kelvottovat nappikuulokkeet. Takaisin tullessa napattiinkin ne mukaan Finnarin lennolle. Airbussin viihdekeskus on joka puolin parempi kuin Boegin, erityisesti kuvan laadulta.
Qatar mainostaa kovasti kolmen vaihtoehdon aamiasta/lounasta, mutta kyllä ne olivat eurooppalaisille aika oudon makuisia juttuja, mutta ehkä sitten enemmin arabien mieleen, joita iso osa matkustajista oli. Finnair ei valikoiman määrällä rehentele, mutta kylläpä eilen maistui hyvälle aamiaismunakas lisukeineen ja toisin kuin Qatarin koneessa, se oli oikeasti kuuma eikä haalea. Epäilen että näillä asioilla on merkitystä terveyden kannalta. Rouva saikin jo vatsan sekaisin Qatarin lennon aikana. Eli ruoka-asioissa Finnair voittaa ylivoimaisesti. Kaiken kaikkiaann Qatar vei pisteet istuimissa, vähemmin huonoissa kuulokkeissa ja lentoemäntien esteettisessä miellyttävyydessä.
Uudet sähköiset lomakkeet
Kun matka alkoi Helsingistä, vaati Finnairin check-in virkailija meiltä sähköisenä seuraavia indonesialaisia lomakkeita a) Satusehat (covid), b) tulliselvityslomake ja c) maahantuloviisumi. Näistähän emme olleet aiemmin kuulleetkaan ja aloimme niitä kentällä hätäpäissämme työstämään. Viisumistakin löytyi ristiriitaista tietoa netistä, eikä mitään näitä tarvittu 6 v. sitten kun aiemmin kävimme Balilla. No, koronastahan ei tietenkään silloin oltu kuultukaan. Satusehat lähettää täyttämisen lopuksi koodin jolla se rekisteröidään. Se ei mennyt meiltä koskaan läpi, eikä keltään muultakaan suomalaiselta jotka olivat samalla lennolla. Tämän jälkeen se ei sitten ollutkaan yllättäen enää niin pakollinen chec-in virkailijan mielestä... Muista lomakkeista selviydyimme sitten Dohan kentällä vaihtoa odotellessa. Perille Baliin päästyämme, ketään ei kiinnostanut Satusehat, mutta sähköinen tulliselvityskaavake nopeutti maahantuloa varmaan 10 min verran. Viisumin olisi voinut lunastaa paikan päältä käytännössä jonottamatta... Rouvalla meinasi mennä hermo totaalisesti passintarkastuksessa kun ei meinannut löytää enää jo kertaalleen maksettua viisumia puhelimestaan. Käynti viisuminostopisteellä auttoi - kun naisvirkailija oli räplännyt sovellusta, jonka piti näyttää viisumi, se alkoikin yllättäen toimimaan. Sähköiset sovellukset eivät aina helpota elämää.
Kauas on pitkä matka
Sitten olikin vaihteeksi positiivisen kokemuksen vuoro. Lentoja varatessani olin varannut myös 7 euron taksikyydin kentältä hotellille. Taksinkuljettaja Yan (Wayan) oli meitä vastassa nimikyltin kanssa ja niin vaan alkoi matka hotellille ilman tinkimisiä. Eikä olisi oikein ollut tinkimiskunnossakaan 7 h ja 9 h lentojen jälkeen. Tuolloin on kyllä varmasti helppoa vedättää turistilta ”ihan mitä vaan” hintoja ja muistelen meillä 6 v aiemmin Balin reissulla tällä kohtaa näin käyneen. Kotipihasta lähdettyämme 30 h myöhemmin olimme saapuneet hotellille, jossa meidät otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Ei puhettakaan että laukut olisi itse pitänyt raahata huoneeseen, vaan henkilökunta hoiti ne sinne kunhan oltiin vastaanotossa ensin lipitetty inkivääriteet.
Toisin kuin yleisesti Indonesian - on turismi Balin ylivoimaisesti suurin tulonlähde, muodostaen kansantuotteesta ennen koronaa lähes 70%. Nyt koronan jälkeen Balin turismi koittaa toipua, mutta turisteja on n. 30% normaalimäärästä mitä tähän aikaan yleensä on, näin minulle kertoivat paikalliset lähteet joihin kuului muutama taksinkuljettaja ja hotellin manager. Ulkomaiden turistit loppuivat Balilla totaalisesti, kun maahan julistettiin saapumiskielto koronan leviämisen hillitsemiseksi. Useimmat paikat joutuivat sulkemaan, eivätkä monet paikat auenneet sen jälkeen koskaan. Nyt on meneillään hotellien ja ravintoloiden uusjako, kun rahapulassa painivat omistajat joutuvat niistä luopumaan. Valtio ei koronan aikaan jakanut yrittäjille helikopteri rahaa.
Venäläis invaasio
Viime syksyllä ”pelastajaksi” tulivat venäläiset turistit sankoin joukoin ja tammikuusta maaliskuun puoleen väliin maahan oli saapunut yli 60 000 venäläistä. Heidän käyttäytyminen on saanut aikaan Indonesian hallituksen vastareaktion, kun pian loppuu automaattinen viisumien myöntäminen venäläisille. Venäläiset oleskelevat maassa ylittäen turistiviisumin 30 päivän rajan, jotkut jopa toista vuotta piileskellen kotimajoituksissa. He eivät kunnioita paikallisia eikä heidän uskontoaan, lisäksi aiheuttavat monenmoista järjestyshäiriötä. Osa pitkään maassa olleista työskentelee laittomasti turistioppaina ja taksikuskeina uusille venäläisturisteille. Venäläiset ovat aikaansaaneet uuden lakimuutoksen, jossa kielletään turisteilta skoottereilla ajaminen Balilla. Laki kun vaatii käyttämään kypärää, joita aika hyvin paikalliset aikuiset käyttävätkin Denpasarin liikenteessä, mutta on surullinen näky miten lapsia kyyditetään ilman kypärää.
Sanur ja Sri Phala
Olimme varanneet hiukan paremman huoneen Sri Phalasta. Se sijaitsi ravintolasta 10 m:n ja uima-altaalta 20 m:n päässä. Huone oli aika tilava sisältäen king size sängyn. Sri Phala on luokiteltu 4 tähden hotelliksi ja aivan ansionsa mukaan. Palvelu oli hyvää ja kohteliasta joka paikassa. Sen sijaan meren ranta sen kohdalla, 350 m päässä ei kuulu kaikkein viehättävimpien alueiden joukkoon. Etelämpänä Sanuria on enemmän turisteille tarkoitettuja majoituspaikkoja ja se myös näkyy rannan palveluissa ja siisteydessä. Meressä uinti Sanurissa jäi rannan epäsiisteyden johdosta väliin, mutta hotellin kahta uima-allasta tuli sitten käytettyä senkin edestä.
Kohti Amedia
Lauantaina piti lähteä siirtymämarssille kohti seuraavaa etappia, Amedia. Olimme jo sopineet käyvämme edellisellä reissulla tutuksi tulleeseen tarjoilijamme Wayanin kotona ja taksikyydin olimme varanneet samalta Wayanilta, joka toi meidät kentältä hotelille. Tähän vaiheeseen lukemaan vaivautuneet alkavat varmasti miettiä ovatko Balilla kaikki Wayaneita... No ei kaikki - vain ensimmäisenä syntynyt lapsi, oli hän sitten poika tai tyttö. Naisen nimi vain lausutaan hiukan erilailla.
Vaan sitten perjantaina illalla nousi kuume 38 asteen tienoille ja aamulla neuvoteltiin kylävierailua uudelleen. Koski olin täysin oireeton ja kuumeeton, päädyimme kuitenkin pistäytymään kylässä. Paikka oli keskellä maaseutua. Sinne oli hiukan haastava taksikuskinkaan löytää, vaikka keskusteli isännän kanssa puhelimessa. Lopulta kun isäntä tuli skootterillaan meitä vastaan, niin tiemme yhtyivät ja ajettiin muutama sataa metriä perässä perille. Oli kyllä mielenkiintoista nähdä ja päästä vierailemaan aidossa Balilaiskodissa. Olin kyllä jo aiemmin nähnyt siitä FB videoita, mutta live on aina live. Isännän nykyinen harrastus työttömäksi jäätyään on kanojen ja ankkojen kasvattaminen. Sopotti minulle että tämä on sellainen henkireikä, että pää kestää kun on paremmin tekemistä. Balilla kun sosiaaliturvaa ei ole lainkaan. Koronan aikaan ihmiset jäivät työttömiksi ja joutuivat palaamaan maaseudulle mistä monet olivat lähtöisin, sekä myös muille saarille, joista myös monet olivat tulleet. Olimme tuoneet pienet tuliaiset Suomesta ja mukaan valikoitui Presidenttikahvia, jonka paahto poikeaa paikallisesta kahvista. Tuliaispakettiin kuului myös Fazerin sinisiä konvehteja ja suomalaista salmiakkia, josta varoittelimme...
Jatkoimme matkaa kohti Amedia vieraillen Tirtta Gangga vesitemppelillä (
https://en.wikipedia.org/wiki/Tirta_Gangga). Oli hieno paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Altaissa ui paljon isokokoisia ja värikkäitä, jopa 10 kg kaloja. Jotkin olivat jopa niin kesyjä että antoivat ihmisten silittää itseään.
Saavuimme Amediin 6 h matkanteon jälkeen. Pysähdyksiin käytimme varmaan pari tuntia yhteensä. Matkaa ei tullut kuin 90 km, mutta kun tiet ja liikenne ovat mitä ovat. Yleisesti ottaen tiet ovat aika hyviä pinnoiltaan, mutta monin paikoin todella kapeita. Nopeusrajoituksia ei ole missään, mutta liikennettä on sen verran paljon lähes aina kapeilla teillä, että se rajoittaa nopeuksia.
Meillä oli varaus omasta mökistä ja se osoittautuikin mainioksi. Majoituspaikka on hyvin pieni, sisältäen vain 8 kpl hotellihuoneita ja 4 kpl mökkejä. Meren rantaan ei ollut kuin 150 m ja siellä oli yllättäen mustaa hiekkaa. Väri selittyy tulivuorten läheisyydestä kun ne ovat toinaan vähän päästelleet paineitaan ilmaan.
Kuume nousee ja tauti pahenee
Lauantai-iltana nousi sitten kuume ihan reippaisiin lukemiin käyden jopa 40 asteessa ja samaan aikaan alkoi myös vatsa oireilemaan ripulin muodossa. Emme jääneet ihmettelemään asian kanssa yksi pidempään, vaan pyysimme soittamaan lääkärin paikalle. Erittäin asiallinen ja kohtelias lääkäri tulikin jo tunnin päästä, kyseli paljon asioita ja teki tutkimuksia. Otti myös denguekuumetestin, joka onneksi osoittautui negatiiviseksi, sillä se olisi tietänyt pidempää sairaalareissua. Tohtori arveli kyseessä olevan tavallinen turistiripuli, jonka saa lukemani mukaan 60% Aasiaan matkaavista lievänä. Minä pääsin nyt 15% ryhmään joka saa taudin kuumeisena. Lääkäri antoi laukustaan antibioottit, ripulilääkkeet ja kuumetta alentavaa lääkettä ja sanoi taudin alkavan helpottamaan parin päivän päästä. Hotellista tarjoutuivat tuomaan haluamani aamiaisen huoneeseen. Paljon muuta ei tehnyt mieli syödä kuin tuoreita hedelmiä, teetä ja blenderillä tehtyä mehua tuoreista hedelmistä. Läheisestä mikromarketista löytyi juotavia jogurttijuomia ja Fantaa, ne maistuivat aivan taivaalliselta kuumeessa.
Pari päivää meni näissä merkeissä kuumeen sahatessa, ollen välillä poissa kokonaan. Kun tauti ei luvatusti alkanut parissä päivässä helpottamaan, kutsuimme lääkärin paikalle uudelleen. Päädyimme antamaan vielä päivän meneillään olevalle viiden päivän antibioottikuurille. Ripulilääke vaihdettiin toiseen, tehokkaampaan merkkiin, tehoaineena sama jota meillä oli itselläkin mukana. Kun ei vieäkään alkanut helpottamaan, niin tohtori taas paikalle ja otettiin uusi antibiootti käyttöön. Tämä oli kolmen päivän kuurin muodossa ja alkoikin tehoamaan jo ensimmäisen päivän jälkeen.
Hotelli sijaitsi siis aivan rannalla ja sillä aikaa kun minä elvyin sängyssä tutustui rouva uuteen lajiin, vuokraamalla snorkkelin vastaanotosta. Snorklaukseen tarjoutuikin loistavat olosuhteet kun 20 m rannasta alkoi koralliriutta jossa uivat upeanväriset akvaariokalat. Kun sen verran toivuin, niin tuli itsekin tutustuttua lajiin. Sen verran kiehtoviä näkymiä se tarjosi, että tuskin jää viimeiseksi kerraksi. Onnekkaimmat snorklaajat onnistuivat kohtaamaan merikilpikonnan n. 50 m päässä rannasta.
Nyepi day on uskonnollinen juhlapäivä Balilla. Sen aattona ympäri Balin saarta pidetään festivaaleja, joissa esitellään hypnoottisen musiikin kanssa kyläläisten ja eri ryhmien itse tekemiä valtavan isokoisia nukkeja. Ne kuvaavat ihmisissä asuvia pahoja henkiä, jotka näillä menoin karkoitetaan. Lopuksi nuket poltetaan hautausmaalla, eli jonkinmoista voo-doo meininkiä. Koska olimme jo kerran nähneet ja kokeneet ko. juhlan, olimme tällä kertaa suunnitelleet ”pakenevamme” Gili saarille, etenkin kun juhlaan liittyy ettei varsinaisena Nyepi päivänä saa mennä minnekään, vaan ollaan sisätiloissa. Nyepinä koko Bali on suljettu. Ei mitään liikennettä – ei edes lentoja. Kaikki paikat ovat kiinni ja liikkuminen kodin ja hotellien ulkopuolella on kielletty. Turistille tämä tarkoittaa siis pysymistä hotellin alueella – edes meressä uiminen ei ole sallitua. Koska oleskelupäivät ovat rajallisia, ei niitä välttämättä näin haluaisi viettää. No, itsellä se meni sairastaessa.